UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
5 päivänä syyskuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano elatusvelvollisuutta koskevissa asioissa – Asetus (EY) N:o 4/2009 – 3 artiklan a ja d alakohta ja 5 artikla – Tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu kolme toisiinsa liittyvää vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus – Toteaminen toimivaltaiseksi avioeron osalta ja vailla toimivaltaa olevaksi vanhempainvastuun osalta – Toimivalta käsitellä lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus – Vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, jossa hän vastaa
Asiassa C-468/18,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Judecătoria Constanţa (Constanţan alioikeus, Romania) on esittänyt 11.7.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.7.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
R
vastaan
P,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Prechal sekä tuomarit F. Biltgen, J. Malenovský, C. G. Fernlund (esittelevä tuomari) ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Romanian hallitus, asiamiehinään C. Canţăr, E. Gane ja A. Voicu,
– Euroopan komissio, asiamiehenään M. Wilderspin, avustajanaan D. Calciu, avocate,
kuultuaan julkisasiamiehen 29.7.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 (EUVL 2009, L 7, s. 1) 3 artiklan a ja d alakohdan ja 5 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä R, jonka asuinpaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja toisaalta P, jonka asuinpaikka on Romaniassa, ja jossa on kyse avioeroa, heidän alaikäisen lapsensa elatusapua ja vanhempainvastuuta koskevista vaatimuksista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EY) N:o 2201/2003
3 Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1 ja oikaisu EUVL 2013, L 82, s. 63) johdanto-osan 5 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”5) Kaikkien lasten tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tämä asetus kattaa kaikki vanhempainvastuuta koskevat tuomiot, mukaan luettuina lastensuojelutoimenpiteet, riippumatta niiden yhteydestä avioliitto-oikeuden alaan kuuluviin menettelyihin.
– –
12) Tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännökset vanhempainvastuuta koskevissa asioissa on muotoiltu lapsen edun perusteella ja ottaen erityisesti huomioon läheisyyden periaate. Niinpä toimivallan pitäisi ensisijaisesti olla tuomioistuimilla siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka on, paitsi tietyissä olosuhteissa lapsen asuinpaikan muuttuessa tai lapsen huoltajien sovittua toisin.”
4 Kyseisen asetuksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:
a) avioeroon, asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen;
b) vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.
– –
3) Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin:
– –
e) elatusvelvoitteet;
– – ”
5 Mainitun asetuksen 2 artiklan 7 alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
7) ’vanhempainvastuulla’ oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden.”
6 Saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan avioeroa koskevassa asiassa ovat toimivaltaisia sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat.
7 Asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia vanhempainvastuuta koskevissa asioissa, jos lapsen asuinpaikka on asian vireillepanoajankohtana kyseisessä jäsenvaltiossa.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei 9, 10 ja 12 artiklassa toisin säädetä.”
8 Asetuksen 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeuspaikkasopimus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltion tuomioistuimet, jotka käyttävät 3 artiklan nojalla toimivaltaa avioeroa, asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskevan hakemuksen osalta, ovat toimivaltaisia kyseiseen hakemukseen liittyvässä vanhempainvastuuta koskevassa asiassa kun:
a) ainakin toisella puolisoista on vanhempainvastuu lapsesta;
ja
b) kyseisten tuomioistuinten toimivalta on puolisoiden ja vanhempainvastuunkantajien nimenomaisesti tai millä muulla tavalla tahansa yksiselitteisesti hyväksymä asian vireillepanoajankohtana ja toimivalta on lapsen edun mukainen.
– –”
Asetus N:o 4/2009
9 Asetuksen N:o 4/2009 ensimmäisen ja toisen perustelukappaleen mukaan sen tavoitteena on toimenpiteiden hyväksyminen siviilioikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla, ja sen tarkoituksena on erityisesti edistää lainvalintaa ja tuomioistuimen toimivallan määräytymistä koskevien, jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhteensopivuutta.
10 Asetuksen N:o 4/2009 johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Elatusvelkojan olisi pystyttävä saamaan jäsenvaltiossa vaivattomasti päätös, joka on ilman eri toimenpiteitä täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa ilman minkäänlaisia muita muodollisuuksia.”
