VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

12 päivänä lokakuuta 2010

Asia F-49/09

Eberhard Wendler

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Vanhuuseläke – Eläkkeen maksaminen – Velvollisuus avata pankkitili asuinmaassa – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste – Yhdenvertaisuusperiaate

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa entinen komission virkamies Eberhard Wendler, vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jossa hänet velvoitetaan ilmoittamaan komissiolle hänen asuinmaansa pankkitilin tiedot vanhuuseläkkeen maksamista varten.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto, joka on väliintulijana tukenut komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Eläkkeet – Vanhuuseläke – Maksaminen

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII oleva 17 artikla ja liitteessä VIII olevan 45 artiklan kolmas kohta)

Eläkkeellä olevia virkamiehiä ja palveluksessa olevia virkamiehiä kohdellaan eri tavoin heille maksettavien summien maksamisessa. Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 45 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti jossakin jäsenvaltiossa asuvalle eläkkeellä olevalle virkamiehelle maksettavat etuudet on nimittäin maksettava kokonaisuudessaan asuinvaltion pankkiin. Palveluksessa olevia virkamiehiä koskevasta vastaavasta säännöstä, josta säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 17 artiklan 1 kohdassa, ja jonka mukaan palveluksessa olevalle virkamiehelle maksettavat summat maksetaan siihen maahan, jossa virkamies hoitaa tehtäviään, voidaan puolestaan joustaa kahdella tavalla. Yhtäältä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohdassa säädetään palveluksessa olevilla virkamiehillä olevasta mahdollisuudesta siirrättää sen toimielimen välityksellä, jonka palveluksessa he ovat, toiseen jäsenvaltioon osa palkasta eli toisessa jäsenvaltiossa olevassa oppilaitoksessa opiskelevaa huollettavana olevaa lasta kohti enintään määrä, joka vastaa kyseisestä lapsesta tosiasiallisesti saadun koulutuslisän määrää, ja kenelle tahansa kyseisessä jäsenvaltiossa asuvalle henkilölle, johon nähden virkamiehellä on todistettavasti velvoitteita oikeuden päätöksen tai toimivaltaisen hallintoviranomaisen päätöksen nojalla, suoritettavat säännölliset maksut. Toisaalta ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohdassa näin ollen tarjotuista mahdollisuuksista riippumatta saman 17 artiklan 4 kohdassa myönnetään palveluksessa olevalle virkamiehelle oikeus pyytää hänelle maksettavien summien säännöllistä siirtoa, johon ei sovelleta korjauskerrointa, toiseen jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hän hoitaa tehtäviään. Tällainen siirto voi olla enintään 25 prosenttia virkamiehen peruspalkasta.

Tämä eläkkeellä olevien virkamiesten ja palveluksessa olevien virkamiesten erilainen kohtelu ei kuitenkaan saa johtaa laittomaan syrjintään, koska nämä kaksi virkamiesten luokkaa ovat objektiivisesti eri tilanteissa. Eläkkeellä olevat virkamiehet voivat nimittäin vapaasti valita asuinmaansa, kun taas palveluksessa olevilla virkamiehillä on henkilöstösääntöjen 20 artiklan mukaisesti velvollisuus asua asemapaikassaan tai sellaisen välimatkan päässä siitä, ettei välimatka häiritse tehtävien hoitamista. Näin ollen niitä virkamiehiä lukuun ottamatta, joiden asemapaikka on siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisia he ovat, oletetaan, että palveluksessa olevilla virkamiehillä on siteitä vähintään kahteen eri jäsenvaltioon eli jäsenvaltioon, jonka kansalaisia he ovat, ja jäsenvaltioon, jossa heillä on asemapaikka. Sitä vastoin eläkkeellä olevat virkamiehet, jotka voivat vapaasti valita asuinpaikkansa, eivät voi vedota tällaiseen olettamaan, vaikka he voivat oman valintansa mukaan vapaasti asua muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat, ja hyötyä tähän asuinvaltioon sovellettavasta korjauskertoimesta jos heidät siirrettiin eläkkeelle ennen 1.5.2004.

(ks. 43 ja 44 kohta)