UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
11 päivänä heinäkuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2001/23/EY – 1 artiklan 1 kohta – Yrityksen luovutus – 3 artiklan 1 kohta – Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen – Työehtosopimuksen määräysten nojalla toteutettava sijaantulo työsopimuksiin – Työehtosopimus, jossa suljetaan pois yrityksen luovuttajan ja luovutuksensaajan velvollisuus vastata yhteisvastuullisesti työsopimuksista johtuvista velvoitteista, myös palkanmaksuvelvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen tämän yrityksen luovutusta
Asiassa C–60/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal Superior de Justicia de Galicia (Galician ylin tuomioistuin, Espanja) on esittänyt 30.12.2016 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 6.2.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Ángel Somoza Hermo ja
Ilunión Seguridad SA
vastaan
Esabe Vigilancia SA ja
Fondo de Garantía Salarial (Fogasa)
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Levits sekä tuomarit A. Borg Barthet (esittelevä tuomari) ja M. Berger,
julkisasiamies: E. Tanchev,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Somoza Hermo, edustajanaan X. Castro Martínez, abogado,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään A. Gavela Llopis,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Kellerbauer ja J. Rius,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (EYVL 2001, L 82, s. 16) 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidassa, jossa kantajina ovat Ángel Somoza Hermo ja Ilunión Seguridad SA ja vastaajina Esabe Vigilancia SA ja Fondo de Garantía Salarial (Fogasa) ja joka koskee vuosia 2010–2012 koskevien maksamatta olevien palkkojen ja täydentävien sosiaalietuuksien maksamista Ángel Somoza Hermolle.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivillä 2001/23 on kodifioitu työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14.2.1977 annettu neuvoston direktiivi 77/187/ETY (EYVL 1977, L 61, s. 26), sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/50/EY (EYVL 1998, L 201, s. 88).
4 Direktiivin 2001/23 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”On tarpeen huolehtia työntekijöiden suojasta sen varmistamiseksi, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu.”
5 Direktiivin johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi on ollut tarpeen, että luovutuksen oikeudellista käsitettä selkeytetään ottaen huomioon Euroopan [unionin] tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Selkeyttämisellä ei kuitenkaan ole muutettu direktiivin 77/187/ETY soveltamisalaa sellaisena kuin se on Euroopan [unionin] tuomioistuimen tulkinnan mukaan.”
6 Direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”a) Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.
b) Jollei a alakohdasta ja tämän artiklan jäljempänä olevista säännöksistä muuta johdu, tässä direktiivissä tarkoitettuna luovutuksena pidetään oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.”
7 Direktiivin 2001/23 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat luovutuspäivän jälkeen yhdessä vastuussa luovutuspäivänä voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvista velvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen luovutuspäivää.
– –
3. Luovutuksen jälkeen luovutuksensaajan on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä ja ehtoja sellaisina kuin luovuttaja niitä noudattaa kyseisen työehtosopimuksen mukaisesti, kunnes työehtosopimus kumotaan tai sen voimassaolo päättyy taikka uusi työehtosopimus tulee voimaan tai sitä aletaan soveltaa.
Jäsenvaltiot voivat asettaa työehtojen noudattamiselle määräajan, jonka on kuitenkin oltava vähintään yksi vuosi.
4. a) Jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, 1 ja 3 kohta ei koske työntekijöiden oikeuksia jäsenvaltion lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään kuulumattomiin, yhtiön tai saman toimialan yhtiöiden yhteisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-etuuksiin.
b) Vaikka jäsenvaltiot eivät säätäisi a alakohdan mukaisesti, että 1 ja 3 kohtaa sovelletaan kyseisiin oikeuksiin, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet työntekijöiden ja sellaisten henkilöiden etujen turvaamiseksi, jotka eivät enää työskentele luovuttajan liikkeessä luovutuksen tapahtuessa, siltä osin kuin on kyse heidän välittömistä tai tulevista oikeuksistaan tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lisäeläkejärjestelmien mukaisiin vanhuus- ja perhe-etuuksiin.”
