VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

10 päivänä maaliskuuta 2009

Asia F-106/07

Stavros Giaprakis

vastaan

alueiden komitea

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Palkan osan siirto asemamaan ulkopuolelle – Vanhojen henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohdan b alakohta – Asuntosäästäminen – Perusteettoman edun palauttamisen edellytykset – Siirtojen sääntöjenvastaisuus – Ilmeinen sääntöjenvastaisuus

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Stavros Giaprakis vaatii virkamiestuomioistuinta yhtäältä kumoamaan alueiden komitean 21.11.2006 tekemän päätöksen siitä, että 1 246,06 euron suuruiset määrät, jotka kantajalle on maksettu korjauskertoimen perusteella siitä hänen palkkansa osasta, joka on siirretty Ranskaan huhtikuun 2004 ja kesäkuun 2005 välisenä aikana, on perittävä henkilöstösääntöjen 85 artiklan nojalla takaisin, ja toisaalta velvoittamaan alueiden komitean palauttamaan hänelle hänen palkastaan pidätetyn 1 246,06 euron suuruisen määrän ja vielä maksamaan hänelle 1 000 euron suuruisen korvauksen henkisestä kärsimyksestä, jonka edellä mainittu 21.11.2006 tehty päätös on hänelle aiheuttanut.

Ratkaisu: Euroopan unionin alueiden komitean 21.11.2006 tekemä päätös, jolla määrättiin perittäviksi takaisin määrät, jotka on maksettu sillä perusteella, että korjauskerrointa on sovellettu Giaprakiksen siihen palkan osaan, joka on siirretty Ranskaan huhtikuun 2004 ja kesäkuun 2005 välisenä aikana, ja joiden yhteismäärä on 1246,06 euroa, kumotaan. Euroopan unionin alueiden komitea velvoitetaan palauttamaan Giaprakikselle 1246,06 euroa korotettuna viivästyskorolla, joka on Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioitaan varten kyseessä olevaa ajanjaksoa varten vahvistama korko korotettuna kahdella prosentilla, takaisinperintäpäivästä lukien siihen saakka, kunnes maksu on suoritettu kokonaan. Kanne hylätään muilta osin. Euroopan unionin alueiden komitea vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Hallinnon muistio, jossa asianomaiselle ilmoitetaan aikeesta periä takaisin perusteettomasti maksettu määrä, koska tämä ei ole esittänyt tyydyttävää selitystä tai lisätodisteita

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Perusteettoman edun palautus – Palautuksen edellytykset – Suorituksen ilmeinen aiheettomuus – Asianomaisen tietoisuus aiheettomuudesta – Virkamiehen palkan osan siirto asemapaikan maan ulkopuolelle asuntosäästötilille

(Henkilöstösääntöjen 85 artikla; liitteessä VII olevan 17 artiklan 2 kohta)

3.      Virkamiehet – Kanne – Täysi toimivalta – Virkamiehelle määrän lainvastaisesta takaisinperinnästä aiheutuneen aineellisen vahingon korvaaminen

(Henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohta)

1.      Hallinnon muistiota, jossa virkamiehelle kerrotaan sen aikomuksesta periä takaisin tietyt summat, koska asianomainen ei ole esittänyt tyydyttävää selitystä tai lisätodisteita, eikä mainita mahdollisesti takaisin perittävää määrää eikä takaisinperinnän toteuttamistapaa, ei voida pitää virkamiehelle vastaisena toimena, sillä se ei vaikuta suoraan ja välittömästi hänen etuihinsa muuttamalla selvästi hänen oikeudellista asemaansa eikä ole hallinnon lopullinen kannanotto. Asianomainen ei voi myöskään tällaisen muistion perusteella arvioida mahdollisuutta riitauttaa muistio tekemällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen valitus.

(ks. 45 ja 46 kohta)

2.      Henkilöstösääntöjen 85 artiklasta ilmenee, että aiheettomin perustein saatujen määrien takaisin maksamiselle asetetaan kaksi päällekkäistä edellytystä, joista ensimmäinen koskee sen suorituksen vääriä perusteita, jonka hallinto pyrkii perimään takaisin, ja toinen sitä, että virkamies on ollut tietoinen tästä väärästä perusteesta tai että tämä väärä peruste on ollut niin ilmeinen, että virkamies ei ole voinut olla tietämättä siitä.

Vaikka oletettaisiin, että henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevaa 17 artiklan 2 kohtaa, siinä muodossa kuin se oli ennen henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta annetun asetuksen N:o 723/2004 – jossa annetaan virkamiehelle mahdollisuus siirrättää osa palkastaan asemapaikkavaltion ulkopuolelle kattaakseen säännöllisistä maksuista, joista on esitettävä todisteet, aiheutuvat menot, joita hänen on suoritettava toimielimensä kotipaikan valtion ulkopuolella tai sen valtion ulkopuolella, jossa hän hoitaa tehtäviään – ei sovelleta silloin, jos siirto on tarkoitettu asuntosäästötilille, joka tunnustetaan tällaiseksi tiliksi jonkin jäsenvaltion lainsäädännössä, tällaisen siirron sääntöjenvastaisuus ei ole niin ilmeinen, että kyseinen virkamies ei olisi voinut olla tietämättä siitä, erityisesti silloin, kun sovellettavien säädösten sanamuodon perusteella ei voida antaa selvää ja yksiselitteistä vastausta siihen, onko tämä määräys sovellettavissa tällaiseen siirtoon, ja kun toimivaltaisten yksiköiden käytöksen perusteella on saatettu kohtuudella antaa asianomaisen ymmärtää, että ne puolsivat tätä sovellettavuutta.

(ks. 58, 68, 69, 72 ja 74 kohta)

3.      Euroopan yhteisöjen virkamiestuomioistuin, jolla on täysi toimivalta tehdä rahamääräisiä ratkaisuja, on toimivaltainen määräämään aineellisena vahingonkorvauksena siitä, että kantajalle palautetaan hallinnon perusteettomasti perimä summa viivästyskorkoineen, jotka lasketaan takaisinperimispäivästä tosiasialliseen maksupäivään saakka.

(ks. 81 ja 82 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑29/01, Puente Martín v. komissio, 18.9.2002 (Kok. H., s. I‑A‑157 ja II‑833, 88 kohta) ja asia T‑22/01, Efthymiou v. komissio, 9.7.2003 (Kok. H., s. I‑A‑177 ja II‑891, 45 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑126/05, Borbély v. komissio, 16.1.2007 (73 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)