EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

5 päivänä joulukuuta 2012

Asia F‑110/11

Giorgio Lebedef ym.

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Henkilöstösääntöjen 64 artikla – Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta – Korjauskerroin – Virkamiehelle vastainen toimi – Yhdenvertainen kohtelu

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Lebedef, Jones, Gonzales Gonzales ja Lebedef-Caponi vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan vuoden 2010 joulukuun ja sitä seuraavien kuukausien palkkalaskelmansa.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Väliintulijana ollut neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus – Käsite – Vaatimus Luxemburgiin sovellettavan erityisen korjauskertoimen vahvistamisesta ei kuulu käsitteeseen

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta; liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

2.      Henkilöstökanne – Kanneperusteet – Kokonaan perusteltavuutensa menettäneen toimen lainsäädännössä voimassa pitämistä koskeva peruste – Tutkittavaksi ottaminen

(Neuvoston asetus N:o 1239/2010; henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

3.      Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskertoimet – Vahvistaminen – Neuvoston toimivaltuudet – Harkintavallan rajat – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artikla)

4.      Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskertoimet – Belgiaan ja Luxemburgiin sovellettavan korjauskertoimen puuttuminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen – Todistustaakka – Ulottuvuus

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta)

5.      Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Henkilöstösääntöjen sääntöjen ja liitteiden välillä ei ole normihierarkiaa – Henkilöstösääntöjen normien välinen normihierarkia – Ulottuvuus

(Henkilöstösäännöt)

1.      Komission virkamies ei voi esittää nimittävälle viranomaiselle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaista vaatimusta siitä, että tämä viranomainen suorittaisi tutkimuksen ostovoiman mahdollisesta vääristymisestä Brysselin ja Luxemburgin välillä tai että se antaisi ehdotuksen Luxemburgiin sovellettavan korjauskertoimen vahvistamisesta. Kyseisen 90 artiklan 1 kohdan nojalla virkamiehet voivat ainoastaan tehdä nimittävänä viranomaisena toimivalle hallintoviranomaiselle hakemuksen heitä koskevan päätöksen tekemisestä. Vaikka on totta, että komissiolla on aloiteoikeus näissä asioissa, sillä on tämä oikeus ainoastaan unionin lainsäädäntömenettelyyn osallistuvana toimielimenä eikä työnantajana.

Tilanne, jossa palkkalaskelma osoittaa, että toimielin ei ole suorittanut tutkimusta tai tehnyt ehdotusta Luxemburgiin sovellettavan korjauskertoimen vahvistamiseksi, ei ole mitenkään ajateltavissa Luxemburgissa työskentelevän mutta muun toimielimen kuin komission palveluksessa olevan virkamiehen tapauksessa. Olisi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, jos virkamiehillä, joihin sovelletaan samaa korjauskerrointa sen vuoksi, että heillä on sama asemapaikka, voisi olla kanneoikeus siitä riippuen, osallistuuko heidän työnantajansa henkilöstösääntöjen antamista koskevaan menettelyyn vai ei.

(ks. 28–30 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: asia F‑29/09, Lebedef ja Jones v. komissio, 30.9.2010, 40 kohta

2.      Jokaisen lainsäätäjän velvollisuutena on ensinnäkin tarkastaa jatkuvasti tai ainakin säännöllisesti, että sen asettamat säännöt vastaavat edelleen niitä tarpeita, joita varten ne on annettu, ja toiseksi muuttaa tai jopa kumota säännöt, jotka eivät ole enää ollenkaan perusteltuja ja jotka eivät näin ollen ole enää soveliaita siihen uuteen tilanteeseen, jossa niillä pitää olla oikeusvaikutuksia. Tällainen tarkastaminen on erityisen tärkeää saatettaessa korjauskertoimia ajan tasalle.

Virkamies voi esittää lainvastaisuusväitteen henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, jonka mukaan korjauskerrointa ei sovelleta Belgiaan eikä Luxemburgiin, vetoamalla siihen, että koska taloudelliset olosuhteet ovat muuttuneet sen antamisesta vuonna 2004, lainsäätäjän olisi pitänyt virkamiesten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi arvioida uudelleen tätä säännöstä tai kumota se ennen unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden mukauttamista 1 päivästä heinäkuuta 2010 koskevan asetuksen N:o 1239/2010 antamista, eikä jatkaa automaattisesti kyseisen säännöksen soveltamista tämän asetuksen antamisen yhteydessä.