11 Kyseisen asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Jotta voidaan suojata elatusvelkojien edut ja edistää hyvää oikeudenkäyttöä Euroopan unionissa, olisi [tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetusta neuvoston] asetuksesta (EY) N:o 44/2001 [EYVL 2001, L 12, s. 1] johtuvia toimivaltasääntöjä mukautettava. Se seikka, että vastaajan asuinpaikka on kolmannessa valtiossa, ei saisi enää olla syynä jättää soveltamatta yhteisön toimivaltasääntöjä, eikä viittausta kansallisen lainsäädännön toimivaltasääntöihin olisi enää sallittava. Tässä asetuksessa olisi siten määritettävä ne tapaukset, joissa jäsenvaltion tuomioistuin voi käyttää toissijaista toimivaltaa.”
12 Mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 10 alakohdan mukaan ”velkojalla” tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä, jolla on oikeus tai jolla väitetään olevan oikeus saada elatusapua”.
13 Saman asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Elatusvelvoitteita koskevissa asioissa ovat jäsenvaltioissa toimivaltaisia:
a) vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, tai
b) velkojan asuinpaikan tuomioistuin, tai
c) tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista henkilön oikeudellista asemaa koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen, tai
d) tuomioistuin, jolla siihen sovellettavan lainsäädännön mukaisesti on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva kanne, jos elatusta koskeva vaatimus on liitännäinen tähän kanteeseen nähden, paitsi jos tämä toimivalta perustuu yksinomaan osapuolen kansalaisuuteen.”
14 Asetuksen N:o 4/2009 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta”, säädetään seuraavaa:
”Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, jäsenvaltion tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan.”
15 Tämän asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Toimivallan tutkiminen”, säädetään seuraavaa:
”Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pantu kanne koskee asiaa, jossa tuomioistuin ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa.”
Romanian oikeus
16 Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Romanian tuomioistuinten on omasta aloitteistaan tutkittava toimivaltansa. Asianosainen voi kuitenkin missä tahansa asian käsittelyn vaiheessa kiistää sen tuomioistuimen toimivallan, joka on ilmoittanut olevansa toimivaltainen, jolloin tuomioistuimen on tutkittava tämä väite.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
17 R ja P, jotka ovat Romanian kansalaisia, avioituivat 15.8.2015 Romaniassa. He ovat Belfastissa (Yhdistynyt kuningaskunta), jossa he asuivat ennen erilleen muuttamista, 8.11.2015 syntyneen lapsen äiti ja isä.
18 Kun he muuttivat erilleen vuonna 2016, isä (P) palasi Romaniaan, kun taas äiti (R) jäi Belfastiin lapsen kanssa.
19 R haastoi 29.9.2016 jätetyllä kannekirjelmällä P:n Judecătoria Constanțaan (Constanțan alioikeus, Romania) ja vaati, että tuomioistuin myöntää avioeron, vahvistaa, että lapsen asuinpaikka on hänen luonaan, päättää, että vanhempainvastuu kuuluu yksinomaan hänelle, ja velvoittaa P:n maksamaan lapsesta elatusapua.
20 P on kiistänyt ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimivallan.
21 Kyseinen tuomioistuin ilmoitti olevansa asetuksen N:o 2201/2003 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla toimivaltainen käsittelemään avioeroa koskevan vaatimuksen puolisoiden kansalaisuuden perusteella.
22 Kyseinen tuomioistuin päätti kuitenkin 8.6.2017 erottaa toisistaan yhtäältä vaatimuksen vanhempainvastuun käyttämisen myöntämisestä äidille ja lapsen asuinpaikan vahvistamisesta äidin luokse ja toisaalta vaatimuksen maksaa lapsesta elatusapua. Näin ollen vireille tuli kaksi uutta asiaa, jotka koskevat näitä kahta vaatimusta.
23 Ensimmäisen vaatimuksen, joka liittyy vanhempainvastuun käyttämiseen, osalta ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoi, etteivät asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt oikeuspaikkasopimuksen edellytykset – mukaan lukien lapsen etua koskeva edellytys – täyty, ja ilmoitti, että se ei ole toimivaltainen. Lisäksi kyseinen tuomioistuin katsoi, että asetuksen N:o 2201/2003 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimilla on toimivalta lausua tästä vaatimuksesta, koska lapsen asuinpaikka on ollut hänen syntymästään asti kyseisessä jäsenvaltiossa. Asianosaiset eivät valittaneet ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisusta, jossa se ilmoitti, ettei sillä ole tältä osin toimivaltaa.