8 Tämän direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen soveltaa tai ottaa käyttöön työntekijälle edullisempia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä tai sallia työntekijälle edullisempien työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten soveltaminen tai edistää niiden soveltamista.”
Espanjan oikeus
9 Työntekijöihin taloudellisten yksiköiden luovutuksen yhteydessä sovellettavat säännöt on määritelty työntekijöiden asemasta annetun lain konsolidoidun toisinnon hyväksymisestä 24.3.1995 annetulla kuninkaan asetuksella 1/1995 (Real Decreto Legislativo 1/1995 por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Estatuto de los Trabajadores) (BOE nro 75, 29.3.1995, s. 9654), sellaisena kuin se on muutettuna 9.7.2001 annetulla lailla 12/2001 (BOE nro 164, 10.7.2001, s. 24890; jäljempänä työntekijöiden asemasta annettu laki).
10 Työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Yrityksen, työpaikan tai itsenäisen tuotantoyksikön luovutus ei sellaisenaan päätä työsuhdetta; aikaisemman työnantajan työsopimukseen ja sosiaaliturvaan perustuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät uudelle työnantajalle, eläkkeisiin liittyvät sitoumukset mukaan lukien, sovellettavissa erityisissä säännöksissä säädetyin edellytyksin, ja yleisesti kaikkia sellaisia täydentävää sosiaaliturvaa koskevia velvoitteita noudattaen, joihin luovuttaja on sitoutunut.
2. Tämän pykälän mukaisesta yrityksen luovutuksesta on kyse silloin, kun siirto koskee sellaisen oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.
3. Jollei sosiaaliturvasta annetusta lainsäädännöstä muuta johdu, luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti kolmen vuoden ajan elävien kesken (inter vivos) tapahtuvaa siirtoa ennen syntyneistä, täyttämättä olevista työnantajan velvoitteista.”
11 Turvallisuusalan yrityksiä koskevan valtakunnallisen työehtosopimuksen (Convenio colectivo estatal de las empresas de seguridad, BOE nro 99, 25.4.2013, jäljempänä turvallisuusalan yritysten työehtosopimus) 14 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Kun otetaan huomioon toimintaan liittyvä erityispiirteet ja erityiset olosuhteet, jotka edellyttävät työntekijöiden siirtymistä työpaikasta toiseen, tämän määräyksen tarkoituksena on taata tämän alan työntekijöiden työn jatkuvuus mutta ei työpaikan pysyvyyttä, seuraavan täytäntööpanosäännöstön perusteella; tätä säännöstöä sovelletaan valvontapalveluihin, turvallisuusjärjestelmiin, henkilösuojaukseen ja yksityiseen vartiointiin maaseudulla:
A) Täytäntöönpanosäännöstö
Kun yritys ei enää tarjoa julkisen tai yksityisen sektorin asiakkaan kanssa sovittuja palveluja palvelunhankintaa koskevan sopimuksen päättämisen vuoksi, päättämisen syistä riippumatta, uudeksi sopimuspuoleksi tulevalla yrityksellä on joka tapauksessa velvollisuus tulla sopimuspuoleksi niiden työntekijöiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, joita kyseinen hankintasopimus ja työpaikka koskevat, työntekijöiden työsuhteen muodosta ja/tai asemasta riippumatta, edellyttäen että luovutettavaan palveluun osallistuvat työntekijät ovat olleet luovuttavan yrityksen palveluksessa tosiasiallisesti vähintään seitsemän kuukautta välittömästi ennen luovutuspäivää, ja tämä ajanjakso kattaa luovutettavan palveluun osallistuvan työntekijän sallitut poissaolot, joista määrätään tämän työehtosopimuksen 45, 46 ja 50 kohdassa, tilapäistä työkyvyttömyyttä koskevat tilanteet ja kurinpidolliset työtehtävistä pidättämiset mistä syystä tahansa, lukuun ottamatta nimenomaista poikkeusta, joka koskee 48 kohdassa määrättyä palkatonta vapaata, erityistä työtehtävää tai palvelua varten palkattuja työntekijöitä lukuun ottamatta.
