Language of document : ECLI:EU:C:2018:610

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ELEANOR SHARPSTON

25 päivänä heinäkuuta 2018 (1)

Asia C-377/16

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan parlamentti

Kiinnostuksenilmaisupyyntö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Autonkuljettajat – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 21 ja 22 artikla – Asetus N:o 1 – 1, 2 ja 6 artikla – Kielten käyttö unionin toimielimissä – Unionin henkilöstösäännöt – 1 d artikla – Muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot – 82 artikla – Kieleen perustuva syrjintä






1.        Tässä SEUT 263 artiklan nojalla nostamassaan kanteessa Espanja vaatii kumoamaan Euroopan parlamentin julkaiseman kiinnostuksenilmaisupyynnön hakijoille, joita voidaan ottaa palvelukseen autonkuljettajina (jäljempänä kiinnostuksenilmaisupyyntö). Espanja väittää etenkin, että kiinnostuksenilmaisupyynnöllä rikottiin kielten käytölle unionin toimielimissä asetuksessa N:o 1(2) vahvistettuja sääntöjä hakijoiden ja Euroopan henkilöstövalintatoimiston (jäljempänä EPSO) välisen yhteydenpidon osalta ja että siihen sisältyvä vaatimus siitä, että hakijoiden toinen kieli on englanti, ranska tai saksa, merkitsee syrjintää, joka kielletään sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa(3) että unionin henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.(4)

2.        Parlamentti kiistää nämä väitteet ja vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään kanteen.(5)

3.        Euroopan unionissa, jonka motto on ”in varietate concordia” ja jossa liikkumisvapaus on perusoikeus, kielillä voi olla erityisen merkittävä asema.(6) Mikäli Euroopan yhdentymishankkeen on määrä edetä, on kuitenkin tunnustettava nykymaailman käytännön realiteetit, etenkin kun unionin virallisista kielistä, joita on kaikkiaan 24, minkä tahansa kahden kielen mahdollisia yhdistelmiä on nyt jo 552.(7) Tämä ratkaisuehdotus koskee lähinnä asianomaista kysymystä.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Sopimus Euroopan unionista

4.        SEU 3 artiklan 3 kohdassa määrätään tämän ratkaisuehdotuksen kannalta merkityksellisin osin seuraavaa:

”– –

[Euroopan unioni] kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.”

 Sopimus Euroopan unionin toiminnasta

5.        SEUT 24 artiklassa määrätään seuraavaa:

”– –

Jokainen unionin kansalainen voi kirjoittaa tässä artiklassa tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tarkoitetulle toimielimelle tai elimelle[(8)] jollakin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 55 artiklan 1 kohdassa mainitulla kielellä[(9)] ja saada vastauksen samalla kielellä.”

6.        SEUT 342 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Neuvosto vahvistaa asetuksilla yksimielisesti unionin toimielimissä käytettäviä kieliä koskevan sääntelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön määräysten soveltamista.”

 Perusoikeuskirja

7.        Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.”

8.        Perusoikeuskirjan 22 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Unioni kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta.”

 Asetus N:o 1

9.        Asetuksella N:o 1 neuvosto käytti sille nykyisin SEUT 342 artiklassa annettua toimivaltaa vahvistaa muun muassa Euroopan unionin toimielimissä käytettäviä kieliä koskevan sääntelyn. Sen nykyisin voimassa olevassa versiossa säädetään seuraavaa:

”1.      Unionin toimielinten viralliset ja työkielet ovat bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kieli.

2.      Jäsenvaltion tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön [Euroopan unionin] toimielimille osoittamat asiakirjat laaditaan millä tahansa virallisella kielellä lähettäjän valinnan mukaan. Vastaus laaditaan samalla kielellä.

3.      [Euroopan unionin] toimielimen jäsenvaltiolle tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle henkilölle osoittamat asiakirjat laaditaan kyseisen jäsenvaltion kielellä.

4.      Asetukset ja muut yleisesti sovellettavat säädökset laaditaan virallisilla kielillä.

5.      Euroopan unionin virallinen lehti julkaistaan virallisilla kielillä.

6.      [Euroopan unionin] toimielimet voivat antaa työjärjestyksissään yksityiskohtaiset säännöt näiden kielten käyttämistä koskevien järjestelyjen soveltamisesta.

7.      [Unionin tuomioistuimen] oikeudenkäyntimenettelyssä käytettäviä kieliä koskevat järjestelyt vahvistetaan tuomioistuimen työjärjestyksessä.

8.      Kun on kyse sellaisesta jäsenvaltiosta, jossa on useampia virallisia kieliä, käytettävä kieli määräytyy kyseisen valtion pyynnöstä kyseisen valtion lainsäädännön yleisten sääntöjen perusteella.”

 Unionin henkilöstösäännöt ja muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot

10.      Henkilöstösääntöjen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Näitä henkilöstösääntöjä sovelletaan unionin virkamiehiin.”

11.      Niiden 1 a artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Näissä henkilöstösäännöissä tarkoitetaan ’unionin virkamiehellä’ henkilöä, joka on nimitetty näissä henkilöstösäännöissä säädetyllä tavalla vakinaisen viran haltijaksi yhteen unionin toimielimistä kyseisen toimielimen nimittävän viranomaisen laatiman asiakirjan nojalla.”

12.      Henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Näitä henkilöstösääntöjä sovellettaessa kaikenlainen syrjintä ja esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä.

– –

6.       Kaikkien syrjimättömyysperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen kohdistuvien rajoitusten on oltava objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltuja, ja niiden on vastattava henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita. – –”

13.      Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 1 kohdan mukaan henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvat virat luokitellaan niihin sisältyvien tehtävien luonteen ja vaativuuden mukaan. Saman artiklan 4 kohdan mukaan eri virkatyyppejä kuvaava taulukko on liitteessä I.

14.      Henkilöstösääntöjen III osaston 1 luvun otsikko on ”Palvelukseen ottaminen”, ja kyseinen luku käsittää 27–34 artiklan. Henkilöstösääntöjen 27 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Palvelukseen ottamisessa on pyrittävä varmistamaan, että toimielin saa palvelukseensa mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia virkamiehiä, jotka otetaan palvelukseen unionin jäsenvaltioiden kansalaisten keskuudesta maantieteellisesti mahdollisimman laajalta alueelta. Virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille.

– –”

15.      Henkilöstösääntöjen 28 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Virkamieheksi voidaan nimittää ainoastaan henkilö,

– –

f)       jolla on perusteellinen kielitaito yhdessä unionin kielessä ja tehtäviensä hoitamiseen riittävä kielitaito toisessa unionin kielessä.”

16.      Henkilöstösääntöjen liitteen III otsikko on ”Kilpailumenettely”. Se sisältää useita yksityiskohtaisia säännöksiä siitä, millä tavalla virkamiesten palvelukseen ottamiseksi järjestettävät kilpailut on toteutettava.

17.      Henkilöstösääntöjen liitteenä on asiakirja, jonka otsikko on ”Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot” (jäljempänä palvelussuhteen ehdot). Palvelussuhteen ehtojen 1 artiklassa säädetään, että sopimuksella palvelukseen otettuihin Euroopan unionin toimihenkilöihin kuuluvat ”sopimussuhteiset toimihenkilöt”.

18.      Palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Muita kuin ydintehtäviä hoitavalla sopimussuhteisella toimihenkilöllä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa toimihenkilöä, joka ei hoida asianomaista toimielintä koskevan talousarvion pääluokan liitteenä olevassa henkilöstötaulukossa esitettyä tointa ja joka on palkattu hoitamaan tehtäviä osa- tai kokopäiväisesti a) jossain toimielimessä ruumiillisen työn tekemiseksi tai hallinnollisten avustavien tehtävien suorittamiseksi – –”.

19.      Palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklassa säädetään seuraavaa:

”Avustavia tehtäviä hoitavilla sopimussuhteisilla toimihenkilöillä tarkoitetaan näissä palvelussuhteen ehdoissa toimihenkilöitä, jotka on palkattu toimielimeen – –

– –

b)       korvaamaan, sen jälkeen kun mahdollisuus virkamiesten väliaikaisesta nimittämisestä toimielimen sisällä on tutkittu, tiettyjä henkilöitä, jotka eivät voi toistaiseksi suorittaa velvollisuuksiaan – –”.

20.      Palvelussuhteen ehtojen 80 artikla sisältää useita sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevia yleisiä säännöksiä. Sen 1 kohdassa säädetään erityisesti, että sopimussuhteiset toimihenkilöt jaetaan neljään tehtäväryhmään, jotka vastaavat heidän hoitamiaan tehtäviä. Saman artiklan 2 kohdan mukaan tehtäväryhmään I kuuluvat ”ruumiillisen työn ja hallinnollisen tuen yksikön tehtävät, jotka suoritetaan virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden valvonnassa”. Saman artiklan 4 kohdassa säädetään, että muun muassa henkilöstösääntöjen 1 d artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin.

21.      Palvelussuhteen ehtojen 3 luvun otsikko on ”Palvelukseen ottamista koskevat edellytykset”, ja kyseinen luku sisältää 82–84 artiklan. Palvelussuhteen ehtojen 82 artiklassa säädetään käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin osin seuraavaa:

”1.      Sopimussuhteiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta jäsenvaltioiden kansalaisten joukosta, ilman rotuun, poliittiseen, aatteelliseen tai uskonnolliseen vakaumukseen, ikään, vammaisuuteen, sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää sekä riippumatta heidän siviilisäädystään tai perhetilanteestaan.

– –

3.       Sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi voidaan ottaa ainoastaan henkilö:

– –

e)       [joka] toimittaa näytön siitä, että hänellä on perusteelliset tiedot yhdessä unionin kielestä ja toisessa unionin kielessä sellaiset tyydyttävät tiedot, jotka ovat hänen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeen.

– –

5.       [EPSO] avustaa eri toimielinten pyynnöstä sopimussuhteisen henkilöstön valinnassa, erityisesti määrittelemällä kokeiden sisällön ja järjestämällä valintamenettelyt. Toimisto varmistaa sopimussuhteisen henkilöstön valintamenettelyjen avoimuuden.

– –”

22.      Palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 3 a artiklassa tarkoitetun sopimussuhteisen toimihenkilön työsopimus voidaan tehdä määräajaksi, jonka pituus voi olla kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen. Sopimus voidaan uusia vain kerran enintään viiden vuoden määräajaksi. Ensimmäinen sopimus ja ensimmäinen uusiminen on tehtävä yhteensä vähintään kuudeksi kuukaudeksi tehtäväryhmässä I tai vähintään yhdeksäksi kuukaudeksi muissa tehtäväryhmissä. Tämän jälkeen palvelussuhde voidaan uusia vain toistaiseksi.

– –”

23.      Palvelussuhteen ehtojen 88 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 3 b artiklassa tarkoitettujen sopimussuhteisten toimihenkilöiden osalta:

a)       työsopimus on tehtävä määräajaksi, ja se voidaan uusia

b)       tosiasiallinen palvelussuhde toimielimessä, mukaan luettuna työsopimuksen jatkaminen, voi kestää enintään kuusi vuotta.”

 Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset

24.      Parlamentin puhemiehistö päätti 11.4.2016 ottaen huomioon Brysselissä äskettäin tehdyt terrori-iskut,(10) että jäsenten kuljetuspalvelut olisi hoidettava kokonaisuudessaan käyttämällä parlamentin omaa henkilöstöä. Tämä päätös johti siihen, että parlamentti julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä 14.4.2016 kiinnostuksenilmaisupyynnön, jonka otsikko oli ”Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Tehtäväryhmä I – Autonkuljettajat – EP/CAST/S/16/2016”.(11) Kiinnostuksenilmaisupyynnön tarkoituksena oli laatia tietokanta hakijoista, joita voidaan ottaa palvelukseen sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi tehtäväryhmään I. Kiinnostuksenilmaisupyynnön I jaksossa (jonka otsikko oli ”Johdanto”) todettiin, että työpaikkoja oli noin 110. Sen mukaan työtehtävänä oli ”autonkuljettaja” ja työpaikat olivat pääasiassa Brysselissä.

25.      Sen II jaksossa, jonka otsikko oli ”Työtehtävät”, todettiin seuraavaa:

”Sopimussuhteinen toimihenkilö hoitaa virkamiehen tai väliaikaisen toimihenkilön valvonnassa autonkuljettajan tehtäviä. Hänen tehtäviinsä voivat kuulua seuraavat:

–        kuljettaa Euroopan parlamentin korkean tason henkilöitä sekä virkamiehiä tai muuta henkilöstöä lähinnä Brysselissä, Luxemburgissa ja Strasbourgissa sekä muissa jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolisissa maissa

–        kuljettaa vieraita (diplomaatteja ja muita arvovieraita)

–        kuljettaa tavaroita ja asiakirjoja

–        kuljettaa postilähetyksiä

–        huolehtia ajoneuvon kunnosta ja erityisesti sen teknisistä laitteista

–        huolehtia henkilöiden ja tavaroiden turvallisuudesta kuljetuksen aikana kyseisen maan tieliikennelakia noudattaen

–        huolehtia tarvittaessa ajoneuvojen lastaamisesta ja lastin purkamisesta

–        suorittaa tarvittaessa hallinnollisia tehtäviä tai logistiseen tukeen liittyviä tehtäviä.

– –”

26.      Kiinnostuksenilmaisupyynnön IV jakson otsikko oli ”Osallistumisedellytykset”. Sen C osa koski hakijoiden kielitaitoa. Siinä edellytettiin hakijoilta kahden Euroopan unionin virallisen kielen taitoa. ”Pääkielestä” siinä todettiin, että hakijoilla olisi oltava Euroopan unionin yhden virallisen kielen, joita on kaikkiaan 24, perusteellinen taito (vähintään taso C1). Toisen kielen osalta siinä edellytettiin ”tyydyttävää (taso B2)” englannin, ranskan tai saksan kielen ”taitoa”.(12)

27.      Toisen kielen valintamahdollisuuksien rajoittamisen syistä IV jakson C osassa todettiin seuraavaa:

”Euroopan unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) asiassa C-566/10 P, Italia v. komissio, antaman tuomion mukaisesti Euroopan parlamentin on ilmoitettava syyt siihen, miksi hakijan toisen kielen valintamahdollisuudet on tässä kiinnostuksenilmaisupyynnössä rajattu vain joihinkin unionin virallisiin kieliin.

Tämän johdosta hakijoille ilmoitetaan, että tämän kiinnostuksenilmaisupyynnön kolme vaihtoehtoa toiseksi kieleksi on valittu yksikön edun mukaisesti. Yksikön edun mukaista on, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä ja pystyvät kommunikoimaan sujuvasti päivittäisessä työssään.

Euroopan parlamentin pitkäaikaisen käytännön mukaan sisäisessä viestinnässä käytettävät kielet ovat englanti, ranska ja saksa. Ne ovat myös unionin ulkoisessa viestinnässä ja asiakirjojen käsittelyssä yleisimmin käytetyt kielet. Lisäksi 92 prosenttia koko henkilöstöstä ilmoitti vuoden 2013 henkilöstöarviointiraporteissa osaavansa englannin kieltä, 84 prosenttia koko henkilöstöstä ilmoitti osaavansa ranskan kieltä ja 56 prosenttia koko henkilöstöstä ilmoitti osaavansa saksan kieltä. Muiden virallisten kielten osalta kieltä tyydyttävästi osaavan henkilöstön määrä ei ylitä 50 prosentin rajaa.

Kun otetaan huomioon sekä yksikön etu että hakijoiden tarpeet ja valmiudet ja lisäksi valintamenettelyn ala, on perusteltua vaatia, että hakija osaa yhtä näistä kolmesta kielestä. Näin voidaan varmistaa, että ensimmäisestä kielestä riippumatta kaikki hakijat hallitsevat ainakin yhden näistä kolmesta virallisesta kielestä niin hyvin, että voivat käyttää sitä työkielenä.

Tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi hakijan, jonka ensimmäinen kieli on jokin näistä kolmesta kielestä, on silti osattava riittävästi toista kieltä, jonka on myös oltava jokin näistä kolmesta kielestä.

Arvioimalla hakijoiden kielitaitoa Euroopan parlamentti voi ennakoida hakijoiden valmiuksia suoriutua alusta alkaen työtehtävistään todellisissa työtilanteissa.”

28.      Kiinnostuksenilmaisupyynnössä viitattiin useassa kohdassa EPSOon.(13) Kiinnostuksenilmaisupyynnön III jaksossa todettiin etenkin, että valintamenettelystä ”vastaa Euroopan parlamentti yhdessä EPSOn kanssa”, ja sen VI jaksossa edellytettiin hakijoiden rekisteröityvän sähköisesti EPSOn verkkosivustolla.

29.      Kiinnostuksenilmaisupyynnön VIII jaksossa todettiin, että valintamenettelyssä eniten pisteitä saaneiden ja kiinnostuksenilmaisupyynnössä tarkoitetut yleiset ja erityiset edellytykset täyttävien 300 hakijan nimet kirjataan hakijoiden palvelukseen ottamista varten laadittavaan tietokantaan.

30.      Kiinnostuksenilmaisupyynnön IX jaksossa todettiin, että työsopimus kilpailun läpäisseiden hakijoiden kanssa tehdään muun muassa palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti. Sen mukaan työsopimus tehdään yhdeksi vuodeksi ja voidaan uusia yhden vuoden ajaksi ja sen jälkeen mahdollisesti toisen kerran toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.

31.      Espanja vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa kiinnostuksenilmaisupyynnön ”Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Tehtäväryhmä I – Autonkuljettajat – EP/CAST/S/16/2016” ja sen VIII jakson mukaisesti laaditun tietokannan ja

–        velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32.      Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        hylkää vaatimuksen kiinnostuksenilmaisupyyntöön liittyvän tietokannan kumoamisesta perusteettomana ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, parlamentin oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina.

33.      Kirjallisia huomautuksia esittivät Espanja ja parlamentti. Molemmat esittivät suulliset lausumansa ja vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 25.4.2018 pidetyssä istunnossa.

