VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS
(toinen jaosto)

25 päivänä huhtikuuta 2007

Asia F-59/06

Petrus Kerstens

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Valitusaika – Myöhäisyys – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Petrus Kerstens vaatii vuodelta 2004 olevan urakehitystä koskevan kertomuksensa kumoamista, sellaisena kuin arvioinnin tarkastaja oli sen vahvistanut 11.7.2005, ja 6.2.2006 tehdyn nimittävän viranomaisen sen päätöksen kumoamista, jolla hylättiin hänen vuodelta 2004 olevasta urakehitystä koskevasta kertomuksestaan tekemänsä valitus

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat

(Henkilöstösääntöjen 25 ja 43 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta)

2.      Henkilöstö – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen valitus – Esittämispäivä

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohta)

1.      Jotta päätös olisi ilmoitettu asianmukaisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ei riitä, että se on annettu sen vastaanottajalle tiedoksi, vaan tällä on täytynyt olla mahdollisuus tutustua sen sisältöön. Tästä seuraa, että jos virkamies saa sähköpostitse tiedon, että hänen lopullisen arviointikertomuksensa vahvistava päätös on tehty ja että se on saatavilla toimielimen sisäisessä atk-järjestelmässä, valitukselle ja kanteelle varatut määräajat alkavat kulua siitä, kun asianomainen henkilö käy tässä järjestelmässä, avaa arviointikertomuksen sisältävän sähköisen kansion ja voi näin ollen tutustua sen sisältöön.

Sisäisessä atk-järjestelmässä käyntiä koskevista käyttäjätiedoista ilmenevien, asiakirjojen avaamista koskevien päivämäärien ja kellonaikojen luotettavuutta ei voida asettaa kyseenalaisiksi vain sillä perusteella, että on esitetty väitteitä tietojen manipuloinnin vaarasta, jos nämä vakavat väitteet eivät perustu riittävän täsmällisiin, yhtäpitäviin ja merkityksellisiin seikkoihin, jotka vastaavat esillä olevan asian olosuhteita.

(ks. 34–36 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 5/76, Jänsch v. komissio, 15.6.1976 (Kok. 1976, s. 1027, 10 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-507/04, Bravo-Villasante v. komissio, 23.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑361 ja II‑1609, 29 kohta); asia T-311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 121 kohta).

2. Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että valitus on ”esitetty”, kun se saapuu toimielimeen, eikä silloin, kun se lähetetään viimeksi mainitulle.

(ks. 39 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 8 ja 13 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T-54/90, Lacroix v. komissio, 25.9.1991 (Kok. 1991, s. II‑749, 28 ja 29 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F-3/05, Schmit v. komissio, 15.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑9 ja II‑A‑1‑33, 28 kohta).