– –
B) Palvelun tarjoamisen lopettavien yritysten ja sopimuspuoleksi tulleen yrityksen velvollisuudet
B.1 Palvelun luovuttava yritys: palvelun tarjoamisen lopettava yritys
– –
3. on yksin ja yksinomaan vastuussa
a) työn suorittamiseen perustuvista palkoista ja maksuista luovutuksen ajankohtaan asti sekä
b) kaikkien etuuksiin liittyvien korvausten maksamisesta, lomat mukaan lukien, joten sijaantulosta seuraa sopimuspuoleksi tulevalle uudelle yritykselle ainoastaan velvollisuus säilyttää asianosaisten työntekijöiden työsuhteet.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 Ángel Somoza Hermo työskenteli vartijana Esabe Vigilancian palveluksessa; tämä on Museo de las Peregrinaciones de Santiago de Compostelan (Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmuseo), joka toimii Consellería de Cultura de la Xunta de Galician (Galician kulttuurineuvosto) alaisuudessa, vartiointipalvelut toteuttava yritys.
13 Nämä vartiointipalvelut annettiin 16.10.2012 hankintasopimuksella tehtäväksi Vigilancia Integrada SA:lle (jäljempänä VINSA), josta on sittemmin tullut Ilunión Seguridad ja joka otti kyseisestä päivästä lukien vastattavakseen mainittuja palveluja koskevan hankintasopimuksen sopimuspuolena aiemmin olleen yrityksen työntekijöiden työsopimuksista johtuvat velvoitteet, mukaan lukien Somoza Hermon työsopimus.
14 VINSA ilmoitti Somoza Hermolle, että turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksen mukaan Esabe Vigilancian oli maksettava maksamatta olevat palkat ja täydentävät sosiaalietuudet, jotka Esabe Vigilancia oli myöntänyt vuosilta 2010–2012.
15 Koska nämä kaksi yritystä kieltäytyivät maksamasta vaaditut summat Somoza Hermolle, tämä nosti kanteen Juzgado de lo social n° 3 de Santiago de Compostelassa (Santiago de Compostelan työtuomioistuin nro 3, Espanja) vaatien näiden summien maksamista.
16 Kyseinen tuomioistuin hyväksyi tämän vaatimuksen osittain ja velvoitti Esabe Vigilancian ja VINSAn maksamaan yhteisvastuullisesti saatavat, joiden se ei katsonut vanhentuneen, työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n 1 momentin nojalla.
17 VINSA valitti kyseisestä tuomiosta Tribunal Superior de Justicia de Galiciaan (Galician ylin tuomioistuin, Espanja) väittäen, että sovellettava säännös ei ollut työntekijöiden asemasta annetun lain 44 § vaan turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksen 14 kohta, jonka mukaan työsopimuksia koskevat luovuttajayrityksen oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät hankintasopimuksen saaneelle yritykselle. Se väittää, että tämä sijaantulo velvoittaa sen ottamaan vastattavakseen työsopimuksista johtuvat velvoitteet vain hankintasopimuksen tekopäivästä lähtien ja vapauttaa sen tätä aikaisemmista velvoitteista.
18 Myös Somoza Hermo valitti mainitusta tuomiosta Tribunal Superior de Justicia de Galiciaan siltä osin kuin kyse oli maksamatta jääneiden palkkojen maksamista koskevista vaatimuksista, joita ei ollut hyväksytty.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) on katsonut 7.4.2016 antamassaan tuomiossa, että turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksen 14 kohta koskee tilannetta, jossa yksityisiä turvallisuuspalveluja tarjoavat yritykset vaihtuvat ajan myötä. Tämä vaihtuminen merkitsee sitä, että luovutuksensaaja on velvollinen ottamaan aikaisemman yrityksen työntekijät palvelukseensa.
