VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
30 päivänä marraskuuta 2009
Asia F-80/08
Fritz Harald Wenig
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Virkamiehet – Kurinpitomenettely – Virkamiehen pidättäminen tehtävistä – Palkanpidätys – Vakavaa virhettä koskeva väite – Puolustautumisoikeudet – Toimivalta – Toimivallan siirtoa ei ole julkistettu – Riidanalaisen toimen tekijän toimivallan puuttuminen
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Fritz Harald Wenig vaatii sellaisen Euroopan yhteisöjen henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla 18.9.2008 tehdyn komission päätöksen kumoamista, jolla hänet pidätetään virantoimituksesta toistaiseksi ja hänen palkastaan pidätetään 1000 euroa kuukaudessa enintään kuuden kuukauden ajan. Kantaja on lisäksi erillisellä asiakirjalla vaatinut riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.
Ratkaisu: Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 23 ja 24 artiklan nojalla 18.9.2008 tehty komission päätös, jolla kantaja pidätettiin virantoimituksesta toistaiseksi ja jolla hänen palkastaan määrättiin pidätettäväksi 1 000 euron kuukausittainen määrä enintään kuusi kuukautta kestävän ajanjakson ajan, kumotaan. Komissio velvoitetaan korvaamaan pääasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Välitoimesta aiheutuneiden kulujen osalta osapuolet vastaavat kukin omista kuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Oikeussuojan tarve – Eläkkeelle siirretty virkamies
(Henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevan 24 artiklan 2 kohta)
2. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely
(Henkilöstösääntöjen liite IX)
3. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Seuraamus – Lykkääminen
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Peruste, joka perustuu kantajalle vastaisen toimen tekijän toimivallan puuttumiseen – Viran puolesta huomioon otettava peruste
5. Virkamiehet – Nimittävä viranomainen – Mainitun viranomaisen toimivallan käyttöä koskeva päätös
(Henkilöstösääntöjen 2 artikla)
1. Koska päätös, jolla kantaja on pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi ja jolla hänen palkastaan on tehty pidätys enintään kuuden kuukauden ajaksi, ei vaikuta ainoastaan kantajan aineelliseen asemaan, vaan myös hänen kunniaansa, kanne ei jää ilman kohdetta eikä kantajan tarve hakea koko päätöksen kumoamista katoa sen vuoksi, että se on implisiittisesti, mutta väistämättä kumottu, kun kantaja on siirretty eläkkeelle, ja että jo ennen kyseisen kanteen nostamista päätöksen voimassaolo oli päättynyt siltä osin kuin siinä on määrätty palkasta tehtävästä pidätyksestä, koska kyseinen pidätys on rajattu kuuteen kuukauteen henkilöstösääntöjen liitteessä IX olevalla 24 artiklan 1 kohdalla.
(ks. 33–35 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑198/07 P, Gordon v. komissio, 22.12.2008 (Kok., s. I‑10701, 44 ja 45 kohta)
2. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Virantoimituksesta pidättämistä ja palkasta tehtävää pidätystä koskeva menettely ei kuitenkaan ole tuomioistuinmenettely, vaan hallinnollinen menettely, joten komissiota ei voida pitää mainitun sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena. Näin ollen mainitulla artiklalla tuomioistuimelle asetettujen velvoitteiden noudattamista ei voida edellyttää komissiolta silloin, kun se pidättää virkamiehen virantoimituksesta ja tekee pidätyksiä hänen palkastaan.
(ks. 57–59 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑252/97 P, N v. komissio, 16.7.1998 (Kok., s. I‑4871, 52 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑26/89, de Compte v. parlamentti, 17.10.1991 (Kok., s. II‑781, 94 kohta) ja asia T‑23/00, A v. komissio, 21.11.2000 (Kok. H., s. I‑A‑263 ja II‑1211, 24 kohta)
3. Yhteisöjen tuomioistuimen suorittama virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä koskevan toimenpiteen perusteltavuuden valvonta voi olla vain erittäin rajallista, kun otetaan huomioon mainitunlaisen toimenpiteen väliaikainen luonne. Tuomioistuimen on siis valvottava vain sitä, ovatko vakavaa virhettä koskevat väitteet riittävän todennäköisiä ja sitä, etteivät ne ole selvästi täysin perusteettomia.
(ks. 67 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑211/98 R, Willeme v. komissio, 10.2.1999 (Kok. H., s. I‑A‑15 ja II 57, 30 kohta)
4. Virkamiehelle vastaisen toimen tekijän toimivallan puuttumista koskeva kanneperuste on ehdoton peruste, joka yhteisöjen tuomioistuimen on joka tapauksessa otettava huomioon viran puolesta.
