UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kymmenes jaosto)
29 päivänä heinäkuuta 2019 (*)
Muutoksenhaku – Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien tiettyjen tuotteiden tuonnissa käyttöön otettu lopullinen polkumyyntitulli – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1429 – Asetus (EY) N:o 1225/2009 – 2 artiklan 7 kohdan a alakohta – Normaaliarvo – Määrittäminen kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan perusteella – Soveltuvan kolmannen maan valinta – Saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa – Oikaisut
Asiassa C‑436/18 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 2.7.2018,
Shanxi Taigang Stainless Steel Co. Ltd, kotipaikka Taiyuan (Kiina), edustajinaan E. Vermulst ja J. Cornelis, advocaten,
valittajana,
ja muina osapuolina ovat
Euroopan komissio, asiamiehinään J.-F. Brakeland ja A. Demeneix,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa, ja
Eurofer, Association Européenne de l’Acier, ASBL, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), edustajinaan J. Killick, barrister, G. Forwood ja C. Van Haute, avocates,
väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kymmenes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. Lycourgos (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Juhász ja M. Ilešič,
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Shanxi Taigang Stainless Steel Co. Ltd vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 23.4.2018 antaman tuomion Shanxi Taigang Stainless Steel v. komissio (T‑675/15, ei julkaistu, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2018:209), jossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa tämä oli vaatinut Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta 26.8.2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1429 (EUVL 2015, L 224, s. 10; jäljempänä riidanalainen asetus) osittaista kumoamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51 ja oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22; jäljempänä perusasetus), 2 artiklan, jonka otsikko on ”Polkumyynnin määrittely”, 7 ja 10 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”7.
a) Muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella tai sellaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös yhteisöön, vietäessä käytetyn hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti yhteisössä maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.
Soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, valitaan hyväksyttävällä tavalla ottaen huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot. Myös määräajat otetaan huomioon ja tarvittaessa valitaan saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa.
– –
b) – – muista kuin markkinatalousmaista, jotka tutkimusta vireille pantaessa ovat [Maailman kauppajärjestön (WTO)] jäseniä, peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään 1–6 kohdan mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta. Muussa tapauksessa sovelletaan a alakohdan säännöksiä.
– –
10. Vientihinnan ja normaaliarvon välillä on tehtävä tasapuolinen vertailu. Vertailu on tehtävä kaupan samassa portaassa ja mahdollisimman samanaikaisten myyntien suhteen ja ottaen asianmukaisesti huomioon muut mahdolliset hintojen vertailuun vaikuttavat erot. Elleivät muodostettu normaaliarvo ja vientihinta ole verrattavissa, kussakin tapauksessa on asianmukaisesti otettava huomioon, oikaisujen muodossa, tapauksen asianhaarat tutkien, hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet. – –”
Riidan tausta
3 Valittaja on Kiinaan sijoittautunut yhtiö, joka toimii pääasiallisesti teräksestä valmistettujen tuotteiden, erityisesti ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotanto- ja myyntimarkkinoilla.
4 Euroferin eli Euroopan rauta- ja terästeollisuuden liiton, Association européenne de l’acier, ASBL (jäljempänä Eurofer), 13.5.2014 jättämän kantelun jälkeen komissio julkaisi 26.6.2014 ilmoituksen Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levytuotteiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta (EUVL 2014, C 196, s. 9).
5 Polkumyyntiä ja Euroopan unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1.1. ja 31.12.2013 välisen ajanjakson. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1.1.2010 ja 31.12.2013 välisen ajanjakson.
6 Vireillepanoilmoituksen mukaan polkumyynnin ja vahingon määrittelyä varten oli tehtävä otanta Kiinan ja Taiwanin vientiä harjoittavista tuottajista sekä unionin tuottajista. Valittaja valittiin tutkimuksen yhteydessä muodostetun otannan osaan, johon kuului neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa Kiinasta.
7 Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Yhdysvaltojen käyttämistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna soveltuvana kolmantena maana, joka on markkinatalousmaa (jäljempänä vertailumaa). Se kehotti asianomaisia osapuolia esittämään tästä huomautuksensa ja ilmoitti niille, että sen käytettävissä olevien tietojen mukaan muita markkinatalousmaita, jotka voitiin ottaa huomioon vertailumaan valinnassa, olivat Intian tasavalta, Etelä-Afrikan tasavalta, Korean tasavalta ja Taiwan.