20 Kyseisen tuomion mukaan hankintasopimusten tekijöiden vaihtuessa sijaantulo ei siis tapahdu työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n nojalla, ellei siinä siirretä varallisuuseriä tai henkilöstöä työvoimavaltaisilla aloilla. Näin ollen tällaisissa tapauksissa sijaantulo tapahtuu voimassa olevan työehtosopimuksen nojalla. Aikaisemman yrityksen työntekijöiden palvelukseen ottaminen ei siis vastaa henkilöstön siirtymistä tilanteessa, jossa uusi sopimuspuoli ottaa vapaaehtoisesti palvelukseensa valtaosan kyseessä olevien palveluiden tarjoamiseen osallistuvista työntekijöistä. Näissä tilanteissa on päinvastoin niin, että henkilöstön siirtyminen perustuu voimassa olevan työehtosopimuksen määräysten noudattamiseen. Uusi sopimuspuoli olisi voinut nimittäin käyttää omaa henkilöstöään kyseisiä palveluja varten, mutta sillä on kuitenkin tämän työehtosopimuksen perusteella velvollisuus huolehtia näihin palveluihin osallistuneista luovuttavan yrityksen työntekijöistä.
21 Tribunal Supremo katsoi, että unionin tuomioistuimen tuomiossa 24.1.2002, Temco (C-51/00, EU:C:2002:48) vahvistettu oikeuskäytäntö ei ole esteenä tälle päätelmälle, koska turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksessa määrätty sijaantulo ei johdu tilanteesta, joka kuuluisi direktiivin 2001/23 tai työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n soveltamisalaan. Työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n ja turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksen 14 kohdan välinen suhde on toisiaan täydentävä tai rinnakkainen, muttei ristiriitainen, sillä muuta tilannetta koskeva sopimusehto parantaa kyseistä säännöstä käyttämällä yhtä niistä vaikutuksista, joista oikeussäännössä säädetään sen itsensä soveltamista varten.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii siis sitä, kuuluuko työvoimavaltaisella toimialalla tapahtuva yritysten välinen sijaantulo, joka toteutetaan palvelusopimuksen siirron jälkeen sellaisen työehtosopimuksen nojalla, jossa määrätään, että luovutuksensaajana olevan yrityksen on otettava hankintasopimuksen sopimuspuolena aikaisemmin olleen yrityksen henkilöstö palvelukseensa, direktiivin 2001/23 soveltamisalaan. Mikäli asia on näin, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko sovellettavan työehtosopimuksen määräys, jossa suljetaan pois luovuttajana ja luovutuksensaajana olevien yritysten yhteisvastuu sellaisten sopimusvelvoitteiden osalta, jotka ovat syntyneet ennen kyseessä olevan palvelun siirtopäivää, tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukainen.
