Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 30.7.2018 – BT v. Balgarska narodna banka

(asia C-501/18)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Administrativen sad Sofia-grad

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BT

Vastaaja: Balgarska narodna banka

Ennakkoratkaisukysymykset

Seuraako unionin oikeudessa vahvistetuista vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteista, että kansallinen tuomioistuin on velvollinen katsomaan omasta aloitteestaan, että kanne on nostettu sillä perusteella, ettei jäsenvaltio ole täyttänyt Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettua velvoitetta, jos kanteen kohteena on sopimussuhteen ulkopuolinen jäsenvaltion vastuu unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneista vahingoista, joiden väitetään johtuvan jäsenvaltion viranomaisista, ja

jos kannekirjelmässä ei ole nimenomaisesti mainittu SEU 4 artiklan 3 kohtaa kanteen oikeusperustana, mutta kanteen perusteluista käy ilmi, että vahingon väitetään aiheutuneen unionin oikeuden säännösten rikkomisesta

jos vahingonkorvausvaatimus perustuu kansalliseen lainsäädäntöön valtion vastuusta hallinnollisten tehtävien hoitamisen yhteydessä aiheutuneista vahingoista, jolloin vastuu on tuottamuksesta riippumaton ja syntyy seuraavien edellytysten täyttyessä: viranomaisen tai virkamiehen hallinnollisten tehtävien yhteydessä toteuttama oikeustoimi, toiminta tai laiminlyönti on lainvastainen; on aiheutunut aineellista tai aineetonta vahinkoa; vahingon ja viranomaisen lainvastaisen menettelyn välillä on suora ja välitön syy-yhteys

jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tuomioistuimen on määritettävä omasta aloitteestaan oikeusperusta valtion vastuulle oikeusviranomaisten toiminnasta niiden olosuhteiden perusteella, joihin kanne perustuu?

Seuraako Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/201[0]1 johdanto-osan 27 perustelukappaleesta, että pääasian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa kyseisen asetuksen 17 artiklan 3 kohdan nojalla annettu suositus, jossa todetaan, että jäsenvaltion keskuspankki on rikkonut unionin oikeutta niiden määräaikojen osalta, joita sovelletaan suojattujen talletusten maksamiseen asianomaisen luottolaitoksen tallettajalle,

antaa kyseisen luottolaitoksen tallettajille oikeuden vedota kansallisessa tuomioistuimessa kyseiseen suositukseen perustellakseen tällaiseen unionin oikeuden rikkomiseen perustuvaa vahingonkorvauskannetta, kun otetaan huomioon Euroopan pankkiviranomaisen nimenomainen toimivalta todeta, että unionin oikeutta on rikottu, ja kun pidetään mielessä, että suositusta ei ole osoitettu eikä sitä voida osoittaa tallettajille eikä sillä tuoteta välittömiä oikeusvaikutuksia suhteessa tallettajiin

on pätevä sen edellytyksen kannalta, että rikotussa säännöksessä säädetään selvistä ja ehdottomista velvoitteista, kun otetaan huomioon, että talletusten vakuusjärjestelmistä annetun direktiivin 94/19/EY2 1 artiklan 3 kohdan i alakohta, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 12 ja 13 perustelukappaleen kanssa, ei sisällä kaikkia seikkoja, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden selvän ja ehdottoman velvoitteen perustelemiseksi, eikä sillä anneta tallettajille välittömiä oikeuksia, ja kun otetaan huomioon, että kyseisessä direktiivissä säädetään vain yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta eikä yhdenmukaistaminen kata niitä seikkoja, joiden perusteella on määritettävä, ettei talletuksia kyetä maksamaan, ja että suositusta ei ole perusteltu muilla unionin oikeudessa vahvistetuilla selvillä ja ehdottomilla säännöksillä, jotka koskevat kyseisiä seikkoja, tarkemmin sanottuna muun muassa maksukyvyttömyyden arvioimista ja sen toteamista, ettei talletuksia todennäköisesti kyetä maksamaan lähitulevaisuudessakaan, sekä velvoitetta määrätä varhaisen vaiheen toimenpiteistä ja ylläpitää luottolaitoksen toimintaa

kun otetaan huomioon asian kohde, talletussuoja ja Euroopan pankkiviranomaiselle asetuksen (EU) N:o 1093/2010 26 artiklan 2 kohdassa annettu toimivalta hyväksyä talletusten vakuusjärjestelmiä koskevia suosituksia, on pätevä suhteessa kansalliseen keskuspankkiin, jolla ei ole mitään yhteyttä kansalliseen talletusten vakuusjärjestelmään ja joka ei ole mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan [iii] alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen?