(ks. 39–41 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑248/95 ja C‑249/95, 17.7.1997, SAM Schiffahrt ja Stapf, 38 kohta ja asia C‑241/01, National Farmers’ Union, 22.10.2002, 51 kohta

3.      Henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklassa tarkoitettujen, virkamiesten palkkoihin vaikuttavien korjauskertoimien tarkoitus on taata kaikkien virkamiesten yhdenmukaisen ostovoiman säilyminen heidän asemapaikastaan riippumatta yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti. Kun neuvosto toteaa elinkustannusten huomattavan muutoksen, sen tehtävänä on henkilöstösääntöjen 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti mukauttaa korjauskertoimia tätä vastaavasti. Kun kyse on elinkustannusten huomattavasta muuttumisesta asemapaikan, joka ei ole kyseessä olevan jäsenvaltion pääkaupunki, ja tämän pääkaupungin välillä, neuvostolla ei ole lainkaan harkintavaltaa asemapaikkaa koskevan korjauskertoimen vahvistamistarpeen osalta. Myös lainsäätäjän on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka on tarkoitus taata vahvistamalla kyseiset korjauskertoimet.

Henkilöstösääntöjen 65 artiklan 2 kohdasta johtuu, että ainoastaan Luxemburgin elinkustannusten huomattava nousu suhteessa Brysseliin voi olla perusteena sellaisten mukauttamistoimenpiteiden toteuttamiselle, joilla taataan Luxemburgissa työskentelevien virkamiesten ja heidän Brysselissä työskentelevien kollegojensa yhdenmukainen ostovoima. Yhdenvertaisen kohtelun periaate ei nimittäin voi edellyttää, että virkamiesten ostovoima on heidän asemapaikastaan riippumatta täysin sama, vaan tarkastelun kohteena olevien kahden asemapaikan elinkustannusten on oltava huomattavan yhdenmukaiset. Lainsäätäjällä on tältä osin laaja harkintavalta aiheen monimutkaisuuden vuoksi, ja unionin tuomioistuimet voivat ainoastaan tutkia, että toimielimet ovat pysyneet kohtuullisuuden rajoissa suhteessa ratkaisujensa taustalla oleviin näkökohtiin ja että ne eivät ole käyttäneet harkintavaltaansa ilmeisen väärin.

(ks. 55, 56 ja 60 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑301/90, komissio v. neuvosto, 23.1.1992, 25 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑544/93 ja T‑566/93, Abello ym. v. komissio, 7.12.1995, 76 kohta

Virkamiestuomioistuin: em. asia Lebedef ja Jones v. komissio, 62 ja 67 kohta

4.      Luxemburgissa työskentelevien virkamiesten nostaman sellaisen kanteen yhteydessä, jossa väitetään, että heitä on kohdeltu syrjivästi, kun tälle jäsenvaltiolle ei ole vahvistettu korjauskerrointa henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, kantajia ei voida vaatia osoittamaan unionin tuomioistuimissa oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Luxemburgin elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti ja pysyvästi Brysseliin verrattuna, jotta voitaisiin todeta virkamiesten eriarvoinen kohtelu heidän asemapaikkansa perusteella. He ovat erityisen hankalassa tilanteessa näytön esittämisen osalta riittävän luotettavien tilastotietojen keräämiseen ja laadintaan liittyvien teknisten vaikeuksien vuoksi.

Kantajien on ainoastaan esitettävä riittävän merkityksellisiä seikkoja, joiden perusteella voidaan havaita ostovoiman mahdollinen vääristyminen siten, että todistustaakka siirtyy komissiolle ja että hallinnollisten tutkimusten teettäminen Eurostatilla voidaan tarvittaessa perustella.

(ks. 57 ja 59 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Lebedef ja Jones v. komissio, 64 ja 66 kohta

5.      Vaikka henkilöstösääntöjen varsinaisten sääntöjen ja sen liitteiden välillä ei ole varsinaista muodollista normihierarkiaa, koska molemmat säännösten ryhmät antaa neuvosto, niiden välillä voi tapauskohtaisesti olla asiasisältöön liittyvä hierarkia, sillä liitteitä on tulkittava ottamalla huomioon unionin julkishallinnon perusteet ja järjestelmä, sellaisena kuin ne on vahvistettu varsinaisissa henkilöstösäännöissä.

(ks. 69 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: em. asia Lebedef ja Jones v. komissio, 83 kohta