Language of document : ECLI:EU:F:2010:37

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (täysistunto)

5 päivänä toukokuuta 2010

Asia F-53/08

Vincent Bouillez ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Oikeussuojan tarve – Ylentämispäätös – Ylennettyjen virkamiesten luettelo – Ansioiden vertailu – Tehtävien vastuullisuuden tasoa koskeva peruste – Vaatimus ylentämispäätösten kumoamiseksi – Intressivertailu

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Vincent Bouillez, Kris Van Neyghem ja Ingeborg Wagner-Leclercq vaativat virkamiestuomiostuinta kumoamaan yhtäältä päätökset, joilla nimittävä viranomainen jätti heidät ylentämättä palkkaluokkaan AST 7 vuoden 2007 ylennyskierroksella, ja toisaalta tarvittavilta osin päätökset, joilla tähän palkkaluokkaan ylennettiin kyseisellä ylennyskierroksella virkamiehet, jotka ovat hoitaneet alemman vastuutason tehtäviä kuin kantajat ja joiden nimet sisältyvät henkilöstötiedotteessa nro 136/07 16.7.2007 julkaistuun ylennettyjen virkamiesten luetteloon.

Ratkaisu: Päätökset, joilla neuvosto jätti ylentämättä kantajat palkkaluokkaan AST 7 vuoden 2007 ylennyskierroksella, kumotaan. Kanne hylätään muilta osin. Neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvoston vaatimuksia väliintulijoina tukeneet neuvoston virkamiehet Eliza Niniou, Maria-Béatrice Postiglione Branco, Maria De Jesus Cabrita ja Marie-France Liegard vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojaintressi – Kanne toisen virkamiehen ylentämistä koskevasta päätöksestä – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

3.      Virkamiehet – Kanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen kumoaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)

1.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta ylennystä arvioitaessa, ja hakijoiden ansioita ylennystä varten arvioitaessa huomioon otettavien perusteiden nimenomainen mainitseminen henkilöstösääntöjen 45 artiklassa osoittaa, että lainsäätäjä on pitänyt niiden huomioon ottamista erityisen tärkeänä. Hallinnolla on lisäksi vertaillessaan ylennyskelpoisten ehdokkaiden ansioita henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti velvollisuus tarkastella huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia merkityksellisiä osatekijöitä näiden ansioiden arvioimiseksi.

Ylennyskelpoisten virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuus muodostaa yhden kolmesta merkityksellisestä osatekijästä, jotka hallinnon on otettava huomioon. Kuuluminen samaan tehtäväryhmään ja samaan palkkaluokkaan edellyttää samanarvoisten tehtävien hoitamista. Ilmaisun ”soveltuvin osin” käyttäminen henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohdassa vahvistaa, että kun otetaan huomioon olettama samaan palkkaluokkaan kuuluvien virkamiesten tehtävien tason vastaavuudesta, suurimmassa osassa tapauksia hoidettujen tehtävien tason vastuullisuutta koskeva peruste ei muodosta osatekijää, jonka avulla ylennyskelpoisten ehdokkaiden ansiot voidaan erottaa toisistaan. Olettama ei ole kuitenkaan ehdoton varsinkaan entisten ura-alueiden B ja C sulauduttua yhteen yhtenäiseksi hallintoavustajien tehtäväryhmäksi. Yhteensulautumisen automaattisena seurauksena niiden tehtävien, joita tehtäväryhmään AST kuuluva virkamies voi hoitaa, valikoima laajenee, mikä myös näkyy henkilöstösääntöjen liitteessä I olevaan A osaan lisätystä taulukosta. Samaan tehtäväryhmään kuuluvien virkamiesten hoitamien eri tehtävien välillä voi siis olla huomattavia eroja tehtävien tason vastuullisuuden suhteen. Henkilöstösäännöissä ei myöskään vahvisteta hoidettujen tehtävien ja määrätyn palkkaluokan välistä vastaavuutta. Niissä päinvastoin sallitaan palkkaluokan ja tehtävän erottaminen toisistaan. Tämä palkkaluokan ja hoidettujen tehtävien riippumattomuus toisistaan vastaa lisäksi lainsäätäjän toivetta ja toimielinten päätöstä helpottaa henkilöstöhallintoaan.