 Asian arviointi

 Alustavat huomautukset

 Tutkittavaksi ottaminen

34.      Espanja riitauttaa tällä kanteella parlamentin julkaiseman kiinnostuksenilmaisupyynnön. Se on nostanut kanteen SEUT 263 artiklan nojalla, jossa annetaan Euroopan unionin tuomioistuimelle toimivalta valvoa muun muassa unionin toimielinten, myös parlamentin, sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. SEU 19 artiklaan sisältyvän määritelmän mukaan ”Euroopan unionin tuomioistuin” käsittää ”unionin tuomioistuimen [ja] unionin yleisen tuomioistuimen”.

35.      SEUT 256 artiklan 1 kohdan mukaan kanteet näiden toimielinten säädöksistä on pääsääntöisesti nostettava ensimmäisenä oikeusasteena toimivassa unionin yleisessä tuomioistuimessa lukuun ottamatta niitä, jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

36.      Käsiteltävän asian osalta perussäännön 51 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 256 artiklan 1 kohdassa esitetystä säännöstä poiketen ainoastaan unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 ja 265 artiklassa tarkoitetut kanteet, jotka jäsenvaltio nostaa:

a)       Euroopan parlamentin tai neuvoston tai näiden kahden toimielimen yhdessä toteuttamasta toimesta tai ratkaisun tekemisen laiminlyömisestä – –”.

Kyseiseen määräykseen sisältyy lisäksi luettelo poikkeuksista, joista yhtäkään ei sovelleta käsiteltävässä asiassa.

37.      Tästä seuraa nähdäkseni, että Espanja on nostanut tämän kanteen oikein unionin tuomioistuimessa.

38.      Kun tarkastellaan kanteen nostamiselle asetettua määräaikaa, SEUT 263 artiklan viimeisessä kohdassa määrätään käsiteltävän asian kannalta merkityksellisin osin, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklassa määrätään, että tämä määräaika lasketaan säädöksen, päätöksen tai toimen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuraavan neljännentoista päivän päättymisestä, ja saman työjärjestyksen 51 artiklan mukaan oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä. Käsiteltävässä asiassa kiinnostuksenilmaisupyyntö julkaistiin 14.4.2016, ja kun sovelletaan edellä mainittuja määräyksiä, kanteen nostamisen määräajaksi saadaan 8.7.2016. Kannekirjelmä toimitettiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon 7.7.2016, joten kanne nostettiin määräajassa.

 Asetus N:o 1 ja unionin toimielinten kielipolitiikka

39.      Asetus N:o 1 oli ensimmäinen (silloisen) Euroopan talousyhteisön antama asetus. Sen antamisajankohtana yhteisössä oli neljä virallista kieltä ja saman verran toimielinten työkieliä. Asetusta on sittemmin muutettu useita kertoja uusien jäsenvaltioiden liittymisen johdosta, ja uusia kieliä on sitä mukaa lisätty tähän luetteloon. Asetusta ei kuitenkaan ole muutoin muutettu sisällöllisesti. Euroopan unioniin kuuluu tällä hetkellä 28 jäsenvaltiota, ja käytössä on 24 virallista kieltä ja työkieltä.(14)

40.      Vaikka asetuksen N:o 1 6 artiklassa säädetään, että unionin toimielimet voivat antaa työjärjestyksissään yksityiskohtaiset säännöt näiden kielten käyttämistä koskevien järjestelyjen soveltamisesta, unionin tuomioistuin on huomauttanut, että mikään toimielin ei vielä ole antanut työjärjestyksissään tällaisia sääntöjä.(15) Tästä seuraa, että toimielinten työkielet ovat, ainakin virallisissa yhteyksissä, samat kuin viralliset kielet.

41.      Tietyt toimielimet ovat tästä huolimatta saattaneet ottaa käyttöön vähemmän virallisia käytäntöjä päivittäisessä toiminnassaan. Siten esimerkiksi unionin tuomioistuin vastaanottaa kansallisen tuomioistuimen SEUT 267 artiklan mukaisesti esittämän ennakkoratkaisupyynnön millä tahansa Euroopan unionin virallisella kielellä. Ennakkoratkaisupyyntö käännetään kaikille muille virallisille kielille,(16) jotta se voidaan puolestaan antaa tiedoksi jäsenvaltioiden hallituksille. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 36 artiklassa määrätään lisäksi, että oikeudenkäyntikieli voi olla mikä tahansa virallisista kielistä. Koska unionin tuomioistuimen jäsenet käyvät neuvottelunsa ja laativat tuomionsa kuitenkin ranskan kielellä, kaikki muut asiakirjat – kirjelmät ja kirjalliset huomautukset (lukuun ottamatta niitä, jotka on jo laadittu ranskaksi) – käännetään ranskaksi niiden esittämisen jälkeen. Niitä ei pääsääntöisesti käännetä muille virallisille kielille. Se olisi mahdotonta sekä syntyvän käännöstarpeen että kääntämiseen liittyvien kustannusten vuoksi. Yhtäältä unionin tuomioistuinta voidaan siten kuvata aidosti monikieliseksi toimielimeksi sen tavan osalta, jolla se käsittelee ennakkoratkaisupyyntöjä ja määrittää käsiteltäväkseen saatettujen asioiden oikeudenkäyntikielen. Toisaalta sen sisäiset työskentelykäytännöt tarkoittavat sitä, että ranskalla on erityisen tärkeä asema ja että ranska voi siten olla hakijoiden kannalta hyödyllisempi toisena kielenä kuin muut viralliset kielet (sekä englanti että saksa mukaan lukien).

42.      Muihin toimielimiin ei kohdistu samoja rajoitteita, ja niiden sisäiset työjärjestelyt voivatkin olla joustavampia siten, että päivittäisessä toiminnassa käytetään säännöllisesti useampaa kuin yhtä kieltä. Käsiteltävässä asiassa parlamentti vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään, että nämä kielet ovat englanti, ranska ja saksa.(17)

43.      On myös syytä huomauttaa, että ovatpa kielten käyttöä koskevat ensisijaiset järjestelyt tietyssä toimielimessä millaisia tahansa, toimielimen tietyssä osassa päivittäin useimmiten käytetty kieli voi poiketa näistä järjestelyistä. Kaikkein ilmeisimmän esimerkin mainitakseni voidaan olettaa, että toimielimen tanskan kielen käännösyksikön toimintakieli on tanska. Samankaltaiseen lopputulokseen voidaan kuitenkin päätyä myös historiallisista syistä. Jos toimielimen tietyssä yksikössä tai sen alaisessa yksikössä enemmistö on Viron kansalaisia, on todennäköistä, että useimmat, vaikkakaan eivät ehkä kaikki, sen jäsenistä käyttävät viron kieltä. Sellainen ensisijainen ja, heidän kannaltaan, merkityksetön periaate, joka koskee työkielten käyttöä kyseisessä toimielimessä, ei voi estää heitä käyttämästä äidinkieltään.(18)

 EPSO

44.      Päätöksen 2002/620 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että ”voimavarojen tehokkaan ja taloudellisen käytön varmistamiseksi Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön valinta olisi annettava toimielinten yhteisen elimen tehtäväksi”. Kyseisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan EPSO käyttää tämän päätöksen allekirjoittaneiden toimielinten nimittäville viranomaisille henkilöstösääntöjen 30 artiklan(19) ensimmäisen alakohdan mukaan kuuluvia henkilöstövalintaa koskevia valtuuksia. 2 artiklan 3 kohdan mukaan kyseiset nimittävät viranomaiset päättävät kilpailun läpäisseiden hakijoiden nimittämisestä. Päätöksen 2002/620 3 artiklan 2 kohdan mukaan EPSO ”voi” avustaa toimielimiä muun henkilöstön (myös sopimussuhteisten toimihenkilöiden) valinnassa.

 Kieliä koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys

45.      Euroopan neuvosto kehitti kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen, jotta muun muassa vieraan kielen taidon arviointiin olisi käytettävissä läpinäkyvä, johdonmukainen ja kattava vertailuväline.(20) Siinä käyttäjät jaetaan kolmeen suureen ryhmään, joista kukin jakautuu edelleen kahteen tasoon. Ryhmästä ”B” käytetään kuvausta ”Itsenäisen kielenkäyttäjän kielitaito” ja taitotaso B2 edustaa tasoa, josta käytetään kuvausta ”keskitaso tai ylempi keskitaso”.(21)

46.      Vaikka kyseisen tason saavuttamiseen vaadittava tuntimäärä vaihtelee eri henkilöillä, B2-taitotason kokeeseen valmistautumiseen tarvittavaksi tuntimääräksi arvioidaan yleisesti 500–650 tuntia.(22) Ei voida olettaa, että kaikilla valintamenettelyyn osallistuvilla mahdollisilla hakijoilla on tässä tapauksessa toinen kieli, olipa se sitten englanti, ranska, saksa tai jokin muu kieli, eikä varsinkaan, että toinen kieli olisi tasoa B2.(23)

47.      Vaikuttaa sitä vastoin siltä, että ammattimaisen autonkuljettajan edistyneen taitotason saavuttamiseen vaadittava tuntimäärä, turvallisuuskoulutus mukaan luettuna, on noin 200.(24)

 Sopimussuhteiset toimihenkilöt

48.      Ennen henkilöstösääntöjen vuonna 2004 tehtyä uudistusta(25) toimielimet olivat ottaneet henkilöstöä palvelukseen joko virkamiehinä (joita ovat hallintovirkamiehet ja -avustajat) tai muuna henkilöstönä (joihin kuuluvat väliaikaiset toimihenkilöt ja ylimääräiset toimihenkilöt). Uudistuksella lakkautettiin ylimääräisten toimihenkilöiden ura-alue(26) ja otettiin käyttöön uusi ura-alue ”sopimussuhteiset toimihenkilöt”. Sillä myös muutettiin henkilöstösääntöjen liitteessä I olevia säännöksiä, jotka koskevat virkamiesten hoitamien työtehtävien luonnetta.

49.      Aiemmin liitteessä I määritetty verrattain kattava tehtäväluettelo tarkoitti sitä, että autonkuljettajat saatettiin palkata virkamiehiksi, kuten usein tapahtuikin.(27) He olivat siten oikeutettuja henkilöstösääntöjen mukaisesti virkamiehille myönnettäviin etuuksiin, joihin kuului muun muassa viran vakinaistaminen käytännössä asianmukaisen koeajan suorittamisen jälkeen, jos virkamies ei ollut tehnyt irtisanomiseen oikeuttavaa kurinpitorikkomusta.

50.      Uudistuksessa sopimussuhteiset toimihenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään, johon sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklaa, kuuluvat toimihenkilöt, jotka suorittavat muun muassa ruumiillista työtä tai hallinnollisia avustavia tehtäviä.(28) Toiseen ryhmään, johon sovelletaan palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklaa, kuuluvat pääosin määräaikaisina työskentelevät toimihenkilöt. Tällä erolla on perustavanlaatuinen merkitys käsiteltävän asian kannalta. Palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdassa todetaan, että 3 a artiklan mukaisesti palvelukseen otetun sopimussuhteisen toimihenkilön palvelussuhde voidaan ensimmäisen uusimisen jälkeen uusia vain toistaiseksi. Palvelussuhteen ehtojen 88 artiklan b alakohdassa säädetään sitä vastoin 3 b artiklan mukaisesti palvelukseen otetuista toimihenkilöistä, että heidän tosiasiallinen palvelussuhteensa toimielimessä voi kestää enintään kuusi vuotta. Kiinnostuksenilmaisupyynnön IX jaksosta ilmenee, että työsopimus valittujen hakijoiden kanssa tehdään palvelussuhteen ehtojen 3 a eikä 3 b artiklan mukaisesti.

51.      Uudistuksessa myös rajattiin henkilöstösääntöjen liitteessä I olevaa luetteloa työtehtävistä, joihin virkamiehiä voitiin ottaa palvelukseen. Autonkuljettajan tehtävä itse asiassa poistettiin niistä. Autonkuljettajan tehtävä kuului siitä lähtien tehtäväryhmään I, sellaisena kuin se esitetään palvelussuhteen ehtojen 80 artiklassa, kuuluville sopimussuhteisille toimihenkilöille määritettyihin tehtäviin.(29)

52.      Uudistuksesta seurasi, että toimielimen, joka halusi ottaa vakinaiseen, tai vakinaiseen rinnastettavaan, palvelukseen autonkuljettajia 1.5.2004 jälkeen, oli otettava heidät palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä, jotka kuuluvat tehtäväryhmään I, palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisesti eikä virkamiehinä, kuten aiemmin.

 Monikielisyys Euroopan unionissa: unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

53.      Unionin tuomioistuin on todennut, että Euroopan unioni ”pitää hyvin tärkeänä säilyttää monikielisyys”, jonka merkityksestä muistutetaan SEU 3 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa.(30) Tämä sitoumus on nähdäkseni lähtökohtana aina, kun tarkastellaan kielten käyttöä unionissa ja, kuten käsiteltävässä asiassa, sen toimielimissä ja yhteydenpidossa niiden kanssa. Unionin tuomioistuin on kuitenkin myöntänyt, että tästä yleisestä periaatteesta voi olla poikkeuksia.

54.      Unionin tuomioistuinta pyydettiin tarkastelemaan näitä poikkeuksia äskettäisessä suuren jaoston 6.9.2017 antamassa tuomiossa Slovakia ja Unkari v. neuvosto.(31) Mainittu asia koski Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annetusta neuvoston päätöksestä (EU) 2015/1601 nostettua kumoamiskannetta.(32) Päätöksen taustalla olivat Välimeren alueen poikkeukselliset pakolaisten muuttovirrat, joista aiheutui erityisen suuri paine unionin eteläisillä maa- ja meriulkorajoilla, etenkin Italiassa ja Kreikassa. Parlamentti oli antanut 17.9.2015 lainsäädäntöpäätöslauselman, jossa se hyväksyi komission ehdotuksen päätökseksi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta tältä osin ottaen huomioon ”poikkeuksellisen kiireellisen tilanteen ja tarpeen puuttua tilanteeseen enemmittä viivytyksittä”. Päätöksessä itsessään viitataan ”[Italiaan ja Kreikkaan] kohdistuvaan, kolmansien maiden kansalaisten äkillisen joukoittaisen maahantulon aiheuttamaan hätätilanteeseen” ja säädetään 120 000:n kansainvälisen suojelun hakijan siirtämisestä muihin jäsenvaltioihin.(33)

55.      Kun otetaan huomioon tämä toimenpiteiden erityinen kiireellisyys, on niin, että vaikka Euroopan komission laatima alkuperäinen päätösehdotus laadittiin kaikilla virallisilla kielillä, tekstit, joissa ehdotukseen tehtiin peräkkäisiä muutoksia, ja myös neuvoston hyväksymän lopullisen päätöksen teksti toimitettiin jäsenvaltioille ainoastaan englannin kielellä, vaikka neuvoston puheenjohtaja ilmeisesti luki ääneen kaikki muutokset ja ne tulkattiin simultaanisesti kaikille unionin virallisille kielille. Unkari ja Slovakian tasavalta väittivät, että tämä viimeksi mainittu seikka merkitsi neuvoston työjärjestyksen 14 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista.(34) Neuvosto puolestaan vetosi työjärjestyksensä 14 artiklan 2 kohtaan ja totesi, ettei yksikään jäsenvaltio ollut vastustanut sitä, ettei muutosten yksityiskohtia ollut kirjallisesti saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.(35)

56.      Unionin tuomioistuin pani tuomiossaan merkille tämän tilanteen ja totesi, että ”[pakolaiskriisi] oli johtanut katastrofaaliseen humanitaariseen tilanteeseen – – jäsenvaltioissa”.(36) Se katsoi, että neuvoston työjärjestyksestään esittämä tulkinta on hyväksyttävä, koska se ilmentää ” tasapainoista ja joustavaa lähestymistapaa, jolla edistetään neuvoston työskentelyn tehokkuutta ja nopeutta, mikä on erityisen tärkeää etenkin kiireellisissä tilanteissa, jotka ovat ominaisia SEUT 78 artiklan 3 kohdan nojalla toteutettavien väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymismenettelylle”.(37)

57.      Tässä lähestymistavassa tiivistyy mielestäni se olennainen perusta, jolla poikkeuksia Euroopan unionin monikielisyyttä tukevista kieliä koskevista järjestelyistä voidaan hyväksyä. Jos on tarkoitus ottaa käyttöön poikkeus, on punnittava eri näkökohtia. Poikkeaminen edellyttää sekä oikeuttamisperustetta (tässä tapauksessa poikkeuksellisen kiireellinen tilanne) että takeiden antamista mahdollisuuksien mukaan (tässä tapauksessa jäsenvaltion oikeus vaatia kääntämistä yhdelle tai usealle viralliselle kielelle ja tulkkausmahdollisuuden tarjoaminen). Nämä näkökohdat on mielestäni otettava perustaksi arvioitaessa poikkeuksia, joihin parlamentti pyrkii turvautumaan käsiteltävässä asiassa.

 Ensimmäinen kanneperuste: asetuksen N:o 1 1 ja 2 artiklan, perusoikeuskirjan 22 artiklan ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan rikkominen, joka perustuu väitettyyn edellytykseen, jonka mukaan EPSOn ja hakijan välinen yhteydenpito tapahtuu yksinomaan englanniksi, ranskaksi tai saksaksi

58.      Espanja väittää tässä kanneperusteessaan lähinnä, että kiinnostuksenilmaisupyyntöä rasittavat useat oikeudelliset virheet, koska siinä edellytettiin, että hakijat käyttävät yhteydenpidossaan EPSOon muiden virallisten kielten sijasta ainoastaan englantia, ranskaa tai saksaa ja toimittavat hakemuksensa jollakin näistä kolmesta kielestä.

