UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
27 päivänä marraskuuta 2018 (*)
Toimielimiä koskeva oikeus – Euroopan parlamentti – Päätös, jolla on todettu, että poliittisen puolueen tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella varainhoitovuodelta 2015 – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus – Oikeusvarmuus – Asetus (EY) N:o 2004/2003 – Kansallisen poliittisen puolueen välillisen rahoittamisen kielto
Asiassa T‑829/16,
Mouvement pour une Europe des nations et des libertés, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja A. Varaut,
kantajana,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään C. Burgos ja S. Alves,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklan nojalla nostetusta kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan Euroopan parlamentin 12.9.2016 annettu päätös, jolla todettiin, että tiettyjä kustannuksia ei voida korvata avustuksella rahoituskaudelta 2015,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Barents ja J. Passer,
kirjaaja: hallintovirkamies M. Marescaux,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 26.6.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Mouvement pour une Europe des nations et des libertés, joka on tämän asian kantaja, aloitti 10.6.2015 Schengen-sopimukseen perustuvaa maahanmuuttoa koskevan kampanjan (jäljempänä kampanja). Yhden kyseiseen kampanjaan liittyvän julisteen ranskankielisessä versiossa oli kantajan logo sekä liekkilogo, johon oli yhdistetty nimi ”Front national”. Lisäksi kyseisen julisteen hollanninkielisessä versiossa oli kantajan logo ja Vlaams Belangin logo.
2 Vuoden 2015 Euroopan tason poliittisten puolueiden tilinpäätöksiä koskevassa vuotuisessa lausunnossa, joka annettiin 25.4.2016, itsenäinen tilintarkastusyhteisö totesi, että se ei ollut saanut riittäviä ja objektiivisia todisteita voidakseen todeta, että kampanjan menot olivat korvauskelpoisia, millä perusteella Euroopan parlamentin myöntämän avustuksen määrää voidaan vähentää.
3 Parlamentin pyynnöstä kantaja toimitti 10.6.2016 parlamentille jäljennöksen riidanalaisista julisteista.
4 Parlamentti ilmoitti kantajalle 22.7.2016 päivätyllä kirjeellään, että kyseiset kustannukset saattoivat olla korvauskelvottomia, koska niillä oli välillisesti rahoitettu kahta kansallista poliittista puoluetta, sikäli kuin kyseiset puolueet eivät olleet osallistuneet kampanjan rahoittamiseen. Parlamentin mukaan tällainen rahoitus saattoi rikkoa Euroopan tason poliittisia puolueita ja niiden rahoitusta koskevista säännöistä 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2004/2003 (EUVL 2003, L 297, s. 1) 7 artiklan 1 kohtaa. Näin ollen parlamentti pyysi kantajaa esittämään huomautuksensa kyseisestä epäillystä sääntöjenvastaisuudesta 22.8.2016 mennessä.
5 Kantaja pyysi 27.7.2016 parlamentilta tiettyjä lisätietoja, muun muassa aiemmista tapauksista, jotka koskivat samantyyppisiä sääntöjenvastaisuuksia.
6 Parlamentti vastasi kantajalle 10.8.2016 ja ilmoitti sille myös, että määräaikaa sen huomautusten esittämiselle oli pidennetty 2.9.2016 asti.
7 Kantaja lähetti huomautuksensa 2.9.2016.
8 Pääsihteeri antoi 5.9.2016 ilmoituksen parlamentin puhemiehistölle ja pyysi sitä antamaan lopullisen päätöksen useiden Euroopan tason poliittisten puolueiden, mukaan lukien kantajan, tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2015. Ilmoituksessa todettiin, että toimintakertomus ja muut tilinpäätösasiakirjat kyseiseltä varainhoitovuodelta olivat pyynnöstä parlamentin puhemiehistön jäsenten saatavilla.
9 Parlamentin yksiköt välittivät 7.9.2016 kantajan huomautukset parlamentin puhemiehelle ja totesivat, että huomautuksilla ei ollut ollut vaikutusta parlamentin kantaan.
10 Parlamentin puhemiehistö käsitteli 12.9.2016 pidetyssä kokouksessaan kantajan varainhoitovuoden 2015 tilinpäätöksen jälkeen esittämää loppuraporttia. Puhemiehistö totesi, että kampanjaan liittyvistä kustannuksista 63 853 euroa eivät olleet korvauskelpoisia, ja päätti, että kantajalle maksettavan lopullisen avustuksen määrä oli 400 777,83 euroa (jäljempänä riidanalainen päätös).
11 Parlamentti antoi riidanalaisen päätöksen tiedoksi kantajalle 26.9.2016.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
12 Kantaja nosti esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.11.2016 jättämällään kannekirjelmällä.
13 Parlamentti esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.2.2017 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen.
14 Kantaja esitti tätä oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa 17.3. ja 27.3.2017.
15 Oikeudenkäyntiväite päätettiin 2.5.2017 annetulla määräyksellä käsitellä pääasian yhteydessä.
16 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää oikeudenkäyntiväitteen
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen ja pyysi työjärjestyksen 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä asianosaisia esittämään tiettyjä asiakirjoja ja vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin ennen istuntoa, minkä ne tekivät asetetuissa määräajoissa.
19 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 26.6.2018 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
20 Parlamentti on esittänyt oikeudenkäyntiväitteen, joka perustuu SEUT 263 artiklan ja työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan rikkomiseen.
21 Yhtäältä parlamentti väittää, että kantaja on nostanut kanteen parlamentin puhemiehistöä vastaan, joka ei ole SEUT 263 artiklassa tarkoitettu unionin toimielin, elin tai laitos. Näin ollen unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia kannetta.