8 Valittaja ei esittänyt hakemusta markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen aseman (jäljempänä markkinatalouskohtelu) saamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Se jätti 6.7.2014 huomautuksensa vertailumaan valinnasta ja katsoi, ettei Yhdysvallat soveltunut valittavaksi vertailumaaksi ja ehdotti Taiwanin valitsemista. Komissio kuuli 13.2.2015 valittajaa tämän pyynnön mukaisesti.
9 Kyseinen toimielin antoi 24.3.2015 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/501 Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta (EUVL 2015, L 79, s. 23). Asetuksella otettiin käyttöön 24,3 prosentin suuruinen väliaikainen polkumyyntitulli valittajan näiden tuotteiden suorittamasta viennistä unioniin 26.3.2015 alkavan kuuden kuukauden pituisen ajanjakson ajaksi.
10 Valittajan kanssa käydyn, useita yhteydenottoja sisältäneen kirjeenvaihdon, jossa valittaja toisti vastalauseensa Yhdysvaltojen valinnasta vertailumaaksi Taiwanin sijasta, jälkeen komissio antoi 26.8.2015 riidanalaisen asetuksen, jolla muutettiin täytäntöönpanoasetusta 2015/501 ja otettiin käyttöön 24,4 prosentin suuruinen polkumyyntitulli näiden valittajan valmistamien tuotteiden tuonnissa unioniin.
Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
11 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.11.2015 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati kumoamaan riidanalaisen asetuksen osittain.
12 Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja antoi 19.7.2016 antamallaan määräyksellä Euroferille luvan osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia.
13 Valittaja esitti kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Valittaja lausui perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan rikkomista koskevassa ensimmäisessä kanneperusteessaan, joka jakaantui kahteen osaan, ensisijaisesti, että komissio oli rikkonut tätä säännöstä valitessaan Yhdysvallat vertailumaaksi Taiwanin sijasta, ja toissijaisesti, että komissio oli jättänyt tämän säännöksen mukaisesti suorittamassaan normaaliarvon määrittämisessä tekemättä tarvittavat oikaisut tuotantoprosessia ja raaka-aineiden saantia koskevien eroavuuksien johdosta. Valittaja esitti toisessa kanneperusteessaan, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa kieltäytymällä tekemästä tarvittavia oikaisuja yhdelle Yhdysvalloissa toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle aiheutuvien maan sisäisten kuljetuskustannusten johdosta. Valittaja väitti kolmannessa kanneperusteessaan, joka jakaantui kahteen osaan, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2, 6 ja 7 kohtaa ensinnäkin arvioidessaan Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevan tuonnin ja siitä unionin tuotannonalalle aiheutuvien seurausvaikutusten välistä syy-yhteyttä ja toiseksi katsoessaan, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui tästä tuonnista.
14 Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisessa tuomiossa nämä kaikki kanneperusteet ja näin ollen kanteen kokonaisuudessaan.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
15 Valittaja vaatii ensisijaisesti, että unionin tuomioistuin
– kumoaa valituksenalaisen tuomion
– kumoaa riidanalaisen asetuksen valittajaa koskevilta osin ja
– velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuvat ja ensimmäisessä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
16 Valittaja vaatii toissijaisesti, että unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ja määrää, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
17 Komissio ja Eurofer vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
18 Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen, jotka perustuvat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan virheelliseen tulkintaan.
Ensimmäinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
19 Valittaja esittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut valituksenalaisen tuomion 34–37 kohdassa virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toista virkettä vertailumaan valinnan osalta.
20 Se esittää tämän perusteen tueksi, että kyseisen säännöksen sanamuodosta, jossa sanotaan, että ”tarvittaessa valitaan saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa”, ilmenee selvästi, että komissio on velvollinen valitsemaan vertailumaaksi maan, joka on saman polkumyyntitutkimuksen kohteena silloin, kun tällainen maa on olemassa ja että ainoana – ilmauksella ”tarvittaessa” ilmaistuna – poikkeuksena tästä on se, että tämä maa ei ole soveltuva. Viimeksi mainitussa tapauksessa komission on todettava, että tämä maa ei ole soveltuva, ja esitettävä tätä koskevat syyt. Sen sijaan tästä säännöksestä ei seuraa, että tullakseen valituksi vertailumaaksi saman tutkimuksen kohteena olevan maan on välttämättä oltava ”soveltuvin” silloin, kun on olemassa vaihtoehtoja.