59.      Ennen kuin tarkastelen yksityiskohtaisesti asianosaisten esittämiä väitteitä, on syytä tarkastella itse kiinnostuksenilmaisupyyntöä. Huomautan ensinnäkin, että sen IV jakson C osassa ilmoitetut syyt toisen kielen valintamahdollisuuksien rajaamiselle(38) noudattivat vakiokaavaa, jota kilpailuilmoituksissa ja kiinnostuksenilmaisupyynnöissä on käytetty asiassa Italia v. komissio 27.11.2012 annetun tuomion(39) jälkeen.

60.      Erityisen merkityksellisiä ovat sen seuraavat kohdat:

–        vaikka kiinnostuksenilmaisupyynnön julkaisi parlamentti, sen mukaan EPSO ”antaa teknistä tukea” valintamenettelyn järjestämisessä (I jakso);

–        hakijoiden oli rekisteröidyttävä sähköisesti EPSOn verkkosivustolla ja noudatettava sivustolla annettuja ohjeita ja erityisesti EPSOn sähköistä hakuopasta (jäljempänä sähköinen hakuopas) (VI jakso);(40)

–        valintamenettely perustuu yksinomaan(41) todistuksiin ja niiden vastausten tarkasteluun, jotka hakija on antanut rekisteröitymislomakkeessa esitettyihin kysymyksiin (VII jakso);

–        jos hakija on antanut vääriä tietoja, hänet suljetaan pois valintamenettelystä (XI jakso).

61.      Kiinnostuksenilmaisupyynnössä ei annettu nimenomaisia ohjeita kielestä, jolla hakemus oli tehtävä, eikä siihen sisältynyt tietoa siitä, mitä hakijoiden, jotka olivat epävarmoja siitä, miten heidän olisi meneteltävä hakemuksensa kanssa, pitäisi tehdä.

62.      Espanja väittää tässä kanneperusteessa ensisijaisesti, että kiinnostuksenilmaisupyyntö rikkoi asetuksen N:o 1 1 ja 2 artiklaa. Tämän asian kannalta merkityksellinen yhteydenpito käsittää sekä ennen hakemuksen toimittamista esitettävät tietopyynnöt että itse hakemuksen toimittamisen. Jälkimmäinen on erityisen tärkeä, koska valintamenettely oli yksivaiheinen, koska hakemuksen jälkeen ei ollut arviointikeskusvaihetta. Hakijoiden, jotka vastaavat unionin toimielimen virkoja koskevaan kiinnostuksenilmaisupyyntöön, ei voida tämän vastauksen perusteella katsoa olevan tilanteessa, joka on täysin kyseisen toimielimen sisäinen, sillä seurauksella, että heihin sovelletaan henkilöstösääntöjen mahdollisesti tiukempia kieliä koskevia säännöksiä.(42)

63.      Espanja väittää, että kun otetaan huomioon kiinnostuksenilmaisupyynnön sanamuoto, hakemuksen toimittamista harkitsevat kokivat, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin esittää kysymyksiä valintamenettelystä(43) ja täyttää hakemus joko englanniksi, ranskaksi tai saksaksi, vaikka se ei ollut heidän äidinkielensä. Vaikka asetusta N:o 1 ei rikottukaan oikeudellisesti (de iure), sitä rikottiin tosiasiallisesti (de facto).

64.      Toissijaisesti ja siinä tapauksessa, ettei unionin tuomioistuin yhdy sen väitteisiin asetuksen N:o 1 sovellettavuudesta, Espanja väittää, ettei rajoitukselle ole perusteita ja että vaikka sille olisikin perusteet, rajoitus on suhteeton. Espanja väittää näin ollen, että perusoikeuskirjan 22 artiklaa ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohtaa on rikottu.

65.      Parlamentti jakaa vastauksensa kahteen osaan. Ensimmäinen osa koskee yhteydenpitoa hakijoihin. Se tähdentää, ettei kiinnostuksenilmaisupyynnössä rajoitettu sen kielen valintaa, jota hakijoiden on käytettävä yhteydenpidossaan joko parlamenttiin tai EPSOon. Kun tarkastellaan ainakin parlamentille esitettyjä kysymyksiä, tietyt hakijat esittivät sille kysymyksiä äidinkielellään, ja parlamentti vastasi niihin samalla kielellä.

66.      Parlamentti viittaa lisäksi periaatteeseen, jonka mukaan EU:n toimielinten toimia koskee laillisuusolettama, ja oikeuskäytäntöön, jonka mukaan silloin, kun unionin johdettua oikeutta voidaan tulkita eri tavoin, etusija on annettava tulkinnalle, jonka mukaan säännös tai määräys on perussopimuksen mukainen, eikä sille tulkinnalle, jonka mukaan se on ristiriidassa perussopimuksen kanssa.(44)

67.      Parlamentin vastauksen toinen osa koskee itse hakemuslomaketta. Vaikka se myöntääkin, että hakemuslomake oli ”teknisistä syistä” saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, tämä ei sen mukaan tarkoittanut sitä, että hakijoilla oli velvollisuus käyttää kyseisiä kieliä. Useat hakijat näet täyttivät hakemuslomakkeen äidinkielellään, ja heidän hakemuksensa käsiteltiin asianmukaisesti käyttämällä tarvittaessa kielen alan lisäjäsenien palveluja.

68.      Koska hakijoiden hakemusten arviointi voi vaikuttaa siihen, miten Espanjan väitteisiin olisi suhtauduttava, käsittelen parlamentin esille tuomia ja edellä 66 kohdassa tarkoitettuja unionin oikeuteen liittyviä kysymyksiä ennen kuin tarkastelen Espanjan väitteiden asiasisältöä. On ensinnäkin totta, että unionin tuomioistuimen mukaan unionin toimielinten toimia koskee lainmukaisuusolettama, ja niillä on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole muun muassa kumottu unionin tuomioistuimen ratkaisussa tai todettu pätemättömiksi lainvastaisuusväitteen seurauksena. Unionin tuomioistuimen kuvauksen mukaan tämän säännön tarkoitus kuvastaa tarvetta säilyttää oikeussuhteiden vakaus.(45) Jos jätetään huomiotta kysymys siitä, miten tiukasti tätä sääntöä olisi sovellettava unionin toimielinten tekemiin puhtaasti hallinnollisiin päätöksiin, on kuitenkin huomautettava, että kyseessä on menettelyllinen seikka. Se ei toisin sanoen anna näille toimille minkäänlaista aineellista etusijaa tai ”hyväksyntää” (imprimatur). Se ainoastaan takaa, että nämä toimet pysyvät voimassa niin kauan kuin ja ellei niitä riitauteta menestyksekkäästi unionin tuomioistuimissa. Tämä periaate, johon parlamentti on vedonnut, ei näin ollen voi mielestäni toimia tältä osin hyödyllisenä ohjenuorana. Koska Espanja on käsiteltävässä asiassa riitauttanut unionin toimielimen toimen, on tarkasteltava asiakysymystä.

69.      Kun tarkastellaan toiseksi tulkintaan liittyviä kysymyksiä, edellä mainittu(46) unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö kuvastaa sitä täysin perusteltua käsitystä, että toimielinten on oletettava toimivan perussopimusten mukaisesti. Tapauksissa, joihin liittyy moniselitteisyyttä tai epäilyjä, etusijalle olisi asetettava se tulkinta, joka kuvastaa tätä sääntöä. Unionin tuomioistuimen huomautuksilla ei kuitenkaan ole tätä laajempaa vaikutusta. Ne eivät muodosta – kuten parlamentti ilmeisesti esittää – tulkintasääntöä, jonka mukaan toimielimen unionin tuomioistuimen menettelyssä esittämälle tulkinnalle on annettava jonkinlainen etusijaisuuskohtelu toimen riitauttavan asianosaisen ehdottamaan tulkintaan nähden.

70.      Näin ollen on tarpeen tarkastella Espanjan väitteitä, kuten seuraavaksi teenkin. Tarkastelen ensin sen ensisijaisesti esittämää väitettä.(47)

71.      Espanja antaa tältä osin suuren painoarvon unionin tuomioistuimen suuren jaoston tuomiolle Italia v. komissio.(48) Mainittua tuomiota on syytä tarkastella hieman lähemmin. Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuinta pyydettiin tarkastelemaan muun muassa sitä, täyttikö asetuksen N:o 1, luettuna yhdessä henkilöstösääntöjen kanssa, mukaiset edellytykset se, että kilpailuilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä kokonaisuudessaan ainoastaan kolmella kielellä (englanniksi, ranskaksi ja saksaksi) ja että muilla virallisilla kielillä julkaistiin ainoastaan tiivistelmä siitä. Komissio oli väittänyt, että henkilöstösääntöjä sovelletaan unionin virkamiesten lisäksi myös henkilöihin, jotka haluavat virkamiesten asemaan.(49)

72.      Unionin tuomioistuin ei hyväksynyt väitettä, jonka mukaan asetusta N:o 1 ei sovelleta toimielimen virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön, eikä sitä suuremmalla syyllä voida sanoa, ettei sitä sovelleta ulkoiseen kilpailuun osallistuviin hakijoihin.

73.      Unionin tuomioistuin kuitenkin lisäsi, ettei sen ollut tarpeen ratkaista, kuuluivatko kyseessä olleet kilpailuilmoitukset asetuksen N:o 1 4 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (”yleisesti sovellettavina säädöksinä”). Näin oli siksi, että henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 1 artiklan 2 kohdan mukaan avointa kilpailua koskeva ilmoitus on julkaistava kokonaisuudessaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä – ja siten implisiittisesti mutta väistämättä kaikilla virallisilla kielillä. Tästä seurasi, ettei ilmoituksen tiivistelmän julkaiseminen muilla kielillä kuin englanniksi, ranskaksi ja saksaksi riittänyt. Lisäksi oli niin, että koska hakijat, joiden äidinkieli oli jokin näistä muista kielistä, olivat epäedullisessa asemassa sekä ilmoitusten oikein ymmärtämisen osalta että kyseisiä kilpailuja koskevan hakemuksen valmistelua ja lähettämistä koskevan määräajan osalta, kyse oli kieleen perustuvasta erilaisesta kohtelusta, joka kielletään perusoikeuskirjan 21 artiklassa ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 6 kohdassa.(50)

74.      Unionin tuomioistuin ei siten todennut tuomiossa Italia v. komissio lopullisesti siitä, sovellettiinko ulkoiseen kilpailuun osallistuviin hakijoihin asetusta N:o 1 vai henkilöstösääntöjä. Kummankin soveltaminen johti kyseessä olleiden kilpailuilmoitusten kumoamiseen. Vaikka kyseisen asian ja nyt käsiteltävän asian taustalla olevat seikat eivät olekaan täysin yhtenevät, niissä on mielestäni riittävästi yhtäläisyyksiä, jotta unionin tuomioistuimen tuomiossa Italia v. komissio esittämää päättelyä ja omaksumaa lähestymistapaa voidaan soveltaa käsiteltävään asiaan.(51) Tarkastelen näin ollen aluksi asetuksen N:o 1 soveltamista Espanjan ensimmäiseen kanneperusteeseen ja sen jälkeen henkilöstösääntöjä.

75.      Espanja perustaa ensimmäisen kanneperusteensa tältä osin asetuksen N:o 1 1 ja 2 artiklan väitettyyn rikkomiseen. Asetuksen N:o 1 2 artiklassa edellytetään muun muassa, että jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan henkilön unionin toimielimille osoittamat asiakirjat laaditaan millä tahansa virallisella kielellä lähettäjän valinnan mukaan ja että vastaus laaditaan samalla kielellä.

76.      Olivatko hakijat tosiasiassa estyneitä käyttämästä yhteydenpidossa parlamenttiin ja EPSOon muita kieliä kuin englantia, ranskaa tai saksaa ja täyttämästä hakemuslomaketta muilla kuin näillä kielillä?

77.      Parlamentti vetoaa tässä yhteydessä lähinnä siihen, ettei kiinnostuksenilmaisupyyntöön sisältynyt nimenomaisia sääntöjä yhteydenpidossa käytettävästä kielestä. Asia on todellakin näin. Se, ettei pyynnössä annettu nimenomaisia ohjeita, ei kuitenkaan tarkoita, ettei sellaisia sisältynyt siihen implisiittisesti. Kysymys on nähdäkseni siitä, mitä järkevä henkilö, joka mahdollisesti on hakija kyseisessä valintamenettelyssä, voisi päätellä kiinnostuksenilmaisupyynnöstä, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, ja muista asiakirjoista ja tietolähteistä, joihin siinä viitataan.

78.      Otan tarkasteluni perustaksi luontaisen lähtökohdan eli itse kiinnostuksenilmaisupyynnön. Kyseistä asiakirjaa lukeva mahdollinen hakija nimittäin havaitsee, ettei siihen sisälly ohjeita valintamenettelyn aikana yhteydenpidossa käytettävistä kielistä. Jos hän harkitsee kysymyksen tai kysymysten esittämistä menettelystä, hän panee merkille myös X jakson, johon sisältyvään parlamentin sähköpostiosoitteeseen ”kaikki menettelyä koskevat yhteydenotot” pyydetään osoittamaan.

79.      Sama hakija panee kuitenkin merkille myös I jakson toiseen kohtaan sisältyvän toteamuksen, jonka mukaan EPSO antaa ”teknistä tukea” valintamenettelyn järjestämisessä, ja VI jaksoon sisältyvän vaatimuksen, jonka mukaan hakijoiden on rekisteröidyttävä sähköisesti EPSOn verkkosivustolla ja noudatettava sivustolla annettuja ohjeita. Jos hakija vierailee kyseisellä verkkosivustolla, hän havaitsee, että EPSO-tilin (jota ilman haussa ei voida edetä) luomiseksi vaadittava lomake on saatavilla ainoastaan englanniksi, ranskaksi tai saksaksi.(52)

80.      Kiinnostuksenilmaisupyynnössä viitataan myös ohjeisiin, joita annetaan ”erityisesti” sähköisessä hakuoppaassa. Olettakaamme, että hakija tutustuu seuraavaksi tähän asiakirjaan. Sen 3 jakson otsikko on ”Sähköinen hakemuslomake”. Luettuaan ohjeen, jonka mukaan hakemus on täytettävä kiinnostuksenilmaisupyynnössä määrätyllä kielellä, hakija siirtyy väistämättä eteenpäin, koska nyt tarkasteltavassa tapauksessa kieltä ei määrätty kiinnostuksenilmaisupyynnössä. Asiakirjan seuraavasta kohdasta ilmenee, että koska ”sovellusympäristö”, jossa hakemuslomake täytetään, on olemassa vain englannin, ranskan ja saksan kielillä,(53) hakijoiden olisi tutustuttava ”selosteeseen” – kuten sitä oppaassa nimitetään –, jossa on hakijoille ohjeita kaikilla virallisilla kielillä. Seloste sisältää EPSOn sähköisessä hakemuslomakkeessa käytettyjen käsitteiden ja ilmausten käännökset englannista, ranskasta ja saksasta muille virallisille kielille. Selosteesta ei käy ilmi, eikä siinä ole viitteitä siitä, että lomake voidaan täyttää millä tahansa kielellä; siitä voidaan sen sijaan perustellusti päätellä, että hakemuksen täyttämisessä olisi käytettävä kieltä, jolla lomake on laadittu, sitäkin suuremmalla syyllä, koska kiinnostuksenilmaisupyynnössä on aiemmin todettu (IV jakson C osassa), että hakijan on osoitettava tyydyttävä englannin, ranskan tai saksan kielen taito. Jos hakijan kuitenkin oletetaan olevan kohtuullisen valpas ja tarkkaavainen, hän huomaa, että selosteen 159 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Tämä hakulomake on täytettävä englanniksi, ranskaksi tai saksaksi.” Tämän toteamuksen perusteella hänelle on varmasti jokseenkin selvää, miten hänen on tarkoitus edetä hakemuslomakkeen täyttämisessä.(54) Parlamentti itse nimittäin vahvisti, että se vastasi näin (kreikaksi) mahdolliselle hakijalle 26.4.2016 sähköpostitse antamassaan vastauksessa, joka on liitetty sen vastauskirjelmään.

81.      Kun jatketaan sähköisen hakuoppaan tarkastelua tällä kertaa kuitenkin yleisen yhteydenpidon osalta, oppaan 5 jaksossa todetaan, että jos hakijalla on lisäkysymyksiä, joita ei ole jo käsitelty EPSOn verkkosivustolla, hakija voi ottaa yhteyttä EPSOn verkkosivuilla olevan ”Yhteydenotot”-osion kautta. Napsauttamalla oppaassa olevaa ”Yhteydenotot”-linkkiä hakija päätyy verkkosivulle, jonka otsikko on ”Usein kysyttyä”. Hakijan odotetaan tutustuvan näihin kysymyksiin, jotka jaetaan ilmeisestikin kahteen ryhmään, ja toisen kysymysryhmän viimeisen kysymyksen jälkeen hakijaa pyydetään vastaamaan kysymykseen ”Löysitkö vastauksen kysymykseesi?”. Painettaessa vaihtoehtoa ”En” aukeaa uusi ikkuna, jossa todetaan, että hakija voi esittää lisäkysymyksiä suoraan EPSOlle. Kyseistä linkkiä napsautettaessa aukeaa lomake, jossa hakijaa muun muassa ohjeistetaan merkitsemään virallisista kielistä kaikki ne kielet, joilla hakija voi ottaa vastauksen vastaan. Hakijan on valittava vähintään kaksi kieltä.

82.      Edellä esitetyn perusteella katson ensinnäkin, että hakijalle saattaa perustellusti syntyä sellainen käsitys, että hän voi käyttää yhteydenpidossa EPSOon valitsemaansa virallista kieltä mutta että hänelle ei voida taata vastauksen saamista samalla kielellä. Toiseksi tutustuttuaan kiinnostuksenilmaisupyyntöön ja asiakirjoihin, joihin siinä viitataan, hakija tulisi siihen tulokseen, että hänen on täytettävä hakemuslomake englanniksi, ranskaksi tai saksaksi eikä jollain muulla Euroopan unionin virallisella kielellä. Parlamentin tältä osin esittämä väite, jonka mukaan tietyt hakijat itse asiassa toimittivat hakemuslomakkeen jollain muulla kielellä kuin yhdellä näistä kolmesta kielestä, on nähdäkseni merkityksetön. Kuten Espanja perustellusti huomauttaa, toiset mahdolliset hakijat joko ovat saattaneet luopua kokonaan hakemuksen toimittamisesta tai ovat toimittaneet hakemuksia odotettua vähemmän, koska kyseinen kieli ei ollut sellainen, jolla he saattoivat ilmaista itseään yhtä helposti kuin äidinkielellään.

