Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia n.º 17 de Palma de Mallorca (Espanja) on esittänyt 14.3.2019 – CY v. Caixabank S.A.

(asia C-224/19)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado de Primera Instancia n.º 17 de Palma de Mallorca

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CY

Vastaaja: Caixabank S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/131 6 artiklan 1 kohta, voidaanko sellaisen sopimusehdon, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, pätemättömäksi toteamisen vaikutuksia kohtuullistaa palauttamista koskevien vaikutusten osalta sen jälkeen, kun ehto on todettu pätemättömäksi kohtuuttomuuden vuoksi?

2)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, voidaanko sellaista kansallista oikeuskäytäntöä, jonka mukaan notaari- ja hallinnointikulut on jaettava puoliksi lainanantajan ja lainanottajan kesken sen jälkeen, kun sopimusehto, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, on todettu pätemättömäksi, pitää kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi toteamisen vaikutusten kohtuullistamisena tuomioistuimessa ja siten direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaan sisältyvän sitomattomuusperiaatteen vastaisena?

3)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, onko kansallista oikeuskäytäntöä, jonka mukaan lainanottajan on sen jälkeen, kun sopimusehto, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, on todettu pätemättömäksi, vastattava myös kiinteistön arviointikuluista ja leimaverosta, joka aiheutuu kiinnelainan merkitsemisestä kiinnitysrekisteriin, pidettävä sen periaatteen vastaisena, jonka mukaan pätemättömäksi todettu kohtuuton ehto ei sido kuluttajaa, ja onko direktiivin 93/13 3 artiklan 2 kohdan vastaista asettaa lainanottajalle todistustaakka siitä, että hänen ei annettu toimittaa omaa arviotaan kiinteistön arvosta?

4)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, onko kansallista oikeuskäytäntöä, jonka mukaan sopimusehdolla, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, voi vielä pätemättömäksi toteamisensakin jälkeen olla vaikutuksia lainanottajaan silloin, kun hän tekee rekisterimerkintöihin muutoksia tai poistaa kiinnityksen rekisteristä, koska lainanottajan on yhä maksettava näistä muutoksista tai kiinnityksen rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut, pidettävä kyseisen direktiivin vastaisena ja loukataanko näiden kulujen määräämisellä lainanottajan maksettaviksi periaatetta, jonka mukaan pätemättömäksi todettu ehto ei sido kuluttajaa?

5)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta, luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, vaarannetaanko kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu elinkeinonharjoittajaan kohdistuva varoittava vaikutus sellaisella kansallisella oikeuskäytännöllä, jolla osittain poistetaan kohtuuttoman sopimusehdon, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvan kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, palauttamista koskevat vaikutukset?

6)    Voiko kansallinen oikeuskäytäntö, jolla kohtuullistetaan palauttamista koskevia vaikutuksia sopimusehdon, jossa kiinnelainan rekisteriin merkitsemisestä, merkinnän uusimisesta tai rekisteristä poistamisesta aiheutuvat kulut määrätään lainanottajan maksettaviksi, pätemättömäksi toteamisen jälkeen, olla unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetun periaatteen, jonka mukaan pätemättömiksi todettuja ehtoja ei saa kohtuullistaa, ja direktiivin 6 artiklassa tarkoitetun sitomattomuusperiaatteen vastainen, kun otetaan huomioon lainanottajan etu?

7)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 3 artiklan 1 ja 2 kohta, voiko kansallinen oikeuskäytäntö, jonka mukaan toimituspalkkiota koskeva sopimusehto läpäisee automaattisesti avoimuusvalvonnan, olla kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun käänteisen todistustaakan periaatteen vastainen, koska elinkeinonharjoittajan ei tarvitse näyttää toteen, että se on antanut kuluttajalle ennakkotiedot ehdosta ja että siitä on neuvoteltu erikseen?

8)    Onko direktiivin 93/13 3 artiklan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisena pidettävä sitä, että kansallisessa oikeuskäytännössä katsotaan, että kuluttajan on katsottava olevan tietoinen rahoituslaitosten tavanomaisesta käytännöstä periä toimituspalkkio ja että tästä syystä lainanantajalta ei ole tarpeen vaatia minkäänlaista näyttöä sen osoittamiseksi, että ehdosta on neuvoteltu erikseen, vai onko lainanantajan sen sijaan joka tapauksessa osoitettava, että ehdosta on neuvoteltu erikseen?

