UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
2 päivänä toukokuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Energiatehokkuus – Direktiivi 2012/27/EU – 11 artiklan 1 kohta – Mittaus- ja laskutustietojen saamisen kustannukset – Loppuasiakkaiden oikeus saada kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta – Sähkön perusmaksu – Sähkömyyjän e-laskun valinneille asiakkaille myöntämä alennus sähkön perusmaksusta
Asiassa C‑294/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka markkinaoikeus (Suomi) on esittänyt 19.4.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.4.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille
Oulun Sähkönmyynti Oy,
Energiaviraston osallistuessa asian käsittelyyn,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos sekä tuomarit E. Juhász ja I. Jarukaitis (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: N. Wahl,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Energiavirasto, edustajanaan P. Malén, lakimies,
– Suomen hallitus, asiamiehenään H. Leppo,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan P. G. Marrone, avvocato dello Stato,
– Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen ja K. Talabér-Ritz,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (EUVL 2012, L 315, s. 1) 11 artiklan 1 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa sähkön vähittäismyyjä Oulun Sähkönmyynti Oy on riitauttanut Energiaviraston (Suomi) päätöksen, joka koskee sähköisen laskun (jäljempänä e-lasku) valinneille loppuasiakkaille myönnettyä kuukausittaista alennusta sähkön perusmaksusta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2012/27 johdanto-osan 32 ja 33 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(32) [Energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5.4.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin] 2006/32/EY [(EUVL 2006, L 114, s. 64)], [sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin] 2009/72/EY [(EUVL 2009, L 211, s. 55)] ja [maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin] 2009/73/EY [(EUVL 2009, L 211, s. 94)] mittaamista ja laskutusta koskevien säännösten vaikutus energiansäästöön on ollut rajallinen. Useissa unionin osissa nämä säännökset eivät ole johtaneet siihen, että asiakkaat saisivat ajantasaista tietoa energiankulutuksestaan, tai tosiasialliseen kulutukseen perustuvaan laskutukseen sellaisin väliajoin, jotka ovat selvitysten mukaan tarpeen, jotta asiakkaat voisivat säännellä energiankäyttöään. Kun on kyseessä sisätilojen lämmitys ja kuuman veden käyttö moniasuntoisissa rakennuksissa, näiden säännösten riittämätön selkeys on myös johtanut useisiin kansalaisten esittämiin valituksiin.
(33) Jotta parannettaisiin loppuasiakkaiden mahdollisuuksia saada käyttäjäkohtaisen energiankulutuksensa mittaamis- ja laskutustietoja, pitäen mielessä mahdollisuudet, jotka liittyvät älykkäiden mittausjärjestelmien toteuttamiseen ja älykkäiden mittareiden käyttöönottoon jäsenvaltioissa, on tärkeää parantaa unionin oikeuden tätä alaa koskevien vaatimusten selkeyttä. Tämän pitäisi auttaa vähentämään energiansäästöä tehostavilla toiminnoilla varustettujen älykkäiden mittausjärjestelmien toteuttamiskustannuksia ja tukemaan energiapalvelujen ja kysynnän hallinnan markkinoiden kehittämistä. Älykkäiden mittausjärjestelmien toteuttaminen mahdollistaa tosiasialliseen kulutukseen perustuvan usein tapahtuvan laskutuksen. On kuitenkin myös tarpeen selventää vaatimuksia, jotka koskevat tietojensaantia ja tosiasialliseen kulutukseen perustuvaa oikeudenmukaista ja täsmällistä laskutusta tapauksissa, joissa älykkäitä mittareita ei ole saatavilla vuoteen 2020 mennessä, myös silloin kun on kyseessä lämmityksen, jäähdytyksen ja kuuman veden käyttäjäkohtaisen kulutuksen mittaaminen ja laskutus moniasuntoisissa rakennuksissa, joihin toimitetaan kaukolämpöä tai ‑jäähdytystä tai joissa on oma rakennukselle yhteinen lämmitys- tai jäähdytysjärjestelmä.”
4 Direktiivin 2012/27 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistettaisiin, että unionin vuodeksi 2020 asettama yleistavoite lisätä energiatehokkuutta 20 prosentilla saavutetaan, ja jotta valmisteltaisiin energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen.
– –
2. Tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, eivätkä ne estä jäsenvaltiota pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Tällaisten toimenpiteiden on oltava yhteensopivia unionin oikeuden kanssa. Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tiukemmista toimenpiteistä, jäsenvaltion on ilmoitettava tällainen lainsäädäntö komissiolle.”