83.      Katson näin ollen, että kiinnostuksenilmaisupyyntö rikkoi asetuksen N:o 1 1 ja 2 artiklaa niiden kielten osalta, joita hakijat saattoivat käyttää yhteydenpidossa EPSOon, ja sen kielen osalta, jolla hakemuslomake oli täytettävä.

84.      Voidaanko samalla todeta, että myös henkilöstösääntöjä on rikottu?

85.      Espanja väittää lähinnä, ettei rajaamiselle ole perusteita ja että hakijat, joiden äidinkieli on englanti, ranska tai saksa, on asetettu muita edullisempaan asemaan. He ovat etenkin pystyneet kuvailemaan paremmin hyviä ominaisuuksiaan, ja heidän hakemuksiinsa sisältyy epätodennäköisemmin virheellisyyksiä. Rajaus on lisäksi Espanjan mukaan suhteeton, koska i) valintamenettelyn ainoa vaihe perustui hakemuslomakkeessa annettaviin kirjallisiin tietoihin ja ii) väärien tietojen antaminen saattoi johtaa hakijan sulkemiseen pois valintamenettelystä.

86.      Parlamentti katsoo, ettei Espanjan kuvaileman kaltaista rajausta tosiasiallisesti ollut olemassa, joten se ei vastaa yksityiskohtaisesti kyseisen jäsenvaltion esittämiin väitteisiin.

87.      Tältäkin osin hyödyllisenä ohjenuorana voidaan pitää tuomiota Italia v. komissio.(55) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tarkasteli edellä 71 ja 72 kohdassa mainittujen seikkojen lisäksi sitä, merkitsikö syrjintää se, ettei ilmoitusta avoimesta kilpailusta julkaistu kaikilla virallisilla kielillä. Unionin tuomioistuin katsoi, että hakijat, joiden äidinkieli ei ollut jokin kolmesta kielestä, joilla ilmoitus julkaistiin kokonaisuudessaan,(56) olivat epäedullisessa asemassa niihin hakijoihin nähden, joiden äidinkieli oli jokin näistä kolmesta kielestä, ja että tämä epäedullinen asema oli seurausta kieleen perustuvasta erilaisesta kohtelusta, joka kielletään perusoikeuskirjan 21 artiklassa ja henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 kohdassa.(57) Tästä seurasi, että kaikkien rajoitusten on oltava objektiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti perusteltuja ja niiden on vastattava henkilöstöpolitiikan yleisen edun mukaisia oikeutettuja tavoitteita. Koska tosiseikkojen ei katsottu tukevan komission mainitussa asiassa esittämiä perusteita, rajoitusta ei voitu pitää oikeasuhteisena, ja kyseessä katsottiin siten olevan henkilöstösääntöjen 1 d artiklassa kielletty kieleen perustuva syrjintä.(58)

88.      Käsiteltävässä asiassa se, ettei parlamentti ole esittänyt mitään oikeutettua tavoitetta tai perustetta, tarkoittaa sitä, ettei unionin tuomioistuimella ole käytettävissään aineistoa, jonka pohjalta se voisi tarkastella asiaa. Nähdäkseni on kuitenkin selvää, että Espanjan esittämistä syistä hakija, jonka äidinkieli ei ole englanti, ranska tai saksa, olisi epäedullisessa asemassa sellaisiin hakijoihin nähden, jotka pystyvät ilmaisemaan itseään vaikeuksitta jollakin näistä kielistä. Tämä on erityisen merkityksellistä, kun otetaan huomioon, että kiinnostuksenilmaisupyynnön mukaan valintamenettelyn oli määrä perustua yksinomaan niiden yksityiskohtaisten vastausten tarkasteluun, jotka hakija on antanut rekisteröitymislomakkeessa esitettyihin kysymyksiin, ja että väärien tietojen antaminen lomakkeessa voi johtaa valintamenettelystä pois sulkemiseen.(59) Kyse oli siten kieleen perustuvasta syrjinnästä – ja näin ollen henkilöstösääntöjen 1 d artiklan rikkomisesta –, joka koski niitä hakijoita tai mahdollisia hakijoita, joiden äidinkieli ei ollut mikään kolmesta ”etusijalle asetetusta” kielestä.

89.      Koska olen katsonut, että Espanjan ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä edellä esitetyistä syistä, ei ole ehdottoman välttämätöntä tarkastella lisäksi laajempaa kysymystä asetuksen N:o 1 ja henkilöstösääntöjen keskinäisestä suhteesta. Kuten edellä todettiin, käsitellessään asiaa Italia v. komissio(60) suuressa jaostossa unionin tuomioistuin nimenomaisesti kieltäytyi lausumasta tästä kysymyksestä.(61) Käsittelen tätä kysymystä kuitenkin lyhyesti kattavuuden vuoksi.

90.      Totean aluksi, että mainitussa asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että ”koska ei ole olemassa erityisiä virkamiehiin ja toimihenkilöihin sovellettavia asetuksentasoisia säännöksiä ja koska toimielinten, joita riidanalaiset kilpailuilmoitukset koskevat, työjärjestyksissä ei ole tätä koskevia säännöksiä, minkään säädöksen perusteella ei voida päätellä, että toimielinten ja niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden väliset suhteet olisi suljettu täysin asetuksen N:o 1 soveltamisalan ulkopuolelle”. Välittömästi tämän jälkeen se totesi, että ”näin on sitäkin suuremmalla syyllä tarkasteltaessa toimielinten ja ulkoisten kilpailujen hakijoiden, jotka eivät lähtökohtaisesti ole virkamiehiä eivätkä toimihenkilöitä, välisiä suhteita”.(62)

91.      Huomautan seuraavaksi, että henkilöstösääntöjen, joiden 1 artiklan mukaan niitä sovelletaan ”unionin virkamiehiin” ja joiden 1 a artiklan mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan ”henkilöä, joka on nimitetty – – vakinaisen viran haltijaksi”, sanamuodon tarkastelu viittaa ensi näkemältä siihen, ettei niitä sovelleta virkamiehen asemaa hakeviin henkilöihin. Samaan tapaan palvelussuhteen ehtojen 1 artiklassa säädetään, että näitä ehtoja sovelletaan muun muassa ”sopimussuhteisiin toimihenkilöihin”, ja 3 a artiklaan sisältyvän määritelmän mukaan tällä käsitteellä tarkoitetaan ”toimihenkilöä,– – joka on palkattu [kyseisen toimielimen toimesta] hoitamaan tehtäviä osa- tai kokopäiväisesti”.

92.      Lisään vielä, että asetuksen N:o 1 2 artikla ilmentää erityisesti SEUT 24 artiklaa. Jälkimmäinen määräys on muotoiltu laajasti ja rajoittamattomasti. Tästä seuraa, ettei 2 artiklaa mielestäni pidä tulkita suppeasti tai rajoittavasti.

93.      Kaikki nämä seikat sotivat nähdäkseni sellaista asetuksen N:o 1 tulkintaa vastaan, joka johtaisi siihen, että asetus N:o 1 sivuutetaan nopeasti ja sen sijaan yksittäistapauksessa sovelletaan henkilöstösääntöjä. Ne pikemminkin viittaavat siihen, että henkilöstösääntöjen ensisijaisena tarkoituksena ei ole säännellä toimielinten ja virkamieheksi pyrkivien hakijoiden välisiä suhteita.

94.      On kuitenkin myös selvää, että henkilöstösääntöjä sovelletaan joiltain osin tällaisiin hakijoihin. Esimerkiksi henkilöstösääntöjen III osaston 1 luvun, johon sisältyvät 27 ja 28 artikla, otsikko on ”Palvelukseen ottaminen” ja liitteen III otsikko on ”Kilpailumenettely”. Kumpaankin sisältyy yksityiskohtaisia säännöksiä niissä käsiteltävistä seikoista. Palvelussuhteen ehtojen 3 lukuun, jonka otsikko on ”Palvelukseen ottamista koskevat edellytykset”, sisältyy joitain hyvin pitkälti niitä vastaavia, joskin yleisemmin muotoiltuja, säännöksiä, jotka koskevat tapaa, jolla sopimussuhteiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen. Vaikka yksikään näistä säännöksistä ei koske kielitaitovaatimuksia, asetus N:o 1 ja henkilöstösäännöt voivat toisinaan olla päällekkäisiä.

95.      Tätä päällekkäisyyttä on syytä tutkia hieman tarkemmin. Ensinnäkään asetusta N:o 1 ei mielestäni lakata soveltamasta henkilöön, josta tulee Euroopan unionin virkamies tai toimihenkilö, joka suhteessa silloin, kun hänet nimitetään tehtävään. Katson näin ollen, että sen 2 ja 3 artiklaa sovelletaan myöhemminkin viesteihin, jotka kyseinen henkilö on lähettänyt tai vastaanottanut yksityishenkilönä. Samoin työjärjestys, jonka unionin toimielin on hyväksynyt asetuksen N:o 1 6 artiklan nojalla, voi vaikuttaa kyseiseen henkilöön hänen nimittämisensä jälkeen.

96.      On kuitenkin täysin selvää, ettei asetuksen N:o 1 2 artiklaa sovelleta ammatillisessa ominaisuudessaan toimivan henkilön ja toimielimen väliseen viestintään sen jälkeen, kun henkilö on aloittanut työnsä toimielimen virkamiehenä tai toimihenkilönä. Tähän viestintään sovelletaan henkilöstösääntöjä, siltä osin kuin ne ovat merkityksellisiä tai niitä voidaan soveltaa.

97.      Voidaanko sanoa, kuten istunnossa väitettiin, että henkilöstösääntöjä voidaan tosiasiallisesti soveltaa – ja asetusta N:o 1 ei siten sovellettaisi – aikaisempana ajankohtana siitä hetkestä alkaen, jona kyseinen henkilö toimittaa hakemuksensa virkamiehen tai toimihenkilön tehtävään?

98.      Mielestäni ei voida.

99.      On tarpeen tarkastella asetuksen N:o 1 2 artiklan tavoitetta. Mainittua säännöstä sovelletaan asiakirjoihin, toisin sanoen kirjalliseen viestintään, eikä esimerkiksi puheluihin tai muuhun suulliseen viestintään. Jo kirjallisen viestinnän luonteen vuoksi on oletettava, että kirjallisilla viesteillä on erityisen tärkeä merkitys ne laatineelle henkilölle. Siten on olennaista, että viestin merkitys on selvä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna mahdollisuus viestiä omalla äidinkielellä on äärimmäisen tärkeä. Koska hakijalla saattaa hyvinkin olla asioita, joista hän haluaa keskustella, tai kysymyksiä, joita hän haluaa esittää kirjallisesti, hakemuksensa toimittamisen jälkeenkin, en näe mitään syytä, miksi 2 artiklaa ei pitäisi ulottaa koskemaan häntä hakemuksen jättämisen ja palveluksessa aloittamisen välisenä ajanjaksona.

100. Tämä pätee mielestäni sitäkin suuremmalla syyllä, jos unionin tuomioistuin yhtyy päätelmääni siitä, että autonkuljettajien toisen kielen ”tyydyttävälle” kielitaidolle asetettava asianmukainen taitotaso on A2 eikä B2, kuten kiinnostuksenilmaisupyynnössä edellytetään.(63) Haluan kuitenkin selventää, ettei tämä kysymys ole mielestäni ratkaiseva käsiteltävän asian kannalta.

101. Yleisemmällä tasolla huomautan, että joissain tapauksissa kysymyksellä asetuksen N:o 1 ja henkilöstösääntöjen päällekkäisyydestä voi olla vain vähän, tai ei lainkaan, merkitystä. Joko päällekkäisyyttä ei tosiasiassa ole, tai asian kannalta merkityksellisillä säännöksillä molemmissa sääntelyvälineissä on sama sisältö. Muissa tapauksissa molempien säännösten soveltaminen voi johtaa samaan lopputulokseen, joskin eri kautta. Tilanne oli tällainen tuomiossa Italia v. komissio,(64) ja edellä esitetyistä syistä katson, että tilanne on sama käsiteltävässä asiassa.(65)

102. Entä jos asetus N:o 1 ja henkilöstösäännöt vaikuttavat olevan keskenään ristiriidassa? Siinä tapauksessa katson, että kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Italia v. komissio selkeästi todennut, että asetusta N:o 1 sovelletaan yleissääntönä kilpailuihin osallistuviin hakijoihin ja laajemmin valintamenettelyihin,(66) on ensinnäkin tarpeen ottaa henkilöstösääntöjen asiaa koskevien säännösten tulkinnassa mahdollisuuksien mukaan huomioon asetuksen N:o 1 sanamuoto ja tarkoitus, jotta päästään kyseisellä toimenpiteellä tavoiteltavaan lopputulokseen. Jos tämä on kuitenkin mahdotonta, etusijalle olisi nähdäkseni asetettava säännös, jolla on läheisin ja konkreettisin yhteys kyseessä olevaan tilanteeseen. Jos henkilöstösääntöihin sisältyy erityinen sääntely, jolla on tarkoitus säännellä kyseisen toimielimen ja virkamiehen tehtävään hakevan henkilön välisen suhteen jotain tiettyä näkökohtaa, tämän sääntelyn ehdot ovat etusijalla.(67)

103. Kaikista edellä esitetyistä syistä katson, että Espanjan ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä.

 Toinen kanneperuste: palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan rikkominen sen seurauksena, että hakijoilta edellytetään Euroopan unionin toisen virallisen kielen ”tyydyttävää” taitoa, vaikka tämä ei ole tarpeen työtehtävien hoitamiseksi tai, toissijaisesti, vaikka tältä osin ei ole tarpeen vaatia taitotasoa B2

104. Tämä kanneperuste koskee ensisijaisesti sitä, miten on tulkittava palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan 3 kohdan e alakohtaa, jossa säädetään, että sopimussuhteiseksi toimihenkilöksi voidaan ottaa ainoastaan henkilö, joka toimittaa näytön siitä, että hänellä on perusteelliset tiedot yhdessä virallisessa kielessä ja toisessa virallisessa kielessä sellaiset ”tyydyttävät tiedot, jotka ovat hänen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeen”.

105. Kanneperuste voidaan jakaa kätevästi kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Espanja väittää, ettei 82 artiklan 3 kohdan e alakohtaa pitäisi tulkita siten, että toisen kielen taitoa edellytetään kaikissa tapauksissa. Toisessa osassa Espanja ilmeisesti väittää, että vaikka tätä säännöstä olisikin tulkittava siten, että toisen virallisen kielen taitoa edellytetään kaikissa tapauksissa, tai jos sitä on tulkittava siten, että toisen kielen taitoa edellytetään kyseessä olevassa valintamenettelyssä, tältä osin ei ole välttämätöntä edellyttää taitotasoa B2. Espanjan mukaan alhaisempi taitotaso olisi asianmukainen.

106. Kun tarkastellaan kanneperusteen ensimmäistä osaa, Espanjan mukaan 82 artiklan 3 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että ilmaus ”jotka ovat hänen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeen” tarkoittaa, että toisen kielen tarve syntyy vain siltä osin kuin kyseinen tehtävä edellyttää tällaisen kielen taitoa. Espanjan mukaan näin ei ole käsiteltävässä asiassa, koska valituksi tulevien hakijoiden ensisijaisena tehtävänä on auton kuljettaminen. Se kiinnittää myös huomiota siihen, että kiinnostuksenilmaisupyynnössä(68) mainitaan yhden tai useamman muun virallisen kielen taito (vähintään taso A2) kuin hakijan hakemuksessaan ilmoittama kielen 1 ja kielen 2 taito, mikä sen mukaan tekee englannin, ranskan tai saksan B2-taitotasoa vastaavan taidon tarpeettomaksi.

107. Parlamentti puolestaan väittää, että Espanja tulkitsee virheellisesti 82 artiklan 3 kohtaa ja että toisen kielen taitoa tosiasiassa tarvitaan.

108. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että henkilöstösääntöjen 28 artiklan f alakohdan (jota sovelletaan virkamiesten palvelukseen ottamiseen), palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan e alakohdan (jota sovelletaan väliaikaisiin toimihenkilöihin) ja palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan 3 kohdan e alakohdan (jota sovelletaan sopimussuhteisiin toimihenkilöihin) sanamuoto on täysin sama. Vaikka parlamentin ja neuvoston olisi ollut mahdollista asettaa vähemmän tai erilaisia vaatimuksia väliaikaisten tai sopimussuhteisten toimihenkilöiden tapauksessa, ne eivät selvästikään päättäneet tehdä näin.

109. On totta, että yhtäältä virkamiehiä ja toisaalta väliaikaisia ja sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevissa kielitaitovaatimuksissa on eroja, sikäli kuin henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohdassa, joka koskee pelkästään virkamiehiä, säädetään, että ”ennen palvelukseen ottamisen jälkeistä ensimmäistä ylennystä virkamiehiä vaaditaan osoittamaan kykynsä työskennellä kolmannella kielellä, jonka on oltava yksi [SEUT] 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista kielistä”.

110. Tämä lisäys ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että kielitaitoa palvelukseen ottamisen yhteydessä koskevia säännöksiä olisi tulkittava eri tavalla virkamiesten ja muun henkilöstön tapauksessa. Se pikemminkin vahvistaa säännön, jonka mukaan kaikilla toimielinten palvelukseen ottamilla henkilöillä on lähtökohtaisesti oltava ainakin kahden virallisen kielen taito. Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 2 kohtaa ei lähtökohtaisesti voida soveltaa muuhun henkilöstöön, koska ylenemissääntöjä ei sovelleta heihin.

111. Edellä esitetystä seuraa, että palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan 3 kohdan e alakohtaa on nähdäkseni tulkittava siten, että kaikkien hakijoiden, jotka hakevat muun henkilöstön tehtäviä toimielimissä, edellytetään toimittavan näytön siitä, että heillä on vähintään kahden virallisen kielen taito. Tätä säännöstä ei voida tulkita siten, että toista kieltä koskevaa edellytystä sovelletaan vain, jos voidaan osoittaa, että toisen kielen taito on tarpeen hakijan tehtäviensä suorittamiseksi. Näin ollen Espanjan tältä osin esittämä väite on hylättävä.

112. Kun tarkastellaan Espanjan lausumia, jotka koskevat kiinnostuksenilmaisupyyntöön sisältyvää viittausta jonkin muun virallisen kielen A2-taitotasoon, on vaikea ymmärtää, mihin Espanja tällä väitteellään tarkasti ottaen pyrkii. Olen kuitenkin taipuvainen katsomaan parlamentin tapaan, että sen väite perustuu kiinnostuksenilmaisupyynnön virheelliseen tulkintaan, sillä siitä ilmenee pelkästään, että hakijoiden, joilla on yhden tai useamman muun virallisen kielen taitotasoa A2 vastaava taito, kielitaito voidaan testata. Siinä ei yritetä sisällyttää kielitaitovaatimuksiin uutta vaatimusta, joka kaikkien hakijoiden on täytettävä.

113. Kaikista näistä syistä katson, että tämän kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

114. Kanneperusteen toisessa osassa Espanja väittää, että vaikka toisen virallisen kielen taitoa voitaisiinkin edellyttää, taitotason B2 edellyttäminen on mielivaltaista eikä sitä voida oikeuttaa. Kun otetaan huomioon tehtävät, joita palvelukseen otettujen autonkuljettajien edellytetään hoitavan, sellaisina kuin ne ilmenevät kiinnostuksenilmaisupyynnön II jaksoon sisältyvästä luettelosta, yksikön etuun pohjautuvien oikeuttamisperusteiden tueksi on esitettävä objektiivista näyttöä. Huomautan tältä osin, että palvelussuhteen ehtojen 80 artiklan 2 kohdassa tehtäväryhmään I kuuluvien toimihenkilöiden osalta määritetyt tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin muihin tehtäväryhmiin sovellettavat tehtävät.

115. Parlamentti väittää, että B2-taitotaso on taso, jonka on perinteisesti katsottu edustavan ”tyydyttävää kielitaitoa” ja jota käytetään tässä ominaisuudessa kilpailuissa ja muissa valintamenettelyissä. Tällainen taso on lisäksi parlamentin mukaan oikeasuhteinen yksikön tarpeisiin nähden, sillä valittavien hakijoiden tehtävien ei pidä katsoa rajoittuvan kiinnostuksenilmaisupyynnössä määritettyihin,(69) koska siihen sisältyvä luettelo on viitteellinen eikä suinkaan tyhjentävä.

116. Lähtökohtana tämän kanneperusteen osan arvioinnissa on oltava se, miten palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan 3 kohdan e alakohtaan sisältyvää ilmausta ”toisessa unionin kielessä sellaiset tyydyttävät tiedot, jotka ovat hänen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeen” on tulkittava.

117. Siltä osin kuin parlamentti väittää, että B2-taitotaso olisi hyväksyttävä (tosiasiassa) automaattisesti, koska se edustaa sitä, miten tyydyttävä-sanaa parlamentin mukaan ”perinteisesti” tulkitaan, tämä väite on mielestäni hylättävä.

118. Ensinnäkin painottamalla yhtä sanaa (”tyydyttävät”) parlamentti jättää huomiotta koko säännöksen sanamuodon, jonka mukaan hakijan on osoitettava nämä tiedot, ”jotka ovat hänen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeen”. Tehtävät, joita yhden valintamenettelyn läpäisseiden hakijoiden on hoidettava, voivat lähtökohtaisesti erota merkittävästi toisessa valintamenettelyssä edellytettävistä tehtävistä. Vaatimus ei siten loogisesti voi olla sama kaikissa tapauksissa.

119. Toiseksi parlamentin väite olisi vakuuttavampi, jos sanalla ”tyydyttävät” olisi jonkinlainen yhteys Kieliä koskevassa yhteisessä eurooppalaisessa viitekehyksessä käytettyihin ryhmiin.(70) Tällaista yhteyttä ei kuitenkaan ole. Kyseisessä viitekehyksessä kielitaidon taitotasot ryhmitellään kolmeen pääryhmään, nimittäin ”Peruskielitaitoon” (A-taso), ”Itsenäisen kielenkäyttäjän kielitaitoon” (B-taso) ja ”Taitavan kielenkäyttäjän kielitaitoon” (C-taso). Nämä tasot edustavat objektiivisia arvioita. ”Tyydyttävät” on sitä vastoin subjektiivinen arvio. Jotta se voidaan määritellä, sen on näin ollen perustuttava toimenpiteeseen, jota voidaan arvioida. Tämän arviointiperusteen muodostavat nähdäkseni kyseisen tehtävän asettamat tarpeet. Yksi yleispätevä arviointimenetelmä on täysin epätarkoituksenmukainen tässä yhteydessä.

120. Kun tarkastellaan parlamentin väitettä siitä, että B2-taitotason edellyttäminen voi joka tapauksessa olla perusteltua yksikön edun nimissä, pitää tietysti paikkansa, että unionin tuomioistuimen mukaan yksikön etu voi oikeuttaa sellaisen toimenpiteen, joka muutoin merkitsisi kieleen perustuvaa syrjintää. Unionin tuomioistuin on samanaikaisesti kuitenkin todennut, että yksikön edun on oltava objektiivisesti perusteltu ja vaaditun kielitaidon tason on oltava oikeassa suhteessa yksikön tosiasiallisiin tarpeisiin nähden.(71) Jälkimmäisestä näkökohdasta unionin tuomioistuin on todennut, ettei erilaisella kohtelulla saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, ja että toimielinten on tältä osin punnittava keskenään rajoittamisen hyväksyttävää tavoitetta ja mahdollisimman pätevien hakijoiden yksilöimisen tavoitetta.(72)

121. Kun tarkastellaan sitä, onko tällainen oikeutettu tavoite olemassa, olen jo katsonut, että hakijoiden on toimitettava näyttöä toisen virallisen kielen taidostaan.(73) Mielestäni ei ole suhteetonta pyrkiä arvioimaan tätä kielitaitoa käyttämällä tähän tarkoitukseen hyväksyttyä arviointiperustetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edellytys itsessään olisi oikeasuhteinen, ja katsonkin, että parlamentin velvollisuutena on esittää näyttöä sen väitteensä tueksi, että B2-taitotaso voi olla oikeutettu. Kuten Espanja perustellusti huomauttaa, valittavien hakijoiden ensisijaisiin tehtäviin kuuluu auton kuljettaminen, eli heidän on oltava päteviä, ammattimaisia autonkuljettajia. Tässä yhteydessä voitaisiin perustellusti huomauttaa, että se, että hakijoiden edellytetään lisäksi käyttäneen B2-taitotasoa vastaavan kielitaidon saavuttamiseen tuntimäärän, joka voi olla yli kolminkertainen autonkuljettajan pätevyyden saamiseen vaadittavaan tuntimäärään nähden,(74) saattaa vaikuttaa lievästi sanottuna liioitellulta. Lisäksi voitaisiin vaatia erityisiä perusteluja sille, että tämän edellytyksen vuoksi henkilölle, jolle maksetaan toimielimen palveluksessa tehtäväryhmän I mukaista palkkaa,(75) aiheutuu väistämättä kuluja B2-taitotasoa vastaavan kielitaidon hankkimiseen tarvittavista kieliopinnoista.

122. Mitä tehtäviä palvelukseen otettavien autonkuljettajien sitten odotetaan hoitavan? Kiinnostuksenilmaisupyynnön II jaksoon sisältyvässä luettelossa painotetaan – mikä on varsin luonnollista – niitä työn näkökohtia, joihin liittyy auton kuljettamista tai siihen hyvin läheisesti liittyviä tehtäviä. Joihinkin tehtäviin, kuten tavaroiden, asiakirjojen ja postilähetysten kuljettamiseen sekä ajoneuvojen lastaamiseen ja lastin purkamiseen, liittyy vähän, jos lainkaan, ihmiskontakteja.(76) Toisten tehtävien, kuten arvohenkilöiden, virkamiesten tai muun henkilöstön ja vieraiden kuljettamisen, voidaan olettaa edellyttävän jonkinlaisia viestintätaitoja. On syytä huomata, että ensiksi mainittuja tehtäviä hoidetaan ”lähinnä Brysselissä, Luxemburgissa ja Strasbourgissa sekä muissa jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolisissa maissa”.

123. Parlamentti kuitenkin väittää, ettei täyttä kuvaa kyseessä olevista tehtävistä saada pelkästään kiinnostuksenilmaisupyyntöön sisältyvän tehtäväluettelon perusteella. Kyseinen luettelo oli pelkästään ohjeellinen. Autonkuljettajien voidaan etenkin edellyttää tervehtivän matkustajia ja vastaavan heidän kysymyksiinsä. Heidän on myös ymmärrettävä esimiehensä antamat ohjeet ja viestittävä useiden ulkoisten viranomaisten, kuten poliisien ja tullivirkailijoiden, kanssa.

124. Esitän tästä seuraavat kaksi huomautusta. Ensinnäkin, jos parlamentti katsoo, että tietty tehtävä on olennainen hoidettavien työtehtävien kannalta, sen voidaan perustellusti odottaa tuovan tämän ilmi laatiessaan kiinnostuksenilmaisupyynnön II jaksoon sisältyvän kaltaista luetteloa. Se ei voi pelkästään todeta, että koska luettelo ei ole tyhjentävä, hakijoiden voidaan luonnollisesti odottaa hoitavan muitakin tehtäviä. Hakijoilla on perusteltu oikeus odottaa, että he voivat luottaa kiinnostuksenilmaisupyyntöön sisältyviin tietoihin päättäessään siitä, toimittavatko he hakemuksen kyseiseen valintamenettelyyn osallistumista varten.(77)

125. Ei kuitenkaan voida myöskään edellyttää, että luettelossa – jota edelsi ilmaus ”voivat kuulua” – yksilöidään jokainen yksittäinen siinä mainittu työtehtävä. Hakijoiden odotetaan ymmärtävän, että työhön voi kuulua myös muita, luettelossa mainittuihin liittyviä tehtäviä. Tältä osin on normaalia odottaa, että esimerkiksi kuljettaessaan matkustajia autonkuljettajan on pystyttävä viestimään heidän kanssaan, samoin kuin auton matkan aikana pysäyttävän poliisin kanssa. Tästä herää kysymys, minkä tasoista kielitaitoa tähän tarkoitetukseen voidaan perustellusti edellyttää.

126. Sisäisen viestinnän osalta tehtäväryhmän I, sellaisena kuin se esitetään palvelussuhteen ehtojen 80 artiklassa, mukaisista tehtävistä saadaan viitteitä siitä, miten tähän tehtäväryhmään kuuluvien odotetaan hoitavan työtehtäväänsä hallinnossa. Näihin tehtäviin kuuluvat ”ruumiillisen työn ja hallinnollisen tuen yksikön tehtävät, jotka suoritetaan virkamiesten tai väliaikaisten toimihenkilöiden valvonnassa”. Näin ollen on erittäin vaikea katsoa, että B2-taitotaso – ”Ymmärtää pääajatukset konkreetteja ja abstrakteja aiheita käsittelevistä monitahoisista teksteistä – –” – on objektiivisesti tarkasteltuna välttämätön näiden tehtävien hoitamiseksi. A2-taitotaso – ”Ymmärtää lauseita ja usein käytettyjä ilmauksia, jotka liittyvät tavallisimpiin arkipäivän tarpeisiin – –” – olisi todennäköisesti asianmukaisempi vaatimustaso.

127. Kun tarkastellaan viestimistä ulkoisten toimijoiden, kuten edellä 122 kohdassa kuvattujen matkustajien ja poliisien ja tullivirkailijoiden, kanssa, on syytä pitää mielessä, että oikeasuhteisuuden osalta on ratkaistava, onko kyseessä oleva vaatimus sekä asianmukainen että tarpeen. Vaikka autonkuljettajan työssä voi olla hetkiä, jolloin B2-taitotaso – tai vieläkin korkeampi taso, jos viestinnän kohteena oleva asia on hyvin monimutkainen – voi osoittautua käytännössä hyödylliseksi, tämä ei tarkoita, että tällainen taso on ”tarpeellinen”. Näin ollen A2-taitotaso on mielestäni todennäköisesti asianmukainen ja tarpeellinen taso myös tässä yhteydessä.

128. Edellä esitetyn perusteella katson, että Espanjan toisen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä.

 Kolmas ja neljäs kanneperuste: asetuksen N:o 1 1 ja 6 artiklan, perusoikeuskirjan 22 artiklan, henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 1 ja 6 kohdan ja palvelussuhteen ehtojen 82 artiklan rikkominen, koska toisen kielen valintamahdollisuus rajataan valintamenettelyssä kolmeen kieleen (kolmas kanneperuste) ja koska toisen kielen valintamahdollisuus rajataan ainoastaan englantiin, ranskaan tai saksaan (neljäs kanneperuste)

129. Näissä kahdessa kanneperusteessaan, joita on parasta käsitellä yhdessä, Espanja väittää lähinnä, ettei toisen kielen valintamahdollisuuden rajaamiseen kolmeen kieleen kiinnostuksenilmaisupyynnössä ole oikeudellista perustaa ja että englannin, ranskan tai saksan vaatiminen on joka tapauksessa mielivaltaista. Se väittää erityisesti, ettei ole olemassa hyväksyttyä tavoitetta, joka oikeuttaisi rajaamisen: vaikka tällainen tavoite olisi olemassa, edellytys ei ollut oikeasuhteinen, eikä tässä yhteydessä otettu huomioon tarvetta valita mahdollisimman pätevät hakijat.

130. Vaikka parlamentti myöntääkin, että yksikön etuun pohjautuvan perusteen on oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteinen, sen mukaan tällaisena perusteluna toimii tarve siihen, että uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä. Koska englanti, ranska ja saksa ovat parlamentissa sekä sisäisessä että ulkoisessa viestinnässä ja asioiden käsittelyssä yleisimmin käytetyt kielet, kuten kiinnostuksenilmaisupyynnössä nimenomaisesti todetaan, tämä edellytys on perusteltu niiden tilastotietojen perusteella, joihin viitataan IV jakson C osassa. Tässä yhteydessä otettiin huomioon sekä yksikön etu että hakijoiden tarpeet ja valmiudet, koska oli tarpeen varmistaa, että kaikki hakijat hallitsevat ainakin yhden näistä kielistä niin hyvin, että voivat käyttää sitä työkielenä. Se, että hakijat ovat heti toimintakykyisiä, on erityisen tärkeää sopimussuhteisten toimihenkilöiden tapauksessa, sillä heidät otetaan palvelukseen ainoastaan määräajaksi.

131. Espanja perustaa kolmannen ja neljännen kanneperusteensa i) asetukseen N:o 1, ii) perusoikeuskirjaan ja iii) henkilöstösääntöihin ja palvelussuhteen ehtoihin. Espanjan väitteiden keskeinen näkökohta koskee väitettyä kieleen perustuvaa syrjivää kohtelua. Jos tällaista syrjintää todetaan tapahtuneen, se perustuisi useisiin edellytyksiin, jotka puolestaan pohjautuvat hakijoiden tilanteeseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä heidän palvelukseensa ottamisen jälkeen. Näissä kanneperusteissa esille tuleva olennainen näkökohta koskee näin ollen nähdäkseni perusoikeuskirjassa vahvistettuja syrjintää koskevia määräyksiä ja vieläkin tärkeämpänä niiden erityistä ilmentymää, sellaisena kuin se sisältyy palvelussuhteen 80 artiklan 4 kohtaan. Keskityn siten tarkastelussani tähän näkökohtaan.

–       Hyväksyttävän tavoitteen puuttuminen

132. Viittasin edellä siihen henkilöstösääntöihin ja palvelussuhteen ehtoihin sisältyvään, poliittista päätöstä edustavaan edellytykseen, että virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä olisi oltava kahden virallisen kielen taito.(78) Käytettävissä ei ole valmisteluasiakirjoja, jotka selventäisivät tämän politiikan perustaa. Se voidaan mielestäni kuitenkin ymmärtää parhaiten tarkastelemalla tilannetta, joka vallitsi silloin, kun henkilöstösäännöt annettiin vuonna 1962. On syytä pitää mielessä, että virallisia kieliä oli tuolloin vain neljä ja että ranskaa käytettiin joko yksinomaan tai yleisesti kolmessa kuudesta alkuperäisestä jäsenvaltiosta. Tässä asiayhteydessä on helppo ymmärtää, että henkilöstösääntöjen laatijat olisivat halunneet välttää tilanteen, jossa toimielimissä käytettäisiin enimmäkseen ranskaa siinä määrin, että monet virkamiehistä tai muusta henkilöstöstä puhuisivat pelkästään ranskaa. Heiltä oli siten edellytettävä lisäksi jonkin toisen kielen taitoa.(79) Tällaisen lähestymistavan voitaisiin näin ollen sanoa olevan osallistava eikä poissulkeva.

