VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)
19 päivänä kesäkuuta 2007
Asia F-54/06
John Davis ym.
vastaan
Euroopan unionin neuvosto
Henkilöstö – Virkamiehet – Eläkkeet – Korjauskertoimet – Siirtäminen eläkkeelle uusien henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat 1.5.2004 lukien sovellettavassa muodossaan, voimaantulon jälkeen – Eläkkeellä olevien asuinvaltion keskimääräisten elinkustannusten mukaan laskettujen korjauskertoimien soveltaminen – Siirtymäkauden järjestelmä – Korjauskertoimien poistaminen henkilöstösääntöjen, sellaisena kuin ne ovat 1.5.2004 lukien sovellettavassa muodossaan, voimaantulon jälkeen hankittujen eläkeoikeuksien osalta
Aihe: EY 236 ja EY 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa John Davis ja kolme muuta neuvoston virkamiestä vaativat heidän vanhuuseläkettä koskevien oikeuksiensa vahvistamisesta tehtyjen neuvoston päätösten kumoamista siltä osin kuin yhtäältä heidän 30.4.2004 jälkeen hankkimiensa eläkeoikeuksien osaan ei sovelleta korjauskerrointa, ja toisaalta heidän ennen 1.5.2004 hankkimiaan eläkeoikeuksia vastaavaan osaan sovellettava korjauskerroin on eri suuruinen kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Tanskassa toimivien Euroopan yhteisöjen virkamiesten palkkaan sovellettava korjauskerroin
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Eläkkeet – Korjauskerroin – Korjauskertoimien poistaminen asetuksen N:o 723/2004 voimaantulon jälkeen hankittujen eläkeoikeuksien osalta (Henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohta sekä liitteessä XIII oleva 20 artikla; neuvoston asetus N:o 723/2004)
2. Henkilöstö – Eläkkeet – Korjauskerroin – Korjauskertoimien poistaminen asetuksen N:o 723/2004 voimaantulon jälkeen hankittujen eläkeoikeuksien osalta
(Henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohta sekä liitteessä XIII oleva 20 artikla; neuvoston asetus N:o 723/2004)
3. Henkilöstö – Eläkkeet – Korjauskerroin – Korjauskertoimien poistaminen asetuksen N:o 723/2004 voimaantulon jälkeen hankittujen eläkeoikeuksien osalta
(Henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohta)
4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Työntekijä – Käsite – Yhteisöjen virkamies kuuluu käsitteen soveltamisalaan – Eläkkeellä oleva yhteisöjen virkamies ei kuulu käsitteen soveltamisalaan
(EY 18 ja EY 39 artikla)
5. Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Eläkkeellä olevat yhteisöjen virkamiehet
(EY 18 artikla; henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohta)
1. Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, jos virkamiesten eri luokkien väliset kohtelun eroavaisuudet voidaan perustella objektiivisella ja kohtuullisella arviointiperusteella ja jos nämä eroavaisuudet on suhteutettu tavoitteeseen, johon tällä erottelun tekemisellä pyritään.
Henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004 toteutetusta korjauskertoimien poistamisesta 1.5.2004 lukien hankittujen eläkeoikeuksien osalta on todettava, että erilainen kohtelu henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantulon jälkeen eläkkeelle siirrettyjen virkamiesten ja muutamaa kuukautta ennen uudistuksen voimaantuloa eläkkeelle siirrettyjen virkamiesten välillä, siten, että vain viimeksi mainittujen koko eläkkeisiin sovelletaan korjauskerrointa, on yhteensopiva yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Erilainen kohtelu voidaan perustella objektiivisen ja kohtuullisen arviointiperusteen nojalla eli sillä, siirretäänkö virkamiehet eläkkeelle ennen henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantuloa vai sen jälkeen. Lisäksi kyseisen henkilöstösääntöjen uudistuksen tavoitteiden valossa kyseisellä erilaisella kohtelulla noudatetaan suhteellisuutta koskevaa vaatimusta, koska siitä huolimatta, että ensiksi mainitut on siirretty eläkkeelle henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantulopäivän jälkeen, kaikkiin heidän ennen tuota päivää hankkimiinsa eläkeoikeuksiin jatketaan korjauskertoimien soveltamista, ja lisäksi niihin sovelletaan samoja korjauskertoimia, joita sovelletaan ennen tuota päivää eläkkeelle siirrettyjen virkamiesten osalta. Näitä toteamuksia vahvistaa lisäksi se toteamus, että lainsäätäjä ei ole antanut sääntöjä, joilla on negatiivisia vaikutuksia pelkästään 1.5.2004 lukien hankittuihin eläkeoikeuksiin, vaan myös sääntöjä, joilla on negatiivisia vaikutuksia ennen tuota päivää hankittuihin eläkeoikeuksiin, korvaamalla asteittain 30.4.2008 päättyvän siirtymäkauden aikana pääkaupungille vahvistetut korjauskertoimet maille vahvistetuilla korjauskertoimilla, jotka ovat vähemmän edullisia eläkkeellä oleville.
