VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
8 päivänä maaliskuuta 2011
Asia F-59/09
Carlo De Nicola
vastaan
Euroopan investointipankki
Henkilöstö – Euroopan investointipankin henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Virkamiestuomioistuimen toimivalta – Tutkittavaksi ottaminen – Implisiittinen hylkäyspäätös – Sisäinen ohje – Henkilöstön edustaja – Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate
Aihe: Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artiklaan perustuva kanne, jossa Carlo De Nicola vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa ensimmäiseksi kumoamaan Euroopan investointipankin (pankki) sisäisen valituslautakunnan 14.11.2008 tekemän päätöksen, toiseksi kumoamaan 29.4.2008 päivätyt ylennyspäätökset ja samana päivänä tehdyn päätöksen, jolla hänet jätettiin ylentämättä tehtäväryhmään D, kolmanneksi kumoamaan hänestä vuodelle 2007 laaditun arviointikertomuksen, neljänneksi toteamaan, että hän on joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi, ja viidenneksi velvoittamaan pankin saattamaan työpaikkakiusaamisen päätökseen ja korvaamaan vahingot, jotka De Nicola väittää kärsineensä tämän kiusaamisen takia.
Ratkaisu: Kantajasta vuodelle 2007 laadittu arviointikertomus ja ylentämättä jättämistä koskeva päätös kumotaan. Vaatimukset hylätään muilta osin. Kantaja ja Euroopan investointipankki vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Määräajat
(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset
(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d alakohta)
3. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kanne – Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltaminen analogisesti
(EY 236 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
4. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointi – Arviointikertomus
5. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Arviointi – Arviointimenettelyä koskeva ”sisäinen päätös” – Rikkominen
(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)
6. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Ylennys – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 ja 23 artikla)
1. Kanteet Euroopan investointipankin ja sen toimihenkilöiden välisissä riidoissa on nostettava kohtuullisessa ajassa, jotta voitaisiin sovittaa yhteen yhtäältä oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, joka on yksi unionin oikeuden yleisistä oikeusperiaatteista ja jonka mukaan oikeussubjektilla on oltava riittävästi aikaa hänelle vastaisen päätöksen laillisuuden arvioimiseksi ja tarvittaessa kanteensa valmistelemiseksi, ja toisaalta oikeusvarmuuden edellytys, jonka mukaan tietyn määräajan jälkeen yhteisön elinten päätöksistä tulee lopullisia.
Tämän määräajan keston määrittelemisessä on otettava huomioon muun muassa henkilöstöasioita koskevien riitojen erityiset ominaisuudet ja mahdollisen oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn merkitys tässä asiayhteydessä. Vaikka pankin työntekijöihin sovelletaan pankin vahvistamia erityisiä sääntöjä, pankin ja sen työntekijöiden väliset puhtaasti sisäiset riidat on niiden luonteen vuoksi rinnastettava unionin toimielinten ja virkamiesten tai toimihenkilöiden välisiin riitoihin, jotka kuuluvat virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan soveltamisalaan ja jotka kuuluvat myös EY 236 artiklan mukaisen tuomioistuinvalvonnan piiriin. Näin ollen on tukeuduttava virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa määriteltyihin kanteen nostamisen määräaikoja koskeviin edellytyksiin ja otettava huomioon pankin henkilöstösääntöjen erityinen asiayhteys, koska niiden 41 artiklassa on otettu käyttöön vapaaehtoinen sovittelumenettely.