23 Tässä tilanteessa Tribunal Superior de Justicia de Galicia on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Sovelletaanko [direktiivin 2001/23] 1 artiklan 1 kohtaa tilanteessa, jossa yritys lakkaa tarjoamasta työvoimavaltaisella toimialalla (rakennusten vartiointi) asiakkaan kanssa sovittua palvelua palvelunhankintaa koskevan sopimuksen päättämisen vuoksi ja uusi sopimuspuoli ottaa palvelukseensa olennaisen osan tällaisen palvelun tarjoamiseen osallistuneesta henkilöstöstä ja sijaantulo työsopimuksiin toteutetaan turvallisuusalan työehtosopimuksessa määrätyn mukaisesti?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, vaikka direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan saattamiseksi kansallisen lainsäädännön osaksi annetun kansallisen oikeussäännön mukaan luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat luovutuksen jälkeen yhdessä vastuussa luovutuspäivänä voimassa olleista työsopimuksista johtuvista velvoitteista, myös palkkavelvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen luovutuspäivää, onko mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaista tulkita, ettei aiempia velvoitteita koskevaa yhteisvastuuta ole, kun henkilöstön olennaisen osan siirtyminen uuden sopimuspuolen palvelukseen tapahtuu [turvallisuusalan yritysten] työehtosopimuksessa määrätyn nojalla ja kyseisessä työehtosopimuksessa suljetaan pois tällainen luovutusta edeltäviä velvoitteita koskeva yhteisvastuu?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tätä direktiiviä sovelletaan tilanteeseen, jossa toimeksiantaja on irtisanonut yrityksen kanssa tehdyn vartiointipalvelujen sen laitoksissa suorittamista koskevan sopimuksen ja tehnyt kyseisen palvelun suorittamiseksi uuden sopimuksen sellaisen toisen yrityksen kanssa, joka ottaa työehtosopimuksen nojalla palvelukseensa sekä lukumäärältään että pätevyydeltään olennaisen osan siitä henkilöstöstä, jonka sen edeltäjä oli osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä.
25 Direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.
26 Tästä on todettu vakiintuneessa oikeuskäytännössä, ettei tämän säännöksen sisältöä voida määrittää ainoastaan sanamuotoon perustuvan tulkinnan avulla. Tämän direktiivin eri kieliversioiden välillä olevien erojen ja sopimukseen perustuvan luovutuksen käsitteen osalta toisistaan poikkeavien kansallisten lainsäädäntöjen vuoksi unionin tuomioistuin on tulkinnut tätä käsitettä riittävän joustavasti direktiivin tavoitteen saavuttamiseksi, eli kuten sen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, työntekijöiden aseman turvaamiseksi työnantajan vaihtuessa (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2011, CLECE, C-463/09, EU:C:2011:24, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2001/23 soveltamisala nimittäin ulottuu kaikkiin mahdollisiin tapauksiin, joissa sopimuksen perusteella vaihtuu yrityksen toiminnasta vastaava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka sitoutuu työnantajan velvollisuuksiin yrityksen työntekijöitä kohtaan. Niinpä direktiivin 2001/23 soveltamiseksi ei ole tarpeen, että luovuttajan ja luovutuksensaajan välillä olisi välitön sopimussuhde, sillä luovutus voidaan tehdä kolmannen tahon välityksellä (tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Tästä seuraa, että sopimussuhteen puuttuminen kahden yrityksen, joille on peräkkäin annettu tehtäväksi kyseessä olevien laitosten vartiointi, välillä ei vaikuta siihen, sovelletaanko direktiiviä 2001/23 pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 24 kohta).
29 Lisäksi on huomautettava, että direktiivin 2001/23 soveltamiseksi sen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan luovutuksen on koskettava sellaisen oman identiteettinsä säilyttävän taloudellisen yksikön luovuttamista, jolla tarkoitetaan pää- ja sivutoimisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseksi järjestettyä resurssikokonaisuutta.
30 Sen määrittämiseksi, onko tämä edellytys tosiasiallisesti täyttynyt, on huomioitava kaikki kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat ja erityisesti se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys, onko rakennusten ja irtaimiston kaltaista aineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus on luovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu uuden työnantajan palvelukseen ja onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana, sekä se, miten samankaltaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on ollut, ja vielä se, kuinka pitkän ajan tämä liiketoiminta mahdollisesti on ollut keskeytyneenä. Näitä seikkoja on arvioitava asian kokonaisharkinnassa eikä niitä siksi saa arvioida erillisinä (tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että kansallisen tuomioistuimen on kyseessä olevaa liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja arvioidessaan otettava huomioon muun muassa se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys (tuomio 26.11.2015, Aira Pascual ja Algeposa Terminales Ferroviarios, C-509/14, EU:C:2015:781, 33 kohta ja tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 27 kohta).