Erilaisen kohtelun ei erityisesti voida mitenkään katsoa olevan henkilöstösääntöjen uudistuksen tavoitteisiin nähden mielivaltaista tai ilmeisen epäasianmukaista syrjintää. Vain tuollaisen syrjinnän ollessa kyseessä on näet mahdollista hyväksyä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste, joka esitetään toimenpiteistä, jotka on toteutettu alalla, jolla lainsäätäjällä on harkintavaltaa, kuten esillä olevan eläkejärjestelmän mukauttamisen alalla.
(ks. 64, 74 ja 75 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑11/03, Afari v. EKP, 16.3.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑65 ja II‑267, 65 kohta).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (91 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Alalla, jolla lainsäätäjällä on harkintavaltaa, kuten esillä olevan eläkejärjestelmän mukauttamisen alalla, tuomioistuinten yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen noudattamisen osalta harjoittaman valvonnan on koskettava vain sen selvittämistä, että kyseinen toimielin ei ole tehnyt mielivaltaisia tai ilmeisen epäasianmukaisia erotteluja.
Lainsäätäjä ei ole ylittänyt näitä rajoja poistaessaan kaikki korjauskertoimet 1.5.2004 lukien hankittujen eläkeoikeuksien osalta henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004. Ei ole olemassa yhteisön eläkkeiden ”yhdenvertaista kohtelua ostovoiman osalta” koskevaa yhteisön oikeuden ylemmäntasoista periaatetta, vaan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon yleinen periaate, joka lainsäätäjän on toteutettava asianmukaisimmiksi katsomiensa keinojen avulla. Ottaen huomioon lainsäätäjän harkintavallan eläkejärjestelmän mukauttamisen alalla, neuvostolla oli täysi oikeus säätää järjestelmästä, jonka tarkoituksena on toteuttaa yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaate poistamalla korjauskertoimet ja varmistamalla, että virkamiehet saavat samalla maksettavaksi tulevalla osuudella nimellisarvoltaan samansuuruisen eläkkeen, niin kuin on lisäksi pääsääntöisesti muiden kansainvälisten toimielinten eläkejärjestelmissä. Tässä yhteydessä se saattoi perustellusti katsoa, että Euroopan integraation vuoksi korjauskertoimet olivat tulleet yhä vähemmän tarpeelliseksi ja että eläkkeellä olevat valitsevat yhä useammin asuinpaikakseen entisen asemamaansa tai muun jäsenvaltion kuin lähtömaansa; lisäksi neuvosto saattoi ottaa huomioon tahdon välttää sekä petokset että eläkkeellä olevien todellista asuinpaikkaa koskevat kalliit ja vaikeat seurantamenettelyt.
Lainsäätäjällä on lisäksi vapaus muuttaa henkilöstösääntöjä antamalla säännöksiä, jotka ovat kyseisille virkamiehille vähemmän edullisia kuin aikaisemmin sovelletut säännökset, eikä tätä vapautta voida rajoittaa vetoamalla mihinkään ”ostovoimaa koskevaan” yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen. Kun kyseessä ovat kuitenkin virkamiesten saavutetut oikeudet, lainsäätäjällä on velvollisuus vahvistaa siirtymäkausi, joka on riittävän pitkä, jotta eläkejärjestelmän yhteydessä voidaan välttää eläkeoikeuksien myöntämistä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen odottamaton muutos. Edellyttäen, että tämä suoja ulottuu koskemaan henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantulon jälkeen eläkkeelle siirrettyjä virkamiehiä, se kattaa vain virkamiesten tätä ennen hankkimat eläkeoikeudet.
