Language of document : ECLI:EU:F:2010:163

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

14 päivänä joulukuuta 2010

Asia F-25/07

Thomas Bleser

vastaan

Euroopan unionin tuomioistuin

Henkilöstö – Virkamiehet – Nimittäminen – Palkkaluokan määrittäminen uusien epäedullisempien sääntöjen mukaisesti – Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 2 ja 13 artikla – Avoimuuden periaate – Palkkaluokan ja viran vastaavuuden periaate – Kaiken ikään perustuvan syrjinnän kielto – Huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteet – Reformatio in pejus -kieltoa koskeva sääntö – Luottamuksensuojan periaate – Vilpittömän mielen periaate – Patere legem quam ipse fecisti -periaate

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Thomas Bleser, joka on ennen 1.5.2004 julkaistun avoimen kilpailun läpäissyt henkilö, vaatii virkamiestuomioistuinta ensimmäiseksi kumoamaan päätöksen, jolla hänet nimitettiin unionin tuomioistuimen virkamieheksi siltä osin kuin hänen palkkaluokkansa määriteltiin tässä päätöksessä kilpailuilmoituksessa mainittua palkkaluokkaa alemmaksi, toiseksi kumoamaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 32 artiklan ja niiden liitteessä XIII olevan 2 ja 13 artiklan ja kolmanneksi muodostamaan hänen uransa uudelleen; neljänneksi kantaja vaatii vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Alkamisajankohta

(Henkilöstösääntöjen 25 ja 26 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Kanteen kohteen ja perusteen samanlaisuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen 31 artikla ja liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohta ja 13 artiklan 1 kohta)

5.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta ja 13 artiklan 1 kohta)

6.      Virkamiehet – Periaatteet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Hyvän hallinnon periaatteen rajat

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohta)

7.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Alkamisajankohta

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohta)

8.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Uuden urarakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)

9.      Unionin oikeus – Yleiset periaatteet – Reformatio in pejus –kieltoa koskevan periaatteen ulottuvuus

1.      Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään, että valitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, ”jolloin päätös on ilmoitettu asianomaiselle, ja joka tapauksessa viimeistään sinä päivänä, jolloin se, jota asia koskee, on saanut tiedon siitä, jos kyse on yksilöön kohdistuvasta toimenpiteestä”. Kirje, jossa asianomaiselle ilmoitetaan, että toimivaltainen viranomainen nimittää hänet koeajalla olevaksi virkamieheksi tietystä päivästä alkaen, ja jossa häntä kehotetaan ilmoittamaan, hyväksyykö hän tämän nimittämisen, on siitä huolimatta, että tämän henkilön nimittäminen on jo ilmoitettu, vain työtarjous eikä valituksen tekemisen määräaika voi alkaa siitä.

Lisäksi vaikka henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetään, että valituksen tekemisen määräaika voi alkaa siitä päivästä, jolloin asianomainen sai tiedon hänelle vastaisesta toimenpiteestä, tätä luonteeltaan menettelyllistä säännöstä, joka on tarkoitettu kattamaan huomattavan määrän tilanteita, on tulkittava henkilöstösääntöjen niiden perustavanlaatuisten sääntöjen valossa, joilla säädellään tiedon antamista virkamiehille heidän työsuhteensa keskeisistä seikoista ja erityisesti sitä, missä muodossa tämä tieto on annettava.

Henkilöstösääntöjen ja erityisesti niiden 25 ja 26 artiklan systematiikasta käy ilmi, että palkkaluokan määrittämistä koskevat päätökset, kuten nimityspäätöksetkin, on annettava asianmukaisella tavalla tiedoksi asianomaiselle henkilölle, ja että hallintoviranomainen ei voi ilmoittaa virkamiehelle tällaisia päätöksiä pelkästään sellaisen asiakirjan avulla, jossa työtarjouksen tavoin vain tehdään johtopäätökset tällaisista päätöksistä. Näistä säännöksistä käy myös ilmi, että hallintoviranomainen ei voi jättää valvomatta sitä, että tällainen päätös tosiasiallisesti saapuu vastaanottajalleen.

Jos nimittäin asianomaiselta virkamieheltä edellytettäisiin valituksen tekemistä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hän on vastaanottanut työtarjouksen ilman, että hänelle sallitaan mahdollisuus odottaa häntä koskevan nimittämispäätöksen tiedoksi antamista, tehtäisiin nimittämisen ja palkkaluokan määrittämisen osalta, jotka muodostavat asianomaisen uran perustan, tyhjäksi henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta ja 26 artiklan toinen ja kolmas kohta, joiden tarkoitus on nimenomaan mahdollistaa, että virkamiehet saavat tosiasiallisesti tiedon päätöksistä, jotka koskevat muun muassa heidän hallinnollista asemaansa, ja että he voivat vedota heille henkilöstösäännöissä taattuihin oikeuksiin.

(ks. 30–35 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑101/05, Grünheid v. komissio, 28.6.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑55 ja II‑A‑1‑199, 49, 52 ja 56 kohta)

2.      Kannetta edeltävän hallinnollisen valituksen ja kanteen vastaavuuden sääntö merkitsee, että virkamiestuomioistuimelle toimitetuilla vaatimuksilla on oltava sama tavoite ja niiden on koskettava samaa asiaa kuin valituksessa esitettyjen vaatimusten.