22 Toisaalta parlamentti väittää, että kannekirjelmä ei vastaa työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaisia vaatimuksia, sellaisena kuin sitä on tulkittu oikeuskäytännössä, koska kannekirjelmässä ei ole yksilöity kanneperusteita eikä siinä ole esitetty yhteenvetoa kyseisistä perusteista siten, että parlamentti olisi voinut valmistella puolustustaan. Erityisesti parlamentti huomauttaa, että vaikka kannekirjelmässä on jakso, jonka otsikko on ”Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen” ja jossa käsitellään Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan väitettyä rikkomista, kannekirjelmässä on myös jakso, jonka otsikko on ”Asiakysymys”, joka on kannekirjelmän pisin jakso ja jossa ei yksilöidä yhtään kanneperustetta.
23 Kantaja kiistää parlamentin esittämät perustelut.
24 Parlamentin ensimmäisestä perustelusta on muistettava, että unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia ainoastaan Euroopan unionin toimielinten, elinten tai laitosten toimista SEUT 263 artiklan nojalla nostetut kanteet.
25 Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että käsiteltävä kanne kohdistuu riidanalaiseen päätökseen, jonka parlamentin sisäisten määräysten mukaan toimivaltainen elin, eli sen puhemiehistö, antoi 12.9.2016 ja joka annettiin kantajalle tiedoksi 26.9.2016. Näin ollen kyseiseen päätökseen kohdistuva kumoamisvaatimus on välttämättä esitetty parlamenttia vastaan, joka on toimielin, joka on toteuttanut toimen (ks. vastaavasti määräys 5.9.2012, Farage v. parlamentti ja Buzek, T‑564/11, ei julkaistu, EU:T:2012:403, 18 kohta).
26 Toiseksi on niin, että antaessaan riidanalaisen päätöksen tiedoksi kantajalle parlamentti ilmoitti nimenomaisesti, että kantaja voi nostaa kumoamiskanteen ”parlamentin puhemiehistön päätöksestä” unionin yleisessä tuomioistuimessa.
27 Kolmanneksi oikeuskäytännön perusteella on huomautettava, että oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan kantaja on täsmentänyt, että kannetta on pidettävä parlamenttia vastaan nostettuna pitäytymättä vastaajan nimeämisessä Euroopan parlamentin puhemiehistöksi (ks. vastaavasti määräys 16.10.2006, Aisne et Nature v. komissio, T‑173/06, ei julkaistu, EU:T:2006:320, 17 ja 20 kohta).
28 Neljänneksi sen perusteella, miten 12.9.2016 annettu ja 26.9.2016 tiedoksi annettu riidanalainen päätös on yksilöity kannekirjelmässä, ei ole epäilystäkään, että kantajan tarkoituksena oli nostaa kanne parlamenttia vastaan. Edellä 27 kohdassa mainittua täsmennystä on nimittäin pidettävä tätä koskevana selvennyksenä eikä kannetta koskevana muutoksena tai oikaisuna, joka koskisi työjärjestyksen 76 artiklassa tarkoitettua seikkaa (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2004, Espanja ja Suomi v. parlamentti ja neuvosto, C‑184/02 ja C‑223/02, EU:C:2004:497, 17 kohta).
29 Viidenneksi kantaja vahvisti istunnossa, että sen kanne koski 12.9.2016 annettua riidanalaista päätöstä eli parlamentin tointa.
30 Näillä perusteilla voidaan yksiselitteisesti todeta, että kanne on SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla nostettu parlamenttia vastaan.
31 Lopuksi on todettava, että käsiteltävä asia eroaa asioista, joiden perusteella annettiin 18.9.2015 annettu määräys Petrov ym. v. parlamentti ja parlamentin puhemies (T‑452/15, ei julkaistu, EU:T:2015:709) ja 4.2.2016 annettu määräys Voigt v. parlamentti (T‑618/15, ei julkaistu, EU:T:2016:72), joihin parlamentti on vedonnut ja joissa kanteet oli nostettu parlamentin puhemiestä ja parlamenttia vastaan. Viimeksi mainituissa asioissa unionin yleinen tuomioistuin nimittäin vain jätti kanteet osittain tutkimatta, siltä osin kuin ne oli nostettu parlamentin puhemiestä vastaan, ja tutki asiakysymykset, siltä osin kuin kanteet oli nostettu myös parlamenttia vastaan, tutkimatta, kehen kanne tosiasiassa kohdistui, toisin kuin tässä asiassa.
32 Edellä todettuun nähden parlamentin oikeudenkäyntiväitteen ensimmäinen perustelu on hylättävä.
33 Parlamentin toisesta perustelusta on muistettava, että työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista.
34 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että terminologisista kysymyksistä riippumatta kyseisen yhteenvedon on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja unionin yleinen tuomioistuin ratkaista asian tarpeen vaatiessa ilman muita tietoja. Jotta kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, olennaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin se perustuu, on nimittäin ilmettävä ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi (ks. tuomio 6.10.2015, Corporación Empresarial de Materiales de Construcción v. komissio, T‑250/12, EU:T:2015:749, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Tässä asiassa, kuten parlamenttikin myöntää, kannekirjelmässä on osa, jonka otsikko on ”Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen”. Lisäksi kyseisessä osassa viitataan erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklaan. Lisäksi kannekirjelmän 22–42 kohdasta ilmenee, että kantaja moittii parlamenttia erityisesti siitä, että parlamentti ei ole toimittanut päätöksentekoelimelleen, eli puhemiehistölleen, kantajan huomautuksia ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Tämä on kantajan ensimmäinen kanneperuste.
36 Osasta, jonka otsikko on ”Asiakysymys”, on todettava, että se on jaettu kolmeen alajaksoon. Ensimmäisen alajakson otsikko on ”Kansallisen poliittisen puolueen rahoitus: epämääräinen käsite, joka aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta”. Tätä koskevista kannekirjelmän 44–57 kohdasta ilmenee myös, että kantaja katsoo, että asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa säädetty kansallisen poliittisen puolueen välillisen rahoittamisen kielto on oikeusvarmuuden periaatteen vastainen. Tämä on kantajan toinen kanneperuste.