(ks. 65, 78 ja 80–82 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑13/97, Losch v. yhteisöjen tuomioistuin, 30.9.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑543 ja II‑1633, 113, 121 ja 122 kohta); asia T‑164/97, Busacca ym. v. tilintarkastustuomioistuin, 30.9.1998 (Kok. H. 1998, s. I‑A‑565 ja II‑1699, 49, 58 ja 59 kohta); yhdistetyt asiat T‑112/96 ja T‑115/96, Séché v. komissio, 6.7.1999 (Kok. H. 1999, s. I‑A‑115 ja II‑623, 127 ja 132 kohta); yhdistetyt asiat T‑94/01, T‑152/01 ja T‑286/01, Hirsch ym. v. EKP, 8.1.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑1 ja II‑27, 51 kohta); asia T‑184/00, Drouvis v. komissio, 26.2.2003 (Kok. H. 2003, s. I‑A‑51 ja II‑297, 57 kohta), jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut asiassa C‑187/03 P, Drouvis v. komissio, 29.4.2004, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia T‑135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006 (Kok. H., s. I-A-2-297 ja II-A-2-1527, 71, 72, 78, 79, 85, 87, 97, 100 ja 105 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (62 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
3. Sillä, että henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla neuvoston asetuksella N:o 723/2004 on poistettu korjauskertoimet 1.5.2004 lukien hankittujen eläkeoikeuksien osalta, ei loukata yhdenvertaisen kohtelun tai syrjintäkiellon periaatetta sellaisten virkamiesten osalta, jotka asuvat jäsenvaltiossa, jossa elinkustannukset ovat korkeita, verrattuna virkamiehiin, jotka asuvat jäsenvaltiossa, jossa elinkustannukset ovat vähemmän korkeita. Tämä toteamus pätee myös muualla kuin Belgiassa ja toisaalta Belgiassa asuvien eläkkeellä olevien henkilöiden vertailun osalta.
Yhtäältä, vaikka mainittu korjauskerrointen poistaminen saa aikaan eroja eläkkeellä olevien ostovoiman osalta sen mukaan, asettautuvatko he maahan, jossa elinkustannukset ovat korkeita vai maahan, jossa elinkustannukset ovat matalia, tällaiset eroavuudet perustuvat objektiiviseen ja kohtuulliseen arviointiperusteeseen eli virkamiesten uransa aikana suorittamiin samansuuruisiin maksuihin, ja toisaalta, ainakin uuden eläkejärjestelmän ensimmäisten soveltamisvuosien aikana nämä erot ovat oikeasuhtaisia henkilöstösääntöjen uudistuksen tavoitteisiin nähden. Henkilöstösääntöjen uudistuksen voimaantulon jälkeen eläkkeelle siirretyt virkamiehet ovat näet hankkineet suurimman osan eläkeoikeuksistaan näinä vuosina ja heihin sovelletaan näin ollen synteettisiä kertoimia, jotka ovat hyvin lähellä niitä kertoimia, joita heihin olisi sovellettu, jos henkilöstösääntöjen uudistuksessa olisi säilytetty korjauskerroinjärjestelmä. Ainoastaan siinä tapauksessa, että elinkustannusten väliset erot jäsenvaltioissa säilyisivät tulevaisuudessa neuvoston ennusteiden vastaisesti, erilainen kohtelu niiden eläkkeellä olevien, jotka asettautuvat maihin, joissa elinkustannukset ovat korkeat ja niiden eläkkeellä olevien välillä, jotka asettautuvat maihin, joissa elinkustannukset ovat matalammat, saattaisi osoittautua suhteettomaksi henkilöstösääntöjen uudistuksen tavoitteisiin nähden, ottaen huomioon, että eläkeoikeuksien huomattavaan osaan ei sovellettaisi korjauskertoimia ja mikäli neuvosto ei toteuttaisi korjaavia toimenpiteitä.
Samoin samojen toteamusten perusteella ja kun otetaan huomioon harkintavalta, jota lainsäätäjällä on eläkejärjestelmän mukauttamisen alalla, korjauskerrointen poistamisesta seuraavat vaikutukset eivät voi olla henkilöstösääntöjen uudistuksen tavoitteisiin nähden mielivaltaista tai ilmeisen epäasianmukaista syrjintää.