21 Unionin yleinen tuomioistuin on käyttänyt kuitenkin tällaista tulkintaa todetessaan valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, että komissio oli perustellusti suorittanut vertailevan analyysin Yhdysvaltojen ja Taiwanin välillä selvittääkseen, kumpi maa näistä kahdesta oli soveltuvin vertailumaa, vaikka Taiwan oli ollut – toisin kuin Yhdysvallat – saman tutkimuksen kohteena kuin Kiinan kansantasavalta.
22 Katsoessaan, että silloin kun on olemassa vaihtoehtoja, vertailumaaksi on valittava saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, jos se on soveltuvin maa, unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä sisällyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toiseen virkkeeseen lisäedellytyksen, jota tuon säännöksen sanamuodossa ei ole, mikä ei ole oikeudellisesti sallittua, kuten Maailman kauppajärjestön (WTO) valituselimen asiassa ”Euroopan unioni – Argentiinasta peräisin olevaa biodieseliä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet” 6.10.2016 antamasta raportista (WT/DS473/AB/R, 6.30 kohta) käy ilmi. Toisaalta kyseinen säännös jäisi unionin yleisen tuomioistuimen omaksumalla tulkinnalla vaille merkitystä, koska siinä oleva oikeudellinen velvollisuus valita tarvittaessa saman tutkimuksen kohteena oleva maa menettäisi kohteensa. Velvollisuus valita soveltuvin maa vertailumaaksi seuraa nimittäin jo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäisestä virkkeestä, joten ei voida katsoa, että kyseisen alakohdan toisessa virkkeessä pelkästään toistetaan sama velvollisuus.
23 Valittaja väittää lisäksi, että 22.10.1991 annettu tuomio Nölle (C‑16/90, EU:C:1991:402), 22.3.2012 annettu tuomio GLS (C‑338/10, EU:C:2012:158, 29 kohta) ja 10.9.2015 annettu tuomio Fliesen-Zentrum Deutschland (C‑687/13, EU:C:2015:573), jotka on mainittu valituksenalaisen tuomion 30–33 kohdassa, koskevat tilanteita, jossa saman tutkimuksen kohteena ei ole markkinatalousmaata. Näin ollen nämä tuomiot ovat merkityksellisiä ainoastaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäisen virkkeen, jossa säännellään vertailumaan valintaa silloin, kun saman tutkimuksen kohteena ei ole markkinatalousmaata, tulkinnan mutta ei tämän alakohdan toisen virkkeen tulkinnan kannalta.
24 Valittaja esittää pääasiallisesti, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa, velvollisuuden valita vertailumaaksi maa, joka on saman tutkimuksen kohteena, täyttäminen ei voi johtaa unionin toimielimillä olevan sitä koskevan velvollisuuden täyttämättä jättämiseen, että niiden on yritettävä löytää vertailumaa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toisen virkkeen mukaan ja erityisesti sen takia, että siinä on käytetty ilmaisua ”tarvittaessa”, kolmatta maata, joka on saman tutkimuksen kohteena, ei voida valita vertailumaaksi, jos se ei ole siihen soveltuva, mikä tapaus on kyseessä silloin, kun hinnat eivät muodostu kyseisessä maassa olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin.
25 Valittaja toteaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemäksi väittämänsä oikeudellisen virheen seurauksista, että tosiseikat ovat riittävän selviä, jotta unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti. Ei ole nimittäin kiistetty, että käsiteltävässä asiassa saman tutkimuksen kohteena oli markkinatalousmaa, eli Taiwan. Komissio ei ole kuitenkaan missään vaiheessa esittänyt, ettei tämä maa olisi soveltuva. Se on vain väittänyt, että Yhdysvallat on soveltuvampi valinta. Näin ollen komissio olisi ollut oikeudellisesti velvollinen valitsemaan Taiwanin vertailumaaksi ja tämän velvollisuuden noudattamatta jättämisen täytyy johtaa riidanalaisen asetuksen kumoamiseen.
