Asia C‑26/13
Árpád Kásler
ja
Hajnalka Káslerné Rábai
vastaan
OTP Jelzálogbank Zrt
(Kúrian esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Direktiivi 93/13/ETY – Elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisten sopimusten kohtuuttomat ehdot – 4 artiklan 2 kohta ja 6 artiklan 1 kohta – Sopimusehtojen kohtuuttomuuden arviointi – Ei koske sopimuksen pääkohdetta tai hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta koskevia sopimusehtoja, mikäli ne on laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi – Ulkomaan valuutan määräiset kuluttajaluottosopimukset – Vaihtokurssia koskevat sopimusehdot – Lainan antamiseen sovellettavan ostokurssin ja lainan takaisinmaksuun sovellettavan myyntikurssin välinen ero – Kohtuuttomaksi todettua ehtoa koskeva kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Kohtuuttoman sopimusehdon korvaaminen kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä – Hyväksyttävyys
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 30.4.2014
1. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Soveltamisala – Sopimuksen pääkohteen määrittävät tai hintaa tai korvausta sekä vastineena toimitettavia palveluita tai tavaroita koskevat sopimusehdot – Käsite – Ulkomaan valuutan määräiseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen luottosopimukseen sisältyvä sopimusehto, josta ei ole erikseen neuvoteltu – Ulkopuolelle jääminen
(Neuvoston direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta)
2. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Soveltamisala – Sopimuksen pääkohteen määrittävät tai hintaa tai korvausta sekä vastineena toimitettavia palveluita tai tavaroita koskevat sopimusehdot – Ulkopuolelle jäämisen edellytykset – Velvollisuus täyttää ymmärrettävyyden ja avoimuuden vaatimukset – Ulottuvuus
(Neuvoston direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohta)
3. Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Sopimusehdon kohtuuttomuuden toteaminen – Vaikutus – Kansallisen oikeuden säännös, jossa sallitaan se, että kansallinen tuomioistuin, joka toteaa sopimusehdon pätemättömäksi, korvaa sen kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä – Hyväksyttävyys
(Neuvoston direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta)
1. Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaisu ”sopimuksen pääkohde” kattaa ulkomaan valuutan määräiseen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen luottosopimukseen sisältyvän sopimusehdon, josta ei ole erikseen neuvoteltu ja jonka mukaan tämän valuutan myyntikurssia sovelletaan lainan lyhennyserien laskemiseen, vain siinä tapauksessa, että mainitulla sopimusehdolla sovitaan sopimuksen olennaisesta suorituksesta, joka sellaisenaan määrittää sopimusta, mistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistuttava sopimuksen luonteen, systematiikan ja ehtojen sekä oikeudellisen ja tosiasiallisen asiayhteyden perusteella. Tällaisessa sopimusehdossa, siltä osin kuin siinä määrätään kuluttajan velvollisuudesta maksaa lainan lyhennysten yhteydessä ulkomaan valuutan osto- ja myyntikurssin välisestä erosta aiheutuvat summat, ei voida katsoa määrättävän ”korvauksesta”, jonka asianmukaisuutta vastineena velkojan toimittamaan suoritukseen nähden ei voitaisi tutkia sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioimiseksi kyseisen artiklan nojalla.
Kun otetaan huomioon mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdan poikkeusluonne ja tästä seuraava vaatimus tulkita kyseistä säännöstä suppeasti, säännöksessä tarkoitettujen ”sopimuksen pääkohdetta” koskevien sopimusehtojen on ymmärrettävä olevan niitä, joilla vahvistetaan sopimuksen olennaiset suoritukset ja jotka sellaisenaan määrittävät sopimusta. Sitä vastoin sellaiset sopimusehdot, jotka ovat luonteeltaan liitännäisiä sopimussuhteen keskeisen sisällön määrittäviin sopimusehtoihin nähden, eivät kuulu kyseisessä artiklassa tarkoitettuun ”sopimuksen pääkohteen” käsitteeseen.
Tältä osin mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että sellaisten sopimusehtojen, jotka koskevat hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta vastineena toimitettaviin palveluihin tai tavaroihin nähden ja joiden mahdollista kohtuuttomuutta ei voida arvioida, ryhmän soveltamisala on rajoitettu, koska tämä poikkeus koskee vain sovitun hinnan tai korvauksen asianmukaisuutta vastineena toimitettaviin palveluihin tai tavaroihin nähden.
