VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

15 päivänä joulukuuta 2008

Asia F-34/07

Carina Skareby

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2005 arviointikierros – Menettelysääntöjen rikkominen – Tavoitteiden vahvistamista koskevan keskustelun puuttuminen – Tammi–syyskuulta 2005 laadittu yksinkertaistettu kertomus – Arvioinnin puuttuminen – Ilmeinen arviointivirhe – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta

Aihe: EY 236 ja EY 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Skareby pääasiallisesti vaatii yhtäältä, että ajalta 1.1.–31.12.2005 laadittu urakehitystä koskeva kertomus kumotaan, ja toisaalta, että komissio velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta hänelle väitetysti aiheutuneesta ammatillisesta ja taloudellisesta vahingosta sekä henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Velvollisuus vahvistaa tavoitteet, jotka on saavutettava – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

2.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Kertomuksen laatiminen – Yksinkertaistettu kertomus

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

3.      Virkamiehet – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)

1.      Komission antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 8 artiklan 5 kohdan neljännestä alakohdasta seuraa, että arvioijan ja viranhaltijan kunkin arviointikierroksen alussa käymässä virallisessa keskustelussa on tarkoitus vahvistaa – mahdollisuuksien mukaan yhteisellä sopimuksella – tavoitteet, jotka viranhaltijan on saavutettava sen vuoden aikana, jona tämä keskustelu käydään. Virallinen keskustelu on siten ilmeisen tärkeä siinä edellä mainituissa yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä tarkoitetussa tilanteessa, jossa arvioija ehdottaa viranhaltijalle yksipuolisesti tavoitteita, jotka tämän on saavutettava työssään, koska tällainen keskustelu tarjoaa asianomaiselle henkilölle mahdollisuuden keskustella näistä tavoitteista ja tuoda esiin kantansa, jotta tavoitteiden sisällöstä päästäisiin yhteiseen sopimukseen.

Näin ei sitä vastoin ole tilanteessa, jossa viranhaltija arvioijan pyynnöstä vahvistaa itse tavoitteensa, jotka arvioija sen jälkeen hyväksyy allekirjoituksella. Tällaisessa tilanteessa arvioijan ja viranhaltijan välillä on nimittäin tosiasiallisesti olemassa sopimus saavutettavista tavoitteista, joten virallinen keskustelu tällaisen sopimuksen saavuttamiseksi ei ole enää välttämätön, vaikka se onkin toivottava, koska se kuuluu arvioijan työnjohtotehtäviin.

Menettelysääntöjen, erityisesti urakehitystä koskevan kertomuksen laatimista koskevien sääntöjen, rikkominen on olennainen sääntöjenvastaisuus, joka on omiaan vaikuttamaan tällaisen kertomuksen pätevyyteen, jos virkamies osoittaa, että kertomus olisi voinut olla sisällöltään erilainen, jollei sääntöjä olisi rikottu.

(ks. 34, 36, 37 ja 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑212/97, Hubert v. komissio, 9.3.1999 (Kok. H., s. I‑A‑41 ja II‑185, 53 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑36/07, Lebedef v. komissio, 7.5.2008 (57 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

2.      Jos arvioija vaihtuu arviointikierroksen aikana, komission antamien henkilöstösääntöjen 43 artiklan yleisten täytäntöönpanosäännösten 4 artiklan 3 kohdan mukaan tehtävänsä jättävä arvioija laatii urakehitystä koskevaan kertomukseen liitettävän yksinkertaistetun kertomuksen, joka koskee pelkästään tehokkuutta, pätevyyttä ja käytöstä viranhoidossa määrätyltä kertomuksen kattaman ajan osalta. Yksinkertaistettu kertomus, joka ei sisällä arvosanaa, annetaan tiedoksi viranhaltijalle, joka voi esittää huomautuksensa tähän tarkoitukseen varatussa osassa. Tämän kertomuksen tarkoituksena on antaa arvioijalle tarvittavat tiedot niiden tehtävien arvioimiseksi, joita arvioitu henkilö on hoitanut tänä arviointijakson määrättynä osana.

Se, että yksinkertaistetun kertomuksen laatinut arvioija, joka oli myös aiemman urakehitystä koskevan kertomuksen laatinut arvioija, on yksinkertaistetussa kertomuksessa toistanut lähes täysin aiempaan urakehitystä koskevaan kertomukseen sisältyvät arvioinnit, jotka koskevat erityisesti arvioidun virkamiehen tehokkuutta, pätevyyttä ja käytöstä viranhoidossa, ei automaattisesti osoita, ettei arvioija ole suorittanut virkamiehen arviointia, koska arvioija on voinut pelkästään tarkkailla ja katsoa, että kyseessä olevana aikana virkamiehen pätevyys, tehokkuus ja käytös samassa viranhoidossa oli sama kuin aikaisemmin.

(ks. 58 ja 61 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑28/06, Sequeira Wandschneider v. komissio, 13.12.2007 (48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

3.      Arvioijilla on laaja harkintavalta niiden arviointien osalta, joita he esittävät arvioitavanaan olevien henkilöiden työn osalta, koska arviointikertomuksessa tai urakehitystä koskevassa kertomuksessa ilmaistaan heidän vapaasti muotoiltu henkilökohtainen mielipiteensä. Virkamiestuomioistuimen ei siten kuulu korvata arvioinnin kohteena olleen henkilön työn arvioimisesta vastaavien henkilöiden esittämää arviointia omalla arvioinnillaan. Urakehitystä koskevissa kertomuksissa virkamiehistä esitetyt arvioinnit jäävät tuomioistuinten harjoittaman valvonnan ulkopuolelle, sillä tämä valvonta kohdistuu erityisesti vain mahdollisiin tosiseikkoja koskeviin ilmeisiin virheisiin.

Tältä osin on todettava, että vaikka urakehitystä koskevan kertomuksen laatijat olisivat tehneet joitakin virheitä tai esittäneet perusteettomia toteamuksia, väite, jonka mukaan kertomuksessa on ilmeisiä arviointivirheitä, koskee tosiasiassa arviointeja, joiden paikkansapitävyyttä voidaan valvoa vain tarkoin määritellyissä rajoissa.

(ks. 69 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑63/89, Latham v. komissio, 24.1.1991 (Kok., s. II‑19, 19 kohta); asia T‑73/05, Magone v. komissio, 16.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑107 ja II‑A‑2‑485, 25 ja 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑285/04, Andrieu v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑161 ja II‑A‑2‑775, 99 kohta)