UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
20 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Terrorismin torjunta – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Yhteinen kanta 2001/931/YUTP – 1 artiklan 4 ja 6 kohta – Asetus (EY) N:o 2580/2001 – 2 artiklan 3 kohta – Neuvoston päätös järjestön pysyttämisestä terroritekoihin osallistuneiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelossa – Pätevyys
Asiassa C‑458/15,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Saarbrücken (alueellinen alioikeus, Saarbrücken, Saksa) on esittänyt 21.8.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 28.8.2015, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
K.P.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: unionin tuomioistuimen presidentti K. Lenaerts, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit F. Biltgen (esittelevä tuomari) ja C. Vajda,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: yksikönpäällikkö D. Dittert,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.9.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– K.P., edustajinaan A. Golzem ja A. Nagler, Rechtsanwälte,
– Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään B. Driessen ja J.-P. Hix,
– Euroopan komissio, asiamiehinään T. Ramopoulos ja F. Erlbacher,
kuultuaan julkisasiamiehen 24.1.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätösten 2006/379/EY ja 2006/1008/EY kumoamisesta 28.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/445/EY (EUVL 2007, L 169, s. 58)
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/445/EY kumoamisesta 20.12.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/868/EY (EUVL 2007, L 340, s. 100)
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY (EUVL 2008, L 188, s. 21)
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2008/583/EY kumoamisesta 26.1.2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/62/EY (EUVL 2009, L 23, s. 25) ja
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2009/62/EY kumoamisesta 15.6.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 501/2009 (EUVL 2009, L 151, s. 14) pätevyyttä
siltä osin kuin näillä toimilla Liberation Tigers of Tamil Eelam ‑järjestö (Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit, jäljempänä LTTE) on pysytetty tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (EYVL 2001, L 344, s 70) 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudenkäynnissä, joka on pantu vireille K.P:tä vastaan ja jossa tätä epäillään varojen luovuttamisesta LTTE:n käyttöön ajanjaksona 11.8.2007–27.11.2009.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi 28.9.2001 päätöslauselman 1373 (2001), johon sisältyy laaja-alaisia strategioita terrorismin torjumiseksi ja erityisesti terrorismin rahoituksen estämiseksi. Tämän päätöslauselman 1 kohdan c alakohdassa todetaan muun muassa, että kaikkien valtioiden on viipymättä jäädytettävä sellaisten henkilöiden varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroritekoja, edistävät niiden tekemistä taikka osallistuvat niihin, sekä tällaisten henkilöiden omistamien tai määräysvallassa olevien yhteisöjen ja tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen puolesta tai niiden ohjauksessa toimivien henkilöiden tai yhteisöjen varat, muut rahoituksen lähteet tai taloudelliset resurssit.
4 Kyseisessä päätöslauselmassa ei vahvisteta niiden henkilöiden luetteloa, joihin näitä rajoittavia toimenpiteitä on sovellettava.
Unionin oikeus
Yhteinen kanta 2001/931/YUTP
5 Pannakseen täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL 2001, L 344, s. 93).
6 Yhteisen kannan 1 artiklassa todetaan seuraavaa:
”1. Tätä yhteistä kantaa sovelletaan seuraavien artiklojen säännösten mukaisesti terroritekoihin sekaantuneisiin henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin, jotka on luetteloitu liitteessä.
– –
4. [Liitteessä] oleva luettelo laaditaan tarkkojen tietojen tai sellaisten asiaan liittyvien seikkojen perusteella, jotka osoittavat, että toimivaltainen viranomainen on tehnyt kyseisiä henkilöitä, ryhmiä tai yhteisöjä koskevan päätöksen, riippumatta siitä, koskeeko päätös terroritekoa, sen yritystä, siihen osallistumista tai sen edistämistä koskevan tutkinnan tai syytteeseenpanon aloittamista luotettavien ja uskottavien todisteiden tai näytön perusteella tai tällaisista teoista tuomitsemista. Luetteloon voidaan lisätä henkilöt, ryhmät tai yhteisöt, joilla Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto on todennut olevan yhteyksiä terrorismiin ja joille turvallisuusneuvosto on määrännyt seuraamuksia.
Tässä kohdassa ’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan oikeusviranomaista, tai jos oikeusviranomaisilla ei ole toimivaltaa tässä kohdassa tarkoitetulla alalla, vastaavaa asiassa toimivaltaista viranomaista.