24 Toisen vaatimuksen, jonka mukaan isän on maksettava lapsesta elatusapua, osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti olevansa toimivaltainen asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan nojalla vastaajan asuinpaikan perusteella. Kyseinen tuomioistuin lisää, että kun P vastasi asiassa tuomioistuimessa kiistämättä toimivaltaa tämän vaatimuksen osalta, tämä pyysi R:n tavoin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittäisi asiaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.
25 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtyy asianosaisten epäilyksiin omasta toimivallastaan ja täsmentää, että se voi Romanian oikeuden nojalla tutkia toimivaltansa omasta aloitteestaan asian kaikissa vaiheissa. Se tiedustelee, onko 16.7.2015 annettua tuomiota A (C-184/14, EU:C:2015:479) tulkittava siten, että kun yhdellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva asia ja toisella tuomioistuimella on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta koskeva asia tämän lapsen osalta, ainoastaan viimeksi mainittu tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan lapsen elatusapua koskevan asian.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tiedustelevansa erityisesti, missä suhteessa ovat keskenään asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohta, jossa nimetään toimivaltaiseksi vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, kyseisen asetuksen 3 artiklan d alakohta, jossa nimetään toimivaltaiseksi vanhempainvastuuta koskevassa asiassa toimivaltainen tuomioistuin, ja kyseisen asetuksen 5 artikla, jossa nimetään toimivaltaiseksi tuomioistuin, jossa vastaaja vastaa kiistämättä toimivaltaa.
27 Tässä tilanteessa Judecătoria Constanța on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko siinä tapauksessa, että jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne, johon sisältyy kolme vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohtaa ja 5 artiklaa tulkita siten, että avioeroasian käsittelevä tuomioistuin, joka samanaikaisesti on myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa vastaaja on vastannut, voi ratkaista lapsen elatusta koskevan vaatimuksen, vaikka se on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta kyseisen lapsen osalta koskevassa asiassa, vai voiko elatusta koskevan vaatimuksen ratkaista ainoastaan tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus?
2) Säilyykö vastaavassa tilanteessa kansallisen tuomioistuimen toimivallan osalta lapsen elatusta koskeva vaatimus luonteeltaan liitännäisenä vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen nähden edellä mainitun asetuksen 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla?
3) Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko lapsen edun mukaista, että asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan perusteella toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin ratkaisee vaatimuksen, joka koskee vanhemman elatusvelvollisuutta avioerovaatimuksen kohteena olevassa avioliitossa syntyneen alaikäisen lapsen osalta, kun otetaan huomioon, että kyseinen tuomioistuin on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta koskevassa asiassa ja todennut lainvoimaisella päätöksellä, etteivät asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklassa säädetyt edellytykset täyty?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmella kysymyksellään, jotka on käsiteltävä yhdessä, onko asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohtaa ja 5 artiklaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltion tuomioistuimelle on esitetty kolme yhdistettyä vaatimusta, jotka koskevat alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa, kyseistä lasta koskevaa vanhempainvastuuta ja tätä lasta koskevaa elatusvelvollisuutta, avioeroa käsittelevällä tuomioistuimella, joka on todennut olevansa vailla toimivaltaa ratkaista vanhempainvastuuta koskevaa vaatimusta, on kuitenkin toimivalta ratkaista kyseisen lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, koska se on myös vastaajan kotipaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa tämä on vastannut, vai voiko elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen ratkaista ainoastaan tuomioistuin, jolla on toimivalta ratkaista vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus.
29 Asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset säännökset”, sanamuodosta ilmenee, että siinä asetetaan yleiset edellytykset toimivallan myöntämiseksi jäsenvaltioiden tuomioistuimille elatusvelvoitteita koskevissa asioissa. Nämä edellytykset ovat vaihtoehtoisia, kuten konjunktion ”tai” käyttö kunkin niiden mainitsemisen jälkeen osoittaa (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, A, C-184/14, EU:C:2015:479, 34 kohta).