(ks. 84–87 kohta)
4. Yhteisöjen virkamies on siirtotyöläinen, eikä hän muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan työskentelevänä yhteisön kansalaisena lakkaa olemasta EY 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu työntekijä sen vuoksi, että hän työskentelee kansainvälisessä järjestössä, vaikka työskentelyjäsenvaltioon saapumisen ja siellä oleskelun edellytyksistä olisikin erikseen määrätty kansainvälisellä sopimuksella. Sitä vastoin yhteisöjen eläkkeellä olevat eivät voi vedota vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisvapautta koskeviin periaatteisiin, jotka koskevat pääasiallisesti taloudellisen toiminnan harjoittamista, vaan ainoastaan EY 18 artiklaan, jossa taataan yhteisön kansalaisille oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella.
(ks. 96–98 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat 389/87 ja 390/87, Echternach ja Moritz, 15.3.1989 (Kok. 1989, s. 723, 11 kohta); asia C‑293/03, My, 16.12.2004 (Kok. 2004, s. I‑12013, 37 kohta) ja asia C‑185/04, Öberg, 16.2.2006 (Kok. 2006, s. I‑1453, 12 kohta).
5. EY 18 artiklassa taataan yhteisön kansalaisille oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella. Tämä oikeus johtuu suoraan EY 17 artiklassa myönnetystä Euroopan unionin kansalaisuudesta, jonka tarkoituksena on olla jäsenvaltioiden kansalaisten perustavanlaatuinen asema. Jollei perustamissopimuksessa ja johdetussa oikeudessa asetetuista rajoituksista ja ehdoista muuta johdu, EY 18 artikla voi saada sellaisenaan aikaan Euroopan unionin kansalaisille oikeuksia, joihin nämä voivat vedota tuomioistuimissa. Tämä määräys voi näin ollen tätä koskevan erityisen säännön puuttuessa toimia oikeudellisena perustana yhteisöjen eläkkeellä olevien virkamiesten oikeudelle sijoittautua valitsemaansa jäsenvaltioon.
Sekä toimenpiteillä, joihin liittyy suoria kieltoja ja rajoituksia, että myös toimenpiteillä, joilla tehdään asianomaisille vähemmän houkuttelevaksi sijoittautua toiseen jäsenvaltioon, loukataan vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta. EY 18 artiklasta ei voida kuitenkaan johtaa yhteisön lainsäätäjälle kuuluvaa positiivista velvoitetta, jonka mukaan sen olisi myönnettävä yhteisöjen eläkkeensaajille korjauskertoimien muodossa rahoituksellinen lisä, jonka tarkoituksena on korvata siinä jäsenvaltiossa todetut korkeammat elinkustannukset, johon eläkkeellä oleva haluaisi sijoittautua. Siltä osin kuin kyseessä ei voi olla eriarvoinen kohtelu verrattuna muihin yhteisöjen eläkkeensaajiin, jotka ovat halunneet sijoittautua samaan jäsenvaltioon, ne haitat, joita sijoittautumisesta tähän jäsenvaltioon aiheutuu, ja jotka ovat seurausta yleisistä ja objektiivisista tilanteista, joista aiheutuu vaikutuksia kaikille eläkkeellä oleville ja lisäksi kaikille muille tuohon samaan jäsenvaltioon sijoittautuville henkilöille, ovat seurausta asianomaisen käyttämästä mahdollisuudesta valita asuinpaikkansa, otettuaan huomioon kaikki tästä valinnasta seuraavat edut ja haitat, eikä niiden voida katsoa olevan epäsuoria esteitä vapaalle liikkuvuudelle.
(ks. 98–100 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑177/94, Perfili, 1.2.1996 (Kok. 1996, s. I‑161, 17–19 kohta); asia C‑413/99, Baumbast ja R, 17.9.2002 (Kok. 2002, s. I‑7091, 82, 84 ja 86 kohta); asia C‑148/02, Garcia Avello, 2.10.2003 (Kok. 2003, s. I‑11613, 21–24 kohta); asia C‑403/03, Schempp, 12.7.2005 (Kok. 2005, s. I‑6421, 45–47 kohta); asia C‑137/04, Rockler, 16.2.2006 (Kok. 2006, s. I‑1441, 17–19 kohta); asia C‑192/05, Tas-Hagen ja Tas, 26.10.2006 (Kok. 2006, s. I‑10451); asia C‑520/04, Turpeinen, 9.11.2006 (Kok. 2006, s. I‑10685, 13 kohta); asia C‑208/05, ITC, 11.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑181, 31 ja 33 kohta) ja asia C‑150/04, komissio v. Tanska, 30.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑1163, 41–45 kohta).