Kun valituksen tekijä on arvostellut valituksessaan vain hänen palkkaluokkansa määrittelemistä eikä kiistä palkkatasonsa määrittelemistä, hänellä ei ole oikeutta riitauttaa virkamiestuomioistuimessa hänen palkkatasonsa määrittelemistä.

(ks. 42–44 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/96, Rasmussen v. komissio, 16.9.1998 (Kok. H., s. I‑A‑495 ja II‑1495, 47 kohta) ja asia T‑375/02, Cavallaro v. komissio, 7.6.2005 (Kok. H., s. I‑A‑151 ja II‑673, 97 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑51/07, Bui Van v. komissio, 11.9.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 24 kohta) ja asia F‑45/07, Mandt v. parlamentti, 1.7.2010 (Kok. H., s. I‑A‑1‑289 ja II‑A‑1‑1533, 110 ja 119 kohta)

3.      Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohdan tarkoitus on vain muuntaa 1.5.2004 alkaneen ja 30.4.2006 päättyneen siirtymäkauden ajaksi niiden henkilöiden palkkaluokat, jotka olivat jo virkamiehiä 30.4.2004, jotta heihin voitiin soveltaa uutta urarakennetta, jonka oli tarkoitus tulla täysin voimaan 1.5.2006. Näin ollen ei voida katsoa, että tämän säännöksen soveltamisalan olisi oltava laajempi kuin 1.5.2004 jo palveluksessa olleiden virkamiesten vanhojen ja uusien palkkaluokkien väliaikaisen suhteen käyttöön ottaminen.

(ks. 57 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑58/05, Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 11.7.2007 (Kok., s. II‑2523, 112–115 kohta)

4.      Henkilöstösääntöjen 31 artiklan ja sen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan lainsäädännöllinen arvo on sama, joten ensin mainitut eivät ole ensisijaisia viimeksi mainittuihin nähden.

Koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohta on luonteeltaan erityinen siirtymäsäännös, siinä sitä vastoin voidaan säätää poikkeuksesta henkilöstösääntöjen 31 artiklassa säädettyyn luonteeltaan yleiseen sääntöön, jota sovelletaan tiettyyn virkamiesten luokkaan.

Lisäksi henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohta koskee vain henkilöitä, jotka olivat jo virkamiehiä 30.4.2004, kun taas henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain 1.5.2006 jälkeen palvelukseen otettuihin virkamiehiin. Näiden kahden säännöksen henkilölliset soveltamisalat eroavat siis toisistaan.

Tästä seuraa, että henkilöstösääntöjen 31 artiklan ja liitteessä XIII olevan 2 artiklan 1 kohdan välillä ei ole minkäänlaista ristiriitaa ja näin ollen epäjohdonmukaisuutta.

(ks. 65–68 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑443/07 P, Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 22.12.2008 (Kok., s. I‑10945, 101 kohta)

5.      Antaessaan henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdan, jolle saman kilpailun läpäisseiden virkamiesten, jotka on otettu palvelukseen ennen uudistusta tai sen jälkeen, erilainen kohtelu perustuu, lainsäätäjä ei loukannut yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, koska erilainen kohtelu koskee virkamiehiä, jotka eivät kuulu yhteen ja samaan ryhmään.

Koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdan soveltamisala on verrattavissa saman liitteen 12 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, 1.5.2006 jälkeen palvelukseen otettu virkamies vetoaa turhaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin häntä on väitetysti kohdeltu eri tavalla kuin saman kilpailun läpäisseitä henkilöitä, jotka on otettu palvelukseen ennen henkilöstösääntöjen uudistamisen voimaantuloa.

Yhdenvertaisuusperiaatteella ei voida rajoittaa lainsäätäjän vapautta tehdä milloin tahansa henkilöstösääntöjen säännöksiin muutoksia, joita se pitää viranhoidon edun mukaisina, vaikka nämä säännökset ovatkin virkamiehille epäedullisempia kuin aiemmat säännökset, sillä muuten estettäisiin kaikki lainsäädännön kehitys.

Näin ollen lainsäätäjä on voinut henkilöstösääntöjen muuttamisen yhteydessä yhtäältä päättää, että kilpailun läpäisseet henkilöt, jotka otettiin palvelukseen ennen 1.5.2004 palkkaluokkaan A 7 tai A 6, otetaan vastedes palvelukseen palkkaluokkaan A 6, ja toisaalta alentaa tässä yhteydessä näiden palkkaluokkien palkkaa.

Näin toimiessaan lainsäätäjä ei ole loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta eikä varsinkaan ikäsyrjinnän kieltoa, koska on ilmeistä, ettei henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdassa olevassa palkkaluokkien vastaavuustaulukossa ja peruskuukausipalkkojen taulukossa ole millään tavoin, välittömästi tai välillisesti, kyse asianomaisten henkilöiden iän huomioon ottamisesta.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdassa ei säädetä virkamiesten palkkaluokan määrittämisen perusteeksi sitä, minkä tyyppistä työkokemusta heillä on, vaan se, mitkä ovat avoimien toimien objektiiviset vaatimukset, kun otetaan huomioon uusi urarakenne. Näin ollen ei voida väittää, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdassa syrjitään virkamiehiä, jotka ovat hankkineet osan työkokemuksestaan yksityisellä sektorilla.