5 Kyseisen direktiivin 10 artiklan, jonka otsikko on ”Laskutustiedot”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Riippumatta siitä, onko älykkäitä mittareita asennettu vai ei, jäsenvaltioiden:
– –
b) on varmistettava, että loppuasiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä sekä että he saavat pyynnöstä selkeän ja ymmärrettävän selvityksen siitä, miten heidän laskunsa muodostuvat, erityisesti jos laskut eivät perustu tosiasialliseen kulutukseen;
– –”
6 Mainitun direktiivin 11 artiklan, jonka otsikko on ”Mittaus- ja laskutustietojen saamisen kustannukset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppuasiakkaat saavat myös kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta.”
7 Direktiivin 2012/27 liitteessä VII, jonka otsikko on ”Tosiasialliseen kulutukseen perustuvia laskutusta ja laskutustietoja koskevat vähimmäisvaatimukset”, olevassa 1.1 kohdassa, joka on otsikoitu ”Tosiasialliseen kulutukseen perustuva laskutus”, täsmennetään seuraavaa:
”Jotta loppuasiakkaat voisivat säännellä omaa energiankulutustaan, laskutuksen olisi tapahduttava tosiasiallisen kulutuksen perusteella vähintään kerran vuodessa, ja laskutustiedot olisi pyynnöstä tai [silloin,] jos asiakkaat ovat valinneet sähköisen laskutuksen[,] asetettava saataville vähintään neljännesvuosittain – – tai muutoin kaksi kertaa vuodessa. Vain ruoanvalmistustarkoituksiin käytettävä kaasu voidaan jättää tämän vaatimuksen ulkopuolelle.”
Suomen oikeus
8 Direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi Suomen oikeusjärjestystä sähkömarkkinalain (588/2013) 69 §:llä. Kyseisen pykälän, jonka otsikko on ”Vähittäismyyjän laskutus”, 5 momentissa säädetään, että ”[mainitussa] pykälässä tarkoitetut laskut sekä hinta- ja kulutustiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta” ja että ”loppukäyttäjän on halutessaan saatava laskut ja kulutustiedot sähköisinä”.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9 Oulun Sähkönmyynnin myymän sähkön hinta muodostuu kiinteästä kuukausittaisesta perusmaksusta ja sähkönkulutukseen perustuvasta energiamaksusta. Perusmaksu on tavallisesti 2,50 euroa kuukaudessa. Oulun Sähkönmyynti on 1.1.2016 lukien myöntänyt yhden euron alennuksen kuukausittaisesta perusmaksusta e-laskun valinneille asiakkaille mutta ei asiakkaille, jotka ovat valinneet muun laskutustavan, kuten paperilaskun, suoramaksun tai yritysasiakkailla käytössä olevan verkkolaskun.
10 Energiavirasto katsoi 20.6.2017 tekemässään päätöksessä tämän alennuksen tarkoittavan sitä, että asiakkaiden, jotka eivät ole valinneet e-laskua, on maksettava yhden euron suuruinen summa omista laskuistaan. Energiavirasto velvoitti näin ollen Oulun Sähkönmyynnin muuttamaan laskutuskäytäntöään ja varmistamaan asiakkaidensa oikeuden saada laskunsa maksutta. Se vaati samassa päätöksessä Oulun Sähkönmyyntiä palauttamaan 1.1.2016 lukien sen osan maksuista, joka oli peritty aiheettomasti niiltä asiakkailta, jotka eivät ole valinneet e-laskua.
11 Oulun Sähkönmyynti on valittanut tästä päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli markkinaoikeuteen (Suomi).
12 Oulun Sähkönmyynti väittää valituksensa tueksi, että kaikki sen asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta riippumatta siitä, minkä laskutustavan ne ovat valinneet. Sen mukaan laskun maksuttomuuden vaatimus ei kuitenkaan merkitse sitä, ettei se saisi myöntää e-laskun valinneille asiakkaille alennusta sähkön perusmaksusta. Lisäksi on niin, ettei kyseisille asiakkaille myönnetty alennus perustu todelliseen kustannussäästöön vaan arvioon tämän alennuksen vaikutuksista. Laskutusvälillä ei ole vaikutusta perusmaksun eikä alennuksen suuruuteen, ja asiakkaat voivat myös valita neljä, kuusi tai 12 laskutuskertaa vuodessa. Lisäksi e-laskutuksella voidaan pienentää hallintokuluja.