26 Komission mielestä ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana ja joka tapauksessa tehottomana. Eurofer kyseenalaistaa tämän perusteen tutkittavaksi ottamisen, koska se vastaa sellaista väitettä, jota ei ollut ensimmäisessä oikeusasteessa jätetyssä kannekirjelmässä ja joka esitettiin vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa jätetyssä vastauksessa, ja katsoo myös, että kyseinen peruste on joka tapauksessa hylättävä tehottomana ja perusteettomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
27 Ensimmäinen valitusperuste on hylättävä joka tapauksessa perusteettomana ilman, että olisi tarpeen lausua sen tutkittavaksi ottamisesta.
28 Tästä on palautettava mieleen, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaan on niin, että poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa säädetään, muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella eli vertailumaan menetelmän mukaisesti (tuomio 10.9.2015, Fliesen-Zentrum Deutschland, C‑687/13, EU:C:2015:573, 48 kohta ja tuomio 28.2.2018, komissio v. Xinyi PV Products (Anhui) Holdings, C‑301/16 P, EU:C:2018:132, 64 kohta). Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään, että vertailumaa valitaan hyväksyttävällä tavalla ottaen huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot, ja sen toisessa virkkeessä säädetään, että tarvittaessa valitaan saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa.
29 Valittajan ensimmäisen valitusperusteen tueksi esittämät argumentit perustuvat kyseisen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toisen virkkeen muusta irrallaan tehtyyn tarkasteluun. Kuten komissio esittää, tämä toinen virke on kuitenkin luettava tämän alakohdan ensimmäisen virkkeen valossa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, koska ensimmäinen virke on – toisin kuin valittaja näyttää esittävän – merkityksellinen myös siinä tapauksessa, että saman tutkimuksen kohteena on markkinatalousmaa.
30 Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että vertailumaan valinta kuuluu sen laajan harkintavallan piiriin, joka unionin toimielimillä on yhteisen kauppapolitiikan alalla niiden taloudellisten, poliittisten ja oikeudellisten tilanteiden, joita niiden on arvioitava, monitahoisuuden takia (ks. vastaavasti tuomio 22.10.1991, Nölle, C‑16/90, EU:C:1991:402, 11 kohta; tuomio 29.5.1997, Rotexchemie, C‑26/96, EU:C:1997:261, 10 kohta ja tuomio 10.9.2015, Fliesen-Zentrum Deutschland, C‑687/13, EU:C:2015:573, 44 kohta).
31 Toisaalta tästä oikeuskäytännöstä seuraa, että vertailumaa on valittava hyväksyttävällä tavalla ottamalla huomioon kaikki valintahetkellä käytettävissä olevat luotettavat tiedot, jolloin unionin tuomioistuinten on varmistettava, etteivät unionin toimivaltaiset toimielimet ole jättäneet huomiotta olennaisia seikkoja pitäessään tietyn maan valitsemista asianmukaisena ja että kaikki asiaan liittyvät seikat on tutkittu tarpeeksi huolellisesti, jotta voidaan katsoa, että kyseisen tuotteen normaaliarvo on määritetty asianmukaisella ja hyväksyttävällä tavalla. Edellä mainittujen toimielinten tehtävänä on kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon ottaen yrittää löytää tätä varten kolmas maa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin, sillä edellytyksellä, että kyse on markkinatalousmaasta (ks. vastaavasti tuomio 22.3.2012, GLS, C‑338/10, EU:C:2012:158, 21 ja 22 kohta ja tuomio 10.9.2015, Fliesen-Zentrum Deutschland, C‑687/13, EU:C:2015:573, 49 ja 51 kohta).
32 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisesta alakohdasta voidaan siis päätellä, että silloin kun käytettävissä olevien luotettavien tietojen valossa valittavana on useampia mahdollisia maita, toimivaltainen toimielin suorittaa vertailevan analyysin eri maista ja valitsee sen, jossa kyseisen tuotteen kanssa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin. Tästä näkökulmasta katsottuna tämän alakohdan toisessa virkkeessä ei suljeta pois – toisin kuin valittaja pääasiallisesti väittää – sitä, että tämän toimielin suorittaa tällaisen vertailevan analyysin myös silloin, kun saman tutkimuksen kohteena on markkinatalousmaa, ja valitsee sen perusteella sillä tämän tuomion 31 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaan olevan harkintavallan puitteissa soveltuvimman maan.
