VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

11 päivänä helmikuuta 2009

Asia F-7/08

Peter Schönberger

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Ansiopisteiden antaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Peter Schönberger vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan 15.1.2007 tehdyn parlamentin päätöksen, jolla häneltä evättiin kolmas etusijapiste vuoden 2003 arviointikierroksella.

Ratkaisu: Euroopan parlamentin päätökset, joilla Schönbergeriltä evätään kolmas etusijapiste vuoden 2003 arviointikierroksella, hylätään. Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta – Rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Yhdenvertaisen kohtelun käsite

1.      Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, kun se arvioi ansioita, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätös ylennyksestä henkilösääntöjen 45 artiklan perusteella, ja yhteisön tuomioistuinten on valvottava ainoastaan sitä, onko se pysynyt moitteettomissa rajoissa, ja sitä, ettei se ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti, kun otetaan huomioon menettelytavat ja perusteet, jotka ovat voineet johtaa hallinnon arviointiin. Virkamiestuomioistuin ei siten voi korvata nimittävän viranomaisen arviointia virkamiesten pätevyydestä ja ansioista omalla arvioinnillaan.

Hallinnolle näin annettua harkintavaltaa rajoittaa kuitenkin tarve vertailla virkamiesten ansioita huolellisesti ja puolueettomasti yksikön edun nimissä ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Käytännössä tämä tarkastelu on tehtävä yhdenvertaisin perustein sekä vertailukelpoisten tietolähteiden ja tietojen perusteella.

Tarve tehdä tämä tarkastelu yhdenvertaisin perustein sekä käytettävissä olevien etusijapisteiden rajallinen määrä edellyttävät sitä, että nämä pisteet annetaan kaikkein ansioituneimmille virkamiehille ansioiden alenevassa järjestyksessä, kunnes pistekiintiö on käytetty. Jos tällaisen ansioiden vertailun tutkimisen yhteydessä todetaan, että tietyillä virkamiehillä on vastaavat ansiot, näille virkamiehille on annettava sama määrä etusijapisteitä. Jos pisteiden määrä on riittämätön, valinta useiden yhtä ansioituneiden välillä on tehtävä muiden seikkojen, kuten palvelusvuosien, perusteella.

(ks. 42–44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, 3.4.2003 (Kok., s. I‑3019, 35 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑76/92, Tsirimokos v. parlamentti, 30.11.1993 (Kok., s. II‑1281, 21 kohta); asia T‑262/94, Baiwir v. komissio, 6.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑257 ja II‑739, 66 kohta); asia T‑134/02, Tejada Fernández v. komissio, 9.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑125 ja II‑609, 41 kohta); asia T‑353/03, Nielsen v. neuvosto, 13.4.2005 (Kok. H., s. I‑A‑95 ja II‑443, 58 kohta) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok., s. II‑4137, 93 kohta)

2.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukataan, jos kahta henkilöryhmää, joiden tosiasialliset tilanteet ja oikeudelliset tilanteet eivät poikkea olennaisesti toisistaan, kohdellaan eri tavalla ja jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla. Vaatimus, jonka mukaan virkamiehen on osoitettava, että hänen ansionsa ovat suuremmat kuin virkamiesten, joihin häntä on verrattu, jotta hän voisi saada saman etusijapisteiden määrän, merkitsee siten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.

(ks. 45 ja 49–59 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 817/79, Buyl ym. v. komissio, 4.2.1982 (Kok., s. 245, 29 kohta) ja asia 119/83, Appelbaum v. komissio, 11.7.1985 (Kok., s. 2423, 25 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑18/89 ja T‑24/89, Tagaras v. yhteisöjen tuomioistuin, 7.2.1991 (Kok., s. II‑53, 68 kohta)