EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2012
Asia F‑90/11
BS
vastaan
Euroopan komissio
Henkilöstö – Entinen virkamies – Sosiaaliturva – Henkilöstösääntöjen 73 artikla – Tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annetut määräykset – Vakuutusmääräyksiin liitetty taulukko – Fyysisen ja psyykkisen työkyvyttömyyden aste – Taulukon tulkinta – Lääketieteellinen lautakunta – Toimeksianto – Kollegisen päätöksenteon periaate
Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Euroopan komission entinen virkamies BS vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 20.12.2010 tehdyn päätöksen, jolla nimittävä viranomainen päätti Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 73 artiklan nojalla aloitetun menettelyn katsottuaan, ettei kantaja ollut fyysisesti tai psyykkisesti työkyvytön.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan jäsenen kieltäytyminen lausunnon allekirjoittamisesta – Muotovirhettä ei ole – Edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen määräysten 22 artiklan 3 kohta)
2. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan toimivalta – Oikeudelliset arvioinnit eivät kuulu lautakunnan toimivaltaan – Työkyvyttömyyskertoimia koskevan taulukon tulkinta – Hyväksyttävyys
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 3 kohta ja liite C)
3. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääkärinlausunto – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 3 kohta)
4. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan perusteluvelvollisuuden laajuus
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 3 kohta)
5. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan velvollisuus vastata nimittävän viranomaisen antamassa toimeksiannossa esitettyihin kysymyksiin – Ulottuvuus – Rajat
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 2 kohta)
6. Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Työkyvyttömyyden käsite – Riittävän vakavien vammojen kuuluminen käsitteeseen
(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten liitteessä A oleva 73 artikla)
1. Lääketieteellisen lautakunnan lausuntoon ei sisälly muotovirhettä pelkästään sillä perusteella, että yksi sen jäsenistä on kieltäytynyt allekirjoittamasta sitä. Lääketieteellisen lautakunnan kollegisen päätöksenteon periaatteen noudattamiseksi on kuitenkin näytettävä, että lausunnon allekirjoittamatta jättäneellä jäsenellä on ollut tilaisuus esittää asianmukaisesti kantansa kahdelle muulle jäsenelle.
(ks. 38 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑79/09, AE v. komissio, 14.9.2010, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
2. Henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla annettujen tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 3 kohdassa rajoitetaan lääketieteellisen lautakunnan toimivalta asian puhtaasti lääketieteelliseen arviointiin ja velvoitetaan se toteamaan, ettei se ole toimivaltainen, kun kysymys on oikeudellisesta riita-asiasta.
Tässä tarkoituksessa vakuutettujen fyysisen ja psyykkisen työkyvyttömyyden asteen arvioimiseksi lääketieteellinen lautakunta soveltaa kyseisten vakuutusmääräysten liitteessä A olevaa Euroopan työkyvyttömyyskertoimia koskevaa taulukkoa sekä liitettä C. Niitä soveltaessaan lääketieteellisen lautakunnan on välttämättä yhdistettävä lääketieteelliset toteamuksensa taulukossa ja liitteessä C määriteltyihin oikeudellisiin luokkiin, mikä edellyttää näiden luokkien yksilöintiä ja rajaamista etukäteen. Lääketieteellisen lautakunnan toimintaan kuuluu siten erottamattomasti se, että se luonnehtii lääketieteelliset toteamukset, joihin se on päätynyt, soveltamiensa kertoimia koskevan taulukon ja liitteen C kannalta. Sen toimivaltaa ei ole siten suljettu pois, jos nämä toimenpiteet kuuluvat kiistatta asian lääketieteelliseen arviointiin.
Nimittävän viranomaisen on viime kädessä vahvistettava tai jätettävä vahvistamatta lääketieteellisen lautakunnan tulkinta kertoimia koskevasta taulukosta ja liitteestä C lääketieteellisen lautakunnan esittämien lääketieteellisten toteamusten luonnehtimiseksi, ja tällä vältetään vaara kyseisen tulkinnan mahdolliseen vaihteluun liittyvästä oikeudellisesta epävarmuudesta, kun otetaan huomioon lääketieteellisten lautakuntien kokoonpanoon liittyvät vaihtelut.
