VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

15 päivänä syyskuuta 2011

Asia F-62/10

Jürgen Esders

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Toimipaikka – Vuoden 2010 virkamieskierto – Henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 4 kohta – Päätös C(2008) 3983 – Pyyntö saada vapautus virkamieskierrosta, joka perustuu terveydellisiin syihin – Huolenpitovelvollisuus – Päätös C(2004) 1318 – Kohtuulliset järjestelyt – Direktiivi 2000/78/EY – Yhdenvertainen kohtelu – Vammaisuus

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Jürgen Esders vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan komission Lehdistö- ja viestintäpalvelun pääjohtajan 27.7.2010 tekemän päätöksen, jolla hänet siirrettiin Brysselin toimipaikkaan.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Komissio vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista kantajan niitä oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta, jotka liittyvät 16.6.2011 pidettyyn istuntoon. Kantaja vastaa 16.6.2011 pidettyyn istuntoon liittyvistä oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Komission edustustoihin määrättyjen virkamiesten kiertoa koskeva järjestelmä

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Syrjintä – Komission antamat yleiset täytäntöönpanosäännökset – Vammaisuus – Velvollisuus varautua kohtuullisiin mukautuksiin työsuhteita koskevissa asioissa – Ulottuvuus

(Neuvoston direktiivin 2000/78 johdanto-osan 20 perustelukappale ja 5 artikla; henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 4 kohta)

3.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolenpitovelvollisuus – Soveltamisala – Vahvistettu velvollisuus silloin kun virkamiehen terveydentila on heikentynyt – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

4.      Virkamiehet – Yksikköjen organisointi – Henkilöstön asemapaikkojen määrääminen – Henkilöstön pakollista virkamieskiertoa koskevan menettelyn yhteydessä toteutettu siirto

5.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastaisen päätöksen lainmukaisuuteen perustuva kanneperuste – Edellytys, jonka täyttyessä virkavirheeseen voidaan vedota

1.      Koska edustustojen virkamiesten virkamieskiertoa koskevassa komission päätöksessä vahvistettu sääntö, jonka mukaan uuteen toimipaikkaan määräämistä koskeva ehdotus on tehtävä kahdeksan kuukautta ennen kierron toteuttamispäivää, esitetään konditionaalissa, siitä seuraa, ettei siinä aseteta ehdotonta velvollisuutta vaan viitteellinen velvollisuus, joten tämän säännön noudattamatta jättäminen ei sellaisenaan johda siirtopäätöksen kumoamiseen.

Lisäksi on niin, että vaikka pakollisen virkamieskierron piiriin kuuluville virkamiehille on tämän säännön mukaisesti tarjottava heidän pätevyyttään vastaavaa virkaa, tähän erityisen laajaan käsitteeseen kuuluu varmuudella paitsi virkamiehellä jo hallussaan oleva osaaminen, myös se osaaminen, jota virkamies voi kehittää koulutuksensa ja aikaisemman työkokemuksensa perusteella.

(ks. 60 ja 61 kohta)

2.      Syrjintäkieltoa koskevan henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 4 kohdan soveltamista koskevasta komission päätöksestä voidaan johtaa, että hallinnon on toteutettava kohtuullisia järjestelyitä, jotta virkamies, jonka terveydentila on heikentynyt, voi harjoittaa keskeisiä työhönsä liittyviä tehtäviä. Vaikka tässä päätöksessä säädetään yhtenä kohtuullisena mukautuksena, joka on toteutettavissa, mahdollisuudesta muuttaa sääntöjä tai käytäntöjä, tämä säännös on ymmärrettävä niin, että siinä tarkoitetaan sääntöjä ja käytäntöjä, jotka koskevat työoloja ja henkilöstön hallinnointia tiettyyn sellaiseen virkaan liittyen, jonka keskeisissä työtehtävissä henkilö, jonka terveydentila on heikentynyt, voi toimia suunniteltujen mukautusten avulla. Virkamiehen vapauttaminen kokonaan velvollisuudesta virkamieskiertoon ilman, että tutkitaan käytännössä kyseessä olevan viran tarpeita ja asianmukaisia toimenpiteitä, joista kohtuulliset mukautukset muodostuvat, ylittäisi komission päätöksessä asetetut edellytykset.