30 Tältä osin on muistettava, että koska asetuksen N:o 4/2009 tavoitteena on – kuten sen johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee – suojata elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen osalta heikoimpana asianosaisena pidettävän elatusvelkojan edut, mainitun asetuksen 3 artiklassa annetaan hänelle mahdollisuus esittää vaatimus valitsemalla muu kuin asetuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetty toimivaltaperuste (ks. vastaavasti tuomio 15.1.2004, Blijdenstein, C-433/01, EU:C:2004:21, 29 kohta ja tuomio 18.12.2014, Sanders ja Huber, C-400/13 ja C-408/13, EU:C:2014:2461, 27 ja 28 kohta).
31 Elatusvelkoja voi näin ollen esittää vaatimuksensa joko 3 artiklan a alakohdan mukaisesti vastaajan asuinpaikan tuomioistuimessa tai kyseisen artiklan b alakohdan mukaisesti velkojan oman asuinpaikan tuomioistuimessa tai lisäksi saman artiklan c ja d alakohdan mukaisesti silloin, kun elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus on liitännäinen henkilön oikeudellista asemaa koskevaan kanteeseen nähden, kuten avioerovaatimukseen (c alakohta) tai vanhempainvastuuta koskevaan vaatimukseen (d alakohta), tuomioistuimessa, jolla on toimivalta ratkaista jompikumpi näistä kanteista.
32 Asetuksen N:o 4/2009 5 artiklassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltion tuomioistuin, jossa vastaaja vastaa, on toimivaltainen, paitsi jos vastaaja on vastannut kiistääkseen mainitun toimivallan. Kuten ilmaisusta ”sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla” ilmenee, kyseisessä artiklassa säädetään toimivaltaperusteesta, jota sovelletaan, jos erityisesti tämän asetuksen 3 artiklan mukaisia perusteita ei voida soveltaa.
33 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vastaajan asuinpaikan tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi elatusvelkoja on saattanut asian, on toimivaltainen ratkaisemaan lapsen elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohdan nojalla. Se on myös toimivaltainen kyseisen asetuksen 5 artiklan nojalla tuomioistuimena, jossa vastaaja on vastannut kiistämättä toimivaltaa.
34 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuitenkin, puuttuuko siltä toimivalta ratkaista lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus sen vuoksi, että se on todennut olevansa vailla toimivaltaa ratkaista vanhempainvastuuta koskevaa vaatimusta, joka koskee erityisesti vanhempainvastuun käyttämistä ja lapsen huoltoa, lapsen asuinpaikka mukaan lukien.
35 Kuten edellä 23 kohdassa on todettu, kyseinen tuomioistuin toteaa ilmoittaneensa, ettei sillä ollut toimivaltaa ratkaista vanhempainvastuun käyttämistä koskevaa vaatimusta sillä perusteella, että asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklassa säädetyt oikeuspaikkasopimuksen edellytykset eivät täyttyneet. Se katsoo myös, että kyseisen asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivaltaisia ovat Yhdistyneen kuningaskunnan, jossa lapsen asuinpaikka on, tuomioistuimet. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee lisäksi, että kyseisen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi ei ole saatettu vanhempainvastuun käyttämistä koskevaa vaatimusta.
36 Tältä osin on huomattava, että unionin tuomioistuin on katsonut 16.7.2015 antamansa tuomion A (C-184/14, EU:C:2015:479) 40 kohdassa, että alaikäisten lasten elatusvelvollisuuteen liittyvä vaatimus on luonteeltaan erottamattomasti sidoksissa vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen. Unionin tuomioistuin on todennut kyseisen tuomion 43 kohdassa, että tuomioistuimella, joka on toimivaltainen käsittelemään vanhempainvastuuta koskevat kanteet, on parhaat mahdollisuudet konkreettisesti arvioida lapsen elatusapua koskevaa vaatimusta ja vahvistaa lapsen hoidosta ja kasvatuksesta aiheutuviin kuluihin tarkoitetun elatusavun määrä mukauttamalla se siihen, onko määrätty yhteishuollosta vai yksinhuollosta, tapaamisoikeuteen, sen kestoon ja muihin sille esitettyihin vanhempainvastuun käyttämiseen liittyviin tosiseikkoihin.
37 Päättelynsä lopussa unionin tuomioistuin totesi mainitun tuomion 48 kohdassa, että silloin kun jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu alaikäisen lapsen vanhempien asumuseroa tai yhteiselämän lopettamista koskeva kanne ja kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tähän lapseen liittyvää vanhempainvastuuta koskeva kanne, tälle samalle lapselle maksettavaa elatusapua koskeva vaatimus on liitännäinen pelkästään asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun vanhempainvastuuta koskevaan kanteeseen nähden.