37 Istunnossa parlamentti esitti erityisesti, että kannekirjelmässä ei ole vedottu nimenomaisesti oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen ja että näin ollen kanneperuste, joka koskee kyseisen periaatteen loukkaamista, on jätettävä tutkimatta. Tältä osin on huomautettava, että kyseisen periaatteen loukkaamiseen vedotaan nimenomaisesti ensimmäisen alajakson otsikossa, kuten edellä 36 kohdassa todettiin, sekä kannekirjelmän 43 ja 52 kohdassa. Lisäksi parlamentti on vastannut vastinekirjelmänsä 32–39 kohdassa kantajan esittämiin perusteluihin. Näin ollen kyseiset istunnossa esitetyt väitteet on hylättävä.
38 Lisäksi kannekirjelmän osan, jonka otsikko on ”Asiakysymys”, toisen ja kolmannen alajakson otsikot ovat tässä järjestyksessä ”Euroopan tason kampanjan siirtäminen jäsenvaltioihin” ja ”Logo laillisessa muodossaan”. Tätä koskevista kannekirjelmän 58–81 kohdasta ilmenee myös, että kantaja väittää keskeisesti, että riidanalaisessa päätöksessään parlamentti arvioi kyseistä kustannuserää virheellisesti, kun se totesi, että kustannuserä oli korvauskelvoton, koska sitä oli pidettävä asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa tarkoitettuna kansallisen poliittisen puolueen välillisenä rahoittamisena. Tämä on kantajan kolmas kanneperuste.
39 Näin ollen kannekirjelmä täyttää työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan nojalla oikeuskäytännössä selvennetyt vähimmäisvaatimukset. Lisäksi on todettava, että parlamentti on kyennyt tunnistamaan kantajan kanneperusteet ja sen esittämät perustelut kiistääkseen ne omissa kirjelmissään. Näin ollen oikeudenkäyntiväitteen toinen perustelu on hylättävä.
40 Edellä todettuun nähden parlamentin oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Asiakysymys
41 Riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksen perusteluna kantaja vetoaa keskeisesti kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista, toinen oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista ja kolmas asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan rikkomista.
Hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen
42 Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että on loukattu hyvän hallinnon periaatetta ja erityisesti perusoikeuskirjan 41 artiklassa taattuja oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti ja oikeutta tulla kuulluksi. Tältä osin se väittää, että päätöksentekoelin, eli parlamentin puhemiehistö, ei ole tutkinut riidanalaista julistetta eikä ottanut huomioon kantajan huomautuksia, joita ei ole toimitettu puhemiehistölle, vaan puhemiehistö on tehnyt päätöksensä pelkästään pääsihteerin puolueellisen ilmoituksen perusteella. Kantaja väittää, että sille olisi tullut antaa mahdollisuus puolustautua puhemiehistön edessä ainakin kirjallisesti. Lisäksi se kiistää, että parlamentin yksiköiden työtä voidaan pitää puhtaana valmisteluna, koska nimenomaan kyseiset yksiköt arvioivat merkityksellisiä asiakirjoja ja esittävät ehdotuksia puhemiehistölle, joka tuntematta kyseisiä asiakirjoja ja kantajan esittämiä väitteitä voi ainoastaan hyväksyä sille esitetyn ehdotuksen.
43 Kantaja huomauttaa lisäksi, että tällä tavalla rikotaan myös 6.9.2001 annetulla parlamentin päätöslauselmalla hyväksytyn Euroopan unionin hyvän hallintotavan säännöstön (EYVL 2002, C 72 E, s. 331; jäljempänä Euroopan unionin hyvän hallintotavan säännöstö) 16 artiklaa, jossa on taattu oikeus tulla kuulluksi ja esittää huomautuksia.
44 Lisäksi kantaja katsoo, että parlamentti on rikkonut asetuksen N:o 2004/2003 soveltamissääntöjen vahvistamisesta 29.3.2004 annetun parlamentin puhemiehistön päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna (EUVL 2014, C 63, s. 1; jäljempänä 29.3.2004 annettu parlamentin puhemiehistön päätös), 8 artiklaa, jonka mukaan puhemiehistö antaa avustuksen saajalle mahdollisuuden ottaa kantaa todettuihin sääntöjenvastaisuuksiin ennen päätöksen tekemistä. Vastauskirjelmässään kantaja täsmentää, että parlamentin 22.7.2016 lähetetyssä kirjeessä viitattiin nimenomaisesti kyseiseen säännökseen.
45 Parlamentti kiistää kantajan perustelut.
46 Perusoikeuskirjan 41 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja elimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.
47 Lisäksi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäistapausta koskevaan toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.
48 Oikeuskäytännössä on katsottu, että hyvän hallinnon periaate merkitsee muun muassa, että toimivaltaisella toimielimellä on velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat (ks. vastaavasti tuomio 8.6.2017, Schniga v. CPVO, C‑625/15 P, EU:C:2017:435, 47 kohta).
49 Puolueettomuusvaatimus kattaa yhtäältä subjektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, ettei yhdelläkään kyseessä olevan toimielimen jäsenistä, joiden hoidettavana asia on, saa olla ennakolta määritettyä kantaa tai henkilökohtaisia ennakkoluuloja, ja toisaalta objektiivisen puolueettomuuden siinä mielessä, että toimielimen on annettava riittävät takeet, jotta kaikki perustellut epäilykset voidaan tältä osin sulkea pois (tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 155 kohta). Oikeuskäytännöstä ilmenee, että henkilöiden oletetaan olevan subjektiivisesti puolueettomia, kunnes toisin todistetaan (ks. analogisesti tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym., C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 54 kohta ja tuomio 19.2.2009, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti, C‑308/07 P, EU:C:2009:103, 46 kohta).