33 Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toisesta virkkeestä ilmenee näin ollen, että kun saman tutkimuksen kohteena on markkinatalousmaa, toimivaltaisen toimielimen on otettava se asianmukaisesti huomioon mahdollisten valintojen joukossa ja tutkittava tarpeeksi huolellisesti, onko tuo maa soveltuva valinta. Vaikka valittaja väittää käsiteltävässä asiassa, että komissio ei ole esittänyt, ettei Taiwan ole soveltuva valinta, se ei kuitenkaan riitauta unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen pääasiallisesti tuomion 34 ja 35 kohdassa tekemää toteamusta, jonka mukaan komissio on tutkinut tämän maan tilanteen mahdollisten vaihtoehtojen joukossa käsiteltävässä asiassa.
34 Edellä olevasta seuraa, että komissio – kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa aivan oikein todennut ja vastoin sitä, mitä valittaja väittää – ei ollut velvollinen valitsemaan Taiwania soveltuvaksi vertailumaaksi pelkästään siksi, että se on Kiinan kanssa saman tutkimuksen kohteena oleva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, mikä olisi johtanut siihen, että kyseinen toimielin ei olisi pystynyt ottamaan huomioon muita mahdollisia vaihtoehtoja ja suorittamaan vertailevaa analyysiä tämän maan ja muitten vaihtoehtojen välillä, joihin käsiteltävässä asiassa kuului Yhdysvallat, selvittääkseen, kumpi maa näistä kahdesta on soveltuvin. Päinvastaisissa tulkinnoissa ei ainoastaan jätettäisi ottamatta huomioon sitä harkintavaltaa, joka tällä toimielimellä on vertailumaan valinnassa, vaan myös – kuten unionin yleinen tuomioistuin on aivan oikein todennut valituksenalaisen tuomion 37 kohdassa – tämän tuomion 32 kohdassa mieleen palautettu toimielimen velvollisuus yrittää löytää kaikki mahdolliset vaihtoehdot huomioon ottaen kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, jossa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman pitkälti verrattavissa viejämaan olosuhteisiin.
35 Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1994 annetun asetuksen (EY) N:o 3283/94 (EYVL 1994, s. L 349, s. 1), jolla unionin polkumyyntialan perussääntöihin otettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toisessa virkkeessä oleva säännös, syntyhistorian tarkastelu vahvistaa tämän päätelmän oikeaksi. Komission asetuksen N:o 3283/94 (COM(1994) 414 final) antamista varten esittämän ehdotuksen perusteluissa nimittäin todettiin tämän säännöksen, jonka unionin lainsäätäjän hyväksymä lopullinen sanamuoto oli sama kuin se, jota komissio oli ehdottanut, johdosta, että vertailumaan valinnan yhteydessä etusija ”voidaan” antaa maalle, joka on saman tutkimuksen kohteena edellyttäen, että se täyttää hyväksyttävän perusteen kriteerit, mikä tarkoittaa, ettei ole olemassa velvollisuutta valita tuota maata.
36 Toisin kuin valittaja esittää, tämän tuomion 32–34 kohdassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toisesta virkkeestä esitetty tulkinta ei johda siihen, että tähän toiseen virkkeeseen lisätään sellainen edellytys, jota siinä ei ole, eikä sillä poisteta tämän virkkeen tehokasta vaikutusta, vaan tämä tulkinta johtuu tämän asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan kokonaistarkastelusta.
37 Tästä seuraa, että koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole lisännyt mitään edellytystä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toiseen virkkeeseen, on hylättävä myös se valittajan esittämä argumentti, joka perustuu WTO:n valituselimen asiassa ”Euroopan unioni – Argentiinasta peräisin olevaa biodieseliä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet” 6.10.2016 antamaan raporttiin (WT/DS473/AB/R), joka koskee tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 103), joka on WTO:n perustamisesta tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 336, s. 3) liitteessä 1A, 2.2.1.1 artiklan tulkintaa, että oikeudellisesti ei ole sallittua lisätä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan toisen alakohdan toiseen virkkeeseen edellytystä, jota sen sanamuodossa ei ole.
38 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen valitusperuste
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
39 Valittaja esittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa katsoessaan valituksenalaisen tuomion 60–65 kohdassa, että tämän säännöksen mukaisesti suoritettavassa normaaliarvon määrittämisessä ei voida tehdä oikaisuja tuotantoprosessissa ja raaka-aineiden saannissa Kiinassa todettujen eroavaisuuksien johdosta.
