VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
21 päivänä lokakuuta 2009
Asia F-33/08
V
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseen ottamisesta kieltäytyminen tehtävien hoitamisen edellyttämän fyysisen soveltuvuuden puuttumisen takia – Menettelyn sääntöjenmukaisuus – Palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetun lääkärintarkastuksen sääntöjenmukaisuus – Valmistelevat toimet
Aihe: EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa V vaatii erityisesti kumoamaan 15.5.2007 tehdyn komission päätöksen, jolla kantajalle on ilmoitettu, että hän ei täyttänyt tehtäviensä hoitamisen edellyttämiä terveydellisiä edellytyksiä, ja velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle vahingot, jotka hän katsoo kärsineensä.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet – Kanneperuste, joka koskee palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetun lääkärintarkastuksen väitettyjä sääntöjenvastaisuuksia – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 33 artikla)
2. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Velvollisuus antaa toimihenkilölle osoitettu yksittäispäätös kielellä, jonka toimihenkilö hallitsee perusteellisesti
(EY 21 artiklan kolmas kohta)
3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Toimiminen kohtuullisessa ajassa
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta)
4. Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palvelukseen ottamisesta kieltäytyminen fyysisen soveltumattomuuden takia
(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta ja 33 artikla; muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 83 artikla)
5. Virkamiehet – Kanne – Täysi harkintavalta – Mahdollisuus viran puolesta velvoittaa vastaajana oleva toimielin maksamaan vahingonkorvausta henkisestä kärsimyksestä
(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)
1. Siltä osin kuin riidanalainen päätös, joka koskee palvelukseen ottamisesta kieltäytymistä tehtävien hoitamisen edellyttämän fyysisen soveltuvuuden puuttumisen takia, ei perustu pelkästään lääketieteellisen lautakunnan lääkärinlausuntoon, vaan kaikkiin kyseisessä lausunnossa nimenomaisesti mainittuihin lääketieteellisiin toimenpiteisiin ja asiakirjoihin, mukaan lukien niiden lääkärien palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetun lääkärintarkastuksen aikana antamat lausunnot, jotka tutkivat toimihenkilön, ei ole mahdotonta, että näiden lausuntojen mahdolliset sääntöjenvastaisuudet ovat voineet vaikuttaa lääketieteellisen lautakunnan johtopäätöksiin ja siten riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen. Palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetulla lääkärintarkastuksella, muiden lääkäreiden mahdollisesti tekemillä asiantuntijalausunnoilla, asian saattamisella lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi, lääketieteellisen lautakunnan lausunnolla ja kyseisen päätöksellä on nimittäin olemassa läheinen liittymä. Kun otetaan huomioon tällaisen menettelyn eri toimenpiteiden yhteenkuuluvuus, tämä liittymä oikeuttaa sen, että yhteisöjen tuomioistuimet tutkivat tähän päätökseen johtaneiden valmistelevien toimien lainmukaisuuden.
(ks. 132 ja 133 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 35/67, Van Eick v. komissio, 11.7.1968 (Kok., s. 481 ja 500)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑293/03, Giulietti v. komissio, 31.1.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑5 ja II‑A‑2‑19, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
2. Henkilöillä, jotka tulevat Euroopan yhteisöjen palvelukseen, ei ole ehdotonta oikeutta siihen, että heidän valitsemaansa kieltä, on se sitten heidän äidinkielensä tai muu heidän suosimansa kieli, käytetään kaikissa menettelyissä, jotka vaikuttavat heidän virkaansa tai uraansa. Tällaisen oikeuden myöntäminen olisi selvästi vastoin yhteisön toimielinten toiminnan moitteetonta sujumista koskevia vaatimuksia. Vaikka tällaisen oikeuden myöntäminen olisikin toivottavaa, sillä olisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti oltava sama ulottuvuus kaikille yhteisöjen virkamiehille ja muuhun henkilöstöön kuuluville kyseessä olevista kielistä sekä virkamiesten ja muuhun henkilöstöön kuuluvien asemapaikasta riippumatta. Maastamuuttotilanne, johon yhteisöjen virkamiehet tai muuhun henkilöstöön kuuluvat useimmiten asetetaan, ja yksiköiden organisaatiota koskevat vaatimukset tekevät tällaisen vakuuden käyttöönotosta erittäin vaikean toteuttaa.
Sen sijaan silloin, kun on kyse virkamiehen tai muuhun henkilöstöön kuuluvan yksittäistilanteesta, toimielinten tehtävänä on huolenpitovelvollisuuden mukaisesti käyttää kieltä, jonka kyseinen virkamies tai muun henkilöstöön kuuluva hallitsee perusteellisesti. Tämä velvollisuus on erityisen merkittävä, koska hallinnon ei ole pelkästään tehokkaasti ilmoitettava virkamiehelle tätä koskevasta päätöksestä vaan varmistettava, että asianosainen ymmärtää täysin suoritetut arvioinnit ja psykologiset testit ja että näin tehty asiantuntijalausunto kuvastaa luotettavasti ja objektiivisesti asianosaisen henkilöä. Asianosaisen tällaisten testien ja arviointien aikana käyttämän kielen osaamistason on siis oltava erityisen korkea.