38 Tuomiota A (C-184/14, EU:C:2015:479), joka annettiin 16.7.2015, ei kuitenkaan ole tulkittava siten, että kun tuomioistuin on pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa todennut, ettei sillä ole toimivaltaa ratkaista alaikäistä lasta koskevan vanhempainvastuun käyttämistä koskevaa kannetta ja kun se on nimennyt toisen tuomioistuimen toimivaltaiseksi käsittelemään kanteen, ainoastaan viimeksi mainittu on kaikissa tapauksissa toimivaltainen ratkaisemaan kaikki lapsen elatusvelvollisuutta koskevat vaatimukset.
39 Tältä osin on todettava, että unionin tuomioistuin on 16.7.2015 annetussa tuomiossa A (C-184/14, EU:C:2015:479) tulkinnut ainoastaan asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan c ja d alakohtaa eikä muita kyseisen asetuksen 3 tai 5 artiklassa säädettyjä toimivaltaperusteita. Nämä muut perusteet eivät olleet merkityksellisiä mainitussa asiassa, koska – toisin kuin pääasiassa – aviopuolisoiden eli elatusapuun oikeutettujen lasten vanhempien asuinpaikka oli samassa jäsenvaltiossa kuin heidän lapsillaan, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 52 kohdassa, ja lisäksi vastaaja oli vastannut tuomioistuimessa, johon asia oli saatettu, ainoastaan kiistääkseen sen toimivallan.
40 Näin ollen tuomioistuimen ilmoitus, jonka mukaan sillä ei ole toimivaltaa käsitellä vanhempainvastuun käyttämistä alaikäisen lapsen osalta koskevaa kannetta, ei vaikuta sen toimivaltaan ratkaista lapsen elatusvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, jos tämä toimivalta voi perustua – kuten pääasiassa – asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a alakohtaan tai tämän asetuksen 5 artiklaan.
41 Asetuksen N:o 4/2009 rakenne ja tavoitteet tukevat tätä päätelmää.
42 Asetuksen N:o 4/2009 rakenteesta on todettava, että sen II luvussa, jonka otsikko on ”Toimivalta”, säädetään kaikista säännöistä, joita sovelletaan elatusvelvoitteita koskevissa asioissa toimivaltaisen tuomioistuimen nimeämiseen. Asetuksen johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan tältä osin, ettei viittausta kansallisen lainsäädännön toimivaltasääntöihin olisi enää sallittava, koska kyseisen asetuksen sääntöjä on pidettävä tyhjentävinä.
43 Jos siis tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, ei ole toimivaltainen käsittelemään vanhempainvastuuta koskevaa kannetta kyseisen lapsen osalta, on aluksi tarkistettava, onko tällä tuomioistuimella toimivalta ratkaista asia muulla perusteella tämän asetuksen nojalla (määräys 16.1.2018, PM, C-604/17, ei julkaistu, EU:C:2018:10, 33 kohta ja määräys 10.4.2018, CV, C‑85/18 PPU, EU:C:2018:220, 55 kohta).
44 Lisäksi on huomattava, ettei asetuksessa N:o 4/2009 säädetä tuomioistuimen, jolla on jonkin asetuksen säännöksen mukaan toimivalta ja jossa on säännöstenmukaisesti esitetty vaatimus, mahdollisuudesta jättää vaatimus tutkimatta sellaisen tuomioistuimen hyväksi, jolla olisi sen mukaan paremmat edellytykset asian käsittelyyn, kuten vanhempainvastuun osalta on mahdollista asetuksen N:o 2201/2003 15 artiklan mukaisesti.
45 Tällainen tulkinta vastaa myös edellä 30 kohdassa mieleen palautettua asetuksen N:o 4/2009 tavoitetta. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 59 ja 61 kohdassa, kyseisessä asetuksessa säädetään vaihtoehtoisista toimivaltaperusteista, jotka ovat keskenään samanarvoisia ja joissa kantajan valinnalle annetaan etusija.