50 Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen on unionin oikeuden yleinen periaate, jota on sovellettava, kun hallinto aikoo tehdä henkilöä koskevan tälle vastaisen päätöksen. Tämän periaatteen nojalla henkilöillä, joiden etuihin heille osoitetut päätökset vaikuttavat tuntuvasti, on annettava tilaisuus esittää asianmukaisesti kantansa niistä seikoista, joiden perusteella hallinto aikoo tehdä päätöksensä. Niillä on oltava tätä varten riittävä määräaika (tuomio 18.12.2008, Sopropé, C‑349/07, EU:C:2008:746, 36 ja 37 kohta).
51 Ensimmäistä kanneperustetta on arvioitava näiden periaatteiden valossa.
52 Kanneperusteesta, jonka mukaan on rikottu velvollisuutta tutkia puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, on muistettava, että parlamentti sai 10.6.2016 jäljennöksen kampanjajulisteista. Lisäksi parlamentti pyysi kantajaa esittämään huomautuksensa riidanalaisten kustannusten korvauskelvottomuudesta ennen 22.8.2016, ja tätä määräaikaa pidennettiin myöhemmin 2.9.2016 asti. Parlamentin pääsihteeri antoi 5.9.2016 parlamentin puhemiehistölle ilmoituksen, jolla se pyysi puhemiehistöä toteamaan riidanalaiset kustannukset korvauskelvottomiksi ja huomautti lisäksi, että loppuraportti ja muut tilinpäätösasiakirjat varainhoitovuodelta 2015 olivat saatavilla pyynnöstä. Lisäksi kantajan 2.9.2016 esittämät huomautukset otettiin huomioon, mikä ilmenee parlamentin puhemiehelle 7.9.2016 lähetetystä parlamentin yksiköiden sähköpostiviestistä ja minkä kantaja itsekin on myöntänyt istunnossa, vaikka kantaja väittääkin, että oikea taho ei ole arvioinut niitä.
53 On todettava, että samalla 7.9.2016 lähetetyllä sähköpostiviestillään parlamentin yksiköt välittivät kantajan huomautukset parlamentin puhemiehelle, joka on puhemiehistön jäsen Euroopan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 24 artiklan nojalla, ja että ne totesivat lisäksi, että huomautuksilla ei ollut vaikutusta mahdollista riidanalaisten kustannusten korvauskelvottomaksi toteamista koskevaan ehdotukseen. Näin ollen parlamentin puhemiehistö antoi riidanalaisen päätöksen 12.9.2016.
54 Edellä todettuun nähden on pääteltävä, että parlamentti on selvittänyt ne seikat, jotka olivat tarpeen sen päätöksen tekemiseksi oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti.
55 Lisäksi elintä, jolla oli toimivalta antaa riidanalainen päätös, eli parlamentin puhemiehistöä ei voida moittia siitä, että se on tehnyt päätöksensä toimielimen yksiköiden valmistelutyön perusteella. Tältä osin kantaja on myöntänyt istunnossa, että parlamentti saa tukeutua yksiköidensä valmistelutyöhön. Parlamenttia ei myöskään voida moittia siitä, että se on toiminut pääsihteerinsä ehdotuksesta, mistä on muutenkin määrätty Euroopan parlamentin työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä ajankohtana, 224 artiklassa. Lisäksi on huomautettava, että parlamentin pääsihteerin 5.9.2016 antamalla ilmoituksella puhemiehistön jäsenille ilmoitettiin, että kaikki relevantit asiakirjat, ja siis myös kantajan huomautukset, olivat saatavilla pyynnöstä.
56 Myös kantajan istunnossa esittämä väite, jonka mukaan 7.9.2016 lähetetystä sähköpostiviestistä ilmenee, että parlamentin yksiköt – eikä toimivaltainen elin eli parlamentin puhemiehistö – ovat de facto tehneet riidanalaisen päätöksen, on hylättävä. Kyseisessä sähköpostiviestissä, jonka mainitut yksiköt lähettivät parlamentin puhemiehelle, nimittäin vahvistetaan nimenomaisesti, että kyseiset yksiköt ovat arvioineet kantajan huomautuksia, että ne eivät vaikuttaneet parlamentin pääsihteerin puhemiehistölle lähettämään ehdotukseen ja että ne itse asiassa välitettiin puhemiehelle, joka on puhemiehistön jäsen.
57 Lisäksi on huomautettava, että kantaja ei ole esittänyt yhtään väitettä, jonka perusteella olisi epäiltävä parlamentin objektiivista tai subjektiivista puolueettomuutta, sellaisena kuin sitä on kuvailtu edellä 49 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä.
58 Näin ollen kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan rikkomista, on hylättävä.
59 Kanneperusteesta, jonka mukaan on rikottu oikeutta tulla kuulluksi, on todettava, että kantajalle on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa riidanalaisten kustannusten mahdollisesta korvauskelvottomuudesta, kuten edellä 52 kohdasta ilmenee. Lisäksi, kuten edellä 55 kohdasta ilmenee, toisin kuin kantaja väittää, mikään ei ole esteenä sille, että parlamentin puhemiehistö toimii mainitun toimielimen yksiköiden valmistelutyön perusteella tai toimielimen pääsihteerin ehdotuksesta. Lisäksi on jälleen muistutettava, että kyseiset yksiköt lähettivät kantajan huomautukset parlamentin puhemiehelle ja ne olivat pyynnöstä puhemiehistön jäsenten saatavilla.
60 Näin ollen kanneperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdan rikkomista, on hylättävä.
61 Euroopan unionin hyvän hallintotavan säännöstön 16 artiklan rikkomisesta on huomautettava, että kyseisessä määräyksessä taataan oikeus tulla kuulluksi ja esittää huomautuksia. Näin ollen riippumatta siitä, kuinka oikeudellisesti sitova kyseinen teksti on parlamentin suhteen, joka antoi säännöstön 6.9.2001 annetulla päätöslauselmalla, tämä kanneperuste on hylättävä edellä 59 kohdassa esitetyillä perusteilla.