(ks. 170, 171 ja 173 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑197/98, Rudolp v. komissio, 23.3.2000 (Kok. H., s. I‑A‑55 ja II‑241, 46 kohta)
Virkamiestuomioistuin: yhdistetyt asiat F‑51/05 ja F‑18/06, Duyster v. komissio, 13.12.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 57 ja 58 kohta) ja asia F‑122/07, Marcuccio v. komissio, 7.10.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 60 kohta)
3. Velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa hallintomenettelyissä on yhteisön oikeuden yleinen periaate, jonka noudattamisen yhteisöjen tuomioistuimet takaavat ja joka mainitaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa osana oikeutta hyvään hallintoon. Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen loukkaaminen ei kuitenkaan yleensä oikeuta kumoamaan hallinnollisessa menettelyssä tehtyä päätöstä. Kohtuullisessa ajassa toimimista koskevan periaatteen noudattamatta jättäminen vaikuttaa hallinnollisen menettelyn pätevyyteen nimittäin vain silloin, kun liian pitkän ajan kuluminen on omiaan vaikuttamaan hallinnollisessa menettelyssä tehdyn päätöksen sisältöön. Palvelukseen ottamisen ja palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetun lääkärintarkastuksen yhteydessä mahdollinen liian pitkän ajan kuluminen ei siis voi muutoin kuin poikkeuksellisissa tilanteissa muuttaa asian aineellisia perusteita, jotka tarvittaessa vahvistavat soveltumattomuuden yhteisön toimielimen lukuun suoritettavien tehtävien hoitamiseen. Jos yhteisöjen tuomioistuimet kumoaisivat näiden toteamusten perusteella tehdyn päätöksen, siitä olisi ensisijaisena käytännön seurauksena se vääristynyt vaikutus, että menettelyä vielä pitkitettäisiin sillä perusteella, että se on jo ollut liian pitkä.
(ks. 209–211 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑39/00 P, SGA v. komissio, 13.12.2000 (Kok., s. I‑11201, 44 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑67/01, JCB Service v. komissio, 13.1.2004 (Kok., s. II‑49, 36 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑394/03, Angeletti v. komissio, 11.4.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑95 ja II‑A‑2‑441, 162 ja 163 kohta)
4. Tapa, jolla lääketieteellisen lautakunnan palvelukseen ottamisen yhteydessä suoritetun lääkärintarkastuksen puitteissa antamaa kielteistä lausuntoa on perustelu ja jonka mukaan lautakunnan johtopäätösten lääketieteellinen perusta siirretään kyseessä olevan yhteisön toimielimen työterveysyksikön lääkärin vaitiolovelvollisuuden piiriin, ei ole tyydyttävä sen asianosaisen kannalta, jolla ei ole välitöntä oikeutta tutustua niihin seikkoihin, joilla lääketieteellisen lautakunnan johtopäätökset on oikeutettu. Kyseinen tapa ei tee tällaisesta lausunnosta sääntöjenvastaista, koska perusteluvelvollisuus on sovitettava yhteen lääkärin vaitiolovelvollisuutta koskevien vaatimusten kanssa. Tämä yhteensovittaminen toimii siten, että kyseisellä henkilöllä on mahdollisuus vaatia, että soveltumattomuutta koskevat perustelut ilmoitetaan hänen valitsemalleen lääkärille.
Vaikka tällaisia lääketieteellisen lautakunnan lausunnon perusteluja voidaankin arvostella, koska ne estävät asianosaisen kiistäessä yhteisöjen tuomioistuinten laillisuusvalvonnan, näin ei ole silloin, kun kyseinen yhteisön toimielin ilmaisee useaan kertaan yhteisöjen tuomioistuimelle olevansa valmis toimittamaan tälle kaikki asiakirjat, joiden perusteella lääketieteellinen lautakunta on antanut lausuntonsa, jos kyseessä oleva henkilö hyväksyy sen, että kyseisen lautakunnan jäsenet vapautetaan hänen osaltaan lääkärin vaitiolovelvollisuudesta, mutta asianosainen kieltäytyy ehdottomasti vastaamasta tähän vaatimukseen. Tällaisessa tilanteessa hallinto tai lääketieteellisen lautakunnan jäsenet eivät lääkärin vaitiolovelvollisuuteen vetoamisen vuoksi pysäytä tuomioistuinjärjestelmän normaalia toimintaa.
(ks. 221–226 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 121/76, Moli v. komissio, 27.10.1977 (Kok., s. 1971, 15–17 kohta); asia 75/77, Mollet v. komissio, 13.4.1978 (Kok., s. 897, 15–17 kohta) ja asia 155/78, M. v. komissio, 10.6.1980 (Kok., s. 1797, 15–19 kohta)
5. Kun yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi on saatettu kanne, jonka osalta sillä on täysi harkintavalta, yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta viran puolesta velvoittaa hallinto korvaamaan sen tekemään työnantajan virheeseen liittyvä aineeton vahinko, vaikkei sitä olisi oikeassa järjestyksessä vaadittukaan. Tätä toimivaltaa käytetään kuitenkin vain silloin, kun yhteisöjen tuomioistuimet eivät anna kumoamista koskevaa ratkaisua, joka niiden tulisi tavallisesti antaa, tällaisesta ratkaisusta aiheutuvien kohtuuttomien vaikutusten tai tällaisesta todetusta sääntöjenvastaisuudesta aiheutuvan seuraamuksen epäasianmukaisuuden vuoksi taikka kun se toteaa, että kumoava tuomio ei sellaisenaan ole omiaan asianmukaisesti korjaamaan kärsittyä vahinkoa ja varmistamaan kumoamistuomion tehokasta vaikutusta.
(ks. 266 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980 (Kok., s. 1743, 13–15 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑10/02, Girardot v. komissio, 31.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑109 ja II‑483, 84–91 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑46/07, Tzirani v. komissio, 22.10.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 214 ja 215 kohta) ja asia F‑27/08, Simões Dos Santos v. SMHV, 5.5.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 142–144 kohta)