Valitus, jonka Sony Corporation ja Sony Electronics, Inc ovat tehneet 20.9.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-762/15, Sony ja Sony Electornics v. komissio, 12.7.2019 antamasta tuomiosta

(asia C-697 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Sony Corporation ja Sony Electronics, Inc (jäljempänä yhdessä Sony tai valittajat) (edustajat: N. Levy ja R. Snelders, avocats, sekä E.M. Kelly, solicitor)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

kumoaa valituksenalaisen tuomion

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Toissijaisesti, jos unionin tuomioistuin ei asian käsittelyn tässä vaiheessa voi ratkaista asiaa, valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

toteaa, että ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä ja muutoksenhakumenettelystä aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittajat vetoavat neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se korvasi päätöksessä (komission päätös asiassa AT.39639 – Optiset levyasemat C(2015) 7135 final) esitetyt perustelut omilla perusteluillaan.

Päätös perustui toteamukseen siitä, että valittajat osallistuivat ”useaan erilliseen rikkomiseen”, joita voitiin luonnehtia myös yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi rikkomiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei kaikkia päätöksessä väitettyjä henkilökohtaisia yhteydenottoja ollut näytetty toteen.

Toteen näyttämättömät yhteydenotot eivät voi merkitä SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomista. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin pysytti päätöksessä esitetyn toteamuksen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta, joka perustui näihin toteen näyttämättömiin yhteydenottoihin, jotka olivat osa ”kokonaistodistusaineistoa”, johon komissio saattoi tukeutua. Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se korvasi päätöksessä esitetyt perustelut omilla perusteluillaan.

Toinen valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi osallistumisen yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen väitetyllä ajanjaksolla tukeutuen rajoitetumpaan määrään yhteydenottoja kuin mitä päätöksessä oli yksilöity.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että Sony osallistui väitettyyn rikkomiseen keskeytyksettä 23.8.2004–15.9.2006, huolimatta siitä, että se myönsi, ettei komissio ollut näyttänyt toteen kilpailua rajoittavia yhteydenottoja, joihin Sony olisi ollut osallisena, noin kahdeksan kuukauden ajanjakson osalta.

Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat epäjohdonmukaisia, kun niissä myönnetään, että yli kuuden kuukauden ajanjaksolla ei ollut toteen näytettyjä yhteydenottoja, joihin Sony olisi ollut osallisena, mutta myös todetaan, että nämä yhteydenotot tapahtuivat ”kahden tai kolmen kuukauden” välein.

Kolmas valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu rikkominen väistämättä koostui useista erillisistä rikkomisista.

Unionin yleinen tuomioistuin ei todennut, että komissio oli loukannut Sonyn puolustautumisoikeuksia, huolimatta siitä, että komissio totesi päätöksessä – ilman, että sitä koskevaa väitettä olisi aiemmin esitetty väitetiedoksiannossa – että väitetty käyttäytyminen merkitsi paitsi yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista, myös syyllistymistä useisiin erillisiin rikkomisiin.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komissio oli esittänyt riittävät perustelut toteamukselleen, että Sony oli syyllistynyt useisiin erillisiin rikkomisiin.

Neljäs valitusperuste: Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä sen perustelut olivat puutteelliset, kun se piti voimassa Sonya koskevan sakon, joka perustui samoihin tuloihin kuin ne, jotka olivat Lite-Onille määrätyn erillisen sakon perusteena.

Unionin yleinen tuomioistuin ei noudattanut sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa esitettyä periaatetta, jonka mukaan myyntiarvon katsotaan muodostavan ”vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi”, ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei lausunut asianmukaisesti väitteestä, jonka mukaan kaksinkertaisesta huomioon ottamisesta seurasi se, että rikkomisen taloudellista merkitystä liioiteltiin.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi valittajien väitteen, jonka mukaan komissio ei perustellut poikkeamista vakiintuneesta käytännöstään.

____________