40 Ratkaisu, johon unionin yleinen tuomioistuin päätyi tässä tuomiossa, johtaa valittajan mukaan siihen, että lähtökohtaisesti suljetaan pois se, että maiden, jotka eivät ole markkinatalousmaita, vientiä harjoittavat tuottajat, jotka eivät täytä markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen aseman myöntämiseen vaadittavia edellytyksiä, voisivat hakea oikaisujen tekemistä normaaliarvoon sellaisten eroavuuksien johdosta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla vaikka 10.10.2012 annetun tuomion Shanghai Biaowu High-Tensile Fastener ja Shanghai Prime Machinery v. neuvosto (T‑170/09, ei julkaistu, EU:T:2012:531, 123 kohta) ja 29.4.2015 annetun tuomion Changshu City Standard Parts Factory ja Ningbo Jinding Fastener v. neuvosto (T‑558/12 ja T‑559/12, ei julkaistu, EU:T:2015:237, 110 kohta) mukaan näiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta on jo viety mahdollisuus hakea oikaisujen tekemistä näiden eroavuuksien johdosta tämän asetuksen 2 artiklan 10 kohdan perusteella.
41 Tällainen ratkaisu, jossa näiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta vietäisiin olennaisilta osin oikeus hakea oikaisujen tekemistä, olisi ristiriidassa tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen 2.4 artiklan kanssa, joka vastaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohtaa ja jossa velvoitetaan tekemään vientihinnan ja normaaliarvon välillä oikeudenmukainen vertailu ja tekemään oikaisuja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavien eroavuuksien johdosta. Asiassa ”Euroopan yhteisöt – Tiettyjä Kiinasta peräisin olevia rauta- ja teräskiinnittimiä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet” 18.1.2016 antamassaan raportissa (WT/DS397/AB/RW, 5.207 ja 5.215 kohta) WTO:n valituselin totesi nimittäin selvästi, että tätä velvollisuutta sovelletaan kaikkiin polkumyyntitutkimuksiin mukaan lukien tutkimukset, joissa normaaliarvo määritetään vertailumaan perusteella.
42 Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut, se seikka, että valittaja ei ole esittänyt hakemusta markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen aseman saamiseksi, on merkityksetön ratkaistaessa sitä, onko perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan nojalla tehty oikaisuhakemus perusteltu.
43 Vaikka unionin tuomioistuin on todennut 10.9.2015 antamassaan tuomiossa Fliesen-Zentrum Deutschland (C‑687/13, EU:C:2015:573, 48 kohta), johon unionin yleinen tuomioistuin on viitannut valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdalla pyritään siihen, ettei sellaisissa maissa, jotka eivät ole markkinatalousmaita, voimassa olevia hintoja ja kustannuksia oteta huomioon, koska nämä muuttujat eivät perustu näissä maissa markkinavoimien normaaliin vaikutukseen, se ei ole kuitenkaan lausunut siitä, onko oikaisuja mahdollista tehdä luontaisesta suhteellisesta edusta aiheutuvien eroavaisuuksien kaltaisten tekijöiden perusteella, jotka johtuvat markkinavoimista. Tällaista mahdollisuutta ei ole myöskään suljettu pois 29.4.2015 annetussa tuomiossa Changshu City Standard Parts Factory ja Ningbo Jinding Fastener v. neuvosto (T‑558/12 ja T‑559/12, ei julkaistu, EU:T:2015:237, 110 kohta), joka mainitaan valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa.
44 Vaikka valittaja ei väitä, että oikaisut olisi tehtävä sellaisessa maassa, joka ei ole markkinatalousmaa, todettujen vääristymien neutralisoimiseksi, se toteaa kuitenkin, että tämä ei sulje pois sitä, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan tai 2 artiklan 10 kohdan perusteella voidaan tehdä oikaisuja sellaisten eroavuuksien vuoksi, jotka vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen ja jotka johtuvat edellä mainituista markkinavoimista eli jotka eivät ole aiheutuneet näiden vääristymien takia.
45 WTO:n valituselin täsmensi tältä osin asiassa ”Euroopan yhteisöt – tiettyjä Kiinasta peräisin olevia rauta- ja teräskiinnittimiä koskevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet” 18.1.2016 antamassaan raportissa (WT/DS397/AB/RW, 5.207 ja 5.236 kohta), että vaikka tutkimuksesta vastaava viranomainen ei ole velvollinen tekemään oikaisuja sellaisen viejämaan, joka ei ole markkinatalousmaa, tuottajien ja vertailumaan tuottajien kustannusten eroavaisuuksien johdosta silloin, kun oikaisujen tekeminen johtaisi siihen, että kyseinen viranomainen sisällyttää ensimmäisen maan tuottajien vääristyneet kustannukset uudelleen normaaliarvoon, tämän viranomaisen on ratkaistava, olisiko haetulla oikaisulla sellainen vaikutus vai ei.