133. Palautan myös mieleen unionin tuomioistuimen toteamuksen, johon edellä(80) jo viitattiin ja jonka mukaan mikään toimielin ei ole käyttänyt asetuksen N:o 1 6 artiklan mukaista mahdollisuutta antaa työjärjestyksissään sääntöjä, joissa täsmennettäisiin, mitä virallisia kieliä kulloinkin on käytettävä. Henkilöstösääntöihin ja palvelussuhteen ehtoihin ei sisälly mainintaa tästä: niissä ei toisin sanoen viitata seikkoihin, jotka on otettava huomioon kielten valintamahdollisuuksien rajoittamiseksi. Siten ei ole nimenomaisia perusteita, jotka mahdollistaisivat toisen kielen valintamahdollisuuden rajaamisen joko kiinnostuksenilmaisupyynnössä määritettyihin kolmeen kieleen tai muihin virallisiin kieliin.(81)

134. Unionin tuomioistuin on kuitenkin hyvin selvästi hyväksynyt, että kiinnostuksenilmaisupyynnössä asetettujen kaltaiset rajoitukset voivat olla oikeutettuja tietyissä tapauksissa. Se on etenkin todennut, että yksikön etu voi olla hyväksyttävä tavoite henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 6 kohdan kannalta, jonka mukaan saman artiklan 1 kohdassa säädetyn muun muassa kieleen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteen – jota ensisijaisesti sovelletaan – rajoitukset ovat sallittuja. Yksikön edun on kuitenkin oltava objektiivisesti perusteltu ja rajoituksen oikeasuhteinen.(82) Kyse on näin ollen siitä, voidaanko käsiteltävässä asiassa vedota näihin rajoituksiin.

135. Tarkastelen oikeasuhteisuuteen liittyviä kysymyksiä yksityiskohtaisemmin jäljempänä.(83) Tässä kohden tyydyn vain toteamaan, että sekä tämän seikan että sen kysymyksen osalta, onko yksikön edulle esitetty objektiivinen perustelu, parlamentin asiana on osoittaa, että asia on näin, koska se on se asianosainen, joka pyrkii oikeuttamaan syrjimättömyyttä koskevasta yleissäännöstä poikkeamisen. Näin ollen on selvitettävä, ovatko parlamentin kiinnostuksenilmaisupyynnön IV jakson C osassa esittämät perusteet perusteltavissa.

136. Parlamentti painottaa tässä yhteydessä merkittävästi sen tarpeellisuutta, että uudet työntekijät ovat heti palvelukseenoton jälkeen toimintakykyisiä. Se toteaa vastineessaan, että tämä tarve on sitäkin suurempi, kun otetaan huomioon rajoitettu ajanjakso, joksi autonkuljettajien kaltaiset sopimussuhteiset toimihenkilöt otetaan palvelukseen.

137. Tällaisen perustelun taustalla on nähdäkseni perustava väärinkäsitys. Olen aiemmin todennut, ettei autonkuljettajien kaltaista henkilöstöä voida enää ottaa palvelukseen virkamiehinä, koska se ei ole mahdollista henkilöstösääntöjen mukaan. Heidät on sen sijaan otettava palvelukseen sopimussuhteisina toimihenkilöinä palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan mukaisessa tavanomaisessa menettelyssä.(84) Palvelussuhteen ehtojen 85 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että työsopimuksen ensimmäisen uusimisen jälkeen sopimussuhteisten toimihenkilöiden palvelussuhde voidaan uusia vain toistaiseksi. Heidät rinnastetaan tässä suhteessa virkamiehiin, joiden palvelussuhteen lopulliseen päättymiseen johtavat vain henkilöstösääntöjen 47 artiklassa luetellut syyt, joista tärkeimpiä ovat irtisanoutuminen tai eläkkeelle siirtäminen. He eivät ole samassa tilanteessa kuin palvelussuhteen ehtojen 3 b artiklan mukaisesti palvelukseen otetut sopimussuhteiset toimihenkilöt, joiden palvelussuhde voi kestää 88 artiklan mukaisesti enintään kuusi vuotta ja voi useissa tapauksissa olla ja on tätä lyhyempi. On siten täysin väärin viitata kyseessä olevien toimihenkilöiden osalta siihen, että heidät väistämättä otetaan palvelukseen vain lyhyeksi ajaksi.(85) Parlamentin väite ei siten vastaa todellisuutta.

138. Vaikka olisi oletettava, että edellytys, jonka mukaan uudet työntekijät ovat heti toimintakykyisiä, koskee koko toimielinten palvelukseen ottamaa henkilöstöä palvelussuhteen luonteesta riippumatta, on syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mitä tämä ilmaus tosiasiassa tarkoittaa. Nähdäkseni on luonnollista, että minkä tahansa muun työnantajan tapaan unionin toimielin haluaa ottaa palvelukseen henkilöstöä, joka pystyy aloittamaan työn heti. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa – etenkään sellaisten henkilöiden tapauksessa, jotka voidaan ottaa palvelukseen toistaiseksi – sitä, että heidän täytyy suoriutua jokaisesta työtehtäväänsä liittyvästä näkökohdasta suvereenisti jo ensimmäisenä työpäivänä. Työntekijöille voidaan antaa ja yleensä annetaankin perehdytystä, jotta äskettäin palvelukseen otetut henkilöt voivat suoriutua kaikista tehtäväänsä liittyvistä näkökohdista vaadittavalla tasolla.

139. Kiinnostuksenilmaisupyynnön IV jakson C osassa määritettyjen kolmen kielen osalta parlamentti esittää tilastotietoja, jotka perustuvat henkilöstön vuosittaisissa henkilöstöarviointiraporteissa ilmoittamaan kielitaitoon ja joista ilmenee, että 92 prosenttia koko henkilöstöstä ilmoitti osaavansa ”tyydyttävästi” englannin kieltä, 84 prosenttia ranskan kieltä ja 56 prosenttia saksan kieltä. Vaikka tässä yhteydessä esitetyssä tekstissä ei nimenomaisesti niin todetakaan, näiden lukujen voidaan olettaa olevan merkityksellisiä lähinnä sisäisen viestinnän kannalta. Toimelle ominaisista työtehtävistä parlamentti toteaa, että palvelukseen otettujen autonkuljettajien ”ensisijaisena tehtävänä” on parlamentin jäsenten kuljettaminen. Parlamentin jäsenten vuonna 2014 antamien ilmoitusten mukaan 97 prosenttia heistä ymmärsi englantia, 61 prosenttia ranskaa ja 37 prosenttia saksaa. Tämän perusteella parlamentti väittää, että kyseisten kolmen kielen valintaa voidaan selittää ”sillä, että autonkuljettajien on viestittävä mahdollisuuksien mukaan parlamentin jäsenten kanssa näiden ymmärtämällä kielellä”. Diplomaattikunnan jäsenistä ja muista arvohenkilöistä parlamentti toteaa, että heidän yleisimmin käyttämänsä kieli on englanti. Se lisää, että ranska on puhutuin kieli sekä Brysselissä, Luxemburgissa että Strasbourgissa ja että saksalla on myös tärkeä asema Luxemburgissa.

140. Parlamentin tältä osin esittämiin väitteisiin liittyy mielestäni se ongelma, etteivät ne ole kokonaisuutena tarkasteltuina johdonmukaisia. Kun tarkastellaan englannin käyttöä sisäisessä viestinnässä, voitaisiin huomauttaa, että 92 prosentin luku on käytännössä niin lähellä 100:aa prosenttia, ettei sillä ole käytännössä merkittävää eroa. Samaa voitaisiin sanoa – joskaan ei yhtä vakuuttavasti – ranskasta, jonka osuus on 84 prosenttia. Sama ei kuitenkaan voi päteä saksaan, jonka osuus on 56 prosenttia. Jos palvelukseen otetaan hakija, jonka toinen kieli on saksa, vaarana olisi, ettei lähes puolet hänen kollegoistaan pystyisi viestimään kyseisen henkilön kanssa.(86) Näin ollen ei voida sanoa, että valituksi tullut hakija, joka osaa jotain kyseisistä kolmesta kielestä, voisi olla varma siitä, että hän pystyy viestimään kollegoidensa kanssa.

141. Näille autonkuljettajille kuuluvista varsinaisista työtehtävistä parlamentti totesi istunnossa selvästi, että kiinnostuksenilmaisupyynnön II jaksossa luetelluista työtehtävistä huolimatta heidän ei itse asiassa edellytetä kuljettavan postilähetyksiä, koska tämä on muiden parlamentin yksiköiden vastuulla.(87) Kun parlamentilta tiedusteltiin, tarkoittaako maininta ”hallinnollisia tehtäviä tai logistiseen tukeen liittyviä tehtäviä” sitä, että autonkuljettajien on hoidettava toimistotehtäviä, parlamentti vastasi, ettei heidän tarvitse hoitaa tällaisia tehtäviä tai että heitä pyydettäisiin hoitamaan niitä vain erittäin harvoissa tapauksissa.(88) Parlamentti ei pystynyt antamaan käyttökelpoista vastausta siihen kysymykseen, miksi yhtenä näistä kielistä ei ole hollanti, sillä se olisi selvästi merkityksellinen lähinnä Brysselissä(89) hoidettavien työtehtävien kannalta.

142. Seuraavaksi on todettava ulkoisesta viestinnästä, että vaikuttaa siltä, että autonkuljettajien parlamentin ”ensisijaiseksi” nimittämän työtehtävän eli parlamentin jäsenten kuljettamisen osalta englannin – jonka myös esitetään olevan tarkoituksenmukaisin kieli vierailijoiden kanssa viestimiseen – osuus, 97 prosenttia, on äärimmäisen korkea. Ranskan, jonka osuus on 61 prosenttia, voitaisiin sanoa olevan ”hyödyllinen”, mutta se ei missään mielessä takaa viestinnän onnistumista, kun taas saksaa, jonka osuus on 37 prosenttia, käytettäessä 63 prosenttia matkustajista ei tulisi ymmärretyksi. Saksan taidon edellyttäminen on siten merkityksetöntä.

143. Edellä esitetystä seuraa, että vaikka tavoite on saattanutkin olla hyväksyttävä yksikön edun kannalta, se ei mielestäni ollut objektiivisesti perusteltavissa. Tämä edellyttää, että rajoituksen olisi pitänyt perustua jossain määrin todellisuuteen, ja tämä osatekijä jää nähdäkseni selvästi täyttymättä.

–       Oikeasuhteisuus

144. Toisen kanneperusteen yhteydessä olen jo todennut, että määritettäessä edellytyksen asianmukaisuutta on otettava huomioon kyseisen toimen tarpeet.(90) Sama periaate pätee mielestäni myös kolmanteen kanneperusteeseen. Koska olen katsonut, etteivät kiinnostuksenilmaisupyynnössä asetetut kieliä koskevat rajoitukset olleet objektiivisesti perusteltavissa, ei ole ehdottoman välttämätöntä tarkastella niiden oikeasuhteisuutta. Käsittelen sitä kuitenkin jäljempänä lyhyesti kattavuuden vuoksi.

145. Viittaan tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen tuomion Italia v. komissio kahteen kohtaan.(91)

146. Ensinnäkin kyseisen tuomion 94 kohdassa unionin tuomioistuin viittasi ensin henkilöstösääntöjen 27 artiklaan sisältyvään edellytykseen, jonka mukaan toimielinten olisi otettava palvelukseensa ”mahdollisimman päteviä, tehokkaita ja ehdottoman luotettavia” virkamiehiä, ja totesi sen jälkeen, että toimielinten on tältä osin punnittava keskenään kilpailuissa käytettävien kielten määrän rajoittamisen hyväksyttävää tavoitetta ja mahdollisimman pätevien hakijoiden yksilöimisen tavoitetta.

147. Parlamentti väittää tältä osin, että koska velvollisuutta valita mahdollisimman päteviä henkilöitä sovelletaan ainoastaan virkamiehiin ja väliaikaisiin toimihenkilöihin,(92) erittäin pätevien hakijoiden valitseminen sopimussuhteisiksi toimihenkilöiksi ei ole merkityksellinen kysymys.

148. Tämä ei voi mielestäni pitää paikkansa. Vaikka palvelussuhteen ehtoihin ei sisälly tältä osin sopimussuhteisia toimihenkilöitä koskevaa säännöstä, tämä johtuu siitä, että näissä ehdoissa on otettava huomioon, että voi olla tapauksia, joissa sopimussuhteisia toimihenkilöitä tarvitaan välittömästi työskentelemään lyhytaikaisella työsopimuksella ja joissa kysymys kuuluu, ”voiko tämä henkilö tehdä tätä työtä” eikä ”kuuluuko tämä henkilö niihin, joilla on parhaat edellytykset tehdä tätä työtä?”. Niiltä edellytetään siten tiettyä sisäänrakennettua joustavuutta. Tämä ei voi tarkoittaa sitä, että vaatimus ottaa palvelukseen mahdollisimman päteviä henkilöitä olisi jätettävä jotenkin huomiotta kaikkien sopimussuhteisten toimihenkilöiden tapauksessa. Ellei olosuhteista muuta johdu, toimielinten olisi (aivan samalla tavalla kuin minkä tahansa työnantajan) pyrittävä ottamaan palvelukseen henkilöstöä, joka on mahdollisimman pätevä tehtäviin, aivan samalla tavalla kuin niiden pitäisi ottaa palvelukseen mahdollisimman tehokkaita ja ehdottoman luotettavia henkilöitä. Tämä on mielestäni sanomattakin selvää.

149. Toiseksi saman tuomion 96 ja 97 kohdassa unionin tuomioistuin ensin huomautti, että toimielinten virkamiesten kielitaito on ”heidän urakehityksensä olennainen osatekijä” ja että kolmannen kielen osaamisella on merkitystä heidän ylentämisensä kannalta. Se katsoi, että toimielinten on punnittava keskenään edellä 146 kohdassa mainittua hyväksyttävää tavoitetta ja palvelukseen otettujen virkamiesten mahdollisuuksia opiskella toimielimissä yksikön edun edellyttämiä kieliä.

150. Tätä päättelyä ei voida soveltaa kokonaisuudessaan käsiteltävään asiaan, koska sopimussuhteisia toimihenkilöitä ei voida ylentää. Tämä ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen perustavaan näkökohtaan, että pohtiessaan, onko tarpeen asettaa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista kielitaitovaatimusta, toimielinten olisi aina pidettävä mielessä, että palvelukseen otettavalle henkilöstölle on mahdollista tarjota kielikoulutusta, jotta he voivat oppia uuden kielen tai parantaa jo osaamansa kielen taitoa. Käsiteltävässä asiassa ei ole viitteitä siitä, että parlamentti tarkasteli asiaa tästä näkökulmasta.

–       Kolmatta ja neljättä kanneperustetta koskeva välipäätelmä

151. Kolmannen kanneperusteen ytimen muodostaa Espanjan väite siitä, että rajatessaan toisen kielen valintamahdollisuuksia kiinnostuksenilmaisupyynnössä parlamentti rikkoi unionin oikeutta ja loukkasi etenkin kieleen perustuvan syrjinnän kiellon periaatetta. Jos rajoitus olisi vähemmän tiukka, luetteloon hyväksytyistä toisista kielistä olisi mahdollista sisällyttää – esimerkiksi – espanja.

152. Kuten olen edellä todennut, on kuitenkin selvää, että parlamentin kaltainen toimielin voi asettaa tältä osin rajoituksia, mikäli ne ovat objektiivisesti perusteltavissa ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia.(93) Edellytyksiä, joita nämä rajoitukset edustivat käsiteltävässä asiassa, – tai tarkemmin ottaen Espanjan väitteitä siitä, etteivät ne täyttyneet kiinnostuksenilmaisupyynnön tapauksessa –, käsitellään neljännessä kanneperusteessa.

153. Siltä osin kuin Espanja pyrkii kolmannessa kanneperusteessaan tuomaan tähän yhtälöön uusia muuttujia, ne eivät mielestäni kuitenkaan kuulu enää unionin tuomioistuimen toimivaltaan. Kanne nostettiin SEUT 263 artiklan nojalla. Kyseisessä määräyksessä annetaan unionin tuomioistuimelle toimivalta ”tutkia” muun muassa parlamentin sellaisten ”säädösten laillisuuden”, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Vaikka voikin olla niin, että kiinnostuksenilmaisupyyntö olisi ollut pätevä, jos toisen kielen valintamahdollisuudet olisivat olleet laajemmat (tai myös suppeammat), tämä ei ole asia, jota unionin tuomioistuin voi pohtia, eikä siten asia, josta se voi lausua.(94)

154. Tästä syystä katson, että kolmas kanneperuste on hylättävä.

155. Käänteisesti ja kaikista edellä 132–150 kohdassa esitetyistä syistä katson, että neljäs kanneperuste on hyväksyttävä.

 Vaatimusten laajuus

156. Espanja vaatii kumoamaan paitsi itse kiinnostuksenilmaisupyynnön myös valituista hakijoista sen VIII jakson mukaisesti laaditun tietokannan. Se huomauttaa, ettei tietokantaan kirjaaminen ole tae palvelukseen ottamisesta ja ettei luottamuksensuojan periaatetta näin ollen loukata, jos tietokanta kumotaan. Jos tietokanta säilytetään, kiinnostuksenilmaisupyynnön perustana oleva lainvastaisuus säilyisi, mahdollisesti määräämättömän ajan.

157. Parlamentti väittää, että luottamuksensuojan periaate suojaa niiden hakijoiden oikeuksia, joiden nimet on kirjattu tietokantaan, mikä ilmenee sen mukaan sekä unionin tuomioistuimen että unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

158. On totta, että tuomiossaan Italia v. komissio unionin tuomioistuin katsoi, että mainitussa asiassa kyseessä olleisiin kilpailuihin osallistuneiden hakijoiden perusteltu luottamus tarkoitti sitä, että kilpailujen tuloksia ei ole syytä kyseenalaistaa.(95) Unionin tuomioistuin kumosi siten pelkästään kilpailuilmoitukset, mutta pysytti samanaikaisesti niiden tulokset.

159. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt samoin useissa myöhemmissä tuomioissaan.(96)

160. Yhdessä aikaisemmista tuomioistaan(97) unionin yleinen tuomioistuin analysoi melko seikkaperäisesti kyseessä olleeseen kilpailuun osallistuneiden hakijoiden asemaa. Se kiinnitti erityisesti huomiota siihen, että hakijat olivat nähneet vaivaa valmistautuessaan kilpailuun, joka oli järjestetty niiden pätevänä pitämän ilmoituksen mukaisesti. Se seikka, että kauan kilpailun päättymisen jälkeen ilmeni, että toisessa, joskin samankaltaisessa, asiassa annetun tuomion seurauksena kyseinen kilpailuilmoitus todettiin lainvastaiseksi, ei voinut heikentää heidän luottamuksensuojaansa.(98)

161. Ymmärrän jossain määrin unionin yleisen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa omaksuman kannan. Mielestäni on kuitenkin tärkeää huomata, että tämä näkemys omaksuttiin alle vuoden kuluttua siitä, kun unionin tuomioistuin oli antanut tuomion Italia v. komissio.(99) Tämän ratkaisuehdotuksen laatimishetkellä kyseisestä ajankohdasta on kulunut yli viisi vuotta. Nämä perustellut odotukset eivät voi jatkua loputtomasti. Yhdyn näin ollen Espanjan esittämään näkemykseen. Tietokanta olisi siten kumottava yhdessä kiinnostuksenilmaisupyynnön kanssa.

 Loppuhuomautukset

162. Esitän ennen ratkaisuehdotustani seuraavat huomautukset.

163. Ensinnäkin edellä alaviitteissä 95 ja 96 mainituista lukuisista peräkkäisistä tuomioista huolimatta vaikuttaa siltä, että tietyt toimielimet(100) ovat läheisessä yhteistyössä EPSOn kanssa järjestäneet edelleen avoimia kilpailuja ja valintamenettelyjä, joissa hakijoiden toiselle kielelle on asetettu pääosin samankaltaisia edellytyksiä ja joissa näiden edellytysten osalta vastaavissa kilpailuilmoituksissa tai kiinnostuksenilmaisupyynnöissä on käytetty pääosin samankaltaisia muotoiluja.(101) Ne ovat toimineet näin sillä perusteella, että vaikka kilpailuilmoitus tai kiinnostuksenilmaisupyyntö kumottaisiinkin unionin tuomioistuimissa nostetun kanteen seurauksena, niiden tuloksia valittujen hakijoiden luetteloiden muodossa ei kumota.

164. Euroopan unionissa, jossa sovelletaan oikeusvaltioperiaatetta, tiettyjen sen toimielinten tällainen menettelytapa on mielestäni suorastaan pöyristyttävä. Siitä olisi tultava loppu välittömästi.

165. Toiseksi on todettava kielistä, jotka parlamentti on valinnut toisiksi kieliksi kiinnostuksenilmaisupyynnössä, että englannin, ranskan ja saksan valitsemisessa ei ollut mitään uutta. Sama yhdistelmä on nimittäin riitautettu menestyksekkäästi useissa unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyissä asioissa.(102) Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin joissain uudemmissa kilpailuissa EPSO on luopunut tästä lähestymistavasta ja korvannut sen järjestelyllä, jossa hakijat voivat valita toisen kielensä vapaasti kaikista virallisista kielistä (ja voivat myös nimetä enemmän kuin yhden kielen). Kun rekisteröitymisen määräaika on päättänyt, ne viisi kieltä, joita hakijat useimmin ilmoittavat hakemuslomakkeessa, määritetään kilpailussa tarjottaviksi toisen kielen vaihtoehdoiksi, jollei toimiyksiköiden tarpeiden arvioinnista muuta johdu. Jos hakija ei ole ilmoittanut osaavansa mitään tarjotuista viidestä kielestä, hänet suljetaan kilpailusta.(103) Tällaisessa kysyntälähtöisessä järjestelmässä voi nähdäkseni olla kaksi etua. Ensinnäkin se voi kuvastaa paremmin hakijoiden todellista kielitaitoa. Toiseksi sillä vältetään se (mielestäni hyvin vakava) ansa, joka piilee käsiteltävässä asiassa kyseessä olevassa järjestelyssä, nimittäin se, että edellyttämällä toisena kielenä englantia, ranskaa tai saksaa näiden kielten käyttö vakiintuu toimielimissä, ellei pysyvästi niin ainakin huomattavaksi ajaksi. Sivuhuomautuksena todettakoon, että yhdessä näistä kilpailuista(104) vastausmäärät olivat seuraavat: englanti 97,86 prosenttia, ranska 51,30 prosenttia, espanja 27,98 prosenttia, italia 26,73 prosenttia ja saksa 19,33 prosenttia.(105) Tämä tulos viittaa mielestäni siihen, että voi olla epäviisasta antaa saksalle automaattisesti sellaista merkittävää asemaa, joka sillä on aiemmin ollut. Näen tässä järjestelyssä kuitenkin myös ainakin yhden mahdollisen haitan: hakijat, joiden toinen kieli ei tai toiset kielet eivät välttämättä ole valittujen kielten joukossa, joutuvat valmistautumaan kilpailuun siten, ettei heillä ole varmuutta toisena kielenä valittavana olevista vaihtoehdoista. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse tästä seikasta, enkä tietoisesti tarkastele sitä lähemmin.

166. Yleisemmällä tasolla esitin edellä 119 kohdassa, että yksi yleispätevä arviointimenetelmä on epätarkoituksenmukainen sen määrittämiseksi, minkä tasoista kielitaitoa autonkuljettajilta edellytetään käsiteltävässä asiassa. Sama pätee mielestäni siihen tapaan, jolla kielitaitovaatimukset kokonaisuudessaan määritetään avoimissa kilpailuissa ja kiinnostuksenilmaisupyynnöissä.

167. Näin on etenkin silloin, jos hakijoiden on hoidettava tiettyä tehtävää tai tiettyjä tehtäviä. Siten, jos haetaan väliaikaisia toimihenkilöitä uuteen alayksikköön, joka vastaa aluekehityksestä Kreikan vuoristoalueilla, tavallisesti ei pitäisi tuottaa ongelmia perustella edellytystä, jonka mukaan hakijoiden olisi osattava kreikkaa. Sama pätee esimerkiksi kääntäjiä tai juristi-lingvistejä, joiden edellytetään kääntävän tietylle kielelle, koskeviin kilpailuihin.

168. Yleisissä kilpailuissa tämä tehtävä onkin sitten jo haastavampi. Kaikkien rajoitusten on tästä huolimatta oltava objektiivisesti perusteltavissa ja oikeasuhteisia. Esitän tässä yhteydessä kaksi huomautusta. Ensinnäkin minkä tahansa kilpailun tai valintamenettelyn ensisijaisena tarkoituksena on – jollei kieleen liittyvistä erityisvaatimuksista yksittäistapauksessa muuta johdu – valita toimeen parhaat hakijat, toisin sanoen ne, jotka ovat siihen pätevimpiä.(106) Tästä näkökulmasta tarkasteltuna sen toimielimen, joka haluaa ottaa palvelukseen uutta henkilöstöä, tai toimielinten puolesta toimivan EPSOn kielitaitovaatimukset ovat toissijaisia. Ne on räätälöitävä siten, että kyseinen ensisijainen tavoite täyttyy.

169. Toiseksi mihin tahansa päätöksentekomenettelyyn liittyy rajanvetoa, eikä kiinnostuksenilmaisupyyntöä voida nähdäkseni moittia pelkästään siltä osin kuin siinä pyrittiin tekemään tällaista rajanvetoa edellyttämällä, että hakija osaa yhtä kolmesta toiseksi kieleksi valitusta kielestä. Vaikeampi kysymys on se, mihin raja pitäisi vetää. Jos toiseksi kieleksi haluttaisiin määrittää ainoastaan kaksi kieltä, tämä ei mielestäni olisi mahdoton tehtävä kaikissa tilanteissa, mutta sitä olisi analysoitava erikseen ja se olisi perusteltava erikseen jokaisessa yksittäistapauksessa. Käänteisesti on epärealistista määrittää tarpeettoman suurta määrää kieliä – esimerkiksi velvoittamalla hakija valitsemaan ainakin 10 kielestä. Se, mikä on asianmukaista, edellyttää huolellista tarkastelua jokaisessa tapauksessa, ja jotta tämä luku on oikeasuhteinen, sen olisi oltava perusteltu. Vain yhden esimerkin mainitakseni, jos tilastotiedot, joihin edellytys perustuu, osoittavat, että ”A”-kieltä osaa 26,3 prosenttia hakijoista ja ”B”-kieltä 25,7 prosenttia hakijoista, on vaikea, ja todennäköisesti mahdotonta, oikeuttaa B-kielen pois jättämistä.

 Oikeudenkäyntikulut

170. Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska katson, että unionin tuomioistuimen olisi hyväksyttävä Espanjan vaatimukset kaikkien muiden sen valitusperusteiden kuin kolmannen valitusperusteen perusteella, parlamentti olisi velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Ratkaisuehdotus

171. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:

–        Kiinnostuksenilmaisupyyntö Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Tehtäväryhmä I – Autonkuljettajat – EP/CAST/S/16/2016 ja sen VIII jakson mukaisesti laadittu tietokanta kumotaan ja

–        Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.


LIITE

Kieliä koskeva yhteinen eurooppalainen viitekehys

Viitekehyksen taitotasot


Taitavan kielenkäyttäjän kielitaito

C2

Ymmärtää yleensä vaikeuksitta kaikenlaista puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Osaa yhdistellä tietoja erilaisista puhutuista ja kirjoitetuista lähteistä ja rakentaa niissä esitetyistä perusteluista ja selostuksista sisällöllisesti yhtenäisen esityksen. Pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan spontaanisti, erittäin sujuvasti ja täsmällisesti. Pystyy erottamaan merkitysvivahteet mutkikkaissakin tilanteissa.


C1

Ymmärtää erityyppisiä vaativia, pitkähköjä tekstejä ja tunnistaa piilomerkityksiä. Pystyy esittämään ajatuksiaan sujuvasti ja spontaanisti ilman havaittavia vaikeuksia ilmausten löytämisessä. Käyttää kieltä joustavasti ja tehokkaasti sekä sosiaalisiin että myös opintoihin ja ammattiin liittyviin tarkoituksiin. Pystyy tuottamaan monimutkaisia aiheita käsittelevää selkeää, hyvin rakentunutta ja yksityiskohtia sisältävää tekstiä. Osaa jäsentää tekstiä ja edistää sen sidosteisuutta esimerkiksi käyttämällä sidesanoja.

Itsenäisen kielenkäyttäjän kielitaito

B2

Ymmärtää pääajatukset konkreetteja ja abstrakteja aiheita käsittelevistä monitahoisista teksteistä, myös oman erityisalansa käsittelystä. Viestiminen on niin sujuvaa ja spontaania, että hän pystyy säännölliseen vuorovaikutukseen syntyperäisten kanssa ilman että se vaatii kummaltakaan osapuolelta ponnisteluja. Pystyy tuottamaan selkeää, yksityiskohtaista tekstiä hyvinkin erilaisista aiheista, esittämään mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta asiasta ja selittämään eri vaihtoehtojen edut ja haitat.


B1

Ymmärtää pääkohdat selkeistä yleiskielisistä viesteistä, joita esiintyy usein esimerkiksi työssä, koulussa ja vapaa-aikana. Selviytyy useimmista tilanteista matkustaessaan kohdekielisillä alueilla. Pystyy tuottamaan yksinkertaista, johdonmukaista tekstiä tutuista tai itseään kiinnostavista aiheista. Pystyy kuvaamaan kokemuksia ja tapahtumia, unelmia, toiveita ja tavoitteita. Pystyy perustelemaan ja selittämään lyhyesti mielipiteitä ja suunnitelmia.

Peruskielitaito

A2

Ymmärtää lauseita ja usein käytettyjä ilmauksia, jotka liittyvät tavallisimpiin arkipäivän tarpeisiin: kaikkein keskeisin häntä itseään ja perhettä koskeva tieto, ostosten teko, paikallistieto, työ. Pystyy viestimään yksinkertaisissa ja rutiininomaisissa tehtävissä, jotka edellyttävät yksinkertaista tiedonvaihtoa tutuista, jokapäiväisistä asioista. Pystyy kuvailemaan yksinkertaisesti omaa taustaansa, lähiympäristöään ja välittömiä tarpeitaan.


A1

Ymmärtää ja käyttää tuttuja arkipäivän ilmauksia ja perustason sanontoja, joiden tavoitteena on yksinkertaisten, konkreettien tarpeiden tyydyttäminen. Pystyy esittäytymään ja esittelemään muita. Pystyy vastaamaan itseään koskeviin kysymyksiin ja kysymään vastaavia kysymyksiä muilta, esimerkiksi missä he asuvat, keitä he tuntevat ja mitä heillä on. Pystyy käymään yksinkertaisia keskusteluja, jos puhekumppani puhuu hitaasti ja selvästi ja on valmis auttamaan.



1      Alkuperäinen kieli: englanti.


2      Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annettu neuvoston asetus N:o 1 (EYVL 1958, 17, s. 385), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna.


3      EUVL 2010, C 83, s. 389 (jäljempänä perusoikeuskirja).


4      Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiajärjestön virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta annettu asetus N:o 31 (ETY), 11 (Euratom) (EYVL 1962, 45, s. 135), sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä henkilöstösäännöt).


5      Ks. myös samanluonteisista väitteistä unionin tuomioistuimessa parhaillaan vireillä oleva asia C-621/16 P, komissio v. Italia. Useat kyseisessä asiassa esille tulevat kysymykset ovat samoja tai samankaltaisia kuin käsiteltävässä asiassa esille tulevat. Kollegani julkisasiamies Bobek esittää ratkaisuehdotuksensa kyseisessä asiassa 25.7.2018.


6      Ks. tältä osin tuomio 11.7.1985, Mutsch, 137/84, EU:C:1985:335, 11 kohta. Ks. Dorren, G., Lingo – A language spotter’s guide to Europe, Profile Books, London, 2014, jossa esitetään valistunut ja viihdyttävä analyysi Euroopan unionissa käytettävien kielten kielellisestä ja kulttuurisesta taustasta.


7      Niihin kuuluvat tällä hetkellä bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielet. Ks. asetuksen N:o 1 1 artikla, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna tavaroiden vapaan liikkuvuuden, henkilöiden vapaan liikkuvuuden, yhtiöoikeuden, kilpailupolitiikan, maatalouden, elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinlääkintä- ja kasvinsuojelupolitiikan, liikennepolitiikan, energian, verotuksen, tilastojen, Euroopan laajuisten verkkojen, oikeuslaitoksen ja perusoikeuksien, oikeuden, vapauden ja turvallisuuden, ympäristön, tulliliiton, ulkosuhteiden, ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä toimielinten alan tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta Kroatian tasavallan liittymisen johdosta 13.5.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 517/2013 (EUVL 2013, L 158, s. 1).


8      Näihin kuuluu Euroopan parlamentti.


9      Kyseiset kielet ovat samat kuin edellä alaviitteessä 7 luetellut.


10      Vuoden 2016 maaliskuun 22. päivän aamuna Belgiassa oli tehty kolme koordinoitua itsemurhapommi-iskua. Kaksi niistä oli tehty Zaventemin lentoasemalla ja yksi Brysselin keskustassa sijaitsevalla Maalbeekin metroasemalla. Iskuissa kuoli 32 siviiliä ja 3 pommi-iskujen tekijää ja loukkaantui yli 300 ihmistä.


11      EUVL 2016, C 131A, s. 1. Kiinnostuksenilmaisupyyntö julkaistiin kaikilla virallisilla kielillä.


12      Määritetyt kielitaitotasot perustuvat Kieliä koskevaan yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen. Ks. jäljempänä 45–47 kohta.


13      EPSO perustettiin Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston perustamisesta 25.7.2002 tehdyllä Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, tuomioistuimen, tilintarkastustuomioistuimen, talous- ja sosiaalikomitean, alueiden komitean ja Euroopan oikeusasiamiehen päätöksellä 2002/620/EY (EYVL 2002, L 197, s. 53).


14      Ne on esitetty edellä alaviitteessä 7.


15      Tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 67 kohta. Ei ole viitteitä siitä, että tilanne olisi muuttunut kyseisen tuomion antamisen jälkeen. Ks. kuitenkin tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto, C-643/15 ja C-647/15, EU:C:2017:631, 199–205 kohta, joissa unionin tuomioistuin tarkasteli neuvoston työjärjestyksen 14 artiklan soveltamista, ja ks. lisäksi edellä 53–57 kohta.


16      Maltan kieltä lukuun ottamatta.


17      Huomautan, että tämä kuulostaa hieman kummalliselta, kun otetaan huomioon parlamentin asiakirja ”Monikielisyys Euroopan parlamentissa”, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Euroopan parlamentissa kaikki viralliset kielet ovat yhtä tärkeitä:– – Euroopan parlamentti poikkeaa EU:n muista toimielimistä siinä, että sen velvoitteena on varmistaa mahdollisimman laaja monikielisyys.– –” Ks. http://www.europarl.europa.eu/aboutparliament/en/20150201PVL00013/Multilingualism.


18      Oikeuskirjallisuudessa on huomautettu, että kielijärjestelyt voivat vaihdella toimielimen sisällä siten, että esimerkiksi tiettyjen komission pääosastojen pääkieli on englanti, kun taas toisissa käytetään enimmäkseen ranskaa. Ks. Grevier, R. ja Lundquist, L., ”Getting ready for a new Tower of Babel”, Linguistic Diversity and European Democracy, Ashgate, 2011, s. 80.


19      Henkilöstösääntöjen 30 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Nimittävä viranomainen nimeää jokaista kilpailua varten valintalautakunnan. Valintalautakunta laatii soveltuvien hakijoiden luettelon.”


20      Ks. https://www.coe.int/en/web/common-european-framework-reference-languages/.


21      Täydellinen kuvaus taitotasoista ja niillä odotettavasta kielitaidosta esitetään liitteessä. Ks. https://www.coe.int/en/web/common-european-framework-reference-languages/table-1-cefr-3.3-common-reference-levels-global-scale. B2-taitotasoa kuvataan seuraavasti: ”Ymmärtää pääajatukset konkreetteja ja abstrakteja aiheita käsittelevistä monitahoisista teksteistä, myös oman erityisalansa käsittelystä. Viestiminen on niin sujuvaa ja spontaania, että hän pystyy säännölliseen vuorovaikutukseen syntyperäisten kanssa ilman että se vaatii kummaltakaan osapuolelta ponnisteluja. Pystyy tuottamaan selkeää, yksityiskohtaista tekstiä hyvinkin erilaisista aiheista, esittämään mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta asiasta ja selittämään eri vaihtoehtojen edut ja haitat.” Ks. https://www.coe.int/en/web/common-european-framework-reference-languages/.