(ks. 83–85, 95, 96, 99 ja 100 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 79 ja 83 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑121/97, Ryan v. tilintarkastustuomioistuin, 30.9.1998 (Kok., s. II‑3885, 98 ja 104 kohta); asia T‑135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑297 ja II‑A‑2‑1527, 105 kohta) ja em. asia Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 86, 89 ja 113 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑54/06, Davis ym. v. neuvosto, 19.6.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑165 ja II‑A‑1‑911, 81 kohta)

6.      Hyvän hallinnon periaatteella ei ole sitovuutta, joka ylittäisi asetuksen sitovuuden tason. Sama pätee hallinnolla henkilöstöönsä nähden olevaan huolenpitovelvollisuuteen, joka heijastaa niiden vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien välistä tasapainoa, joita henkilöstösäännöillä on luotu hallintoviranomaisen ja julkishallinnon henkilöstön välisiin suhteisiin, ja jota on näin ollen aina arvioitava voimassa olevien sääntöjen noudattamisen asettamissa rajoissa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdasta esitetty lainvastaisuusväite ei siis voi perustua hyvän hallinnon periaatteelle ja huolenpitovelvollisuudelle.

(ks. 119 ja 120 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑123/89, Chomel v. komissio, 27.3.1990 (Kok., s. II‑131, 32 kohta); yhdistetyt asiat, T‑97/92 ja T‑111/92, Rijnoudt ja Hocken v. komissio, 22.6.1994 (Kok. H., s. I‑A‑159 ja II‑511, 104 kohta) ja em. asia Campoli v. komissio, 149 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑43/05, Chassagne v. komissio, 23.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑27 ja II‑A‑1‑139, 111 kohta)

7.      Jos valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen vastaanottaja ei voi tehokkaasti saada tietoa tästä päätöksestä sen kielen vuoksi, jota päätöksen tekemisessä on käytetty, hänen on pyydettävä toimielintä toimittamaan hänelle vaadittua huolellisuutta noudattaen joko valituksen kielelle tai hänen äidinkielelleen tehty käännös. Tässä tapauksessa muun kielen käyttäminen merkitsee, että kanteen nostamisen määräaika alkaa vasta siitä päivästä, jolloin käännös annettiin asianomaiselle henkilölle tiedoksi.

(ks. 124 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑118/99, Bonaiti Brighina v. komissio, 7.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑25 ja II‑97, 18 ja 19 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑63/07, Patsarika v. Cedefop, 3.3.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑39 ja II‑A‑1‑159, 31 kohta)

8.      Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohta on saatettu voimaan virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetulla asetuksella N:o 723/2004, joka tuli voimaan 1.5.2004, eli sen jälkeen, kun se 27.4.2004 oli julkaistu. Sitä ei siis voida pitää taannehtivana. Koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 1 kohdassa määritellään palkkaluokan määrittämistä koskevat uudet perusteet, joita sovelletaan otettaessa palvelukseen ennen 1.5.2004 julkaistujen kilpailuiden läpäisseitä henkilöitä, jotka on merkitty soveltuvien hakijoiden luetteloon ennen 1.5.2006 mutta jotka on otettu palvelukseen tämän päivän jälkeen, tällä säännöksellä noudatetaan periaatetta, jonka mukaan yleisesti sovellettavien säännösten ja erityisesti henkilöstösääntöjen säännösten muuttamisen jälkeen uutta sääntöä sovelletaan välittömästi sellaisten oikeudellisten tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, jotka ovat syntyneet mutta eivät välttämättä täysin vakiintuneet aiemman säännön voimassaolon aikana.

Oikeutta pidetään nimittäin saavutettuna vain, kun sen perusteena oleva seikka on tapahtunut ennen lain muuttamista. Avoimen kilpailun läpäisseen henkilön palkkaluokan määrittämisestä on muistutettava, ettei tätä määrittämistä voida pitää saavutettuna, ennen kuin häntä koskeva asianmukainen nimittämispäätös on tehty.

(ks. 126–128 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia Centeno Mediavilla ym. v. /komissio, 61–64 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 51 ja 53 kohta

9.      Vaikka oletetaan, että reformatio in pejus –kiellon periaatteeseen voidaan vedota muussa kuin rikosasiassa, tähän kieltoon ei missään tapauksessa voida vedota lainsäätäjää vastaan, kun se muuttaa henkilöstösääntöjen säännöksiä, tai hallintoa vastaan, kun se vahvistaa virkamiesten palkkaluokkien määritykset. Tämä kielto liittyy läheisesti määräämisperiaatteeseen, joka merkitsee, että asianosaiset voivat vapaasti päättää kanteensa kohteesta, kun taas palkkaluokkaa ei määritellä muutoksenhakukeinon käyttämisen yhteydessä.

(ks. 132 kohta)