(ks. 83 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑210/98 P, Salzgitter v. komissio, 13.7.2000 (Kok., s. I‑5843, 56 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/04, Vounakis v. komissio, 13.7.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑155 ja II‑A‑2‑735, 30 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑17/05, de Brito Sequeira Carvalho v. komissio, 13.12.2006 (Kok. H., s. I‑A‑1‑149 ja II‑A‑1‑577, 51 kohta) ja asia F‑10/07, Botos v. komissio, 18.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 78 kohta)
5. Päätökset, jotka koskevat nimittävälle viranomaiselle annetun toimivallan jakamista, ovat toimielimen sisäisiä työskentelyn järjestämistä koskevia sääntöjä. Perustamissopimusten määräyksissä eikä henkilöstösääntöjen säännöksissä ja etenkään niiden 2 artiklassa ei määrätä, että mainitunlaisten päätösten julkistaminen olisi niiden voimaantulon edellytys ja siis edellytys sille, että niihin voidaan vedota virkamiestä vastaan.
Oikeusvarmuuden periaatteen, jonka mukaan viranomaistoimeen ei voida vedota oikeussubjektia vastaan ennen kuin tällä on ollut mahdollisuus saada siitä tieto, kunnioittaminen merkitsee näin ollen kuitenkin sitä, että vaikka missään kirjoitetussa määräyksessä tai säännöksessä ei säädetä nimenomaisesti, että henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa viranomaiselle, joka saa tehdä sopimuksen palvelukseen ottamisesta, annetun toimivallan käyttöä koskevat päätökset on julkistettava, ne on silti julkistettava tarkoituksenmukaisella tavalla sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaan ja siinä muodossa, jotka hallinto päättää.
Komissio itsekin vastaa lähtökohtaisesti sen varmistamisesta, että henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa viranomaiselle, joka saa tehdä sopimuksen palvelukseen ottamisesta, annetun toimivallan käyttöä koskevat päätökset julkistetaan, koska ne julkaistaan tavallisesti hallinnollisissa tiedotteissa. Oikeusvarmuutta koskeva pakottava vaatimus edellyttää myös, että yhteisön säännöstö antaa niille, joita asia koskee, mahdollisuuden saada tarkkaan tietää niiden velvollisuuksien laajuuden, jotka säännöstössä heille määrätään, joten oikeussubjektien on voitava yksiselitteisesti saada tietää oikeutensa ja velvollisuutensa. Henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa viranomaiselle, joka saa tehdä sopimuksen palvelukseen ottamisesta, annetun toimivallan jaon määrittämistä koskevien päätösten riittävän julkisuuden varmistamisen tarve ilmenee lisäksi myös hyvää hallintoa henkilöstöhallinnon alalla koskevista säännöistä.
Komissiolla olevaa velvollisuutta päätöksen, jolla virkamies pidätetään virantoimituksesta, tarkoituksenmukaisen julkisuuden varmistamisesta on noudatettava aivan erityisellä huolellisuudella silloin, kun mainittu toimivalta on siirretty yhdelle ainoalle henkilölle eli henkilöstöstä vastaavalle komission jäsenelle, vaikka se kuului aiemmin komission korkeimmalle viranomaiselle eli esillä olevassa asiassa komission jäsenten kollegiolle. Toimi, jonka on tehnyt yksi ainoa henkilö, antaa sen addressaattina olevalle virkamiehelle vähemmän suojaa kuin suoja, jonka kollegiaalisen elimen tekemä toimi takaa, koska kollegiaalinen elin pystyy jäsentensä pohdintojen vuoksi ottamaan huomioon enemmän asiassa merkityksellisiä tietoja.
(ks. 87, 89–91, 93, 94 ja 96 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 46/72, De Greef v. komissio, 30.5.1973 (Kok., s. 543, 18 kohta); asia 98/78, Racke, 25.1.1979 (Kok., s. 69, 15 kohta); asia 99/78, Weingut Decker, 25.1.1979 (Kok., s. 101, 3 kohta); asia C‑158/06, ROM-projecten, 21.6.2007 (Kok., s. I‑5103, 25 kohta) ja asia C‑161/06, Skoma-Lux, 11.12.2007 (Kok., s. I‑10841, 37 ja 38 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑76/98, Hamptaux v. komissio, 25.3.1999 (Kok. H., s. I‑A‑59 ja II‑303, 23 kohta)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑89/07, Kuchta v. EKP, 9.7.2008 (Kok. H., s. I‑A‑1‑0000 ja II‑A‑1‑0000, 62 kohta)