Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Itävalta) on esittänyt 23.8.2018 – FN ym.
(asia C-546/18)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesverwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Valittajat: FN, GM, Adler Real Estate AG, HL ja Petrus Advisers LLP
Vastaajana oleva viranomainen: Übernahmekommission
Ennakkoratkaisukysymykset
Ovatko julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY1 4 ja 17 artikla – tarkasteltuna yhdessä unionin oikeuteen kuuluvan tehokkuusperiaatteen kanssa – esteenä tulkinnalle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa henkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, ei anneta sitovaa vaikutusta hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy samaa henkilöä vastaan, joten kyseinen henkilö voi uudestaan esittää kaikki tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet ja kaikki todisteet jo lainvoimaisella päätöksellä todetun rikkomuksen riitauttamiseksi?
Ovatko julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 4 ja 17 artikla – tarkasteltuna yhdessä unionin oikeuteen kuuluvan tehokkuusperiaatteen kanssa – esteenä tulkinnalle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa oikeushenkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, ei anneta sitovaa vaikutusta hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy tätä oikeushenkilöä edustamaan oikeutettua elintä vastaan, joten kyseinen henkilö (elin) voi uudestaan esittää kaikki tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet ja kaikki todisteet jo lainvoimaisella päätöksellä todetun rikkomuksen riitauttamiseksi?
Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa henkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, annetaan sitova vaikutus hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomaisen sittemmin käy samaa henkilöä vastaan, joten kyseisellä henkilöllä ei ole mahdollisuutta riitauttaa jo lainvoimaisesti todettua rikkomusta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta?
Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:
Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa oikeushenkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, annetaan sitova vaikutus hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy tätä oikeushenkilöä edustamaan oikeutettua elintä vastaan, joten kyseisellä henkilöllä (elimellä) ei ole mahdollisuutta riitauttaa jo lainvoimaisesti todettua rikkomusta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta?
____________
1 EUVL 2004, L 142, s. 12.