Tätä tulkintaa tukee yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista annetun sen direktiivin 2008/78 tulkinta, jota ei voida jättää ottamatta huomioon komission päätöksen soveltamisessa ja tulkitsemisessa, koska tämä päätös on tehty henkilöstösääntöjen sen 1 d artiklan 4 kohdan täytäntöönpanoa varten, jossa määritellään kohtuullisten järjestelyiden käsite kyseisen direktiivin 5 artiklan sanamuodon kanssa vastaavalla tavalla.

(ks. 68, 70 ja 71 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑65/07, Aayhan ym. v. parlamentti, 30.4.2009, 121 kohta ja yhdistetyt asiat F‑134/07 ja F‑8/08, Adjemian ym. v. komissio, 4.6.2009, 115 kohta, valitus vireillä unionin yleisessä tuomioistuimessa, asia T‑325/09 P

3.      Hallinnolle huolenpitovelvollisuuden nojalla kuuluvat velvollisuudet ovat huomattavasti laajemmat silloin kun on kyse sellaisen virkamiehen tilanteesta, jonka fyysinen terveys tai mielenterveys on heikentynyt. Hallinnon on tällaisessa tapauksessa arvioitava virkamiehen pyynnöt erityisen avoimin mielin. Silloin kun toimielimen työterveysyksikön huomio on kiinnitetty, joko virkamiehen itsensä aloitteesta tai hallinnon aloitteesta, väitetysti haitallisiin seurauksiin, joita hallinnollisesta päätöksestä voi aiheutua sen vastaanottajana olevan henkilön terveydentilaan, kuuluu toimielimen työterveysyksikön tehtäviin myös yleisesti tarkistaa väitettyjen vaarojen todenmukaisuus ja merkitys ja ilmoittaa nimittävälle viranomaiselle tutkimuksensa tuloksesta.

Virkamiesten oikeuksien ja etujen suoja on rajoitettu voimassaolevien sääntöjen noudattamiseen eikä toimielin voi rikkoa lakia sen vuoksi, että sitä vastaan on vedottu huolenpitovelvollisuuteen. Toimielin ei kuitenkaan voi vapautua kokonaan sille asetetuista huolenpitovelvollisuuden mukaisista velvollisuuksista sellaiseen yleisesti sovellettavaan sisäiseen päätökseen vedoten, jolla rajataan tarkasti hallinnon harkintavallan käyttäminen henkilöstösääntöjen soveltamista varten.

(ks. 80–82 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑33/89 ja T‑74/89, Blackman v. parlamentti, 16.3.1993, 96 kohta; asia T‑81/96, Apostolidis ym. v. komissio, 10.7.1997, 90 ja 91 kohta ja yhdistetyt asiat T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001, 309 ja 310 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑92/09, U v. parlamentti, 28.10.2010, 67 kohta ja asia F‑119/07, Strack v. komissio, 17.2.2011, 85 kohta

4.      Sellaisen virkamiehen, joka on joutunut pakollisen siirron kohteeksi ja joka saa sairauteensa hoitoa asemamaassaan, terveyteen kohdistuvasta väitetystä vaarasta on todettava, että vaikka lääkärintodistuksen muodossa esitettyyn diagnoosiin sovelletaan oikeellisuusolettamaa, näin ei ole lääkärin antaman sellaisen lausunnon osalta, joka koskee sitä, onko hoitoa mahdollista jatkaa muussa Euroopan unionin maassa, jos ei ole osoitettu ainakin sitä, että kyseinen lääkäri on tutkinut asiaa.

(ks. 87 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T-377/08, komissio v. Birkhoff, 9.12.2009, 58 kohta

5.      Vaikka perustelut, jotka perustuvat toimielimen toiminnalle tai toimimatta jättämisille, kuten virkamiehen tapauksen virheelliseen hallinnointiin ja virheellisten hallinnollisten tietojen toimittamiseen, voivat olla päteviä perusteluita toimielimen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymiselle virkavirheen vuoksi, niillä ei ole merkitystä lainmukaisuutta koskevassa riita-asiassa, koska virkavirhe ei itsessään aiheuta päätöksen lainvastaisuutta, paitsi jos virhe on vaikuttanut päätöksen laillisuuteen.

(ks. 92 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑83/05, Ezerniece Liljeberg ym. v. komissio, 9.12.2010, 105 kohta