9)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 3 ja 4 artikla ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, voidaanko kyseisen direktiivin vastaisena pitää kansallista oikeuskäytäntöä, jonka mukaan toimituspalkkiota koskevan sopimusehdon kohtuuttomuutta ei voida arvioida 4 artiklan 2 kohdan perusteella, koska kyseisessä säännöksessä viitataan sopimuksen pääkohteen määrittelyyn, vai onko päinvastoin katsottava, että toimituspalkkio ei sisälly sopimuksen hintaan vaan se on ainoastaan liitännäinen korvaus, ja että tästä syystä kansallisen tuomioistuimen on voitava tutkia sen avoimuus ja/tai sisältö ratkaistakseen, onko se kansallisen oikeuden mukaan kohtuuton?

10)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta, jota ei ole saatettu osaksi Espanjan oikeusjärjestystä [yleisistä sopimusehdoista 13.4.1998 annetulla lailla 7/1998],2 onko kyseisen direktiivin 8 artiklan vastaisena pidettävä sitä, että espanjalainen tuomioistuin tukeutuu mainittuun 4 artiklan 2 kohtaan ja soveltaa sitä, vaikka se on lainsäätäjän tahdosta jätetty saattamatta osaksi Espanjan oikeusjärjestystä, jotta kaikkiin elinkeinonharjoittajien kuluttajien kanssa tekemiin sopimuksiin sisältyviin ehtoihin, myös niihin, jotka koskevat sopimuksen pääkohteen määrittelyä ja jotka on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi, voitaisiin soveltaa täysimääräistä kuluttajansuojaa, jos katsotaan, että toimituspalkkiota koskeva ehto on lainasopimuksen pääkohde?

11)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohta, onko katsottava, että toimituspalkkiota koskeva sopimusehto, kun siitä ei ole neuvoteltu erikseen ja kun rahoituslaitos ei osoita, että toimituspalkkio liittyy tosiasiallisesti tarjottuihin palveluihin ja niistä aiheutuneisiin kustannuksiin, aiheuttaa huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille ja että kansallisen tuomioistuimen on todettava se pätemättömäksi?

12)    Kun otetaan huomioon direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta luettuna yhdessä sen 7 artiklan 1 kohdan kanssa, seuraako sitomattomuusperiaatteesta ja elinkeinonharjoittajaan kohdistuvan varoittavan vaikutuksen periaatteesta, että elinkeinonharjoittaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut oikeudenkäynneistä, joissa käsitellään kuluttajien kohtuuttomista sopimusehdoista nostamia pätemättömyyskanteita ja joissa tuomioistuin toteaa nämä ehdot pätemättömiksi kohtuuttomuuden perusteella, jos kansallinen tuomioistuin tuomiossa määräämästään suoritusten palauttamisesta riippumatta hyväksyy kyseiset pätemättömäksi toteamista koskevat vaatimukset, kun otetaan huomioon, että ensisijaisena vaatimuksena on ehdon toteaminen pätemättömäksi ja suoritusten palauttaminen on ainoastaan siihen nähden liitännäinen vaatimus?

13)    Kun otetaan huomioon direktiivissä 93/13 (6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta) tarkoitettu sitomattomuuden periaate ja varoittavan vaikutuksen periaate, voidaanko palauttamista koskevia vaikutuksia, jotka aiheutuvat kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan väliseen sopimukseen sisältyvän kohtuuttoman ehdon toteamisesta pätemättömäksi, rajoittaa ajallisesti hyväksymällä se, että oikeus vaatia suoritusten palauttamista voi vanhentua, vaikka vaatimus sopimusehdon toteamisesta kohtuuttomuuden perusteella alusta alkaen mitättömäksi ei voi kansallisen lainsäädännön mukaan vanhentua?

____________

1 Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

2 Ley 7/1998, de 13 de abril, sobre condiciones generales de la contratación.