Tältä osin tällä pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklan sovittelumenettelyllä ja pankin hallinnollisessa tiedotteessa käyttöön otetulla, vuosittaista arviointia koskevalla erityisellä muutoksenhakumenettelyllä on sama tarkoitus kuin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklassa käyttöön otetulla pakollisella oikeudenkäyntiä edeltävällä menettelyllä. Näiden menettelyiden tarkoituksena on myös mahdollistaa erimielisyyksien ratkaiseminen sovittelumenettelyssä antamalla pankille mahdollisuus tarkastella uudelleen riidanalaista toimenpidettä ja kyseiselle työntekijälle mahdollisuus hyväksyä riidanalaisen toimenpiteen perustelut ja luopua tarvittaessa kanteen nostamisesta. Lisäksi pankin henkilöstösäännöissä ei vahvisteta näiden kahden menettelyn yhteensovittamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Arviointikertomuksia koskevissa asioissa asianomaisen työntekijän on päätettävä, aloittaako hän jomman kumman näistä menettelyistä tai molemmat joko samanaikaisesti tai peräkkäin, sillä varauksella, että asian saattamista sisäisen valituslautakunnan käsiteltäväksi koskevaa pyyntöä varten merkityksellisissä hallinnollisissa tiedotteissa vahvistettua viitteellistä määräaikaa on noudatettava.
Tässä asiayhteydessä kolmen kuukauden määräaikaa, joka alkaa asianomaiselle työntekijälle vastaisen toimenpiteen tai mahdollisen valitusmenettelyn päätteeksi tehtävän kielteisen päätöksen tai sovittelumenettelyn epäonnistumisen tiedoksi antamisesta, on lähtökohtaisesti pidettävä kohtuullisena, edellyttäen kuitenkin, että yhtäältä mahdollisen valitusmenettelyn kesto on ollut kohtuullinen ja että toisaalta asianosainen on esittänyt mahdollisen sovittelua koskevan pyynnön kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun hän vastaanotti hänelle vastaista toimenpidettä koskevan tiedoksiannon. Täsmällisemmin koska pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa ja edellä mainituissa henkilöstötiedotteissa on otettu käyttöön kaksi pankin kannalta sitovaa valinnaista menettelyä, on todettava, että jos työntekijä esittää peräkkäiset vaatimukset valitusmenettelyn ja tämän jälkeen sovintomenettelyn aloittamisesta, määräaika kanteen nostamiseksi virkamiestuomioistuimessa alkaa vasta siitä hetkestä, jona sovintomenettely epäonnistui, jos työntekijä oli esittänyt sovintomenettelyä koskevan vaatimuksen kohtuullisessa ajassa valitusmenettelyn päättymisen jälkeen. Muu tulkinta johtaisi tilanteeseen, jossa pankin työntekijän olisi nostettava kanne tuomioistuimessa ajankohtana, jolloin hän pyrkii yhä aktiivisesti saamaan asiaan ratkaisua sovintomenettelyssä, mikä tekisi tyhjäksi vapaaehtoisten hallinnollisten menettelyiden tehokkaan vaikutuksen.
(ks. 134–137 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001, 98, 99, 100, 106 ja 107 kohta
2. Kumoamisvaatimuksia, joista ei voida tunnistaa asianomaiselle vastaista toimenpidettä, jota kantaja vaatii kumottavaksi, ei voida ottaa tutkittavaksi. Tällaiset vaatimukset eivät nimittäin täytä virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määrättyjä vaatimuksia, joiden mukaan kanteessa on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde ja kantajan vaatimukset. Kun kantaja vaatii kaikkien ylennyspäätökseen liittyvien ja sitä seuranneiden ja edeltäneiden toimenpiteiden kumoamista, ei näitä vaatimuksia voida pitää työjärjestyksen 35 artiklan 1 kohdan d alakohdan määräysten mukaisina jos riitautettuja toimenpiteitä ole yksilöity selkeällä ja täsmällisellä tavalla. Tällaiset vaatimukset on näin ollen jätettävä tutkimatta.
(ks. 148 ja 149 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑72/92, Benzler v. komissio, 24.3.1993, 16, 18 ja 19 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑1/08, Nijs v. tilintarkastustuomioistuin, 26.6.2008, 46 kohta
3. Koska Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä ei ole tästä mitään mainintaa, asiassa ei ole aiheellista soveltaa suoraan virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen säännöksiä, mikä olisi ristiriidassa pankin henkilöstöön sovellettavan järjestelmän erityisen luonteen kanssa. Virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen säännöksistä on sitä vastoin otettava vaikutteita ja niitä on sovellettava analogisesti korostaen sitä, että pankin ja sen työntekijöiden puhtaasti sisäiset riidat ovat niiden luonteen vuoksi rinnastettavissa unionin toimielinten ja niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden välisiin riitoihin. Erityisesti pankin henkilöstön nostamiin kanteisiin on sovellettava analogisesti virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdasta seuraavaa sääntöä, jonka mukaan unionin tuomioistuimilla on toimivaltaa vain, jos niiden käsiteltäväksi saatettu kanne koskee toimenpidettä, jolla hallinto hylkää kantajan vaatimukset. Lisäksi kun pankin työntekijä on esittänyt pankille vaatimuksen, jossa sitä kehotetaan tekemään tätä työntekijää koskeva päätös, on aiheellista soveltaa analogisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan säännöksiä ja todeta, että jos tähän vaatimukseen ei vastata neljän kuukauden kohtuullisessa ajassa, syntyy implisiittinen hylkäämispäätös, josta voidaan nostaa kanne virkamiestuomioistuimessa.
(ks. 153–155 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 100 ja 101 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/08, De Nicola v. EIP, 30.11.2009, 239 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑37/10 P
4. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa yksityishenkilöä vastaan aloitetuissa menettelyissä, jotka voivat johtaa asianomaiselle vastaiseen päätökseen, on unionin oikeuden perusperiaate ja se on taattava vaikka siitä ei nimienomaisesti säädetä kyseessä olevaa menettelyä koskevissa säädöksissä. Tämä periaate, jolla vastataan hyvän hallinnon vaatimuksiin, edellyttää, että ennen arviointikertomuksen lopullista vahvistamista työntekijälle on tarjottu mahdollisuus siihen, että hänen esimiehensä on kuullut häntä. Kun Euroopan investointipankin työntekijän arviointihaastattelua hänen esimiestensä kanssa ei ole järjestetty sääntöjenmukaisella tavalla, koska se oli luonteeltaan puhtaasti muodollinen ja koska sen aikana käsiteltiin vain osa kysymyksistä, joita tällaisessa keskustelussa on käsiteltävä, eikä asianosaisella ollut mahdollisuutta tuoda tehokkaasti esille huomautuksiaan, on puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta loukattu ja arviointimenettelyä koskevia sääntöjä rikottu. Jotta puolustautumisoikeuksien periaatteen loukkaaminen voi johtaa toimenpiteen kumoamiseen, edellytetään, että jos tätä loukkaamista ei olisi tapahtunut, menettelyn tulos olisi voinut olla erilainen. Tämä loukkaaminen johtaa toimenpiteen kumoamiseen kun ei ole poissuljettu, että jos työntekijälle olisi tarjottu mahdollisuus tuoda tehokkaasti esille huomautuksensa ja jos arviointihaastattelu olisi toteutettu sääntöjenmukaisesti, hänen arviointikertomuksensa olisi ollut erilainen.
(ks. 176, 177 ja 181–183 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 17/74, Transocean Marine Paint v. komissio, 23.10.1974, 15 kohta ja asia C‑294/95 P, Ohja v. komissio, 12.11.1996, 67 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/03, Ferrer de Moncada v. komissio, 30.9.2004, 40 kohta; asia T‑115/04, Laroche v. komissio, 14.9.2006, 36 kohta; asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006, 69 kohta ja yhdistetyt asiat T‑246/04 ja T‑71/05, Wunenburger v. komissio, 6.2.2007, 149 kohta
Virkamiestuomioistuin: asia F‑28/09, Kipp v. Europol, 29.6.2010, 68 kohta
5. Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artiklan mukaan kunkin työntekijän vuotuisessa arvioinnissa noudatettava menettely ”vahvistetaan” pankin ”sisäisellä päätöksellä”. Koska mihinkään muuhun tekstiin kuin pankin muistioon ei ole viitattu, on todettava, että pankki on tällä muistiolla vahvistanut vuotuisen arviointimenettelyn ja että mainittu pankin muistio ja käytännön arviointiopas, joka on tämän muistion liitteenä, muodostavat niiden pakottavien sääntöjen kokonaisuuden, joita pankki ei voi olla noudattamatta syyllistymättä sääntöjenvastaisuuteen. Vaikka oletettaisiin, että mainittu pankin muistio ei olisi henkilöstösäännöissä tarkoitettu ”sisäinen päätös”, se on kuitenkin pakottava, koska sitä on ainakin pidettävä sisäisenä ohjeena, jolla pankki asettaa itselleen menettelysäännön, joka tosin on ohjeellinen, mutta jota se ei voi jättää noudattamatta ilmoittamatta syitä, joiden vuoksi sitä ei noudateta, sillä muutoin se loukkaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Myöntäessään työntekijälleen arvosanan ottamatta huomioon hänen toimintaansa sekakomitean varsinaisena jäsenenä, pankki on rikkonut arviointimenettelyä koskevan oppaan 7 kohtaa. Henkilöstön edustuksen tehtävät on otettava huomioon toimihenkilön arviointikertomusta laadittaessa siten, ettei tälle viimeksi mainitulle aiheudu vahinkoa tällaisten tehtävien hoitamisesta. Näin ollen vaikka arvioijalla on oikeus arvioida vain työtehtäviä, joita henkilöstön edustajan tehtäviin valittu toimihenkilö on hoitanut sen viran yhteydessä, johon hänet on määrätty, eikä kyseiseen edustajantehtävään liittyvää toimintaa, jonka arviointi ei kuulu arvioijan toimivaltaan, arvioijan on kuitenkin otettava puhtaasti ammatillisista suorituksista tekemässään arvioinnissa huomioon henkilöstön edustajan tehtävien hoitamiseen liittyvät velvoitteet. Täsmällisemmin arvioijan on otettava huomioon se seikka, että arvioidun jakson aikana toimihenkilö on henkilöstön edustajan tehtäviensä takia kyennyt työskentelemään yksikössään tavallista vähemmän.
(ks. 185, 190, 192 ja 195 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 105 ja 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
6. Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 ja 23 artiklasta seuraa, että pankin on vertailtava ylennyskelpoisten ehdokkaiden ansioita. Tästä näkökulmasta katsottuna pankin työntekijöihin sovelletaan näin ollen järjestelmää, joka on verrattavissa unionin toimielinten virkamiehiin sovellettavaan järjestelmään.
Ansioiden vertailu on seurausta sekä työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta että työntekijöiden urakehityksen periaatteesta. Kun pankin henkilöstösäännöissä on otettu käyttöön ansioihin perustuva ylennysmenettely, siinä vahvistetaan täten sen työntekijöiden urakehityksen periaate. Tällä tunnustamisella ei kuitenkaan myönnetä työntekijöille subjektiivista oikeutta ylennykseen vaikka he täyttäisivät edellytykset tullakseen ylennetyiksi. Lisäksi koska hallinnolla on laaja harkintavalta ylennyskelpoisten ehdokkaiden ansioiden vertailussa, tuomioistuinten valvonnan on tältä osin rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysytellyt kohtuullisissa rajoissa eikä ole käyttänyt valtaansa ilmeisen väärin. Tuomioistuimet eivät nimittäin voi korvata toimivaltaisen viranomaisen ehdokkaiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviota omalla arvioinnillaan.
Arviointimenettelyä koskevasta oppaasta käy ilmi, että pankki kiinnittää ansioiden vertailua varten erityistä huomiota vähintään kolmen edeltävän vuoden arviointikertomuksiin ja näissä tilanteissa myönnettyihin arvosanoihin, jotka vastaavat tai ylittävät jonkin tietyn arvosanan. Koska arviointikertomus on välttämätön osatekijä, joka pankin on otettava huomioon toteuttaakseen ansioiden vertailun ylennyspäätösten tekemistä varten, arviointikertomuksen kumoamisesta seuraa, että ylentämättä jättämistä koskeva päätös on kumottava.
(ks. 199–202 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia De Nicola v. EIP, 127, 175 ja 176–178 kohta ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006, 340–344 kohta