Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio (Italia) on esittänyt 15.11.2018 – Vivendi SA v. Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni

(asia C-719/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazio

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Vivendi SA

Vastaaja: Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni

Ennakkoratkaisukysymykset

Vaikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan vahvistaa, milloin yrityksillä on määräävä asema (minkä johdosta niille asetetaan tiettyjä velvoitteita), onko 31.7.2005 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 177, sellaisena kuin se oli voimassa riitautetun päätöksen tekopäivänä, 43 §:n 11 momentti, jonka mukaan ”silloin kun yritysten, myös määräysvallassa olevien yhtiöiden tai osakkuusyhtiöiden kautta, saamat tulot sähköisen viestinnän alalta, sellaisena kuin ala määritellään 1.8.2003 annetun asetuksen (decreto legislativo) nro 259 18 §:n mukaisesti, ylittävät 40 prosenttia kyseisen alan kokonaistuloista, niiden integroidusta viestintäjärjestelmästä saamat tulot eivät saa ylittää 10:tä prosenttia tämän järjestelmän tuloista”, Euroopan unionin oikeuden ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 63 artiklassa vahvistetun pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteen vastainen, siltä osin kuin edellä todetussa rajataan – sähköisestä viestinnästä annetun koodeksin (codice delle comunicazioni elettroniche) 18 §:ään viittaamalla – kyseinen ala markkinoihin, joihin voidaan kohdistaa ennakkosääntelyä, huolimatta yleiseen kokemukseen perustuvasta tosiasiasta, jonka mukaan tietoa (jonka moniarvoisuuteen säännöksellä pyritään) välitetään kasvavissa määrin internetin, henkilökohtaisen tietokoneen ja matkapuhelimen käytön kautta, mikä voi tehdä järjenvastaiseksi, että erityisesti matkapuhelinpalvelujen vähittäismarkkinat suljetaan alan ulkopuolelle vain sen vuoksi, että ne toimivat täysin kilpailluilla markkinoilla, ja kun otetaan huomioon myös, että viestinnän sääntelyviranomainen on edellä mainitun 43 §:n 11 momentin soveltamiseksi rajannut sähköisen viestinnän alan nimenomaan nyt kyseessä olevan menettelyn yhteydessä niin, että se on ottanut huomioon vain markkinat, joiden osalta on tehty ainakin yksi analyysi sähköisestä viestinnästä annetun koodeksin voimaantulon jälkeen eli vuoden 2003 ja nykyhetken välillä, ja käyttänyt tulotietoja, jotka on saatu viimeksi eli vuonna 2015 vahvistetusta tuloksesta?

Ovatko sijoittautumisvapauden suojaamista ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat periaatteet, joista määrätään SEUT 49 ja 56 artiklassa, [sähköisten viestintäverkkojen ja –palveluiden yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun] direktiivin 2002/21/EY1 15 ja 16 artikla, jotka on säädetty moniarvoisuuden ja ilmaisunvapauden turvaamiseksi, ja unionin oikeuteen sisältyvä suhteellisuusperiaate esteenä sen kaltaisen yleisiä audiovisuaalisia ja radiomediapalveluja koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamiselle, josta Italiassa säädetään [31.7.2005 annetun asetuksen nro 177] 43 §:n 11 ja 14 momentissa ja jonka mukaan tuloissa, joilla on merkitystä 10 prosentin suuruista toista ylärajaa määritettäessä, otetaan huomioon myös yritykset, jotka eivät ole määräysvallassa eivätkä määräävän vaikutusvallan kohteena vaan siviilikoodeksin (codice civile) 2359 §:n (johon 43 §:n 14 momentissa viitataan) sanamuodon mukaisesti vain ”osakkuusyhtiöitä”, vaikka viimeksi mainittuihin ei voida käyttää mitään vaikutusvaltaa lähetettävien tietojen osalta?

Ovatko sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat periaatteet, joista määrätään SEUT 49 ja 56 artiklassa, direktiivin 2002/21/EY 15 ja 16 artikla sekä tietolähteiden moniarvoisuuden ja radio- ja televisioalan kilpailun suojaamista koskevat periaatteet, joista säädetään audiovisuaalisista mediapalveluista annetussa direktiivissä 2010/13/EU2 ja direktiivissä 2002/21/EY, esteenä asetuksen nro 177/2005 kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka 43 §:n 9 ja 11 momentissa asetetaan hyvin erilaiset ylärajat (20 prosenttia ja 10 prosenttia) ”toimijoille, joiden on rekisteröidyttävä 31.7.1997 annetun lain nro 249 1 §:n 6 momentin a alakohdan 5 alakohdan mukaisesti perustettuun viestintäalan toimijoiden rekisteriin” (eli 9 momentissa tarkoitetuille toimijoille, joille viestinnän sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen on myöntänyt voimassa olevan lainsäädännön perusteella toimiluvan tai luvan, lähetettävää mainontaa myyville mainosmyyntiyrityksille, kustannusyhtiöille jne.), ja yrityksille, jotka toimivat sähköisen viestinnän alalla, sellaisena kuin tämä on määritelty aikaisemmin (11 momentin yhteydessä)?

____________

1 Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 33).

2 Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10.3.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL 2010, L 95, s. 1).