– –
6. Luettelossa olevien henkilöiden ja yhteisöjen nimet tarkistetaan säännöllisin väliajoin vähintään kuitenkin kerran puolessa vuodessa sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua.”
7 Yhteisen kannan 2001/931 liitteessä on luettelo, jonka otsikko on ”Henkilöt, ryhmät ja yhteisöt, joita 1 artiklassa tarkoitetaan” ja johon LTTE ei sisälly. Tätä liitettä on tarkistettu useita kertoja.
8 LTTE merkittiin kyseiseen luetteloon ensimmäistä kertaa yhteisen kannan 2001/931 ajantasaistamisesta ja yhteisen kannan 2006/231/YUTP kumoamisesta 29.5.2006 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2006/380/YUTP (EUVL 2006, L 144, s. 25).
Asetus N:o 2580/2001
9 Neuvoston mielestä yhteisessä kannassa 2001/931 kuvattujen toimenpiteiden täytäntöönpano Euroopan unionin tasolla edellytti asetusta, joten se antoi asetuksen N:o 2580/2001.
10 Tämän asetuksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta:
a) kaikki 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ryhmille tai yhteisöille kuuluvat tai niiden omistamat tai hallussa olevat varat, muut rahoituksen lähteet ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä;
b) varoja, muita rahoituksen lähteitä ja taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.
2. Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta on kiellettävä rahoituspalvelujen tarjoaminen 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, ryhmille ja yhteisöille tai niiden hyväksi.
3. Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. Tähän luetteloon on sisällyttävä:
i) luonnolliset henkilöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
ii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
iii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, joita omistaa tai joissa määräysvaltaa käyttää yksi tai useampi i ja ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö, oikeushenkilö, ryhmä tai yhteisö, tai
iv) luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka toimivat yhden tai useamman i ja ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön puolesta tai ohjauksessa.”
11 Samoin 27.12.2001 neuvosto teki päätöksen 2001/927/EY asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun listan laatimisesta (EUVL 2001, L 344, s. 83). LTTE ei sisältynyt kyseiseen luetteloon.
Toimet, jotka koskevat LTTE:n merkitsemistä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon
12 Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2005/930/EY kumoamisesta 29.5.2006 tekemällään päätöksellä 2006/379/EY (EUVL 2006, L 144, s. 21) neuvosto merkitsi ensimmäistä kertaa LTTE:n asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.
13 LTTE pysytettiin kyseisessä luettelossa asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta 21.12.2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/1008/EY (EUVL 2006, L 379, s. 123) ja sitten pääasiassa kyseessä olevilla neuvoston toimilla eli päätöksillä 2007/445, 2007/868, 2008/583 ja 2009/62 sekä asetuksella N:o 501/2009. Näiden toimien antamisen jälkeen niistä kunkin perusteet annettiin LTTE:lle tiedoksi.
Saksan oikeus
14 Ulkomaankauppalain (Außenwirtschaftsgesetz, jäljempänä AWG) 34 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 8.4.2006–23.4.2009, säädettiin seuraavaa:
”– –
(4) Määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta, jokaiselle, joka
– –
2. rikkoo Euroopan yhteisöjen oikeudellisen toimen, jolla pannaan täytäntöön Euroopan unionin neuvoston päättämä taloudellinen seuraamus yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, mukaista Bundesanzeigerissa julkaistua, välittömästi sovellettavaa kieltoa viedä, myydä, toimittaa, luovuttaa käyttöön, siirtää, tarjota palvelua, investoida, tukea tai kiertää tätä kieltoa.