46 Tämän valinnan merkitys elatusvelkojan suojaamiseksi vastaa elatusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 23.11.2007 tehtyä Haagin pöytäkirjaa, joka on hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 30.11.2009 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/941/EY (EUVL 2009, L 331, s. 17) ja josta unionin tuomioistuin on todennut, että sillä on kiinteä yhteys asetukseen N:o 4/2009 (tuomio 7.6.2018, KP, C-83/17, EU:C:2018:408, 49 kohta). Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että tämän pöytäkirjan mukaan elatusvelkojat voivat de facto valita elatusvelvollisuutta koskevaan vaatimukseensa sovellettavan lain, koska siinä määrätään, että sen valtion lain sijaan, jossa elatusvelkojan asuinpaikka on, sovelletaan ensisijaisesti tuomioistuinvaltion lakia, kun tämä on esittänyt vaatimuksensa velallisen asuinpaikan toimivaltaisessa viranomaisessa (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2018, Mölk, C-214/17, EU:C:2018:744, 31 ja 32 kohta).
47 Asetuksen N:o 4/2009 tulkinta, jonka mukaan ainoastaan vanhempainvastuuta koskevissa asioissa toimivaltainen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen, voi näin ollen loukata elatusvelkojan oikeutta valita paitsi toimivaltainen tuomioistuin myös vaatimukseensa sovellettava laki.
48 Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on todettava, että elatusvelkojana olevaa alaikäistä lasta edustavan vanhemman alkuperäisen valinnan esittää kaikki vaatimuksensa samassa tuomioistuimessa esteenä on vastaajan väite tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, toimivallan puuttumisesta ja tämän tuomioistuimen asetuksen N:o 2201/2003 12 artiklan mukaisesti tekemä ratkaisu, jonka mukaan se ei ole toimivaltainen vanhempainvastuuta koskevan vaatimuksen osalta.
49 Kun otetaan huomioon riski siitä, että elatusvelvollisuutta ja vanhempainvastuuta koskevat vaatimukset on esitettävä kahdessa eri tuomioistuimessa, vanhempi voi haluta lapsen edun mukaisesti peruuttaa alkuperäisen elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksensa, joka on esitetty avioeroa koskevan vaatimuksen ratkaisevalle tuomioistuimelle, jotta vanhempainvastuuta koskevassa asiassa toimivaltainen tuomioistuin olisi toimivaltainen ratkaisemaan myös elatusapua koskevan vaatimuksen.
50 Kyseinen vanhempi voi kuitenkin lapsen edun mukaisesti myös haluta pysyttää lapsen elatusapua koskevan alkuperäisen vaatimuksen tuomioistuimessa, joka ratkaisee avioeroa koskevan vaatimuksen, kun se on myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin.
51 Useat syyt, kuten julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 65–71 kohdassa mainitsemat syyt, voivat olla perusteena elatusvelkojan tällaiselle valinnalle, erityisesti mahdollisuus tuomioistuinvaltion lain, tässä tapauksessa Romanian lain, soveltamiseen, mahdollisuus ilmaista itseään äidinkielellään, menettelyn mahdolliset pienemmät kustannukset, tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, tietoisuus vastaajan maksukyvystä ja mahdollinen eksekvatuurimenettelystä luopuminen.
52 Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että asetuksen N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne, johon sisältyy kolme vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, avioeroasian käsittelevä tuomioistuin, joka on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta kyseisen lapsen osalta koskevassa asiassa, on kuitenkin toimivaltainen lapsen elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen osalta, kun se on samanaikaisesti myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa vastaaja on vastannut kiistämättä toimivaltaa.
Oikeudenkäyntikulut
53 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 3 artiklan a ja d alakohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne, johon sisältyy kolme vaatimusta, nimittäin alaikäisen lapsen vanhempien avioeroa koskeva vaatimus, vanhempainvastuuta lapsen osalta koskeva vaatimus ja lapsen elatusvelvollisuutta koskeva vaatimus, avioeroasian käsittelevä tuomioistuin, joka on katsonut olevansa vailla toimivaltaa vanhempainvastuuta kyseisen lapsen osalta koskevassa asiassa, on kuitenkin toimivaltainen lapsen elatusvelvollisuutta koskevan vaatimuksen osalta, kun se on samanaikaisesti myös vastaajan asuinpaikan tuomioistuin ja tuomioistuin, jossa vastaaja on vastannut kiistämättä toimivaltaa.
Allekirjoitukset