(ks. 62, 64, 65 ja 69 kohta)
3. Lääkärinlausuntoja koskeva laillisuusvalvonta ei ulotu varsinaisiin lääketieteellisiin arviointeihin, joita on pidettävä lopullisina, kun ne on annettu asianmukaisesti. Sitä vastoin unionin tuomioistuimilla on toimivalta tutkia, onko lääkärinlausunto perusteltu sillä tavoin, että on mahdollista arvioida seikkoja, joihin siinä olevat päätelmät perustuvat, ja onko sen sisältämien lääketieteellisten toteamusten ja niistä johtuvien päätelmien välillä ymmärrettävä yhteys.
(ks. 72 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑47/97, Plug v. komissio, 27.6.2000, 117 kohta
4. Lääketieteellisen lautakunnan tehtävänä on antaa lausunto sen käsiteltäväksi saatetuista lääketieteellisistä kysymyksistä. Tämän tehtävän vuoksi sille asetettu perusteluvelvollisuus merkitsee ainoastaan sitä, että sen on selitettävä menetelmä, joka on johtanut sen lopullisesti hyväksymiin lääketieteellisiin päätelmiin sen käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Tämä perusteluvelvollisuus ei velvoita sitä selittämään, mistä syistä se on katsonut olevansa toimivaltainen.
(ks. 77 kohta)
5. Lääketieteellistä lautakuntaa ei voida kritisoida siitä, että se ei ole vastannut yksityiskohtaisesti kaikkiin sille annetussa toimeksiannossa mainittuihin kohtiin, jos asiakirja-aineistosta muutoin ilmenee, että se on esittänyt nimittävälle viranomaiselle lääketieteellisissä arvioinneissaan kaikki sen päätöksenteon kannalta tarpeelliset seikat. Vaikka tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 2 kohdan mukaan toimielin laatii toimeksiannon, jonka se sitten antaa lääketieteelliselle lautakunnalle, näissä määräyksissä ei todeta nimenomaisesti, että lääketieteellisen lautakunnan pitäisi vastata jokaiseen kyseisen toimeksiannon sisältämään kysymykseen.
Vakuutusmääräyksissä lääketieteelliselle lautakunnalle annetut tehtävät ovat laajat, ja niihin sisältyy kaikkien sellaisten lääketieteellisten arviointien toimittaminen nimittävälle viranomaiselle, jotka ovat tarpeen nimittävän viranomaisen tehdessä päätöksen, joka koskee fyysisen ja psyykkisen työkyvyttömyyden asteen vahvistamista. Lisäksi lääketieteellisen lautakunnan on sille vakuutusmääräyksissä annetun tehtävän puitteissa esitettävä arviointinsa lääketieteellisistä kysymyksistä täysin objektiivisesti ja riippumattomasti, mikä edellyttää sitä, että sillä on täysi harkintavalta. Nimittävä viranomainen voi saadessaan lausunnon lääketieteelliseltä lautakunnalta, jolle se oli antanut toimeksiannon, täsmentää kysymyksiään tai esittää uusia kysymyksiä lisätoimeksiannolla saadakseen kaikki toivomansa arvioinnit, ja lääketieteellisen lautakunnan on näissä tapauksissa vastattava selkeästi ja täsmällisesti nimittävän viranomaisen esittämiin kysymyksiin. Vaikka toimeksiannossa ei olisi kysymystä jostakin määrätystä seikasta, lääketieteellisellä lautakunnalla on toimivalta esittää nimittävälle viranomaiselle ylimääräisiä lääketieteellisiä toteamuksia, jotka ovat omiaan selventämään nimittävän viranomaisen päätöstä.
(ks. 80–85 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 2/87, Biedermann v. tilintarkastustuomioistuin, 19.1.1988, 19 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑4/96, S v. yhteisöjen tuomioistuin, 9.7.1997, 41, 42 ja 44 kohta
6. Henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitetulla tavalla työkyvyttömänä on pidettävä henkilöä, joka ei tapaturman tai ammattitaudin seurauksena kykene enää kokonaan tai osittain normaaliin työelämään. Olisi siten vastoin henkilöstösääntöjen 73 artiklan tarkoitusta, jona on nimenomaan kattaa tällainen työkyvyttömyysriski, tulkita tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen määräysten liitteessä A olevan Euroopan työkyvyttömyyskertoimia koskevan taulukon 73 artiklaa siten, että kaikki ihovauriot voisivat niiden vakavuudesta riippumatta johtaa vähintään viiden prosentin fyysisen tai psyykkisen työkyvyttömyyden asteeseen. Näin ollen ainoastaan riittävän vakavat vammat voidaan ottaa huomioon.
(ks. 91 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 152/77, B. v. komissio, 2.10.1979, 10 kohta