– –
(6) Määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on vähintään kaksi vuotta, jokaiselle, joka
– –
2. syyllistyy 1, 2 tai 4 momentissa tarkoitettuun toimintaan ammattimaisesti tai sellaisen ryhmän jäsenenä, joka on perustettu tällaisten rikosten tekemiseksi, ryhmän jonkin toisen jäsenen kanssa,
– –”
15 AWG:n 34 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 24.4.2009–11.11.2010, säädettiin seuraavaa:
”– –
(4) Määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on vähintään kuusi kuukautta ja enintään viisi vuotta, jokaiselle, joka
– –
2. rikkoo Euroopan yhteisöjen oikeudellisen toimen, jolla pannaan täytäntöön Euroopan unionin neuvoston päättämä taloudellinen seuraamus yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, mukaista Bundesanzeigerissa julkaistua, välittömästi sovellettavaa kieltoa viedä, tuoda, kauttakuljettaa, kuljettaa, myydä, toimittaa, luovuttaa käyttöön, siirtää, tarjota palvelua, investoida, tukea tai kiertää tätä kieltoa. – –
– –
(6) Määrätään vapausrangaistus, jonka pituus on vähintään kaksi vuotta, jokaiselle, joka
– –
2. syyllistyy 1, 2 tai 4 momentissa tarkoitettuun toimintaan ammattimaisesti tai sellaisen ryhmän jäsenenä, joka on perustettu tällaisten rikosten tekemiseksi, ryhmän jonkin toisen jäsenen kanssa,
– –”
16 AWG:n uudelleenlaadinnan seurauksena nämä säännökset sisältyvät vastedes pääosiltaan kyseisen lain 18 §:n 1 ja 8 momenttiin.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
17 Kolmansiin henkilöihin kohdistetun tutkintamenettelyn yhteydessä K.P:n asunnossa suoritettiin kotietsintä. Takavarikkoon otettiin muiden esineiden ohella rahalahjoituksista LTTE:lle kirjoitettuja kuitteja ja LTTE:n järjestämää tilaisuutta koskeneita mainoslehtisiä.
18 K.P:n epäiltiin olevan tamilien koordinointikomitean (Tamil Coordination Committee) alueellinen vastuuhenkilö Saarlandin osavaltiossa (Saarland, Saksa), joten Staatsanwaltschaft Saarbrücken (Saarbrückenin syyttäjänvirasto, Saksa) katsoi hänen rikkoneen yksin teoin 43 tapauksessa ryhmän jäsenenä AWG:n 34 §:n 4 momentin 2 kohtaa ja 34 §:n 6 momentin 2 kohtaa. Asianomaisen nimittäin väitettiin keränneen 11.8.2007–27.11.2009 Saksassa asuneilta tamileilta rahalahjoituksia 69 385 euron verran ja siirtäneen ne tamilien koordinointikomitealle Oberhauseniin (Saksa) rahoitukseksi sotilaalliselle vastarinnalle Sri Lankan keskushallintoa vastaan.
19 Istunnossa, joka pidettiin 1.7.2015 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, K.P. väitti, että LTTE:n merkitseminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon oli pätemätön ja ettei se siis voinut olla oikeusperustana rikosoikeudelliselle tuomiolle pääasiassa kyseessä olevan ajanjakson osalta.
20 Tässä yhteydessä K.P. viittasi yhtäältä 29.6.2010 annettuun tuomioon E ja F (C‑550/09, EU:C:2010:382), jossa unionin tuomioistuin oli todennut pätemättömäksi toisen järjestön (Devrimci Halk Kurtulus Partisi-Cephesi) merkitsemisen kyseiseen luetteloon, ja toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen 16.10.2014 antamaan tuomioon LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885), jossa tämä oli kumonnut neuvoston vuosina 2011–2014 antamat täytäntöönpanoasetukset siltä osin kuin LTTE oli pysytetty niillä kyseisessä luettelossa. K.P:n mielestä samoja kumoamisperusteita on sovellettava pääasiassa kyseessä oleviin neuvoston päätöksiin ja asetukseen.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että AWG:n rangaistussäännöksissä rikoksen tunnusmerkistön määrittelemiseksi viitataan muihin säännöksiin, kuten neuvoston päätöksiin taloudellisten seuraamusten täytäntöönpanosta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.
22 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä on siis selvitettävä, onko pääasian osalta niin, että LTTE:n merkitseminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon on pätevä siltä osin kuin kyse on ajanjaksosta 11.8.2007–27.11.2009.
23 Se nimittäin toteaa, että kun 16.10.2014 annetussa tuomiossa LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885) esitetyt perusteet otetaan huomioon, on epävarmaa, onko kyseinen merkitseminen tehty välttämättömien edellytysten mukaisesti, koska pääasiassa kyseessä oleva ajanjakso edeltää ajanjaksoja, jotka olivat kyseessä mainittuun tuomioon johtaneissa asioissa.
24 Mikäli LTTE:n merkitseminen kyseiseen luetteloon todetaan pätemättömäksi, asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty käyttöönluovuttamiskielto poistuu.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että ennakkoratkaisupyyntö voidaan ottaa tutkittavaksi, koska pääasiassa kyseessä olevat päätökset ja asetus eivät koskeneet K.P:tä SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla suoraan ja koska asianomaisen näistä toimista nostamaa kumoamiskannetta ei olisi voitu ottaa tutkittavaksi.
