Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesgericht Wiener Neustadt (Itävalta) on esittänyt 13.3.2019 – YS v. NK

(asia C-223/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Wiener Neustadt

Pääasian asianosaiset

Kantaja: YS

Vastaaja: NK

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluuko miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19.12.1978 annetun direktiivin 79/7/ETY1 ja/tai miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun direktiivin 2006/54/EY2 soveltamisalaan jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka johdosta entisen työnantajan on pidätettävä ammatillisesta lisäeläkkeestä rahasummia huomattavasti suuremmalta määrältä ammatilliseen lisäeläkkeeseen oikeutettuja miehiä kuin ammatilliseen lisäeläkkeeseen oikeutettuja naisia ja jonka johdosta se voi käyttää kyseisiä rahasummia vapaasti, ja onko tällainen lainsäädäntö mainituissa direktiiveissä tarkoitetulla tavalla syrjivä?

Kuuluuko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun direktiivin 2000/78/EY3 soveltamisalaan jäsenvaltion lainsäädäntö, joka merkitsee ikään perustuvaa syrjintää, koska siitä aiheutuu taloudellisia rasitteita yksinomaan ikääntyneille henkilöille, joilla on yksityisoikeudellinen oikeus suoraan maksettavaan etuuspohjaiseen ammatilliseen lisäeläkkeeseen, josta on määrätty sopimuksessa, kun taas ammatillisesta lisäeläkkeestä sopineille nuoremmille ja nuorille henkilöille ei aiheudu taloudellisia rasitteita?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräyksiä ja erityisesti sen 20 ja 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkieltoa sovellettava ammatillisiin lisäeläkkeisiin myös silloin, kun kansallinen lainsäädäntö ei kata direktiiveissä 79/7/ETY, 2000/78/EY ja 2006/54/EY kiellettyä syrjintää?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jolla sovelletaan unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja jolla syrjitään henkilöitä, joilla on yksityisoikeudellisen sopimuksen nojalla oikeus ammatilliseen lisäeläkkeeseen, sukupuolen, iän, varallisuuden tai muiden seikkojen, kuten kyseisten henkilöiden entisen työnantajan nykyisten omistussuhteiden, perusteella suhteessa muihin henkilöihin, joilla on oikeus ammatilliseen lisäeläkkeeseen, ja onko tällainen syrjintä kiellettyä perusoikeuskirjan nojalla?

Syrjintäänkö kansallisella lainsäädännöllä, joka velvoittaa vain pienen henkilöryhmän, jolla on oikeus suoraan maksettavaan etuuspohjaiseen ammatilliseen lisäeläkkeeseen, antamaan taloudellisia etuja entisille työnantajilleen, jos sitä sovelletaan vain suurempaa ammatillista lisäeläkettä saaviin henkilöihin, kun lisäksi otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletty varallisuuteen perustuva syrjintä?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jos sen antamassa laissa säädetään korvauksetta tapahtuvasta välitöntä pakkolunastusta vastaavasta puuttumisesta kahden yksityisen tekemään sopimukseen, joka koskee suoraan maksettavaa etuuspohjaista ammatillista lisäeläkettä, ammatillisen lisäeläkkeen maksamiseen varautuneen yrityksen entistä työntekijää vahingoittavalla tavalla, kun kyseinen yritys ei ole taloudellisissa vaikeuksissa?

Merkitseekö laissa säädetty velvoite, jonka mukaan ammatilliseen lisäeläkkeeseen oikeutetun henkilön entisen työnantajan on jätettävä maksamatta osa sovitusta korvauksesta (sovitusta ammatillisesta lisäeläkkeestä), puuttumista työnantajan omistusoikeuteen, koska sillä loukataan sopimusvapautta?

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jos sen antamassa laissa säädetään suoraan pakkolunastuksesta eikä anneta muuta keinoa pakkolunastusta vastaan kuin esittää vaatimus pakkolunastuksen edunsaajaa (entistä työnantajaa ja eläkesopimuksen velallista) vastaan vahingonkorvausten saamiseksi ja pakkolunastetun rahasumman palauttamiseksi?

____________

1 EYVL 1979, L 6, s. 24.

2 EUVL 2006, L 204, s. 23.

3 EYVL 2000, L 303, s. 16.