Näin ollen on niin, että kun poikkeus sopimusehdon kohtuuttomuuden arvioinnista koskee vain hinnan ja korvauksen asianmukaisuuden arviointia vastineena toimittaviin tavaroihin tai palveluihin nähden, poikkeusta ei voida soveltaa, kun ulkomaan valuutan myyntikurssin, jota on käytettävä tätä sopimusehtoa sovellettaessa lyhennyserien laskemiseen, ja kyseisen valuutan ostokurssin, jota on käytettävä muita luottosopimuksen ehtoja sovellettaessa annetun lainan määrän laskemiseen, on väitetty olevan epäsuhtaisia.
(ks. 49, 50, 54, 57 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Jos sopimusehto koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”sopimuksen pääkohdetta”, sen kohtuuttomuutta voidaan kuitenkin arvioida, mikäli sitä ei ole laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi.
Mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa on nimittäin tulkittava siten, että vaatimus siitä, että sopimusehto on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi, tarkoittaa sen lisäksi, että sopimusehdon on oltava kieliopillisesti kuluttajalle ymmärrettävä, myös sitä, että sopimuksessa ilmaistaan avoimesti, miten kyseisessä sopimusehdossa tarkoitettu ulkomaan valuutan vaihtomenettely käytännössä toimii sekä minkälainen suhde kyseisellä menettelyllä on siihen menettelyyn, josta on määrätty lainan antamista koskevissa muissa sopimusehdoissa, siten että kuluttajalla on mahdollisuus täsmällisten ja helppotajuisten perusteiden nojalla arvioida, minkälaisia taloudellisia seurauksia siitä hänelle aiheutuu.
Lisäksi ulkomaan valuutan vaihtomenettelyn erityispiirteiden osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määriteltävä, voisiko tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja kaikkien olennaisten seikkojen, kuten velkojan luottosopimusta koskevien neuvottelujen yhteydessä antamien ilmoitusten ja tietojen, perusteella paitsi olla tietoinen arvopaperimarkkinoilla tavallisesti havaitusta ulkomaan valuutan osto- ja myyntikurssin välisestä erosta myös arvioida niitä mahdollisesti merkittäviä taloudellisia seurauksia, joita hänelle aiheutuu siitä, että hänen maksettavakseen tulevat lopulliset lyhennyserät lasketaan käyttäen myyntikurssia, ja näin ollen arvioida lainansa todellista hintaa.
(ks. 61, 74 ja 75 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen sopimus ei voi olla olemassa kohtuuttoman sopimusehdon poistamisen jälkeen, tämä säännös ei ole esteenä kansallisen lainsäädännön säännökselle, jolla annetaan kansalliselle tuomioistuimelle mahdollisuus korjata tämän sopimusehdon pätemättömyys korvaamalla se kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä.
Kohtuuttoman sopimusehdon korvaaminen dispositiivisella kansallisella säännöksellä on direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tavoitteen mukaista, koska tällä säännöksellä pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus, eikä sillä pyritä siihen, että kaikki kohtuuttomia ehtoja sisältävät sopimukset todettaisiin pätemättömäksi.
Jos sitä vastoin olisi kiellettyä korvata kohtuuton sopimusehto dispositiivisella säännöksellä ja jos tuomioistuimen olisi näin ollen todettava koko sopimus pätemättömäksi, kuluttajalle voisi aiheutua erityisen haitallisia seurauksia, jolloin sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta johtuva ehkäisevä vaikutus saattaisi vaarantua.
Sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta seuraa näin ollen lähtökohtaisesti jäljellä olevan lainan summan erääntyminen välittömästi maksettavaksi sellaisen suuruisena, että tämä summa saattaisi ylittää kuluttajan maksukyvyn, ja siten negatiivinen seuraamus pikemminkin kuluttajalle kuin velkojalle, jota tämän seurauksena ei kannustettaisi luopumaan sisällyttämästä tällaisia sopimusehtoja tarjoamiinsa sopimuksiin.
(ks. 82–85 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)