EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

29 päivänä helmikuuta 2012

Asia F‑100/10

AM

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Henkilöstösääntöjen 73 artikla – Aivoverenkiertohäiriön ei katsottu johtuvan tapaturmasta – Lääketieteellinen lautakunta – Kollegisen päätöksenteon periaate

Aihe: SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa AM vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan 12.11.2009 tehdyn päätöksen, jolla parlamentti jätti katsomatta, että kantajan 5.3.2006 kärsimä aivoverenkiertohäiriö on Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 73 artiklassa tarkoitettu tapaturma, ja toisaalta velvoittamaan parlamentin maksamaan hänelle 25 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja 50 000 euroa hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Ratkaisu: Kanne hylätään. AM vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Lääketieteellisen lautakunnan harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 23 artikla)

2.      Virkamiehet – Sosiaaliturva – Tapaturma- ja ammattitautivakuutus – Lääketieteellinen asiantuntijalausunto – Yhden lääketieteellisen lautakunnan jäsenen kieltäytyminen kertomuksen allekirjoittamisesta – Edellytykset, joiden täyttyessä kyseessä ei ole muotovirhe

(Henkilöstösääntöjen 73 artikla; tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevien määräysten 22 artiklan 3 kohta)

1.      Unionin virkamiesten tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta annettujen yhteisten määräysten 23 artiklassa lääketieteelliselle lautakunnalle myönnetty tehtävä, johon kuuluu lääketieteellisten kysymysten arvioiminen täysin objektiivisesti ja riippumattomasti, edellyttää toisaalta, että tällä lautakunnalla on käytettävissään kaikki ne tiedot, jotka voivat olla sille hyödyllisiä, ja toisaalta, että sen harkinta on täysin vapaata. Lääketieteellisen lautakunnan tekemiä varsinaisia lääketieteellisiä arviointeja on pidettävä lopullisina silloin, kun ne on tehty sääntöjenmukaisesti. Unionin tuomioistuinten toimivaltaan kuuluu vain sen tarkastaminen, että toisaalta mainitun lautakunnan kokoonpano ja toiminta ovat sääntöjenmukaiset, ja toisaalta, että lautakunnan lausunto on sääntöjenmukainen ja erityisesti, voidaanko sen perusteluiden avulla arvioida toteamuksia, joille lausunto perustuu, ja onko lääketieteellisten toteamusten ja niistä johtuvien päätelmien välillä ymmärrettävä yhteys.

Kun otetaan huomioon tuomioistuimille kuuluva rajoitettu valvonta, lääketieteellisen lautakunnan ilmeistä arviointivirhettä koskeva väite ei voi menestyä. Tässä valvonnassa on otettava huomioon lääketieteellisen lautakunnan niiden tehtävien luonne, joilla ei pyritä ratkaisemaan kontradiktorista kysymystä vaan tekemään lääketieteellisiä toteamuksia.

Kun lääketieteellisen lautakunnan käsiteltäväksi on saatettu monitahoisia lääketieteellisiä kysymyksiä, jotka koskevat muun muassa vaikeasti selvitettävää taudinkuvaa tai asianomaisella virkamiehellä olevien vaivojen ja hänen unionin toimielimessä tekemänsä työn välistä syy-yhteyttä, lautakunnan on lausunnossaan esitettävä muun muassa asiakirja-aineiston seikat, joilla se perustelee kantaansa. Silloin kun lääketieteellisen lautakunnan kanta poikkeaa merkittävästi joistakin aikaisemmista, asianomaisen henkilön kannalta edullisemmista merkityksellisistä lääkärinlausunnoista, sen on myös täsmennettävä syyt, joiden vuoksi sen kanta poikkeaa niistä.

(ks. 65, 66, 68, 85 ja 110 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 2/87, Biedermann v. tilintarkastustuomioistuin, 19.1.1988, 16 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑300/97, Latino v. komissio, 15.12.1999, 41 kohta; asia T‑27/98, Nardone v. komissio, 15.12.1999, 30, 68 ja 87 kohta; asia T‑84/98, C v. neuvosto, 16.6.2000, 43 kohta; asia T‑47/97, Plug v. komissio, 27.6.2000, 117 kohta ja asia T‑145/01, Latino v. komissio, 26.2.2003, 47 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑79/09, AE v. komissio, 14.9.2010, 64, 65, 84 ja 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia F‑53/09, J v. komissio, 11.5.2011, 102 ja 104 kohta

2.      Lääketieteellisen lautakunnan enemmistö voi päättää, että sen työ on saatettu päätökseen eikä sen kertomuksessa ole siis muotovirhettä sen vuoksi, että yksi sen jäsenistä kieltäytyi allekirjoittamasta sitä, kun on osoitettu, että allekirjoittamisesta pidättäytyneellä jäsenellä oli mahdollisuus ilmaista kantansa kahdelle muulle jäsenelle.

(ks. 73 ja 78 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 277/84, Jänsch v. komissio, 10.12.1987, 14 kohta ja em. asia Biedermann v. tilintarkastustuomioistuin, 10 ja 16 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑62/96, De Corte v. komissio, 29.1.1998, 81 kohta ja asia T-20/00, Camacho-Fernandes, 15.11.2000, 31 ja 32 kohta