Seuraako 12.10.2004 annetusta tuomiosta Paul ym. (C-222/02, EU:C:2004:606, 38, 39, 43 ja 49–51 kohta), 5.3.1996 annetusta tuomiosta Brasserie du pêcheur ja Factortame (C-46/93 ja C-48/93, EU:C:1996:79, 42 ja 51 kohta), 15.6.2000 annetusta tuomiosta Dorsch Consult v. neuvosto ja komissio (C-237/98 P, EU:C:2000:321, 19 kohta) ja 2.12.1971 annetusta tuomiosta Zuckerfabrik Schöppenstedt v. neuvosto (5/71, EU:C:1971:116 11 kohta), kun otetaan huomioon pääasian kannalta merkityksellisen unionin oikeuden nykytila, että

A)    direktiivin 94/19 säännökset ja erityisesti sen 7 artiklan 6 kohta antavat tallettajille oikeuden esittää jäsenvaltiolle vahingonkorvausvaatimuksia tallettajan talletuksia hoitavan luottolaitoksen puutteellisen valvonnan vuoksi, ja onko oikeudet rajattu koskemaan talletusten suojattua määrää vai onko mainitussa säännöksessä tarkoitettua korvausoikeuden käsitettä tulkittava laajasti,

B)    jäsenvaltion keskuspankin määräämät, pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset luottolaitoksen tervehdyttämiseen tähtäävät valvontatoimenpiteet, kuten maksujen keskeyttäminen, josta säädetään erityisesti direktiivin 2001/24/EY3 2 artiklan seitsemännessä luetelmakohdassa, merkitsevät perusteetonta ja suhteetonta puuttumista tallettajan omistusoikeuteen, mikä synnyttää unionin oikeuden rikkomisesta aiheutunutta vahinkoa koskevan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun, kun luottolaitoksista annetun lain 116 §:n 5 momentti ja pankkien maksukyvyttömyydestä annetun lain 4 §:n 2 momentin 1 kohta ja 94 §:n 1 momentin 4 kohta huomioon ottaen jäsenvaltion oikeudessa säädetään, että toimenpiteiden keston ajalta voidaan laskea sopimuksen mukaiset korot ja talletusten suojatun määrän ylittävät saatavat voidaan maksaa yleisessä maksukyvyttömyysmenettelyssä ja että maksut voidaan suorittaa korkoineen,

C)    jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset, jotka koskevat sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet SEUT 65 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluvan valvontatoimivallan käytön yhteydessä jäsenvaltion keskuspankin toimen tai laiminlyönnin vuoksi, eivät saa olla ristiriidassa unionin oikeudessa vahvistettujen, tällaista vastuuta koskevien edellytysten ja periaatteiden kanssa; tällaisia ovat konkreettisesti periaate, jonka mukaan vahingonkorvauskanteen on oltava riippumaton kumoamiskanteesta, ja se, että kansallisessa lainsäädännössä säädetty edellytys, jonka mukaan oikeustoimi tai laiminlyönti, jonka vuoksi vahingonkorvausta vaaditaan, on ensin kumottava tai korjattava, on todettu kielletyksi; se, että kansallisessa lainsäädännössä vahvistettu sen viranomaisen tai virkamiehen tuottamuksellisuutta koskeva edellytys, jonka menettelyn vuoksi vahingonkorvausta vaaditaan, on soveltumaton; ja aineellisen vahingon korvaamista koskevaan kanteeseen sovellettava edellytys, jonka mukaan kantajalle aiheutunut vahinko on todellinen ja varma kanteen nostamisajankohtana,

D)    unionin oikeudessa vahvistetun, vahingonkorvauskanteen riippumattomuutta kumoamiskanteesta koskevan periaatteen vuoksi on täytyttävä edellytys, joka koskee viranomaisen asiaa koskevan menettelyn lainvastaisuutta ja joka vastaa jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä vahvistettua edellytystä, jonka mukaan oikeustoimi tai laiminlyönti, jonka vuoksi vahingonkorvausta vaaditaan – eli luottolaitoksen tervehdyttämiseen tähtäävät toimenpiteet – on kumottava tai korjattava, kun otetaan huomioon pääasian tosiseikat ja se,

että kyseisiä toimenpiteitä ei ole osoitettu kantajalle, joka on tallettanut varoja luottolaitokseen, ja että hänellä ei ole kansallisen lainsäädännön ja kansallisen oikeuskäytännön mukaan oikeutta vaatia kumoamaan yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat näiden toimenpiteiden määräämistä, ja että nämä päätökset ovat tulleet lainvoimaisiksi

että unionin oikeudessa, tällä alalla erityisesti direktiivissä 2001/24, jäsenvaltioille ei aseteta nimenomaista velvoitetta säätää mahdollisuudesta riitauttaa valvontatoimenpiteet kaikkien velkojien eduksi toimenpiteiden pätevyyden toteamiseksi

että jäsenvaltion lainsäädännössä ei vahvisteta sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta vahingoista, jotka ovat aiheutuneet viranomaisten tai virkamiesten lainmukaisesta menettelystä,

E)    mikäli tulkitaan, että viranomaisten asiaa koskevan menettelyn lainvastaisuutta koskevaa edellytystä ei sovelleta pääasian olosuhteissa, luottolaitosten tallettajien nostamiin vahingonkorvauskanteisiin, jotka koskevat jäsenvaltion keskuspankin toimintaa ja laiminlyöntiä ja erityisesti korkojen maksamista suojattujen talletusten takaisinmaksun viivästymisestä sekä suojatun määrän ylittävien talletusten takaisinmaksamista ja joissa niitä vaaditaan korvauksena SEUT 63–SEUT 65 artiklan, SEUT 120 artiklan, SEU 3 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan rikkomisen perusteella, sovelletaan edellytyksiä, joita unionin tuomioistuimen mukaan sovelletaan sopimussuhteiden ulkopuoliseen vastuuseen vahingoista,

jotka ovat aiheutuneet viranomaisten lainmukaisen menettelyn johdosta, ja tarkemmin sanottuna kolmea kumulatiivista edellytystä eli sitä, että vahinko on todellinen, tämän vahingon ja asiaa koskevan toiminnan välillä on syy-yhteys ja vahinko on luonteeltaan epätavallinen ja erityinen, erityisesti kun kyse on kanteista, jotka koskevat korkojen maksamista suojattujen talletusten takaisinmaksun viivästymisestä, tai

talouspolitiikan alalla erityisesti vaatimusta, jonka mukaan kyseessä on oltava ”riittävän ilmeinen ylemmäntasoisen, yksityisiä oikeussubjekteja suojaavan oikeussäännön rikkominen”, erityisesti kun kyse on tallettajien nostamista kanteista, jotka koskevat suojatun määrän ylittäviä talletuksia, joita vaaditaan korvattaviksi, ja joihin sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä vahvistettua menettelyä, kun otetaan huomioon jäsenvaltioille SEUT 65 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja direktiivin 2001/24 mukaisten toimenpiteiden yhteydessä annettu laaja harkintavalta ja kun luottolaitosta ja vahingonkorvausta vaativaa henkilöä koskevat tosiseikat liittyvät vain yhteen jäsenvaltioon mutta kaikkiin tallettajiin sovelletaan samoja sääntöjä ja valtiosääntöoikeudellista periaatetta, jonka mukaan kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä?

Seuraako direktiivin 94/19 10 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä 1 artiklan 3 kohdan i alakohdan ja 7 artiklan 6 kohdan kanssa, sekä unionin tuomioistuimen oikeudellisista perusteluista 21.12.2016 annetussa tuomiossa Vervloet ym. (C-76/15, EU:C:2016:975, 82–84 kohta), että direktiivin säännösten soveltamisalaan kuuluvat tallettajat,

joiden talletukset eivät olleet sopimusten ja lainsäädännön nojalla langenneet maksettaviksi ajanjaksona, joka alkoi luottolaitoksen maksujen keskeyttämisestä ja päättyi sen pankkitoimiluvan peruuttamiseen, kun asianomainen tallettaja ei ole ilmoittanut, että hän vaatii talletusten takaisinmaksua

jotka ovat hyväksyneet lausekkeen, jossa määrätään talletusten suojatun määrän maksamisesta jäsenvaltion lainsäädännössä säännellyn menettelyn mukaisesti, myös talletuksia hoitavan luottolaitoksen toimiluvan peruuttamisen jälkeen, ja kun tämä edellytys on täyttynyt, ja

kun talletussopimuksen edellä mainittu lauseke on jäsenvaltion lainsäädännön mukaan lainvoimainen sopimuspuolten välillä?

Seuraako mainitun direktiivin säännöksistä tai muista unionin oikeuden säännöksistä, että unionin oikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien edellytysten ja direktiivin 94/19 7 artiklan 6 kohdan perusteella kansallinen tuomioistuin ei saa ottaa huomioon tällaista talletussopimuksen lauseketta eikä tutkia tallettajan nostamaa kannetta, joka koskee korkojen maksamista talletusten suojatun määrän maksuaikojen ylittymisestä kyseisen sopimuksen mukaisesti?

____________

1 Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 12).

2 Talletusten vakuusjärjestelmistä 30.5.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY (EYVL 1994, L 135, s. 5).

3 Luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta 4.4.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY (EYVL 2001, L 125, s. 15).