62 Lisäksi 29.3.2004 annetun parlamentin puhemiehistön päätöksen rikkomisesta on todettava, että riippumatta siitä, onko asiassa sovellettava 7 vai 8 artiklaa, riittää, että todetaan, että kantaja vetoaa olennaisesti siihen, että on loukattu kyseisten määräysten ilmentämää oikeutta tulla kuulluksi. Näin ollen myös tämä kanneperuste on hylättävä edellä 59 kohdassa esitetyillä perusteilla.
63 Edellä esitettyyn nähden ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen
64 Toisella kanneperusteellaan kantaja väittää keskeisesti, että asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa säädetty kansallisten poliittisten puolueiden välillisen rahoittamisen kielto on oikeusvarmuuden periaatteen vastainen. Kantaja katsoo erityisesti, että jokainen Euroopan tason poliittisen puolueen varoilla järjestetty kampanja on omiaan tukemaan välillisesti jonkin kansallisen poliittisen puolueen toimintaa. Näin ollen kantaja kritisoi sitä, että riidanalaisessa päätöksessä on tukeuduttu tähän epämääräiseen käsitteeseen perusteluna riidanalaisten kustannusten toteamiselle korvauskelvottomiksi.
65 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
66 Aluksi on huomautettava, että vaikka kantaja ei ole muodollisesti esittänyt SEUT 277 artiklan mukaista lainvastaisuusväitettä, se väittää keskeisesti, että asetuksen N:o 2004/2003 7 artikla, jonka perusteella riidanalainen päätös on annettu, on oikeusvarmuuden yleisen periaatteen vastainen. Tältä osin on todettava, että unionin oikeudessa ei edellytetä, että on esitetty muodollinen lainvastaisuusväite (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2016, Yanukovych v. neuvosto, T‑346/14, EU:T:2016:497, 56 kohta ja tuomio 15.9.2016, Yanukovych v. neuvosto, T‑348/14, EU:T:2016:508, 57 kohta). Oikeuskäytännössä on nimittäin hyväksytty se, että katsotaan, että lainvastaisuusväite on esitetty implisiittisesti, jos kannekirjelmästä ilmenee suhteellisen selvästi, että kantaja tosiasiassa vetoaa tällaiseen perusteeseen (tuomio 6.6.1996, Baiwir v. komissio, T‑262/94, EU:T:1996:75, 37 kohta). Tässä asiassa kannekirjelmän 44 kohdan ja sitä seuraavien kohtien arvioinnin perusteella on katsottava, että kantaja vetoaa implisiittisesti lainvastaisuusväitteeseen. Lisäksi vastinekirjelmän 33 kohdasta ilmenee, että parlamentti on täysin ymmärtänyt kantajan esittämän kanneperusteen merkityksen. Näin ollen toinen kanneperuste on tutkittava sisällöllisesti.
67 Asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan mukaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää muiden poliittisten puolueiden rahoitukseen eikä erityisesti kansallisten puolueiden tai ehdokkaiden rahoitukseen.
68 Oikeuskäytännössä on katsottu, että oikeusvarmuuden periaate, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, joihin sovelletaan unionin oikeusjärjestystä (ks. vastaavasti tuomio 15.2.1996, Duff ym., C‑63/93, EU:C:1996:51, 20 kohta; tuomio 7.6.2007, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, C‑76/06 P, EU:C:2007:326, 79 kohta ja tuomio 18.11.2008, Förster, C‑158/07, EU:C:2008:630, 67 kohta).
69 Tältä osin on huomautettava, että ennakoitavuuden käsitteen sisältö riippuu suuresti kyseessä olevan tekstin sisällöstä, sen kattamasta alasta ja sen adressaattien lukumäärästä ja asemasta. Lain ennakoitavuuden vastaista ei ole se, että kyseessä olevan henkilön on käytettävä valistuneita neuvonantajia arvioidakseen tietyn teon mahdollisia seurauksia asian olosuhteissa (tuomio 21.9.2017, Eurofast v. komissio, T‑87/16, ei julkaistu, EU:T:2017:641, 98 kohta).
70 Lisäksi – kuten parlamentti väittää – oikeusvarmuuden periaate ei ole esteenä sille, että unionin oikeudessa annetaan harkintavaltaa toimivaltaiselle viranomaiselle tai että unionin oikeudessa käytetään määrittelemättömiä oikeudellisia käsitteitä, joita kyseisen viranomaisen on kussakin tapauksessa tulkittava ja sovellettava, tämän kuitenkaan rajoittamatta unionin tuomioistuinten harjoittamaa valvontaa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 22.5.2008, Evonik Degussa v. komissio, C‑266/06 P, ei julkaistu, EU:C:2008:295, 45 kohta ja tuomio 8.7.2008, AC-Treuhand v. komissio, T‑99/04, EU:T:2008:256, 163 kohta).
71 Oikeusvarmuuden periaatteesta johtuvia vaatimuksia ei muutenkaan voida käsittää siten, että ne edellyttäisivät, että oikeussäännössä, jossa käytetään määrittelemätöntä oikeudellista käsitettä, mainittaisiin erilaiset konkreettiset tapaukset, joissa sitä saatetaan soveltaa, koska lainsäätäjä ei voi etukäteen määritellä kaikkia tällaisia tapauksia (ks. vastaavasti tuomio 20.7.2017, Marco Tronchetti Provera ym., C‑206/16, EU:C:2017:572, 42 kohta).
