Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 28.8.2020 – EB, JS ja DP v. Versicherungsanstalt öffentlich Bediensteter, Eisenbahnen und Bergbau (BVAEB)

(asia C-405/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: EB, JS ja DP

Vastaaja: Versicherungsanstalt öffentlich Bediensteter, Eisenbahnen und Bergbau (BVAEB)

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksen ajallisen soveltamisalan rajoittamista tulkittava tuomion Barber (C-262/88)1 sekä SEUT 157 artiklaa koskevan pöytäkirjan N:o 33 ja miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY2 (jäljempänä direktiivi 2006/54/EY) 12 artiklan perusteella siten, että (itävaltalainen) eläkkeensaaja ei voi lain nojalla vedota yhdenvertaiseen kohteluun tai voi vedota siihen vain (osittain) eli 1.1.1994 jälkeisten työskentelykausien osalta tukeakseen väitettään, jonka mukaan häntä on syrjitty pääasiassa sovelletun kaltaisilla vuoden 2018 virkamieseläkkeiden tarkistusta koskevilla säännöksillä?

Onko miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta tulkittava (SEUT 157 artiklan perusteella, luettuna yhdessä direktiivin 2006/54/EY 5 artiklan kanssa) siten, että pääasiassa sovellettavista vuoden 2018 eläkkeiden tarkistusta koskevista säännöksistä – mahdollisesti – seuraavan kaltainen välillinen syrjintä on oikeutettua silloinkin, kun otetaan huomioon jo aiemmin käyttöönotetut vastaavanlaiset toimenpiteet ja niiden kumulatiivisen vaikutuksen aiheuttama huomattava menetys suhteessa inflaatioon mukautettuun virkaeläkkeiden reaaliarvoon (tapauksen mukaan 25 prosenttia), erityisesti

–    suurempien ja pienempien virkaeläkkeiden välisen (yhtenäiseen prosenttilukuun perustuvan säännöllisen tarkistuksen aiheuttaman) ”kuilun” estämiseksi, vaikka se olisi puhtaasti nimellinen eikä vaikuttaisi arvojen väliseen suhteeseen,

–    sellaisen yleisen ”sosiaalisen näkökohdan” edistämiseksi, jonka tarkoituksena on vahvistaa pienempien virkaeläkkeiden saajien ostovoimaa, vaikka a) tämä tavoite voitaisiin saavuttaa myös ilman suurempien eläkkeiden tarkistusta koskevaa rajoitusta ja b) lainsäätäjä ei ole säätänyt vastaavasta toimenpiteestä ostovoiman lujittamiseksi virkamiesten pienempien palvelusajan palkkojen inflaatiotarkistuksen yhteydessä (suurempien palvelusajan palkkojen tarkistuksen kustannuksella), eikä se ole säätänyt muista ammatillisista sosiaaliturvajärjestelmistä (joissa valtio ei ole mukana) maksettavien eläkkeiden määrän tarkistamiseen kohdistuvista vastaavista toimista pienempien eläkkeiden ostovoiman lujittamiseksi (suurempien eläkkeiden tarkistuksen kustannuksella),

–    ”järjestelmän” säilyttämiseksi ja rahoittamiseksi, vaikka virkamiesten virkaeläkkeitä ei maksa vakuutuslaitos vakuutustyyppisestä ja maksuihin perustuvasta järjestelmästä vaan liittovaltio eläkkeellä olevien virkamiesten työnantajana korvauksena suoritetusta työstä, joten ratkaisevaa merkitystä ei ole järjestelmän säilyttämisellä tai rahoittamisella vaan viime kädessä ainoastaan talousarvioon liittyvillä seikoilla,

–    koska sen, että asia koskee tilastollisesti selvästi suurempaa määrää miehiä suurempia virkaeläkkeitä saavien ryhmässä, on katsottava johtuvan siitä, että erityisesti aiemmin naisilla ei yleensä ollut yhtäläisiä mahdollisuuksista työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa, ja tämä on itsenäinen oikeuttamisperuste tai (tätä ennen) sulkee lähtökohtaisesti pois olettamuksen siitä, että kyse on direktiivissä 2006/54/EY tarkoitetusta sukupuoleen perustuvasta välillisestä syrjinnästä miesten vahingoksi, tai

–    koska järjestelmä on sallittu SEUT 157 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuna positiivisina toimenpiteenä?

____________

1 Tuomio 17.5.1990 (C-262/88, EU:C:1990:209).

2 EUVL 2006, L 204, s. 23.