13 Energiavirasto väittää, että pääasiassa kyseessä olevalla alennuksella kierretään sääntöä, jonka mukaan kaikki asiakkaat saavat sähkölaskunsa maksutta. Loppuasiakkaan kannalta sillä ei ole merkitystä, peritäänkö laskusta erillinen maksu vai onko perusmaksu suurempi siitä syystä, että kyseinen asiakas on valinnut muun kuin e-laskutuksen. Energiaviraston mukaan olennaista on hintaero eri laskutustapojen välillä. Se lisää, että ainoastaan sen esittämällä tulkinnalla voidaan taata se, että loppuasiakkaat, joilla ei ole pääsyä sähköisiin palveluihin ja jotka usein ovat myös heikossa asemassa, saavat sähkölaskunsa maksutta.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sekä direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa että sähkömarkkinalain (588/2013) 69 §:n 5 momentissa säädetään, että laskut ja laskutustiedot on annettava loppukäyttäjälle asianmukaisesti ja maksutta. Direktiivin 2012/27 9–11 artiklaa koskevan Euroopan komission ohjeen (SWD/2013/0448 final) mukaan laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden vaatimus ei ole esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää loppuasiakkaille alennuksen tai bonuksen, kun he valitsevat e-laskutuksen.
15 Kyseinen tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että vaikka mainittu komission valmisteluasiakirja ei ole SEUT 288 artiklassa tarkoitettu sitova oikeuslähde eikä sillä muuteta direktiivin 2012/27 oikeusvaikutuksia, siinä tuodaan esiin, että kyseisen direktiivin 11 artiklan 1 kohtaa on mahdollista tulkita Oulun Sähkönmyynnin esittämällä tavalla niin, että ainoastaan laskun maksuttomuudella on merkitystä. Toisaalta on kuitenkin niin, kuten Energiavirasto ehdottaa, että tilannetta, jossa loppuasiakkaalta, joka ei ole valinnut e-laskua, peritään korkeampaa perusmaksua, voidaan pitää tilanteena, jossa paperilaskusta veloitetaan erillinen maksu.
16 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, ettei pääasian oikeudenkäynnissä esitetyistä tiedoista ilmene, että Suomen tasavalta olisi ottanut käyttöön direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä tiukempia kansallisia toimenpiteitä.
17 Markkinaoikeus on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2012/27] 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että alennuksen myöntäminen sähkön perusmaksusta loppukäyttäjän valitseman laskutustavan perusteella merkitsee, että laskua ja laskutustietoja ei ole annettu maksutta muille kuin alennuksen saaville loppukäyttäjille?
2) Siinä tapauksessa, että vastaus ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on kielteinen ja edellä mainitun alennuksen myöntäminen saattaa olla sallittua, seuraako direktiivistä [2012/27] alennuksen sallittavuutta arvioitaessa huomioon otettavia erityisiä lisäedellytyksiä, kuten esimerkiksi vastaako alennus valitulla laskutustavalla saavutettavia kustannussäästöjä, onko alennus laskutuskertakohtainen vai ei tai voidaanko alennus kohdistaa sille loppukäyttäjäryhmälle, joka aikaansaa kustannussäästön laskutustapaa koskevalla valinnallaan?
3) Siinä tapauksessa, että ensimmäisessä ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitetun alennuksen myöntäminen merkitsisi, että muilta kuin tietyn laskutustavan valinneilta loppukäyttäjiltä olisi peritty direktiivin [2012/27] 11 artiklan 1 kohdan vastaisesti maksuja, seuraako unionin oikeudesta erityisiä vaatimuksia, jotka tulee ottaa huomioon maksujen palauttamisesta määrättäessä?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen ja toinen kysymys
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, lähinnä, onko direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan e-laskun valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.
19 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää nämä kysymykset siitä syystä, että sen näkemyksen mukaan sähkön perusmaksusta tehtävän alennuksen myöntäminen e-laskun valinneille loppuasiakkaille saattaisi merkitä sitä, etteivät muut asiakkaat saa laskujaan maksutta.
20 Direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että loppuasiakkaat saavat kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja että loppuasiakkaat saavat myös kulutustietonsa asianmukaisella tavalla ja maksutta”.
21 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 2.9.2015, Surmačs, C‑127/14, EU:C:2015:522, 28 kohta ja tuomio 16.11.2016, DHL Express (Austria), C‑2/15, EU:C:2016:880, 19 kohta).
22 Direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisessä säännöksessä säädetään ainoastaan jäsenvaltioiden velvollisuudesta varmistaa, että sähkön vähittäismyyjät huolehtivat siitä, että niiden loppuasiakkaat saavat energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta, eikä siinä aseteta mitään lisävaatimuksia tälle velvollisuudelle. Kun laskut ja laskutustiedot annetaan loppuasiakkaille maksutta, mainittu säännös ei siis ole esteenä sille, että asianomaiselle asiakkaalle myönnetään alennus sähkön perusmaksusta.
23 Tätä direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat kyseisen säännöksen asiayhteys sekä kyseisen direktiivin tavoitteet.