26 Tässä tilanteessa Landgericht Saarbrücken (alueellinen alioikeus, Saarbrücken, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [LTTE:n] sisällyttäminen [asetuksen N:o 2580/2001] 2 artiklan 3 kohtaan perustuvaan luetteloon ajalle 11.8.2007–27.11.2009 erityisesti
– 28.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen ([2007/445])
– 20.12.2007 tehdyn neuvoston päätöksen ([2007/868], sellaisena kuin se on oikaistuna samana päivänä tehdyllä päätöksellä)
– 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen ([2008/583])
– 26.1.2009 tehdyn neuvoston päätöksen ([2009/62])
ja 15.6.2009 annetun neuvoston asetuksen [N:o 501/2009] perusteella pätemätön?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ennakkoratkaisukysymyksellään, ovatko pääasiassa kyseessä olevat neuvoston toimet päteviä siltä osin kuin LTTE on pysytetty niillä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.
28 Sen tarkoituksena on erityisesti selvittää, voidaanko pääasiassa kyseessä olevia neuvoston toimiakin vastaan vedota perusteisiin, joilla unionin yleinen tuomioistuin 16.10.2014 antamassaan tuomiossa LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885), jonka tuomiolauselma pysytettiin 26.7.2017 annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583), kumosi neuvoston toimet, joilla LTTE oli pysytetty kyseisessä luettelossa vuosina 2011–2014.
Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
29 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen tuomioistuimen, jossa nousee esiin kysymys Euroopan unionin toimielinten toteuttaman toimen pätevyydestä, asiana on ratkaista, onko vastaus kysymykseen tarpeen sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi, ja siis päättää pyytää unionin tuomioistuimelta ratkaisua kysymykseen (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2010, Afton Chemical, C‑343/09, EU:C:2010:419, 13 kohta ja tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 31 kohta).
30 Tältä osin on palautettava mieleen, että kullakin asianosaisella on oikeus vedota asiaa käsittelevässä kansallisessa tuomioistuimessa unionin toimiin sisältyvien sellaisten säännösten pätemättömyyteen, jotka ovat asianosaiselle vastaisen päätöksen tai kansallisen toimen perustana, mikä voi saada kyseisen tuomioistuimen, jolla ei ole toimivaltaa itse todeta tällaista pätemättömyyttä, esittämään tämän osalta unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, E ja F, C‑550/09, EU:C:2010:382, 45 kohta).
31 Tällaisen oikeuden tunnustaminen edellyttää kuitenkin sitä, että kyseisellä asianosaisella ei ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraa kannetta kyseisistä säännöksistä, joiden seuraukset kohdistuvat tähän asianosaiseen mutta joiden kumoamista tämä ei olisi voinut vaatia (tuomio 29.6.2010, E ja F, C‑550/09, EU:C:2010:382, 46 kohta).
32 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka LTTE:n merkitseminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ajanjaksona 11.8.2007–27.11.2009 on ollut osaltaan perustana K.P:tä vastaan AWG:n 34 §:n 4 momentin nojalla nostetulle syytteelle, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa perustellusti siitä, ettei K.P. olisi voinut nostaa suoraa kannetta pääasiassa kyseessä olevista neuvoston toimista.
33 K.P:tä nimittäin ei ole henkilökohtaisesti merkitty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon vaan kyseinen merkitseminen koskee LTTE:tä järjestönä. Lisäksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 30 kohdassa – unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että K.P:n väitetään toimineen tamilien koordinointikomitean alueellisena vastuuhenkilönä osana tiukan hierarkkista organisaatiorakennetta alueellisten vastuuhenkilöiden ja muiden koko Saksan alueesta vastanneiden henkilöiden alaisuudessa. Kun asianomaisen tällainen väitetty asema kyseisessä hierarkiassa otetaan huomioon, hänellä ei epäilemättä olisi ollut toimivaltaa edustaa LTTE:tä sellaisen kumoamiskanteen yhteydessä, joka unionin tuomioistuimissa olisi nostettu pääasiassa kyseessä olevista toimista. Samoin on niin, ettei näiden toimien selvästikään voida katsoa koskeneen häntä erikseen SEUT 263 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska kyseisillä toimilla ei vaikuteta häneen minkään hänelle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella hän erottuisi kaikista muista henkilöistä (ks. vastaavasti tuomio 18.1.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, EU:C:2007:32, 72–74 kohta).
34 Edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisukysymys voidaan ottaa tutkittavaksi.
Ennakkoratkaisukysymyksen asiasisällön tarkastelu
Pätevyyttä koskevan tutkinnan laajuus
35 Siitä yhteistyön hengestä, jonka on vallittava ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä, ilmenee, että on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään ne täsmälliset syyt, joiden perusteella se katsoo, että vastauksen saaminen sen kysymyksiin, jotka koskevat tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkintaa tai pätevyyttä, on tarpeen oikeusriidan ratkaisemiseksi (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 47 kohta).
36 On siis tärkeää, että kansallinen tuomioistuin toteaa erityisesti ne täsmälliset syyt, joiden johdosta se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten pätevyydestä, ja esittää ne pätemättömyysperusteet, jotka sen mielestä voidaan tämän johdosta hyväksyä. Tällainen vaatimus ilmenee myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdasta (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
37 Ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti. Unionin tuomioistuimen on valvottava, että tämä mahdollisuus turvataan, kun otetaan huomioon se, että kyseisen artiklan mukaan ainoastaan ennakkoratkaisupyynnöt, joiden liitteenä on käännös kunkin jäsenvaltion virallisella kielellä, annetaan tiedoksi asianomaisille osapuolille mutta ei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle mahdollisesti esittämiä kansallisia asiakirjoja (tuomio 4.5.2016, Philip Morris Brands ym., C‑547/14, EU:C:2016:325, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Edellä esitetystä seuraa, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen pätevyyttä koskevan kysymyksen yhteydessä unionin tuomioistuimen on tutkittava tällaisen säännöksen tai määräyksen pätevyys ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen pätemättömyysperusteiden kannalta.
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii nyt käsiteltävässä asiassa niiden viiden neuvoston toimen pätevyyttä, joilla LTTE pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa; kyseessä ovat päätökset 2007/445, 2007/868, 2008/583 ja 2009/62 sekä asetus N:o 501/2009.
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa lisäksi nimenomaisesti perusteisiin, jotka saivat unionin yleisen tuomioistuimen kumoamaan 16.10.2014 antamassaan tuomiossa LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885) LTTE:n merkitsemisen kyseiseen luetteloon vuosina 2011–2014; tämä kumoaminen pysytettiin 26.7.2017 annetussa unionin tuomioistuimen tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583).
41 Istunnon pitämistä koskeneessa perustellussa pyynnössään K.P. kuitenkin katsoi, että unionin tuomioistuimen on nyt käsiteltävässä asiassa tutkittava myös sen neuvoston päätöksen pätevyys, jolla LTTE alun perin merkittiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon; kyse on päätöksestä 2006/379. Kuten 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) 51 kohdasta ilmenee, henkilön, ryhmän tai yhteisön pysyttäminen kyseisessä luettelossa on nimittäin tosiasiassa vain alkuperäisen merkitsemisen pidennys. Lisäksi K.P. toteaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen nimenomaisesti viitanneen 29.6.2010 annettuun tuomioon E ja F (C‑550/09, EU:C:2010:382, 55 kohta), jossa unionin tuomioistuin totesi pätemättömäksi erään yhteisön merkitsemisen kyseiseen luetteloon, koska päätöksessä tämän yhteisön merkitsemisestä kyseiseen luetteloon ja myöhemmissä päätöksissä kyseisen merkitsemisen pysyttämisestä ei ollut riittäviä perusteluja asetuksen N:o 2580/2001 laillisten soveltamisedellytysten osalta.
42 On kuitenkin katsottava yhtäältä, että – toisin kuin 29.6.2010 annettuun tuomioon E ja F (C‑550/09, EU:C:2010:382) johtaneessa asiassa, jossa yksikään kyseessä olleista päätöksistä ei sisältänyt perusteita – tämän tuomion 13 kohdasta ilmenee, että kaikissa pääasiassa kyseessä olevissa toimissa on esitetty syyt, joiden perusteella LTTE:n pysyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa pysyi neuvoston mielestä oikeutettuna.
43 Toisaalta 26.7.2017 annetun tuomion neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) 51 kohdassa tehtyä toteamusta, jonka mukaan henkilön, ryhmän tai yhteisön pysyttäminen asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on lähinnä alkuperäisen merkitsemisen pidennys, on luettava siinä yhteydessä, jossa selvitetään sen riskin jatkuminen, että kyseinen henkilö, ryhmä tai yhteisö osallistuu terroritoimintaan, jolloin ainoa ratkaiseva kysymys arvioitaessa kyseisen pysyttämisen tarkoituksenmukaisuutta on lähtökohtaisesti se, onko tosiasiallinen tilanne muuttunut kyseessä olevan merkitsemisen jälkeen tai edellisen tarkistamisen jälkeen siten, ettei sen perusteella enää voida tehdä samaa päätelmää mainitusta riskistä (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 46 kohta).
44 Alkuperäinen päätös henkilön, ryhmän tai yhteisön merkitsemisestä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon ja myöhempi toimi, jolla tämä merkitseminen pysytetään, ovat nimittäin kaksi toisistaan erillistä oikeudellista toimenpidettä, jotka on toteutettu eri oikeusperustoilla, sillä ensin mainittu perustuu yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 4 kohtaan ja edellyttää toimivaltaisen viranomaisen tekemää kansallista päätöstä, kun taas jälkimmäinen perustuu mainitun yhteisen kannan 1 artiklan 6 kohtaan eikä edellytä tällaista kansallista päätöstä. Tämä ero selittyy sillä, että henkilön, ryhmän tai yhteisön pysyttäminen kyseisessä luettelossa on paitsi alkuperäisen merkitsemisen pidennys myös edellyttää varsinkin sitä, että riski kyseisen henkilön, ryhmän tai yhteisön osallistumisesta terroritekoihin on edelleen olemassa, sellaisena kuin neuvosto on sen alun perin todennut (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 59–61 kohta).
45 Tässä tilanteessa ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiaa koskevan nimenomaisen pyynnön puuttuessa on katsottava, että nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee niiden neuvoston toimien pätevyyttä, joilla LTTE pysytettiin kyseessä olevana ajankohtana asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, ei merkitse sitä, että unionin tuomioistuimella olisi velvollisuus tutkia ensimmäisestä merkitsemisestä tehdyn päätöksen pätevyys.
46 Pätevyyden tutkimisen ulottaminen koskemaan toimia, joita ennakkoratkaisupyynnössä ei tarkoiteta, saattaisi lisäksi – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 36 kohdassa – viedä osapuolilta mahdollisuuden esittää huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti ja loukata niiden puolustautumisoikeuksia.
Pääasiassa kyseessä olevien toimien pätevyys
47 Kuten tämän tuomion 28 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuimen on tutkittava pääasiassa kyseessä olevien neuvoston päätösten ja asetuksen pätevyys, kun otetaan huomioon, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi toimet, joilla LTTE oli pysytetty kyseisessä luettelossa vuosina 2011–2014, 16.10.2014 antamassaan tuomiossa LTTE v. neuvosto (T‑208/11 ja T‑508/11, EU:T:2014:885) ja että unionin tuomioistuin pysytti kumoamisen 26.7.2017 antamassaan tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583).
48 Tässä yhteydessä on korostettava, että kun henkilön, ryhmän tai yhteisön pysyttämisestä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa tehdyn päätöksen pätevyys riitautetaan unionin tuomioistuimissa, näillä on velvollisuus tutkia erityisesti yhtäältä sitä, onko noudatettu SEUT 296 artiklassa määrättyä perusteluvelvollisuutta, ja siten sitä, ovatko esitetyt perusteet riittävän tarkkoja ja konkreettisia, sekä toisaalta sitä, onko näille perusteille näyttöä (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 70 kohta). On täsmennettävä, että nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnat koskevat ainoastaan sitä, onko neuvosto noudattanut perusteluvelvollisuuttaan pääasiassa kyseessä olevien toimien osalta.
49 Tässä asiayhteydessä on vielä palautettava mieleen, että perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat arvioida, onko se perusteltu, ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 138 kohta; tuomio 29.6.2010, E ja F, C‑550/09, EU:C:2010:382, 54 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 29 kohta).
50 Siltä osin kuin kyse on edellytyksistä, joilla neuvosto voi henkilön, ryhmän tai yhteisön merkitsemistä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon tarkistaessaan päättää pysyttää kyseisen merkitsemisen, on huomattava, kuten tämän tuomion 44 kohdassa jo palautettiin mieleen, että yhteisen kannan 2001/931 1 artiklassa erotellaan toisistaan yhtäältä sen 4 kohdassa tarkoitettu henkilön, ryhmän tai yhteisön alkuperäinen merkitseminen kyseiseen luetteloon ja toisaalta sen 6 kohdassa tarkoitettu jo tähän luetteloon merkityn henkilön, ryhmän tai yhteisön pysyttäminen siinä (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 58 kohta).
51 Alkuperäinen päätös merkitsemisestä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon edellyttää, että neuvosto perustaa merkitsemisen tarkkoihin tietoihin tai asiaan liittyviin seikkoihin, jotka osoittavat toimivaltaisen viranomaisen tehneen päätöksen, kun sitä vastoin pysyttämisestä kyseisessä luettelossa tehtyjen myöhempien päätösten osalta kyseinen toimielin on velvollinen esittämään seikkoja, joilla se voi osoittaa tarkistaneensa, onko tosiasiallinen tilanne muuttunut alkuperäisen merkitsemisen tai edellisen tarkistamisen jälkeen siten, ettei sen perusteella enää voida tehdä samaa päätelmää asianomaisen henkilön, ryhmän tai yhteisön osallistumisesta terroritoimintaan (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 45 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
52 Tarkistettaessa, onko edelleen olemassa riski siitä, että kyseessä oleva henkilö, ryhmä tai yhteisö osallistuu terroritoimintaan, on otettava erityisesti huomioon paitsi sen kansallisen päätöksen myöhempi kohtalo, joka oli perustana kyseisen henkilön, ryhmän tai yhteisön alkuperäiselle merkitsemiselle asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, myös viimeisimmät tosiseikat, jotka osoittavat, että kyseinen riski on edelleen olemassa (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 156 kohta ja tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 52 ja 54 kohta).
53 Nyt käsiteltävässä tapauksessa on todettava, että pääasiassa kyseessä olevien toimien perusteista ilmenee, että neuvosto tukeutui LTTE:n pysyttämiseksi asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa erityisesti kahteen päätökseen, jotka Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaiset viranomaiset olivat tehneet vuonna 2001 ja joiden perusteella LTTE oli alun perin merkitty mainittuun luetteloon, sekä siihen, että LTTE:n voitiin katsoa syyllistyneen sellaisiin kahteentoista tekoon, jotka kuuluvat yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun käsitteeseen ”terroriteko”.
54 On siis katsottava, kuten julkisasiamieskin totesi ratkaisuehdotuksensa 51–53 kohdassa, että kyseisten perusteiden avulla LTTE:n oli mahdollista tuntea ne erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella sen nimi oli neuvoston mielestä pysytettävä kyseisessä luettelossa.
55 Siitä, riittivätkö nämä perusteet osoittamaan sen riskin jatkumisen, että LTTE osallistuu terroritoimintaan, on muistutettava, että 26.7.2017 antamassaan tuomiossa neuvosto v. LTTE (C‑599/14 P, EU:C:2017:583) – jossa oli kyseessä niiden toimien laillisuus, joilla LTTE oli pysytetty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa vuosina 2011–2014 – unionin tuomioistuin totesi ensinnäkin, että vuonna 2001 annetuista Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksistä, jotka olivat perustana LTTE:n alkuperäiselle merkitsemiselle kyseiseen luetteloon, oli kulunut merkittävä aika niiden toimien antamiseen, joilla kyseinen merkitseminen pysytettiin vuosina 2011–2014. Unionin tuomioistuin totesi sitten, että – kuten kyseisten toimien perusteista ilmeni – LTTE oli kärsinyt sotilaallisen tappion, jonka Sri Lankan hallitus julisti vuoden 2009 toukokuussa ja joka oli heikentänyt tätä järjestöä merkittävästi. Unionin tuomioistuin päätteli tästä, että neuvostolla oli velvollisuus perustella LTTE:n pysyttäminen kyseisessä luettelossa viimeisimmillä seikoilla, jotka osoittivat, että riski LTTE:n osallistumisesta terroritoimintaan oli edelleen olemassa (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 55 kohta).
56 Tältä osin on todettava ensinnäkin, että nyt käsiteltävässä asiassa kansallisten päätösten, joiden perusteella LTTE oli alun perin merkitty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, tekemisestä ei kulunut yhtä merkittävää ajanjaksoa pääasiassa kyseessä olevien toimien antamiseen.
57 Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 60 kohdassa, sen viimeisen terroriteon, johon neuvosto tukeutui esittämissään eri perusteissa, päivämäärän, joka oli 16.10.2006, ja ensimmäisen pääasiassa kyseessä olevan toimen eli päätöksen 2007/445, joka tehtiin 28.6.2007, välillä kului hieman yli kahdeksan kuukautta. Lisäksi kyseisen ensimmäisen toimen ja viimeisen pääasiassa kyseessä olevan toimen eli 15.6.2009 annetun asetuksen N:o 501/2009 välillä kului alle kaksi vuotta. Ei siis voida katsoa, että vuonna 2006 tehdyt terroriteot yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisten viranomaisten vuonna 2001 tekemien kansallisten päätösten kanssa olivat ajallisesti liian kaukaisia tosiseikkoja oikeuttamaan sen, että pääasiassa kyseessä olevilla toimilla LTTE pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.
58 Toiseksi siltä osin kuin kyse on olosuhteiden tosiasiallisesta kehityksestä, unionin tuomioistuin on jo katsonut, että LTTE:n kärsimä sotilaallinen tappio toukokuussa 2009 aiheutti merkittävän olosuhteiden muutoksen, joka saattoi kyseenalaistaa riskin siitä, että LTTE osallistuisi yhä terroritoimintaan, ja että neuvosto oli velvollinen mainitsemaan vuosina 2011–2014 tehtyjen päätösten, joilla LTTE pysytettiin asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa, perusteissa seikkoja, jotka olisivat tukeneet neuvoston arviointia, jonka mukaan mainitusta sotilaallisesta tappiosta huolimatta LTTE:llä oli todennäköisesti aikomus jatkaa terroristihyökkäyksiä Sri Lankassa (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, neuvosto v. LTTE, C‑599/14 P, EU:C:2017:583, 79 kohta).
59 Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että vaikka LTTE:n sotilaallinen tappio tapahtui 15.5.2009, asetuksessa N:o 501/2009, joka annettiin 15.6.2009 ja joka siis annettiin pääasiassa kyseessä olevista toimista ainoana kyseisen tappion jälkeen, ei mainita tätä tapahtumaa eikä varsinkaan syitä, joiden perusteella oli tarpeen, että LTTE pysytetään mainitusta tapahtumasta huolimatta kyseisessä luettelossa.
60 On kyllä niin, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 61 kohdassa – kuuden kuukauden ajanjakso, jonka jälkeen henkilön, ryhmän tai yhteisön merkitseminen luetteloon on tarkistettava yhteisen kannan 2001/931 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti, on lyhyt aika, joten silloinkin, kun tietyn ajanjakson aikana ei ole tehty terroritekoa tai tämän ajanjakson päättymistä edeltävänä kuukautena ei ole tapahtunut sotilaallista tappiota, merkitsemisen pysyttämistä uuden ajanjakson ajan voidaan pitää viisaana toimenpiteenä.
61 Kun nimittäin otetaan huomioon harkintavalta, joka neuvostolla on ennaltaehkäisevien toimenpiteiden yhteydessä terroritoiminnan estämiseksi ja oikean tasapainon takaamiseksi kansainvälisen rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden säilyttämisen ja asianomaisen henkilön perusvapauksien ja ‑oikeuksien suojaamisen välillä, neuvostolle on tunnustettava oikeus pysyttää asianomainen henkilö, ryhmä tai yhteisö asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa senkin jälkeen, kun varsinainen terroritoiminta on äskettäin päättynyt, jos se on olosuhteiden kannalta oikeutettua.
62 Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin katsottava, että vaikka neuvosto olisikin pitänyt LTTE:n kärsimästä sotilaallisesta tappiosta huolimatta ennenaikaisena poistaa tämä kyseisestä luettelosta, sen olisi perusteluvelvollisuutensa nojalla silti pitänyt esittää siihen syyt. Se, ettei tämän osalta ole esitetty mitään selitystä, on siis – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 66 kohdassa – SEUT 296 artiklan perusteella sääntöjenvastaisuus, jonka seurauksena asetus N:o 501/2009 on pätemätön.
63 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa päätösten 2007/445, 2007/868, 2008/583 ja 2009/62 pätevyyteen. Asetus N:o 501/2009 sitä vastoin on pätemätön siltä osin kuin LTTE on pysytetty sillä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.
Oikeudenkäyntikulut
64 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätösten 2006/379/EY ja 2006/1008/EY kumoamisesta 28.6.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/445/EY
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/445/EY kumoamisesta 20.12.2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/868/EY
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2007/868/EY kumoamisesta 15.7.2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/583/EY ja
– tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2008/583/EY kumoamisesta 26.1.2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/62/EY pätevyyteen.
2) Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2009/62/EY kumoamisesta 15.6.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 501/2009 on pätemätön siltä osin kuin Liberation Tigers of Tamil Eelam on pysytetty sillä tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.
Allekirjoitukset