22      Englannin osalta ks. https://support.cambridgeenglish.org/hc/en-gb/articles/202838506-Guided-learning-hours, jossa määräksi ehdotetaan 500–600 tuntia. Ranskan osalta ks. http://www.alliancefr.ph/en/general-information, jossa määräksi ehdotetaan 560–650 tuntia. Saksan osalta ks. http://www.deutschkurse-leipzig.de/schule-team/niveaustufen-des-ger/, jossa määräksi ehdotetaan 640 tuntia.


23      Komission kesäkuussa 2012 julkaiseman Erityiseurobarometrin 386 ”Eurooppalaiset ja heidän kielensä” mukaan vain hieman yli puolet eurooppalaisista kertoo puhuvansa äidinkielensä lisäksi ainakin jotain toista kieltä. Opinnot 16–19 vuoden iässä päättävistä sellaisia, jotka puhuvat äidinkielensä lisäksi ainakin yhtä vierasta kieltä, oli jäsenvaltioissa keskimäärin 48 prosenttia, ja 15 vuoden iässä päättävillä vastaava luku oli 22 prosenttia. Kuten voidaan odottaa, korkeakouluopinnot suorittaneilla tämä osuus oli selvästi korkeampi (yli 75 prosenttia). Ks. ec.europa.eu/commfrontoffice/publicopinion/archives/ebs/ebs_386_en.pdf. Kiinnostuksenilmaisupyynnön IV jakson B osassa edellytettiin pelkästään, että hakijalla on oppivelvollisuus suoritettuna.


24      Ks. https://www.cefs-formation.com/.


25      Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22.3.2004 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL 2004, L 124, s. 1) mukaisesti.


26      Säätämällä, ettei uusia ylimääräisiä toimihenkilöitä voida ottaa palvelukseen 31.12.2006 jälkeen.


27      Hallintoavustajina (ura-alue D).


28      Ks. palvelussuhteen ehtojen 3 a artiklan 1 kohdan a alakohta ja 80 artikla.


29      Ks. edellä 50 kohta.


30      Ks. vastaavasti tuomio 5.5.2015, Espanja v. neuvosto, C-147/13, EU:C:2015:299, 42 kohta ja ks. tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto, C-643/15 ja C-647/15, EU:C:2017:631, 203 kohta.


31      C-643/15 ja C-647/15, EU:C:2017:631.


32      EUVL 2015, L 248, s. 80.


33      Ks. 1 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohta.


34      Neuvoston 1.12.2009 hyväksytyn työjärjestyksen 14 artiklassa määrätään seuraavaa: ”1. Jollei neuvosto yksimielisesti ja asian kiireellisyyden vuoksi toisin päätä, neuvosto käsittelee asioita ja tekee päätöksiä ainoastaan sellaisten asiakirjojen ja esitysten perusteella, jotka on laadittu voimassa olevan kieliä koskevan järjestelyn mukaisilla kielillä. 2. Neuvoston jäsen voi vastustaa asian käsittelyä, jos mahdollisten muutosehdotusten teksti ei ole laadittu 1 kohdassa tarkoitetuilla, jäsenen osoittamilla kielillä.”


35      Ks. tuomion 3, 196, 201 ja 204 kohta.


36      Ks. tuomion 114 ja 115 kohta.


37      Ks. tuomion 203 kohta.


38      Ks. edellä 27 kohta.


39      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752. Ks. mm. tuomio 24.9.2015, Italia ja Espanja v. komissio, T-124/13 ja T-191/13, EU:T:2015:690, 6 kohta; tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T-295/13, ei julkaistu, EU:T:2015:997, 32 kohta ja tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 11 kohta.


40      EPSOn sähköinen hakuopas on saatavilla osoitteessa https://epso.europa.eu/manuals/online-application-manual_en. Tämän ratkaisuehdotuksen laatimisajankohtana saatavilla olevassa versiossa on maininta ”Viimeksi päivitetty: huhtikuu 2016”. Kyseinen versio oli siten voimassa kiinnostuksenilmaisupyynnön julkaisemisajankohtana. Asiakirja on saatavilla kaikilla virallisilla kielillä.


41      Lihavointi alkuperäisessä asiakirjassa.


42      Ks. esim. jäljempänä 96 kohta.


43      Tältä osin on hämmentävää, että esittäessään tämän kanneperusteen kannekirjelmässään Espanja väittää, että se koskee ainoastaan hakijoiden ja EPSOn välistä yhteydenpitoa. Se tarkastelee myöhemmin väitteissään näiden hakijoiden ja parlamentin väliseen yhteydenpitoon liittyviä kysymyksiä. Koska tätä ei kuitenkaan ole määritetty Espanjan muotoilemassa kanneperusteessa ja koska Espanja ei joka tapauksessa ole nähdäkseni osoittanut, että yhteydenpitoa parlamentin kanssa rajoitettiin sen väittämällä tavalla, en tarkastele tätä näkökohtaa lähemmin.


44      Parlamentti viittaa tältä osin tuomioon 13.12.1983, komissio v. neuvosto, 218/82, EU:C:1983:369, 15 kohta.


45      Ks. vastaavasti tuomio 5.10.2004, komissio v. Kreikka, C-475/01, EU:C:2004:585, 18 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.


46      Ks. edellä 66 kohta ja alaviite 44.


47      Ks. edellä 62 ja 63 kohta.


48      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752.


49      Ks. vastaavasti tuomion 32 kohta.


50      Ks. vastaavasti tuomion 70–75 kohta.


51      Tuomiossa Italia v. komissio oli kyse etenkin siitä, miten ilmoitukset hallintovirkamiesten ja -avustajien (eli virkamiesten) palvelukseen ottamista koskevista ulkoisista kilpailuista oli julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä, kun taas käsiteltävässä asiassa esille noussut erityinen kysymys koskee kieliä, joita sopimussuhteisten toimihenkilöiden tehtäviä hakevien henkilöiden on kiinnostuksenilmaisupyynnön perusteella käytettävä yhteydenpidossa. Keskeinen kysymys molemmissa asioissa on kuitenkin asetuksen N:o 1 ja henkilöstösääntöjen soveltaminen henkilöihin, jotka merkityksellisenä ajankohtana eivät olleet jonkin unionin toimielimen palveluksessa. Huomautan tältä osin, että ilmoituksen julkaisemisessa on myös kyse yhteydenpidosta; se vain tapahtuu Euroopan unionin virallisen lehden välityksellä.


52      Ks. https://europa.eu/epso/application/passport/index.cfm?action=create_profile.


53      En ymmärrä, miten sähköisen hakemuslomakkeen englanninkielisessä versiossa käytetty ilmaus ”application environment” olisi tarkasti ottaen ymmärrettävä. Sen merkitys on minulle englantia äidinkielenä puhuvana henkilönä kaikkea muuta kuin selvä, ja pidän sitä – asian mahdollisimman kauniisti ilmaistakseni – pelkkänä ammattislangina. On todennäköistä, että hakija, jonka äidinkieli ei ole englanti, ymmärtäisi sen tarkoittavan ”kaikkea hakemukseen liittyvää”.


54      On nimittäin syytä pitää mielessä, että unionin tuomioistuin on korostanut oikeusvarmuuden tärkeyttä katsoessaan, että kilpailuissa kielten valintaa rajoittavissa säännöissä ”on vahvistettava selkeät, objektiiviset ja ennakoitavissa olevat kriteerit, jotta hakijat saavat riittävän ajoissa tietoonsa kielitaitoa koskevat vaatimukset voidakseen valmistautua kilpailuun mahdollisimman hyvin edellytyksin” (ks. tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 90 kohta).


55      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752.


56      Toisin sanoen englanti, ranska ja saksa.


57      Ei ole täysin selvää, miksi Espanja on päättänyt keskittyä perusoikeuskirjan 22 artiklaan ja olla vetoamatta 21 artiklaan. Näissä kahdessa määräyksessä on kuitenkin kuvattu olevan ”mahdollisesti merkittävää päällekkäisyyttä” (ks. Craufurd Smith, R., ”Article 22 – Cultural, Religious and Linguistic Diversity”, The EU Charter of Fundamental Rights, Hart Publishing, 2014, s. 611). Koska tämän ratkaisuehdotuksen kannalta perusoikeuskirjan 22 artiklan voidaan sanoa edustavan positiivista velvollisuutta (kunnioittaa kielellistä monimuotoisuutta) ja 21 artiklan taas kielteistä velvollisuutta (olla syrjimättä muun muassa kielen perusteella), en aio tarkastella tätä eroa lähemmin.


58      Ks. tuomion 73–77 kohta.


59      Ks. edellä 60 kohta.


60      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752.


61      Ks. edellä 74 kohta.


62      Ks. tuomion 68 ja 69 kohta (kursivointi tässä).


63      Ks. jäljempänä 127 kohta.


64      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752. Ks. edellä 74 kohta.


65      Ks. edellä 75–83 kohta.


66      Ks. edellä 90 kohta.


67      Kattavuuden vuoksi lisään, että tässä on nähdäkseni kyse yleisten tulkintasääntöjen eikä lex specialis -säännön soveltamisesta. Asetuksen N:o 1 soveltamisala eroaa perustavasti henkilöstösääntöjen soveltamisalasta. Ensiksi mainittuun sisältyy säännöksiä virallisten kielten käytöstä toimielimissä ja niiden toimesta ja siitä tavasta, jolla ne viestivät unionin kansalaisten kanssa. Jälkimmäiseen sisältyy useita säännöksiä, joilla on tarkoitus säännellä näiden toimielinten ja niiden virkamiesten ja toimihenkilöiden välistä suhdetta. Mielestäni ei ole asianmukaista kuvata jälkimmäistä erityissäännökseksi (lex specialis) ja ensiksi mainittua yleissäännökseksi (lex generalis). Ks. myös julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus asiassa C-621/16 P, komissio v. Italia, 144–151 kohta.


68      VII jakson 10 kohta.


69      Ks. edellä 25 kohta.


70      Ks. edellä 45 kohta ja sitä seuraavat kohdat.


71      Tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 88 kohta.


72      Ks. vastaavasti tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 93 ja 94 kohta.


73      Ks. edellä 110 kohta.


74      Ks. edellä 46 ja 47 kohta.


75      Sopimussuhteisten toimihenkilöiden tämänhetkinen palkkaustaso esitetään yksityiskohtaisesti osoitteessa https://epso.europa.eu/help/faq/2228_fi.


76      Siltä osin kuin kyseisten autonkuljettajien on tosiasiassa tarkoitus hoitaa näitä tehtäviä. Ks. jäljempänä 141 kohta.


77      Ks. analogisesti tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10, EU:C:2012:752, 92 kohta.


78      Ks. edellä 110 kohta.


79      Henkilöstösääntöjen 27 artiklaan sisältyvän vaatimuksen, jonka mukaan ”virkaa ei saa varata tietyn jäsenvaltion kansalaisille”, voitaisiin sanoa perustuvan samankaltaiseen päättelyyn.


80      Ks. edellä 40 kohta.


81      Ks. tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 83 ja 85 kohta.


82      Ks. vastaavasti tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 87 ja 88 kohta.


83      Ks. jäljempänä 144–150 kohta.


84      Ks. edellä 52 kohta. Kiinnostuksenilmaisupyynnön IX jakso vahvistaa, että kyseessä olevat toimihenkilöt oli tarkoitus ottaa palvelukseen tämän säännöksen mukaisesti.


85      Tämä käy nimittäin ilmi kiinnostuksenilmaisupyynnön IX jaksosta, jossa viitataan työsopimuksen mahdolliseen uusimiseen toisen kerran toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.


86      Paitsi tietysti silloin, kun viestintä voi tapahtua hänen äidinkielellään.


87      Parlamentti myönsi istunnossa, että autonkuljettajien työtehtäväluettelo oli laadittu ”yleisesti”.


88      Parlamentin vastineessaan käyttämän ilmauksen ”asioiden käsittely” osalta tilanne on kielellisesti outo. EPSO vaikuttaa käyttäneen tätä ilmausta tietyissä kilpailuilmoituksissa toisen kielen edellytykselle esittämässään vakiomuotoisessa selityksessä. Sen voitaisiin sanoa olevan tietyllä tapaa perusteltu esimerkiksi hallintovirkamiesten palvelukseen ottamisen yhteydessä. Kiinnostuksenilmaisupyynnön englanninkielisessä versiossa tämä ilmaus on kuitenkin poistettu ja korvattu – oletettavasti tarkoituksellisesti – ilmaisulla ”day-to-day work” (suomenkielisessä versiossa ”asiakirjojen käsittely”). Tämä tehtiin oletettavasti sen perusteella, että työtehtäviin, joita autonkuljettajien odotetaan hoitavan, ei kuulu tavallisesti (tai lainkaan) asioiden käsittelyä. Samaa ei kuitenkaan tehty kiinnostuksenilmaisupyynnön ranskan- eikä saksankielisessä versiossa: niissä käytetään samassa yhteydessä ilmauksia ”traitement des dossiers” ja ”Bearbeitung von Akten”. Näin ollen on epäselvää, mitä parlamentti tällä tarkoitti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että i) asioiden käsittely on hyvin epätodennäköisesti tavanomainen osa autonkuljettajan työtehtäviä ja että ii) englanninkieliseen versioon sisältyvä viittaus ”day-to-day work” (päivittäinen työ) ei itse asiassa tuo mitään todellista lisäarvoa, koska kyse on kielistä, joita valituksi tulleilta hakijoilta voidaan edellyttää työtehtäviensä hoitamisessa, ja näitä näkökohtia käsitellään jo riittävästi viittauksissa sisäiseen ja ulkoiseen viestintään.


89      Ks. kiinnostuksenilmaisupyynnön I jakso.


90      Ks. edellä 119 kohta.


91      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752.


92      Ks. henkilöstösääntöjen 27 artikla ja palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 1 kohta.


93      Ks. edellä 134 kohta.


94      Ks. myös jäljempänä 169 kohta.


95      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752, 103 kohta.


96      Ks. tuomio 12.9.2013, Italia v. komissio, T-142/08, ei julkaistu, EU:T:2013:422, 51 kohta; tuomio 12.9.2013, Italia v. komissio, T-164/08, ei julkaistu, EU:T:2013:417, 51 kohta; tuomio 12.9.2013, Italia v. komissio, T-126/09, ei julkaistu, EU:T:2013:415, 49 kohta; tuomio 12.9.2013, Italia v. komissio, T-218/09, ei julkaistu, EU:T:2013:416, 37 kohta; tuomio 16.10.2013, Italia v. komissio, T-248/10, ei julkaistu, EU:T:2013:534, 45–51 kohta; tuomio 24.9.2015, Italia ja Espanja v. komissio, T-124/13 ja T-191/13, EU:T:2015:690, 151 kohta; tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T-275/13, ei julkaistu, EU:T:2015:1000, 133 kohta; tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T-295/13, ei julkaistu, EU:T:2015:997, 191 kohta; tuomio 17.12.2015, Italia v. komissio, T-510/13, ei julkaistu, EU:T:2015:1001, 162 kohta ja tuomio 15.9.2016, Italia v. komissio, T-353/14 ja T-17/15, EU:T:2016:495, 213 kohta.


97      Tuomio 16.10.2013, Italia v. komissio, T-248/10, ei julkaistu, EU:T:2013:534, 45–51 kohta.


98      Ks. tuomion 48 kohta.


99      Tuomio 27.11.2012, C-566/10 P, EU:C:2012:752.


100      Lukuun ottamatta unionin tuomioistuinta, mitä haluan korostaa.


101      Ks. edellä 58 kohta.


102      Ks. tuomio 27.11.2012, Italia v. komissio, C-566/10 P, EU:C:2012:752 ja edellä alaviitteessä 96 mainitut asiat.


103      Ks. Ilmoitus avoimesta kilpailusta – EPSO/AD/338/17 – Hallintovirkamiehet (AD 5) (EUVL 2017, C 99A, s. 1); Ilmoitus avoimesta kilpailusta – EPSO/AST-SC/06/17 – Sihteerit/virkailijat (palkkaluokat SC 1 ja SC 2) (EUVL 2017, C 377A, s. 1) ja Ilmoitus avoimesta kilpailusta – EPSO/AD/356/18 – Hallintovirkamiehet (AD 5) (EUVL 2018, C 88A, s. 1).


104      EPSO/AD/356/18 – Hallintovirkamiehet (AD 5). Ks. https://epso.europa.eu/apply/job-offers/news/3189_languages-candidates-2018-graduate-administrators-competition_fi.


105      Kahdessa muussa kilpailussa vastaavat luvut olivat: (EPSO/AD/338/17 – Hallintovirkamiehet (AD 5)) englanti 97,31 prosenttia, ranska 52,07 prosenttia, espanja 27,29 prosenttia, italia 26,83 prosenttia ja saksa 18,69 prosenttia (ks. https://epso.europa.eu/apply/job-offers/news/2533_languages-candidates-graduate-administrators-2017-competition_fi) ja (EPSO/AST-SC/06/17 – Sihteerit/virkailijat (palkkaluokat SC 1 ja SC 2) englanti 91,16 prosenttia, ranska 56,82 prosenttia, italia 31,27 prosenttia, espanja 26,22 prosenttia ja saksa 9,99 prosenttia (ks. https://epso.europa.eu/apply/job-offers/news/2893_languages-candidates-secretaries-clerks-2017-competition_en).


106      Ks. virkamiesten palvelukseen ottamisesta henkilöstösääntöjen 27 artikla ja yleisesti edellä 148 kohta.