72 Tässä tapauksessa on todettava, että asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa säädetty kielto rahoittaa suoraan tai välillisesti kansallisia poliittisia puolueita on selvä. Lisäksi välillisen rahoittamisen kielto liittyy välittömästi suoran rahoittamisen kieltoon, koska muutoin kyseistä kieltoa voitaisiin helposti kiertää. Välillisen rahoittamisen kiellon sisällöstä on todettava, että kyseessä on määrittelemätön oikeudellinen käsite, että käsitettä ei ole määritelty tyhjentävästi puheena olevassa säännöksessä eikä siinä ole säädetty luetteloa menettelytavoista, jotka voivat kuulua kyseisen kiellon soveltamisalaan. On kuitenkin katsottava, että huolellisen toimijan on kyettävä ennakoimaan – kuten parlamentti esittää –, että välillisestä rahoittamisesta on kyse, kun kansallinen poliittinen puolue saa taloudellista etua, esimerkiksi, kun se välttyy kustannuksilta, jotka sen olisi tullut kantaa, vaikka varoja ei olekaan siirretty suoraan. Toisin sanoen ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan huolellinen Euroopan tason poliittinen puolue ei kykenisi ennakoimaan, että jonkin edun myöntäminen kansalliselle poliittiselle puolueelle ilman, että kyseinen puolue kantaa sen kustannukset, merkitsee viimeksi mainitun puolueen toiminnan välillistä rahoittamista.
73 Edellä todettuun nähden toinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan rikkominen
74 Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on virheellisesti katsottu, että riidanalaiset julistekustannukset merkitsisivät kansallisten poliittisten puolueiden välillistä rahoittamista asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ennen kaikkea kahdesta syystä.
75 Yhtäältä kantajan mukaan riidanalainen juliste on osa Euroopan laajuista kampanjaa, joka aloitettiin Euroopan parlamentin päätoimipaikalla Strasbourgissa, Ranskassa, 10.6.2015 ja jonka tarkoituksena on lisätä unionin kansalaisten tietoisuutta Schengen-sopimuksen negatiivisista vaikutuksista ihmisten muuttovirtoihin. Kantaja väittää, että kaikkia unionin jäsenvaltioita koskevan kampanjan yhteydessä päätettiin julkaista kampanjan internetsivuilla ja sosiaalisissa medioissa useita julisteita, joissa oli unionin lippu, kun taas Ranskassa ja Belgiassa, joihin on kohdistunut erityisen merkittäviä muuttovirtoja, toteutettiin erityiset julistekampanjat. Kantaja korostaa, että Front nationalilla ei ole yhteyttä kyseiseen kampanjaan Ranskassa eikä se ole pitänyt yhtään lehdistötilaisuutta tästä aiheesta. Muutenkin Ranskan aluevaalit olivat vielä kaukana kampanjan aikana ja ne koskivat asioita, jotka eivät välittömästi liittyneet muuttovirtoihin.
76 Kantajan mukaan on niin, että jos parlamentin näkemys hyväksytään, kantaja voi järjestää julistekampanjoita vain sellaisista aiheista, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä Front nationalin poliittisiin huolenaiheisiin, mikä on mahdotonta, koska kansalliset poliittiset puolueet painottavat kaikkia aiheita, jotka voivat kiinnostaa kansalaisia. Kantaja huomauttaa lisäksi, että muuttovirtoja ja Schengen-sopimusta koskeva aihe on Euroopan tason aihe.
77 Toisaalta kantaja väittää, että kyseisten kansallisten poliittisten puolueiden väitetyt logot, eli Front nationalin ja Vlaams Belangin logot, olivat kooltaan viisi kertaa pienemmät kuin kantajan logo. Näin ollen käsiteltävä tilanne eroaa parlamentin 22.7. ja 10.8.2016 lähetetyissä kirjeissä mainitusta aiemmasta tapauksesta, jossa kyseessä olleet logot olivat suurin piirtein samankokoisia. Lisäksi kantaja huomauttaa, että Euroopan parlamentin Euroopan tason poliittisille puolueille ja säätiöille myöntämiä toiminta-avustuksia koskevan ohjeen 6 kohdan 7 alakohdassa, joka koskee kampanjoiden rahoittamista Euroopan parlamenttivaalien yhteydessä, määrätään, että jotta tukea ei pidetä välillisenä taloudellisena tukena, Euroopan tason poliittisten puolueiden nimet ja logot eivät saa olla julkaisuissa vähemmän näkyviä kuin kansallisten puolueiden tai ehdokkaiden nimet ja logot.
78 Kantaja väittää, että sillä, että Front nationalin logo väitetysti oli julisteissa, ei pyritty välillisesti tukemaan kyseistä kansallista poliittista puoluetta vaan tekemään kampanjasta ymmärrettävä Ranskan kansalaisille. Sama koskee myös väitettyä Vlaams Belangin logoa Belgiassa käytettäväksi tarkoitetuissa julisteissa.
79 Kirjelmissään kantaja väittää myös, että Ranskassa käytettäväksi tarkoitetuissa julisteissa ollut logo ei ollut Front nationalin logo, koska kyseisen puolueen logo on trikoloriliekki (sininen, valkoinen ja punainen), kun taas riidanalainen logo oli vain kaksivärinen. Näin ollen kyseessä oli logo, jota käyttää kantajan Front national ‑valtuuskunta, eikä itse Front nationalin logo. Lisäksi kantaja huomauttaa, että parlamentti ei ole esittänyt todisteita siitä, että yleisö Ranskassa olisi mieltänyt julisteen Front nationalin julisteeksi. Todellisuudessa julisteessa todettiin nimenomaisesti, että kantaja ”on yksin vastuussa sen sisällöstä”.
80 Istunnossa kantaja kuitenkin myönsi, että oli todennäköistä, että yleisö mielsi julisteen Front nationalin julisteeksi riidanalaisen logon vuoksi, koska ihmiset eivät todennäköisestä tunnista eroa. Kantaja väittää kuitenkin, että todellisuudessa on välttämätöntä, että yleisö voi yhdistää kyseisen logon johonkin kansalliseen poliittiseen puolueeseen, tässä tapauksessa Front nationaliin, jotta se voi tunnistaa viestin alkuperän, koska Euroopan tason poliittiset puolueet ovat huonosti tunnettuja.
81 Parlamentti kiistää kantajan väitteet.
82 On muistettava, että asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklan mukaan Euroopan unionin yleisestä talousarviosta tai muista lähteistä myönnettävää Euroopan tason poliittisten puolueiden rahoitusta ei saa suoraan eikä välillisesti käyttää muiden poliittisten puolueiden rahoitukseen eikä erityisesti kansallisten puolueiden tai ehdokkaiden rahoitukseen. Lisäksi, kuten edellä 72 kohdassa todettiin, voidaan katsoa, että välillisestä rahoittamisesta on kyse, kun kansallinen poliittinen puolue saa taloudellista etua, esimerkiksi, kun se välttyy kustannuksilta, jotka sen olisi tullut kantaa, vaikka varoja ei olekaan siirretty suoraan.
83 Näin ollen kolmannen kanneperusteen arvioinnin yhteydessä on ratkaistava, onko riidanalaisessa päätöksessä katsottu virheellisesti, että mainitut kaksi kansallista poliittista puoluetta, eli Front national ja Vlaams Belang, ovat saaneet välillistä taloudellista etua seurauksena kampanjan toteuttamisesta. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon kokonainen joukko kyseisen kampanjan sisältöä ja yleisön käsityksiä koskevia todisteita sekä maantieteellisiä ja ajallisia tekijöitä.
84 Ensinnäkin kampanjan sisällöstä on huomautettava, että parlamentti ei pidä ongelmallisena kyseisen kampanjan aihetta eli Schengen-sopimuksen väitettyjä vaikutuksia muuttovirtoihin. Itse asiassa parlamentin 22.7.2016 lähettämästä kirjeestä, parlamentin pääsihteerin 5.9.2016 annetusta ilmoituksesta mainitun toimielimen puhemiehistölle ja parlamentin 26.9.2016 lähettämästä kirjeestä, jolla riidanalainen päätös annettiin tiedoksi, ilmenee, että päätös perustuu ratkaisevasti siihen tulkintaan, että yleisö voi mieltää kampanjan olevan ainakin osittain Front nationalin tai Vlaams Belangin kampanja. Näin ollen, toisin kuin kantaja esittää, parlamentin puolustama tulkinta ei merkitse, että noudattaakseen asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa säädettyä kantajan olisi järjestettävä kampanjoita sellaisista aiheista, joilla ei ole minkäänlaista yhteyttä jonkin kansallisen poliittisen puolueen painopisteisiin.
85 Toiseksi, kuten edellä 84 kohdassa on todettu, riidanalaisen päätöksen kannalta keskeistä on se, että yleisö on mieltänyt, että kampanja oli ainakin osittain Front nationalin ja Vlaams Belangin kampanja, vaikka kyseiset puolueet eivät ole osallistuneet kampanjan rahoitukseen riittävästi, jotta näin olisi. Tältä osin on todettava, että sellaisen kampanjan toteuttaminen, jonka yleisö mieltää vähintäänkin yhteistyössä kansallisen poliittisen puolueen kanssa järjestetyksi, vaikka kyseinen puolue ei osallistu riittävästi kampanjan rahoitukseen, on omiaan merkitsemään välillisen taloudellisen edun antamista kansalliselle poliittiselle puolueelle. Tässä tilanteessa kansallinen poliittinen puolue nimittäin saa lisänäkyvyyttä yleisön keskuudessa ja hyötyy sen kannattaman viestin levittämisestä, vaikka puolue ei ole kantanut osaakaan kyseisen kampanjan toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista.
86 Vaikka kantaja on yrittänyt väittää kirjelmissään, että Ranskassa käytettäväksi tarkoitetuissa julisteissa ollut logo ei tosiasiallisesti ollut Front nationalin logo ja että parlamentti ei ole osoittanut, että yleisö Ranskassa olisi mieltänyt julisteen Front nationalin julisteeksi, tässä tapauksessa on todettava, että kantaja on istunnossa luopunut näistä väitteistä ja myöntänyt, että yleisö todennäköisesti yhdisti julisteen Front nationaliin kyseisen logon vuoksi.
87 Lisäksi on todettava, että kirjelmissään kantaja ei ole esittänyt väitteitä, joilla olisi pyritty kiistämään se tosiseikkoja koskeva toteamus, että julisteen hollanninkielisessä versiossa ollut logo oli Vlaams Belangin logo. Vastauksissaan unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämiin kysymyksiin kantaja on muutenkin todennut, että julisteissa oli Vlaams Belangin logo.
88 Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä on virhettä tekemättä voitu katsoa, että tässä asiassa yleisö on mieltänyt kampanjan ainakin osittain Front nationalin tai Vlaams Belangin kampanjaksi.
89 Lisäksi on hylättävä kannekirjelmän 68 kohdassa esitetty ja kantajan istunnossa korostama väite, jonka mukaan se, että julisteissa oli joko Front nationalin tai Vlaams Belangin logo, oli välttämätöntä, jotta kansalaiset saattoivat tunnistaa, kuka kampanjan oli järjestänyt. Nimittäin, vaikka Euroopan tason poliittinen puolue voi järjestää kampanjan yhdessä kansallisen poliittisen puolueen kanssa, tällöin on kuitenkin niin, että kansallisen poliittisen puolueen on osallistuttava riittävästi kyseisen kampanjan rahoittamiseen, jotta vältytään rikkomasta asetuksen N:o 2004/2003 7 artiklassa säädettyä välillisen rahoittamisen kieltoa. Tältä osin on todettava, että kantaja ei väitä, että nyt kyseessä olevat kansalliset poliittiset puolueet, Front national ja Vlaams Belang, olisivat jotenkin osallistuneet kampanjan rahoittamiseen.
90 Myös kantajan esittämä logojen kokoa koskeva väite on hylättävä. Nimittäin se, että kyseisissä julisteissa kantajan logo on ollut suurempi kuin Front nationalin tai Vlaams Belangin logo, kuten kieltämättä on, ei ole riittävä tae siitä, että kampanjaa ei olisi yhdistetty ainakin osittain kyseisiin kansallisiin poliittisiin puolueisiin. Toisin kuin kantaja väittää, ei ole niin, että vain silloin, kun Euroopan tason poliittisen puolueen logo ja kyseessä olevan kansallisen poliittisen puolueen logo ovat samaa kokoluokkaa, on katsottava, että kansalliselle poliittiselle puolueelle on annettu välillistä etua. Jos kansallisen poliittisen puolueen logo on pienempi kuin Euroopan tason poliittisen puolueen logo, kuten on tässä asiassa, ei ole kohtuutonta, että parlamentti katsoo, että yleisö mieltää kyseisen kampanjan ainakin osittain kansallisen poliittisen puolueen kampanjaksi, jos kansallisen poliittisen puolueen logo on tunnistettavissa.
91 Myös kantajan väite, joka perustuu Euroopan parlamentin Euroopan tason poliittisille puolueille ja säätiöille myöntämiä toiminta-avustuksia koskevan ohjeen 6 kohdan 7 alakohtaan, on hylättävä. Nimittäin kuten parlamentti perustellusti väittää, kyseinen määräys koskee Euroopan parlamenttivaalikampanjoita, joiden yhteydessä kansallisten poliittisten puolueiden on välttämättä oltava osa kampanjaa, koska parlamenttivaaleihin eivät osallistu Euroopan tason poliittiset puolueet vaan kansalliset poliittiset puolueet. Nyt kyseessä oleva kampanja ei kuitenkaan ollut Euroopan parlamenttivaalikampanja. Näin ollen kyseistä väitettä ei voida hyväksyä.
92 Lisäksi julisteen alaosassa olevasta maininnasta, jonka mukaan kantaja ”on yksin vastuussa sen sisällöstä”, on huomautettava, että maininta hädin tuskin näkyy, koska se on kirjoitettu niin pienillä kirjaimilla. Lisäksi maininnasta ei saa selvää ainakaan siinä julisteen versiossa, jota on levitetty internetin sosiaalisissa medioissa.
93 Edellä todetun perusteella on huomautettava, että kun otetaan huomioon se, että julisteissa oli kansallisten poliittisten puolueiden logot, yleisön mielikuvaa koskevan näytön perusteella on niin, että kyseiset puolueet ovat voineet saada kantajan kokonaisuudessaan rahoittamasta kampanjasta välillistä etua.
94 Kolmanneksi maantieteellisestä tekijästä on todettava, että parlamentti on voinut katsoa, että sillä seikalla, että kampanja koski erityisesti kahta unionin jäsenvaltiota, eli Ranskaa ja Belgiaa, mikä ilmenee muun muassa Ranskan ja Flanderin hallintoalueen lippujen ja Front nationalin ja Vlaams Belangin logojen käytöstä, oli merkitystä. Lisäksi on huomautettava, että vaikka kantaja väittää, että kampanja on ollut unionin tason kampanja, se ei ole esittänyt tästä vähäisintäkään näyttöä. Lisäksi pelkästään se, että kantajan internetsivuilla ja sen sivuilla sosiaalisissa medioissa on julkaistu sellainen versio julisteesta, jossa on unionin lippu, jos näin todellakin on tapahtunut, ei ole laajuutensa puolesta verrattavissa Ranskassa ja Belgiassa järjestettyyn julistekampanjaan.
95 Kantajan väitteestä, joka koskee kampanjan aloittamista Euroopan parlamentin päätoimipaikalla Strasbourgissa, on riittävää huomauttaa, että tämä seikka ei yksinään riitä osoitukseksi siitä, että kyse ei ole kansallisten poliittisten puolueiden välillisestä rahoittamisesta, kun otetaan huomioon paitsi muut esitetyt seikat myös edellä 94 kohdassa esitetyt maantieteellistä tekijää koskevat huomautukset.
96 Neljänneksi ajallisesta tekijästä on todettava, että kantajan esittämä väite, jonka mukaan Ranskan aluevaalit olivat vielä kaukana, on hylättävä. Ensinnäkin riippumatta siitä, käyttivätkö Front national, sen jäsenet tai sitä tukevat henkilöt julisteen ranskankielistä versiota tosiasiallisesti kyseisten vaalien aikana, kuten he ovat saattaneet tehdä, toisin kuin kantaja väittää, kampanjan aloittamisen ja kyseisten vaalien välillä oleva viiden kuukauden ajanjakso ei vaikuta riittävän pitkältä, jotta olisi epätodennäköistä, että kyseistä kampanjaa olisi käytetty kyseisissä vaaleissa. Toiseksi on muutenkin huomautettava, että ajallinen tekijä on yksi seikka, joka voidaan ottaa huomioon, kuten edellä 83 kohdasta ilmenee. Se ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys tai edes ratkaisevin seikka. Tässä asiassa parlamentin 22.7.2016 lähettämän kirjeen, parlamentin pääsihteerin mainitun toimielimen puhemiehistölle 5.9.2016 antaman ilmoituksen ja parlamentin 26.9.2016 lähettämän kirjeen, jolla riidanalainen päätös annettiin tiedoksi, perusteella on todettava, että se, että kampanja mahdollisesti osui ajallisesti lähelle kyseisiä vaaleja, ei kuulu niihin seikkoihin, joiden perusteella parlamentti on päätellyt, että kyse oli kansallisten poliittisten puolueiden välillisestä rahoittamisesta. Sitä, että tähän ei ole vedottu, ei ole syytä kritisoida, koska kansallisen poliittisen puolueen saama imago- ja näkyvyysetu ei välttämättä rajoitu tiettyjen vaalien aikaan.
97 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
98 Näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
99 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Mouvement pour une Europe des nations et des libertés velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan parlamentille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä marraskuuta 2018.
E. Coulon