Tällaisesta vastaavuutta koskevasta olettamasta ei siis voida päätellä, ettei hallinnolla olisi velvollisuutta tutkia hoidettujen tehtävien tasoa koskevaa perustetta tarkistamalla konkreettisesti, voiko se tuoda esiin asianomaisten virkamiesten ansioihin liittyviä eroja. Näin ollen ilmaisua ”soveltuvin osin” ei voida tulkita siten, että se oikeuttaisi hallinnon lähtökohtaisesti sulkemaan pois hoidettujen tehtävien vastuullisuutta koskevan perusteen huomioon ottamisen ansioiden vertailussa. Päinvastoin lainsäätäjä on halunnut osoittaa, että ylennyskelpoisten virkamiesten hoitamien tehtävien vastuullisuus on seikka, joka voi olla vertailussa merkityksellinen.

(ks. 49 ja 51–56 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑56/07 P, komissio v. Economidis, 8.7.2008 (Kok. H., s. I‑B‑1‑31 ja II‑B‑1‑213, 58–60 kohta) ja asia T‑473/07 P, komissio v. Berrisford, 2.4.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑17 ja II‑B‑1‑85, 42 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑107/06, Berrisford v. komissio, 10.10.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑285 ja II‑A‑1‑1603, 71 kohta) ja asia F‑97/05, Buendía Sierra v. komissio, 31.1.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑15 ja II‑A‑1‑49, 62 kohta)

2.      Vaikka virkamiehellä ei ole oikeutta vaatia ylennystä, hänellä on kuitenkin intressi riitauttaa päätös, jolla toinen virkamies on ylennetty palkkaluokkaan, jota hän on kelpoinen tavoittelemaan, ja josta hän on tehnyt hylätyksi tulleen valituksen.

(ks. 80 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑328/01, Robinson v. parlamentti, 21.1.2004 (Kok. H., s. I‑A‑5 ja II‑23, 32 ja 33 kohta)

3.      Silloin, kun kumottava toimi hyödyttää kolmatta osapuolta – kuten varallaololuetteloon merkitsemisen, ylennyspäätöksen tai avoimeen virkaan nimittämistä koskevan päätöksen tapauksessa –, unionin tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa etukäteen, ettei kumoaminen aiheuta suhteetonta seurausta lainvastaisesta toimenpiteestä.

Tässä yhteydessä on huomattava, että unionin tuomioistuinten lainvastaisuudesta tekemät päätelmät eivät ole samat kilpailuja ja ylennyksiä koskevissa asioissa. Kilpailun tulosten kumoaminen kokonaisuudessaan aiheuttaa näet lähtökohtaisesti suhteettoman seurauksen lainvastaisesta toimenpiteestä riippumatta lainvastaisuuden luonteesta ja sen seurausten laajuudesta kilpailun tuloksiin nähden.

Sitä vastoin ylennysasioissa unionin tuomioistuimet tekevät tapauskohtaisen tarkastelun. Ensiksi ne ottavat huomioon lainvastaisen toimenpiteen luonteen. Jos todettu lainvastaisuus on ainoastaan menettelyvirhe, joka vaikuttaa vain tietyn virkamiehen tilanteeseen, unionin tuomioistuimet katsovat ensi arviolta, ettei tällaisella lainvastaisuudella voida perustella ylennyspäätösten kumoamista, koska tällainen kumoaminen on suhteeton seuraus lainvastaisesta toimenpiteestä. Sen sijaan silloin, kun kyseessä on olennainen virhe, kuten oikeudellinen virhe, joka tekee ansioiden vertailun kokonaisuudessaan virheelliseksi, unionin tuomioistuimet lähtökohtaisesti kumoavat ylennyspäätökset.

Toiseksi unionin tuomioistuimet tekevät intressien vertailun, jossa ne ottavat ensin huomioon asianomaisten virkamiesten intressin sen suhteen, että heidän oikeutensa todelliseen ansioiden uudelleenvertailuun, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon lain mukaan sovellettavat perusteet, palautetaan lainmukaisesti ja täydellisesti, että heitä ei tulevaisuudessa saateta kilpailutilanteeseen laittomasti ylennettyjen virkamiesten kanssa ja että todettua lainvastaisuutta ei toisteta. Tämän jälkeen unionin tuomioistuimet ottavat huomioon lainvastaisesti ylennettyjen virkamiesten intressit. Heillä ei tosin ole minkäänlaista saavutettua oikeutta ylennykseensä silloin, kun ylennyspäätökset ovat lainvastaisia ja ne on riitautettu kanteen nostamiselle asetetussa määräajassa. Unionin tuomioistuimet ottavat kuitenkin huomioon sen, että nämä virkamiehet ovat saattaneet luottaa vilpittömässä mielessä niiden päätösten laillisuuteen, joilla heidät on ylennetty, erityisesti siinä tapauksessa, jos he olivat saaneet esimiehiltään suotuisat arvioinnit, joilla voidaan objektiivisesti perustella ylennystä. Unionin tuomioistuimet ovat vieläkin herkempiä näiden virkamiesten intresseille silloin, kun heitä on huomattavan paljon. Lopuksi unionin tuomioistuimet tarkastelevat yksikön intressiä, toisin sanoen erityisesti laillisuuden noudattamista, lainvastaisten päätösten kumoamatta jättämisen vaikutuksia talousarvioon, lainvoimaisen tuomion mahdollisia täytäntöönpanovaikeuksia, yksikön jatkuvuuden mahdollista vaarantumista ja henkisen ilmapiirin mahdollista heikentymistä toimielimessä.

Otettuaan huomioon edellä kuvatut erilaiset intressit unionin tuomioistuimet päättävät tapauskohtaisesti, kumotaanko ylennyspäätökset vai ei. Siinä tilanteessa, että ylennyspäätösten kumoamisen katsotaan lopuksi olevan suhteeton seuraus todetusta lainvastaisuudesta, ne voivat tarvittaessa varmistaakseen – kantajan intressien mukaisesti – ylentämättä jättämistä koskevan päätöksen kumoamista koskevan tuomion tehokkaan vaikutuksen käyttää niillä taloudellisluonteisissa riidoissa olevaa täyttä harkintavaltaa ja määrätä jopa omasta aloitteestaan vahingonkorvauksen maksamisesta.

(ks. 82–90 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 24/79, Oberthür v. komissio, 5.6.1980 (Kok., s. 1743, 11, 13 ja 14 kohta) ja asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989 (Kok., s. 23)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑32/89 ja T‑39/89, Marcopoulos v. yhteisöjen tuomioistuin, 22.6.1990 (Kok., s. II‑281); asia T‑68/91, Barbi v. komissio, 10.7.1992 (Kok., s. II‑2127, 36 kohta); asia T‑44/91, Smets v. komissio, 17.3.1994 (Kok. H., s. I‑A‑97 ja II‑319); asia T‑144/95, Michaël v. komissio, 21.11.1996 (Kok. H., s. I‑A‑529 ja II‑1429); asia T‑202/99, Rappe v. komissio, 5.10.2000 (Kok. H., s. I‑A‑201 ja II‑911); em. asia Robinson v. parlamentti; asia T‑281/01, Huygens v. komissio, 6.7.2004 (Kok. H., s. I‑A‑203 ja II‑903) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok., s. II‑4137, 349 kohta)