Valitus, jonka FVE Holýšov I s. r. o. ym. ovat tehneet 21.11.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-217/17, FVE Holýšov I s. r. o. ym. v. komissio, 20.9.2019 antamasta tuomiosta

(Asia C-850/19 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: FVE Holýšov I s. r. o., FVE Stříbro s. r. o., FVE Úsilné s. r. o., FVE Mozolov s. r. o., FVE Osečná s. r. o., Solarpark Rybníček s. r. o., FVE Knĕžmost s. r. o., Hutira FVE – Omice a.s., Exit 90 SPV s.r.o., Onyx Energy s.r.o., Onyx Energy projekt II s.r.o., Photon SPV 1 s.r.o., Photon SPV 3 s.r.o., Photon SPV 4 s.r.o., Photon SPV 6 s.r.o., Photon SPV 8 s.r.o., Photon SPV 10 s.r.o., Photon SPV 11 s.r.o., Antaris GmbH, Michael Göde, NGL Business Europe Ltd, NIG NV, GIHG Ltd, Radiance Energy Holding Sàrl, ICW Europe Investments Ltd, Photovoltaik Knopf Betriebs-GmbH, Voltaic Network GmbH ja WA Investments-Europa Nova Ltd (edustajat: A. Reuter, H. Wendt, C. Bürger, T. Christner, W. Schumacher, A. Compes, T. Herbold, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Tšekin tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Kyproksen tasavalta ja Slovakian tasavalta

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

hyväksyy valittajien kanteen, joka on nostettu komission 28.11.2016 antamasta valtiontukea SA.40171 koskevasta päätöksestä C(2016) 7827 final (2015/NN), joka koskee uusiutuviin energiamuotoihin perustuvan sähköntuotannon tukemista Tšekin tasavallassa,¹ tai toissijaisesti

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus koskee (i) käsitettä ”valtiontuki” yksityisesti rahoitetuissa uusiutuvaa energiaa koskevissa hankkeissa, (ii) vastapuolen päätösten luotettavuutta EU-kansalaisten kannalta, (iii) EU-kansalaisten luottamuksensuojan turvaamista vastapuolen oikkuja vastaan ja iv) vastapuolen toimivallan ylitysten rajoittamista. Valittajat vetoavat kahdeksaan valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan vastaajan heinäkuussa 2004 päivätty kirje asianomaisille toimialajärjestöille ei ole sitova päätös, (a) vääristää ja rikkoo tuomioistuimen oikeuskäytäntöä kysymyksessä siitä, mikä on päätös, ja b) loukkaa menettelyä valittajille haitallisella tavalla.

Toinen valitusperuste: Valittajat vetoavat siihen, että vastaajaa sitoi vuonna 2006 tehty päätös siitä, ettei kyseessä ole tuki (”vuoden 2006 päätös”). Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tällaista kanneperustetta ei voida ottaa tutkittavaksi, koska (i) valittajat ”eivät pystyneet yksilöimään kyseistä päätöstä tarkasti” ja (ii) kanneperuste oli esitetty vastauskirjelmässä, rikkoo (a) tuomioistuimen oikeuskäytäntöä päätöstä koskevista vaatimuksista ja (b) menettelysääntöjä.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleisen tuomioistuimen näkemys, jonka mukaan valittajilla ei ollut perusteltua luottamusta siihen, että vastapuoli pitäisi voimassa vuoden 2004 päätöksen, vuoden 2006 päätöksen ja toimintatapansa vuodesta 2004 vuoden 2016 riidanalaiseen päätökseen, on lainvastainen. Ensinnäkin siinä ei oteta huomioon tapauksen olosuhteita, vaikka niitä ei ole kiistetty, ja se on ristiriidassa luottamuksensuojan vaatimuksia koskevan tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Toiseksi se perustuu menettelysääntöjen rikkomisiin.

Neljäs valitusperuste: Unionin yleisen tuomioistuimen toteamus (86–127 kohta), jonka mukaan alkuperäinen tukijärjestelmä on valtiontukea, merkitsee termin ”valtiontuki” virheellistä tulkintaa. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan alkuperäiseen tukiohjelmaan ei sisältynyt valtion varoja, mikä on totta riippumatta siitä, oliko uusiutuvien energialähteiden energian hinnankorotus ”maksu” vai ei. Vaikka ”maksun” olemassaoloa pidettäisiin ratkaisevana (näin ei siis ole), unionin yleisen tuomioistuimen toteamus ”maksusta” on lisäksi ristiriidassa EU:n lainsäädännön kanssa ja perustuu menettelysääntöjen rikkomisiin.

Viides valitusperuste: Neljännellä kanneperusteellaan valittajat väittivät yleisessä tuomioistuimessa, että vastapuoli asetti liialliset vaatimukset arvioidessaan kyseisten toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Yleinen tuomioistuin hylkäsi (130–136 kohta) tämän kanneperusteen, koska se katsoi, että vastapuoli ei ollut ”asettanut” asiaa koskevaa vaatimusta ”uudelleentarkastelumekanismista” ja että se oli valtiontuesta ympäristönsuojelun alalla annettujen yhteisön suuntaviivojen 2008² mukainen. Tämä rikkoo EU-oikeutta.

Kuudes valitusperuste: Viidennen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa valittajat väittivät, että riidanalainen päätös perustui tosiseikkoihin liittyviin virheisiin. Valittajat väittivät seitsemännessä kanneperusteessaan, että riidanalainen päätös perustui ilmeiseen arviointivirheeseen. Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi (139 ja 166 kohta) molemmat kanneperusteet. Tämä irtisanominen perustui menettelysääntöjen rikkomisiin, joilla oli kielteinen vaikutus valittajiin. Ensinnäkin hylätessään viidennen kanneperusteen ensimmäisen osan yleinen tuomioistuin ei käsitellyt kanneperusteen sisältöä sen vuoksi, että se oli tulkinnut kyseistä kanneperustetta väärin. Se ei myöskään ottanut huomioon kanneperusteen sisältöä sellaisena kuin se esitettiin vastauksessa. Hylätessään toiseksi seitsemännen kanneperusteen yleinen tuomioistuin ei ottanut kyseisen perusteen sisältöä huomioon sellaisena kuin se esitettiin vastauksessa.

Seitsemäs valitusperuste: Valittajat väittävät, että se, että yleinen tuomioistuin on hylännyt niiden viidennen kanneperusteen toisen osan, joka koskee sitä, että vastapuoli on rikkonut menettelysääntöjä, on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

Kahdeksas valitusperuste: Valittajat väittävät, että se, että yleinen tuomioistuin on hylännyt kuudennen valitusperusteen, joka koskee vastapuolen virheellistä ratkaisua valtiontukilain ulkopuolella olevissa asioissa ja sitä, että vastapuoli on rikkonut SEU 5 artiklan 1 kohtaa, on ristiriidassa EU-oikeuden kanssa.

____________

¹ EUVL 2017, C 69, s. 2.

² EUVL 2008, C 82, s. 1.