24 Direktiivillä 2012/27 pyritään nimittäin sen 1 artiklan mukaisesti yksinomaan vahvistamaan yhteinen kehys energiatehokkuuden edistämistä koskeville toimenpiteille unionissa, jotta varmistetaan, että unionin vuodeksi 2020 asettama tavoite lisätä energiatehokkuutta 20 prosentilla saavutetaan, ja jotta valmistellaan energiatehokkuuden lisäparannuksia tuon määräajan jälkeen (tuomio 7.8.2018, Saras Energía, C‑561/16, EU:C:2018:633, 24 kohta).
25 Kyseisen direktiivin johdanto-osan 32 ja 33 perustelukappaleesta ilmenee käytännössä, että direktiivissä korostetaan olennaisesti etenkin tarvetta parantaa loppuasiakkaiden mahdollisuuksia saada käyttäjäkohtaisen energiankulutuksensa mittaamis- ja laskutustietoja, älykkäiden mittausjärjestelmien toteuttamista, tosiasialliseen kulutukseen perustuvaa usein tapahtuvaa laskutusta, tietojensaantia ja lisäksi oikeudenmukaista ja täsmällistä laskutusta.
26 Mainitun direktiivin 10 artiklan 3 kohdan b alakohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden ”on varmistettava, että loppuasiakkaille tarjotaan mahdollisuus saada laskutustiedot ja laskut sähköisinä”, ilmentää halukkuutta edistää sähköistä laskutusta.
27 On siis todettava, että e-laskulla mahdollistetaan se, että laskutustiedot ja käyttäjäkohtaiset energiankulutustiedot ovat helpommin ja useammin saatavilla, millä voidaan edistää direktiivin 2012/27 tavoitteiden saavuttamista energiatehokkuuden kannalta.
28 Sähkön perusmaksusta tehtävän alennuksen myöntäminen noudattaen samalla direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa säädettyä vaatimusta, jonka mukaan laskut ja laskutustiedot on annettava loppuasiakkaille maksutta, ei täten ole ristiriidassa kyseisen direktiivin tavoitteiden kanssa.
29 Lopuksi on todettava, että e-laskun valinneille asiakkaille myönnetyn alennuksen tavoitteena on muun muassa vähentää sähkön vähittäismyyjän hallintokuluja. Hallintokulujen järkeistämiseksi kyseisellä myyjällä on oltava keinoja kannustaa loppuasiakkaita hyväksymään helpommin laskutustottumustensa muutokset, joita e-laskun käyttöönotto mahdollisesti aiheuttaa. Direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdan tulkitseminen siten, että sähkön vähittäismyyjää kielletään myöntämästä e-laskun valinneille loppuasiakkaille alennusta sähkön perusmaksusta, poistaisi vähittäismyyjältä tämän mahdollisuuden.
30 Lisäksi on niin, toisin kuin Suomen hallitus väittää, että perusmaksusta tehtävän alennuksen myöntämistä e-laskun valinneille loppuasiakkaille ei voida pitää pääasian kaltaisissa olosuhteissa direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa asetetun laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden säännön kiertämisenä.
31 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, että Oulun Sähkönmyynti myönsi e‑laskun valinneille loppuasiakkaille alennuksen jo olemassa olevasta perusmaksusta ja että ennen tällaisen alennuksen käyttöönottoa Oulun Sähkönmyyntiä ei koskaan ollut moitittu siitä, ettei se ole noudattanut kyseistä laskujen ja laskutustietojen maksuttomuuden vaatimusta. Lisäksi mainitun alennuksen käyttöönoton jälkeen muun laskutustavan kuin e-laskun valinneet loppuasiakkaat saivat edelleen kaikki energiankulutusta koskevat laskunsa ja laskutustietonsa maksutta ja maksoivat edelleen sähkön perusmaksua saman määrän. On myös ilmeistä, että asiakkaat maksavat perusmaksua siitä riippumatta, haluavatko ne saada laskun ja laskutustiedot neljä, kuusi vai 12 kertaa vuodessa. Pääasian kaltaisissa olosuhteissa e-laskun valinneille loppuasiakkaille myönnettyä alennusta sähkön perusmaksusta ei siis voida pitää muille loppuasiakkaille asetettuna tosiasiallisena maksuna eikä siten direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohdassa asetetun velvollisuuden kiertämisenä.
32 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/27 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan e-laskun valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.
Kolmas kysymys
33 Kolmas kysymys on esitetty siltä varalta, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen kysymykseen myöntävästi. Koska tämä vastaus on kieltävä tämän tuomion 18–32 kohdasta ilmenevällä tavalla, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
34 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, että sähkön vähittäismyyjä myöntää ainoastaan sähköisen laskun (e-lasku) valinneille loppuasiakkaille alennuksen sähkön perusmaksusta.
Lycourgos | Juhász | Jarukaitis |
Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä toukokuuta 2019.
A. Calot Escobar | | C. Lycourgos |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |