EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

11 päivänä joulukuuta 2012

Asia F‑65/10

José Manuel Mata Blanco

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Sisäinen kilpailu COM/INT/OLAF/09/AD 10 – Petostentorjunta – EPSOn ja valintalautakunnan toimivalta – Valintalautakunnan valvomat alkukarsintakokeet – Suullinen koe – Kilpailuilmoituksen vastainen menettely – Arviointien väliset erot – Arviointiperusteet – Hakijoiden yhdenvertainen kohtelu – Ilmeinen arviointivirhe – Avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteet – Perusteluvelvollisuus

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa José Manuel Mata Blanco vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan sisäisen kilpailun COM/INT/OLAF/09/AD 10 valintalautakunnan 11.5.2010 tekemän päätöksen, jossa vahvistettiin uudelleentarkastelun jälkeen sen 9.3.2010 tekemä päätös olla merkitsemättä kantajaa varallaololuetteloon.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kilpailu – Kilpailun kulku – Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) ja valintalautakunnan välinen toimivallanjako – Alkukarsintakoe – Valintalautakunnan suorittama alustava arviointi hakijoiden osallistumiskelpoisuudesta

(Henkilöstösääntöjen 30 artiklan 1 kohta; liitteessä III olevat 5 ja 7 artikla)

2.      Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Kokeiden sisältö sekä arviointiperusteiden täytäntöönpano ja painotus – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

3.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen – Soveltamisala – Kirjallisten kokeiden korjauskriteerien ja suullisten kokeiden arviointiparametrien kuuluminen salaisuuden piiriin

(Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla)

4.      Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Kokeiden kulku – Suullisten kokeiden eri päivät ja sisältö – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

5.      Virkamiehet – Kilpailu – Tutkintoihin ja kokeisiin perustuva kilpailu – Hakijoiden soveltuvuuden arviointi – Valintalautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen liite III)

6.      Virkamiehet – Kilpailu – Valintalautakunta – Hakemuksen hylkääminen – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Työskentelyn salaisuuden säilyttäminen

(Henkilöstösääntöjen 25 artikla; liitteessä III oleva 6 artikla)

1.      Ei voida katsoa, että kilpailun ensimmäinen vaihe eli alkukarsintakokeisiin perustuva esivalinta olisi pelkästään Euroopan henkilöstövalintatoimiston järjestämä, kokonaan ilman valintalautakuntaa, jos kyseisen kilpailun alkukarsintakokeisiin on kutsuttu kaikki hakijat, jotka täyttivät kilpailuilmoituksen mukaiset kelpoisuusedellytykset valintalautakunnan suoritettua alustavan arvion osallistumiskelpoisuudesta. Suorittamalla alustavan arvion niiden hakijoiden osallistumiskelpoisuudesta, jotka voidaan hyväksyä alkukarsintakokeisiin, valintalautakunta on voinut jo valintamenettelyn alusta alkaen valvoa kilpailun kokeita kokonaisuudessaan.

(ks. 31 kohta)

2.      Valintalautakuntaa, jolla on laaja harkintavalta kilpailun yhteydessä järjestettävien kokeiden yksityiskohtaisten sääntöjen ja yksityiskohtaisen sisällön osalta, sitoo kuitenkin kilpailuilmoituksen sanamuoto. Unionin tuomioistuinten on kumottava kokeiden sisältö vain, jos se poikkeaa kilpailuilmoituksessa ilmoitetusta tai jos se ei liity mitenkään kokeiden tai kilpailun tarkoitukseen. Näin ollen valintalautakunnalla on laaja harkintavalta sen arvioidessa, ovatko kilpailuilmoituksessa esitetyt arviointiperusteet riittävän täsmällisiä, jotta se voi täyttää tehtävänsä, vai onko ennen kokeita syytä vahvistaa yksityiskohtaisemmat perusteet. Kun kilpailuilmoituksessa ei määrätä arvosteluperusteista, se voi myös vahvistaa tällaiset perusteet, tai kun kilpailuilmoituksessa määrätään näistä perusteista, muttei niiden painottamisesta, se voi määrittää tämän painotuksen. Virkamiestuomioistuin voi kumota kilpailun valintalautakunnan harkintavaltansa nojalla tekemän päätöksen ainoastaan, jos se on tarpeen hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi.

(ks. 46, 47 ja 55 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑291/94, Pimley-Smith v. komissio, 14.7.1995, 48 kohta ja asia T‑336/02, Christensen v. komissio, 5.4.2005, 85 ja 94 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑17/08, Wybranowski v. komissio, 8.7.2010, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

3.      Kilpailun valintalautakunnan ennen kirjallisia kokeita hyväksymät korjauskriteerit ovat olennainen osa sitä luonteeltaan vertailevaa arviointia, jolla kilpailun valintalautakunta käy läpi hakijoiden ansiot. Näiden kriteerien tarkoitus on taata hakijoiden edun vuoksi tietty yhtenäisyys valintalautakunnan arvioinneissa, erityisesti kun hakijoita on paljon, ja niitä koskee sama salaisuus, joka koskee valintalautakunnan päätöksentekoa. Sama päättely soveltuu valintalautakunnan ennen suullista koetta hyväksymiin parametreihin, joiden avulla se arvioi kyseisen kilpailun kilpailuilmoituksessa vahvistettuja eri arviointiperusteita.

Tämän vuoksi on selvää, että valintalautakunnan hyväksymät arviointiparametrit, joiden avulla se arvioi suulliseen kokeeseen annettuja vastauksia, kuten kyseisten vastausten sisäinen johdonmukaisuus ja perustelujen jäsentäminen, eivät voi mitenkään ilmetä kilpailuilmoituksesta.

(ks. 68 ja 69 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑254/95 P, parlamentti v. Innamorati, 4.7.1996, 29 kohta

4.      Vaikka yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että kirjalliset kokeet pidetään samana päivänä kaikille hakijoille, tällaista edellytystä ei voida asettaa suullisille kokeille, joita ei niiden luonteen vuoksi voida pitää samaan aikaan kaikille hakijoille ja jotka eivät sitä paitsi ole välttämättä samansisältöiset kaikille hakijoille.

Se, että suullisten kokeiden järjestäminen ulottuu kymmenen arkipäivän ajalle ja että neljän arkipäivän aikana ei pidetä yhtään suullista koetta, ei merkitse hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Neljän arkipäivän eroa kilpailun suullisiin kokeisiin valmistautumisessa on pidettävä vähäisenä, kun kilpailuilmoitus on julkaistu lähes kymmenen kuukautta ennen suullisten kokeiden pitämistä ja osoitettu henkilöille, joilla täytyi olla vähintään 15 vuoden työkokemus kyseisistä tehtävistä. Tämän vuoksi se, että henkilö on kutsuttu ensimmäisten joukossa suulliseen kokeeseen ja että hänellä on ollut myöhemmin kutsuttuja hakijoita muutama päivä vähemmän aikaa valmistautua siihen, ei ole omiaan saattamaan hakijaa epäedullisempaan asemaan näihin muihin hakijoihin verrattuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti.

(ks. 83 ja 85 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑132/89, Gallone v. neuvosto, 16.10.1990, 36 kohta

5.      Valintalautakunnan suorittama arviointi sen arvioidessa hakijoiden pätevyyttä ja soveltuvuutta, on luonteeltaan vertailevaa. Tämä arviointi sekä päätökset, joilla valintalautakunta toteaa hakijan epäonnistuneen kokeessa, kertovat hakijan koesuoritusta koskevista arvoarvostelmista, kuuluvat valintalautakunnan laajaan harkintavaltaan ja voidaan saattaa unionin tuomioistuinten tutkittavaksi ainoastaan, jos valintalautakunnan työskentelyä ohjaavia sääntöjä on rikottu.

Kilpailuun perustuvan palvelukseenoton osalta unionin tuomioistuinten valvonta rajoittuu sen tutkimiseen, että hallinnon käyttämät menettelyt ovat säännönmukaiset, että tosiseikat, joihin hallinto on tukeutunut päätöksenteossaan, pitävät aineellisesti paikkansa ja ettei hallinnolliseen päätökseen liity ilmeistä arviointivirhettä, oikeudellista virhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä.

(ks. 93 ja 94 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑53/00, Angioli v. komissio, 23.1.2003, 91 ja 92 kohta

6.      Asianomaiselle vastaisen päätöksen perusteluvelvollisuudella pyritään yhtäältä antamaan päätöksen adressaatille tarvittavat tiedot, jotta tämä voi arvioida, onko päätös asianmukainen, ja toisaalta mahdollistamaan tuomioistuinten harjoittama valvonta. Kun on kyse kilpailun valintalautakunnan tekemistä päätöksistä, tämä velvollisuus on kuitenkin sovitettava yhteen henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetyn valituslautakunnan työskentelyn salaisuuden säilyttämisen kanssa. Tämän salaisuuden säilyttäminen estää valintalautakuntien jäsenten henkilökohtaisten kannanottojen ja hakijoiden henkilökohtaiseen tai vertailevaan arviointiin liittyvien seikkojen paljastamisen. Tässä tilanteessa kilpailun valintalautakunnan päätösten perusteluvaatimuksessa on otettava huomioon asianomaisen työskentelyn luonne, johon kuuluu yleisesti ottaen ainakin kaksi erillistä vaihetta, eli ensinnäkin hakemusten tutkiminen kilpailuun hyväksyttyjen hakijoiden valitsemiseksi ja toiseksi sen tutkiminen, soveltuvatko hakijat täytettäviin virkoihin, jotta voidaan laatia soveltuvien hakijoiden luettelo.

Kilpailun valintalautakunnan työskentelyn toinen vaihe on ennen kaikkea luonteeltaan vertailevaa, ja sen vuoksi siihen sovelletaan tälle työskentelylle ominaista salaisuutta. Valintalautakunnan ennen kokeita hyväksymät arviointiparametrit ovat osa sitä luonteeltaan vertailevaa arviointia, jonka valintalautakunta suorittaa kunkin hakijan ansioista. Näihin parametreihin sovelletaan siten samaa salaisuutta, jota sovelletaan valintalautakunnan päätöksentekoon. Luonteeltaan vertaileva arviointi, jonka valintalautakunta suorittaa, kuvastuu valintalautakunnan hakijoille antamina arvosanoina. Nämä arvosanat kertovat niistä arvoarvostelmista, jotka valintalautakunta on tehnyt jokaisesta hakijasta. Valintalautakunnan työskentelyn salainen luonne huomioon ottaen eri valintakokeissa saatujen arvosanojen ilmoittaminen on riittävä perustelu valintalautakunnan päätöksille. Tällaisella perustelulla ei loukata hakijoiden oikeuksia.

Kilpailun valintalautakunnalla kilpailun kokeiden tulosten arviointia varten olevaan laajaan harkintavaltaan nähden valintalautakunnalle, kun se perustelee hakijan epäonnistumista kokeessa, ei voida asettaa velvollisuutta täsmentää hakijoiden riittämättöminä pidettyjä vastauksia tai selittää, minkä vuoksi näistä vastauksia pidettiin riittämättöminä. Tällainen perustelujen taso ei ole tarpeen, jotta tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa ja jotta hakija voi arvioida, onko hänen tarkoituksenmukaista tehdä valitus tai mahdollisesti nostaa kanne.

(ks. 106–109 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: em. asia parlamentti v. Innamorati, 23–29 ja 32 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Pimley-Smith v. komissio, 63 ja 64 kohta ja asia T‑19/03, Konstantopoulou v. yhteisöjen tuomioistuin, 19.2.2004, 34 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑16/07, Dragoman v. komissio, 30.4.2008, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen