Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court (Irlanti) on esittänyt 25.3.2020 – G.D. v. Commissioner of the Garda Síochána, Minister for Communications, Energy and Natural Resources ja Attorney General

(asia C-140/20)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supreme Court

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja vastapuoli: G.D.

Vastaajat ja valittajat: Commissioner of the Garda Síochána, Minister for Communications, Energy and Natural Resources ja Attorney General

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko yleinen/yleismaailmallinen tietojensäilyttämisjärjestelmä – silloinkin, kun siihen liittyvät ankarat tietojen säilyttämistä ja saantia koskevat rajoitukset – sinällään ristiriidassa direktiivin 2002/58/EY¹ 15 artiklan säännösten kanssa, sellaisina kuin niitä tulkitaan perusoikeuskirjan valossa?

Voiko kansallinen tuomioistuin harkitessaan sellaisen lausuman antamista, joka koskee direktiivin 2006/24/EY² nojalla täytäntöön pannun kansallisen lain, jossa säädetään yleisestä tietojensäilyttämisjärjestelmästä (johon on liitetty tarvittava tietojen säilyttämistä ja/tai saantia koskeva ankara valvonta), toteamista yhteensopimattomaksi unionin oikeuden kanssa, ja erityisesti arvioidessaan, onko tällainen järjestelmä oikeasuhteinen, ottaa huomioon sen, että palvelujen tarjoajat voivat laillisesti säilyttää näitä tietoja omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa ja että näitä tietoja voidaan vaatia säilytettäviksi kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, jotka eivät kuulu direktiivin 2002/58/EY säännösten soveltamisalaan?

Kun kansallinen tuomioistuin määrittää säilytettävien tietojen saantia koskevan kansallisen lain yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti perusoikeuskirjasta johtuvien oikeuksien kanssa, mitä arviointiperusteita sen on sovellettava, kun se pohtii, säädetäänkö tällaisessa tietojen saantia koskevassa järjestelmässä vaadittavasta riippumattomasta etukäteisvalvonnasta sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen määrittänyt oikeuskäytännössään? Voiko kansallinen tuomioistuin tällaisessa arvioinnissa ottaa millään tavoin huomioon jälkikäteisen tuomioistuinvalvonnan tai jälkikäteisen riippumattoman valvonnan olemassaolon?

Onko kansallinen tuomioistuin joka tapauksessa velvollinen toteamaan, että kansallinen laki on ristiriidassa direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan kanssa, jos kansallisessa laissa säädetään yleisestä tietojensäilyttämisjärjestelmästä vakavien rikosten torjumiseksi, ja kun kansallinen tuomioistuin on kaiken käytettävissä olevan näytön perusteella katsonut, että tällainen säilyttäminen on sekä keskeistä että ehdottoman välttämätöntä vakavan rikollisuuden torjumista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi?

Jos kansallisen tuomioistuimen on todettava, että kansallinen laki on ristiriidassa direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan säännösten kanssa, sellaisina kuin niitä tulkitaan perusoikeuskirjan valossa, voiko se rajoittaa tällaisen mahdollisesti tehtävän toteamuksen ajallisia vaikutuksia, jos se katsoo, että rajoittamatta jättäminen johtaisi ”kaaokseen ja yleisen edun vahingoittamiseen” (esimerkiksi asiassa R (National Council for Civil Liberties) v. Secretary of State for Home Department and Secretary of State for Foreign Affairs [2018] EWHC975, 46 kohta) noudatetun lähestymistavan mukaisesti)?

Voidaanko sallia, että kansallinen tuomioistuin, jota on pyydetty toteamaan, että kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan kanssa, ja/tai olemaan soveltamatta kyseistä lainsäädäntöä ja/tai toteamaan, että tällaisen lainsäädännön soveltamisella on loukattu henkilön oikeuksia, joko menettelyssä, joka on pantu vireille todisteiden hyväksyttävyyttä rikosoikeudellisessa menettelyssä koskevan väitteen esittämiseksi tai muutoin, kieltäytyy tekemästä tällaista toteamusta sellaisten tietojen osalta, joita säilytetään sellaisen kansallisen säännöksen nojalla, joka on annettu sen SEUT 288 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden nojalla, jonka mukaan direktiivin säännökset on saatettava tarkasti osaksi kansallista oikeutta, tai rajoittaa tällaisen toteamuksen koskemaan aikaa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin totesi direktiivin 2006/24 pätemättömäksi 8.4.2014?

____________

¹ Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL 2002, L 201, s. 37).

² Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15.3.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY (EUVL 2006, L 105, s. 54).