32 Tämän vuoksi erilaisille direktiivissä 2001/23 tarkoitetun liikkeen luovutuksen tapahtumisen arviointiperusteille annettava painoarvo välttämättä vaihtelee sen mukaan, millaisesta liiketoiminnasta on kysymys, ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tai liiketoiminnan osassa käytettyjen tuotantomenetelmien tai toimintatapojen mukaan (tuomio 19.10.2017, Securitas, C-200/16, EU:C:2017:780, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Unionin tuomioistuin on jo tätä ennen todennut, että taloudellinen yksikkö voi tietyillä toimialoilla toimia ilman, että sillä olisi merkittävää aineellista tai aineetonta liikeomaisuutta, joten tällaisen yksikön identiteetin säilyminen sitä koskevan luovutustoimen jälkeen ei lähtökohtaisesti voi riippua tällaisten omaisuuserien luovutuksesta (tuomio 20.1.2011, CLECE, C-463/09, EU:C:2011:24, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Unionin tuomioistuin on todennut, että siltä osin kuin tietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla yhteisen toiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voi muodostaa taloudellisen yksikön, tällainen yksikkö voi säilyttää identiteettinsä luovutuksen jälkeenkin, kun uusi työnantaja ei pelkästään tyydy jatkamaan kyseistä toimintaa vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumäärältään että pätevyyden osalta olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli erityisesti osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä. Tällaisessa tapauksessa uusi työnantaja itse asiassa hankkii sellaisen eri osatekijöistä muodostuvan organisoidun kokonaisuuden, jonka avulla se voi jatkaa luovuttajayrityksen toimintoja tai tiettyjä toimintoja pysyvästi (tuomio 20.1.2011, CLECE, C-463/09, EU:C:2011:24, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaista museon vartiointitoimintaa, joka ei edellytä erityisten työvälineiden käyttöä, voidaan pitää työvoimavaltaisena toimintana ja tällaisen yhteisen vartiointitoiminnan piirissä pysyvästi työskentelevien työntekijöiden ryhmä voidaan näin ollen muiden tuotannontekijöiden puuttuessa katsoa taloudelliseksi yksiköksi. Yksikön on kuitenkin säilytettävä identiteettinsä kyseessä olevan luovutustoimen jälkeenkin (ks. analogisesti tuomio 20.1.2011, CLECE, C-463/09, EU:C:2011:24, 39 kohta).
36 Tästä on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että VINSA on harjoittaakseen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusmuseon vartiointitoimintaa, jota on aiemmin harjoittanut Esabe Vigilancia, ottanut palvelukseensa työntekijät, jotka olivat olleet näitä työtehtäviä varten aiemmin Esabe Vigilancian palveluksessa.
37 Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen taloudellisen yksikön identiteetti, joka perustuu olennaisella tavalla työvoimaan, voi säilyä, jos luovutuksensaajaksi katsottu taho on ottanut palvelukseensa olennaisen osan sen henkilökunnasta.
38 Lisäksi on todettava, että vaikka Espanjan hallitus esittää kirjallisissa huomautuksissaan, että VINSA on joutunut työehtosopimuksen nojalla ottamaan palvelukseensa Esabe Vigilancian henkilöstön, tällä seikalla ei missään tapauksessa ole merkitystä sen kannalta, että luovutus koskee taloudellista yksikköä. On myös korostettava, että turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksella tavoiteltu päämäärä on sama kuin direktiivillä 2001/23 tavoiteltu päämäärä ja että tämä työehtosopimus koskee nimenomaisesti nyt kyseessä olevan kaltaista tarjouskilpailuun pohjautuvaa uuden sopimuksen tekemistä ja siihen liittyvää henkilöstön osan palkkaamista uudelleen (ks. vastaavasti tuomio 24.1.2002, Temco, C-51/00, EU:C:2002:48, 27 kohta).