46 Unionin yleinen tuomioistuin on valittajan mukaan rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sulkiessaan lähtökohtaisesti pois mahdollisuuden tehdä oikaisuja raaka-aineiden saannissa ja tuotantoprosessissa olevien eroavuuksien johdosta, vaikka sen olisi pitänyt tutkia, olisiko sellaisen oikaisun hyväksyminen voinut johtaa siihen, että vääristyneet kustannukset sisällytetään uudelleen normaaliarvoon ja/tai olisivatko muut oikaisun hyväksymisen edellytykset täyttyneet.
47 Komissio ja Eurofer katsovat, että toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana, ja Eurofer katsoo myös, että kyseinen peruste on joka tapauksessa hylättävä tehottomana.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
48 Valittaja esittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen sulkemalla lähtökohtaisesti pois, että tuotantoprosessissa ja raaka-aineiden saannissa Kiinan osalta todettujen eroavuuksien johdosta olisi mahdollista tehdä oikaisuja silloin, kun normaaliarvo määritetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.
49 Valittajan tämän valitusperusteen osalta esittämästä argumentaatiosta käy pääasiallisesti ilmi, että valittaja myöntää, ettei – kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa – komissiolta voida vaatia, että se tekee oikaisuja sellaisten tekijöiden osalta, joihin ovat vaikuttaneet markkinavoimiin perustumattomat muuttujat. Kuitenkin valittaja väittää, että oikaisuja pitäisi olla mahdollista tehdä sellaisten eroavuuksien vuoksi, jotka johtuvat markkinavoimista, ja lisää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, olisiko haettujen oikaisujen hyväksyminen johtanut vääristyneiden kustannusten sisällyttämiseen normaaliarvoon uudelleen, eli olisiko näistä oikaisuista seurannut, että normaaliarvoon olisi sisällytetty uudelleen sellaisia kuluja, joihin vaikuttaneet muuttujat eivät johdu markkinavoimista, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ollut tehnyt.
50 Tässä on kuitenkin viitattava siihen, että valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa tekemäänsä sitä päätelmää varten, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa ei voida tehdä oikaisuja tuotantoprosessissa ja raaka-aineiden saannissa Kiinan osalta todettujen eroavuuksien johdosta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti tapahtuvan normaaliarvon määrittämisen yhteydessä, unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa, että koska Kiinaa ei ollut tosiseikkojen tapahtumisen aikaan pidettävä markkinatalousmaana ja koska valittaja ei ollut esittänyt hakemusta markkinatalousolosuhteissa toimivan yrityksen aseman saamiseksi, mikään ei viittaa siihen, että muuttujat, jotka eivät johdu markkinavoimista, eivät olisi vaikuttaneet sellaisen yrityksen, joka ei toimi markkinatalousolosuhteissa, nikkelin hankintaan tai tuotantoprosessiin.
51 Kuten Eurofer on todennut, valittaja, joka vaatii mahdollisuutta tehdä oikaisut sellaisten tekijöiden osalta, jotka johtuvat markkinavoimista, ei kuitenkaan riitauta nimenomaisesti unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa tosiseikoista tekemiä toteamuksia, joiden mukaan – kun näitä toteamuksia tarkastellaan pääpiirteissään – ei vaikuta siltä, että haetut oikaisut koskisivat tällaisia tekijöitä. Sitä suuremmalla syyllä valittaja ei väitä, että tosiseikat olisi todettu vääristyneellä tavalla.
52 Näin ollen valittajan argumentit on hylättävä tehottomina ilman, että olisi tarpeen lausua siitä, ovatko kaikki valittajan tämän valitusperusteen yhteydessä esittämät argumentit perusteltuja. Näin ollen toinen valitusperuste on hylättävä.
53 Valitus on siten hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
54 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.
55 Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
56 Koska Shanxi Taigang Stainless Steel on hävinnyt asian ja koska komissio ja Eurofer ovat vaatineet sen velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut, tämä yhtiö on velvoitettava korvaamaan tähän valitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) Shanxi Taigang Stainless Steel Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset