VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

11 päivänä kesäkuuta 2009

Asia F-72/08

Michalis Ketselidis

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Väliaikainen vastaus – Anteeksiannettavaa erehdystä ei ole – Implisiittinen hylkäyspäätös – Myöhässä tehty valitus – Tutkimatta jättäminen – Yhteisön tuomioistuinten tuomio – Uuden olennaisen tosiseikan puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Michalis Ketselidis vaatii kumoamaan nimittävän viranomaisen implisiittisen päätöksen, jolla hylättiin hänen vaatimuksensa hänen palveluvuosiensa laskemisesta uudelleen siirrettäessä hänen Kreikassa hankkimiensa eläkeoikeuksien vakuutusmatemaattinen arvo yhteisön järjestelmään.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Määräajat – Lopulliseksi tulleen hallinnollisen päätöksen uudelleentarkastelu

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Hallinnon antama väliaikainen vastaus virkamiehen vaatimukseen – Ulkopuolelle jääminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Määräajan ylittyminen – Anteeksiannettava erehdys

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Uuden ja olennaisen tosiseikan olemassaolo voi oikeuttaa esittämään vaatimuksen, joka koskee kanteen nostamisen määräaikojen päätyttyä lopulliseksi tulleen päätöksen uudelleentarkastelua. Kyseisen tosiseikan on oltava omiaan muuttamaan olennaisesti sen henkilön tilannetta, joka vaatii kyseisen päätöksen uudelleentarkastelua. Lisäksi asianomaisen henkilön on tehtävä hallinnollinen vaatimuksensa kohtuullisessa ajassa. Hänellä oleva intressi vaatia hallinnollisen tilanteensa mukauttamista uuteen lainsäädäntöön on näet tasapainotettava oikeusvarmuuden pakottavan vaatimuksen kanssa.

(ks. 32–36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985 (Kok., s. 3027, 14 kohta) ja asia 232/85, Becker v. komissio, 13.11.1986 (Kok., s. 3401, 10 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑202/97, Koopman v. komissio, 25.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑163 ja II‑511, 24 kohta) ja asia T‑186/98, Inpesca v. komissio, 7.2.2001 (Kok., s. II‑557, 51 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑92/05, Genette v. komissio, 16.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 62 kohta)

2.      Tiedonannolla, jossa ilmoitetaan, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla tehtyä vaatimusta tutkitaan ja että asianomaisen toimielimen yksiköt eivät ole vielä tehneet lopullista päätöstä, ei ole minkäänlaista sitovaa oikeusvaikutusta eikä se varsinkaan voi pidentää henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja. Oikeusriidan osapuolet eivät saa pidentää henkilöstösääntöjen 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja niin kuin heille sopii, koska määräajat ovat ehdottomia prosessinedellytyksiä ja koska niiden tiukka noudattaminen on omiaan varmistamaan oikeudellisten tilanteiden selkeyden ja turvallisuuden.

(ks. 52 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 43/64, Müller v. neuvosto, 17.6.1965 (Kok., s. 499) ja asia 40/71, Richez-Parise v. komissio, 17.2.1972 (Kok., s. 73, 8 ja 9 kohta)

3.      Valitusta ja kannetta koskevien määräaikojen noudattamatta jättäminen ei voi johtaa kanteen tutkimatta jättämiseen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi silloin, kun tämä noudattamatta jättäminen johtuu virkamiehen anteeksiannettavasta erehdyksestä. Anteeksiannettavan erehdyksen käsite voi kuitenkin koskea ainoastaan poikkeuksellisia olosuhteita, muun muassa tilanteita, joissa toimielin olisi menetellyt tavalla, joka on yksinään tai merkittävässä määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettäviä sekaannuksia vilpittömässä mielessä olevalle oikeussubjektille, joka on osoittanut noudattaneensa kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevuutta noudattavalta henkilöltä.

Virkamiehen tekemän erehdyksen anteeksiannettavan luonteen hyväksyminen tilanteessa, jossa hallinto lähettää väliaikaisen vastauksen vähän ennen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen määräajan päättymistä, tekisi tyhjäksi vakiintuneen oikeuskäytännön, jonka mukaan tiedonannolla, jossa ilmoitetaan, että vaatimusta tutkitaan, ei ole minkäänlaista sitovaa oikeusvaikutusta, eikä se varsinkaan voi pidentää henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja, ja se olisi ristiriidassa rajoittavan tulkinnan kanssa, joka anteeksiannettavan erehdyksen käsitteestä on tehtävä.

(ks. 55, 57 ja 58 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑193/01 P, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, 15.5.2003 (Kok., s. I‑4837, 22 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑186/01, Robert v. parlamentti, 10.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑131 ja II‑631, 54 kohta) ja asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004 (Kok. H., s. I‑A‑43 ja II‑167, 40 kohta)