39 Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/23 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä direktiiviä sovelletaan tilanteeseen, jossa toimeksiantaja on irtisanonut yrityksen kanssa tehdyn, vartiointipalvelujen suorittamista sen laitoksissa koskevan sopimuksen ja tehnyt kyseisten palvelujen suorittamiseksi uuden sopimuksen sellaisen toisen yrityksen kanssa, joka ottaa työehtosopimuksen nojalla palvelukseensa sekä lukumäärältään että pätevyydeltään olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä, mikäli toimenpiteeseen liittyy taloudellisen yksikön luovutus näiden kahden yrityksen välillä.
Toinen kysymys
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään, onko direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että työehtosopimuksessa suljetaan pois kyseessä olevan taloudellisen yksikön luovuttajan ja luovutuksensaajan velvollisuus vastata yhteisvastuullisesti ennen tämän yksikön luovutuspäivää syntyneistä velvoitteista mukaan lukien palkanmaksuvelvoitteet.
41 Direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään periaatteesta, jonka mukaan ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät luovutuksensaajalle. Mainitun 3 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että luovuttaja ja luovutuksensaaja ovat luovutuspäivän jälkeen yhdessä vastuussa luovutuspäivänä voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta johtuvista velvoitteista, jotka ovat syntyneet ennen luovutuspäivää.
42 Tältä osin ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että työntekijöiden asemasta annetun lain 44 §:n 3 momentissa säädetään, että luovuttaja ja luovutuksensaaja vastaavat yhteisvastuullisesti kolmen vuoden ajan elävien kesken (inter vivos) tapahtuvaa siirtoa ennen syntyneistä, täyttämättä olevista työnantajan velvoitteista. Turvallisuusalan yritysten työehtosopimuksessa ei määrätä tällaisesta yhteisvastuusta.
43 Espanjan hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että toinen kysymys ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Sen mukaan kysymyksestä seuraa, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen muotoillut, että unionin tuomioistuin ei tulkitse direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, vaan lausuu tiettyjen kansallisten säännösten välisestä yhteensopivuudesta. Unionin tuomioistuin ei ole Espanjan hallituksen mukaan toimivaltainen lausumaan tällaisten säännösten yhteensopivuudesta.
44 Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen toimivalta rajoittuu unionin oikeuden säännösten tutkimiseen. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansallisten säännösten ulottuvuutta ja tapaa, jolla niitä on sovellettava (määräys 23.5.2011, Rossius ja Collard, C-267/10 ja C-268/10, ei julkaistu, EU:C:2011:332, 15 kohta).
45 Kun otetaan huomioon mainitun kysymyksen sanamuoto, on nyt käsiteltävässä asiassa katsottava, että kysymys koskee tosiasiassa työehtosopimuksen määräyksen ja kansallisen lain säännöksen yhdenmukaisuuden tutkimista. Tällainen tutkiminen, joka merkitsee kansallisten oikeusnormien hierarkian arvioimista, ei kuitenkaan kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan.
46 Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Tribunal Superior de Justicia de Galician esittämään toiseen kysymykseen.
Oikeudenkäyntikulut
47 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä direktiiviä sovelletaan tilanteeseen, jossa toimeksiantaja on irtisanonut yrityksen kanssa tehdyn, vartiointipalvelujen suorittamista sen laitoksissa koskevan sopimuksen ja tehnyt kyseisten palvelujen suorittamiseksi uuden sopimuksen sellaisen toisen yrityksen kanssa, joka ottaa työehtosopimuksen nojalla palvelukseensa sekä lukumäärältään että pätevyydeltään olennaisen osan siitä henkilökunnasta, jonka sen edeltäjä oli osoittanut hoitamaan näitä työtehtäviä, mikäli toimenpiteeseen liittyy taloudellisen yksikön luovutus näiden kahden yrityksen välillä.
2) Euroopan unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Tribunal Superior de Justicia de Galician 30.12.2016 tekemällään päätöksellä esittämään toiseen kysymykseen.
Allekirjoitukset