Language of document : ECLI:EU:C:2019:1014

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

26 päivänä marraskuuta 2019 (1)

Asia C627/19 PPU

Openbaar Ministerie

vastaan

ZB

(Ennakkoratkaisupyyntö – rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat))

Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen – Belgian syyttäjäviranomaisen antama eurooppalainen pidätysmääräys – Edellytys, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamispäätöstä vastaan on oltava käytettävissä tehokas oikeussuojakeino






1.        Unionin tuomioistuin on jälleen kerran saanut käsiteltäväkseen ennakkoratkaisupyyntöjä, joissa on ratkaistava, voidaanko syyttäjäviranomaista (tässä tapauksessa Belgian viranomaista) pitää puitepäätöksen 2002/584/YOS(2) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna eurooppalaisen pidätysmääräyksen ”antaneena oikeusviranomaisena”.

2.        Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävässä asiassa ja asioissa C‑625/19 PPU ja C‑626/19 PPU esittämät epäilykset ovat hyvin samankaltaisia kuin Luxemburgin tuomioistuimen (asiassa C‑566/19 PPU) ilmaisemat epäilykset ja liittyvät erityisesti tuomiosta OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset)(3) annettavaan tulkintaan.

3.        Samanlaisia epäilyksiä on esitetty Ruotsin (asia C‑625/19 PPU) ja Ranskan (asiat C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU) syyttäjäviranomaisista, joiden osalta esitän ratkaisuehdotukseni tänä samana päivänä.

4.        Asiassa C‑626/19 PPU on kyse syytteen nostamiseksi annetuista eurooppalaisista pidätysmääräyksistä, kun taas käsiteltävässä asiassa esitetty ennakkoratkaisukysymys koskee lainvoimaisella tuomiolla määrätyn vankeusrangaistuksen täytäntöön panemiseksi annettuja eurooppalaisia pidätysmääräyksiä.

5.        Olen edelleen samalla periaatteellisella kannalla kuin olin asioissa OG (Lyypekin syyttäjäviranomainen) ja PI (Zwickaun syyttäjäviranomainen)(4) ja asiassa PF (Liettuan yleinen syyttäjä),(5) ja käsittelen tänään esittämissäni ratkaisuehdotuksissa tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) ja toisessa samankaltaisessa asiassa 9.10.2019 annetun tuomion(6) tulkintaa.

I       Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Unionin tuomioistuin

6.        Viittaan ratkaisuehdotuksessani OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) olevaan esitykseen puitepäätöksen johdanto-osan 5, 6, 8, 10 ja 12 perustelukappaleen ja 1 ja 9 artiklan osalta.

B       Kansallinen oikeus

7.        Belgian hallituksen toimittamien tietojen mukaan eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä 19.12.2003 annetun lain (wet van 19 december 2003 betreffende het Europees aanhoudingsbevel)(7) 32 §:ssä(8) säädetään seuraavaa:

”1.      Kun on syytä olettaa, että rikosoikeudellista menettelyä varten etsitty henkilö oleskelee toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella, tutkintatuomari tai Belgian syyttäjäviranomainen [procureur de Konings] antaa tuomioistuimen antaman pidätysmääräyksen täytäntöön panemiseksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen 2 ja 3 §:ssä määritetyssä muodossa ja niissä määritetyin edellytyksin. Syytteen nostamiseksi annettu eurooppalainen pidätysmääräys voidaan antaa vain säilöönotosta 20.7.1990 annetussa laissa määritetyin edellytyksin.

– –

2.      Kun on syytä olettaa, että vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten etsitty henkilö oleskelee toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella, Belgian syyttäjäviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen 2 ja 3 §:ssä määritetyssä muodossa ja niissä määritetyin edellytyksin.

Jos tästä vapaudenmenetyksen käsittävästä rangaistuksesta tai turvaamistoimenpiteestä on päätetty vastaajan poissa ollessa ja jos etsitylle henkilölle ei ole henkilökohtaisesti annettu haastetta tiedoksi tai muuten ilmoitettu poissa ollessa annettuun ratkaisuun johtaneen istunnon aikaa ja paikkaa, eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä on mainittava, että etsityllä henkilöllä on mahdollisuus riitauttaa ratkaisu Belgiassa ja olla läsnä tuomioistuinkäsittelyssä.

– –”

8.        Säilöönotosta 20.7.1990 annetun lain (wet van 20 juli 1990 betreffende de voorlopige hechtenis) 28/1 §:ssä(9) säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuin voi antaa pidätysmääräyksen, jos epäilty ei voi saapua henkilökohtaisesti oikeudenkäyntiin, koska hän on pidätettynä ulkomailla, ja jos hän on pyytänyt saada olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä.”

II     Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

9.        Brysselin syyttäjäviranomainen (Belgia) antoi 24.4.2019 eurooppalaisen pidätysmääräyksen ZB:tä vastaan Franstalige rechtbank van eerste aanleg van Brusselissa (Brysselin ranskankielinen alioikeus, Belgia) 7.2.2019 annetun tuomion täytäntöön panemiseksi.(10)

10.      Kun ZB oli pidätetty Alankomaissa 3.5.2019, eurooppalainen pidätysmääräys toimitettiin rechtbank Amsterdamille (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat), joka päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kun eurooppalaisen pidätysmääräyksen tarkoituksena on panna täytäntöön tuomarin tai tuomioistuimen täytäntöönpanokelpoisella ratkaisulla määrätty vapausrangaistus ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaa yleinen syyttäjä, joka osallistuu lainkäyttöön pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, ja on taattua, että hän toimii riippumattomasti suorittaessaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseen liittyviä tehtäviään, päteekö tällöin myös se edellytys, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevan päätöksen ja erityisesti sen oikeasuhteisuuden osalta on oltava käytettävissä kaikki tehokkaaseen oikeussuojaan liittyvät vaatimukset täyttävä oikeussuojakeino tuomioistuimessa?”

III  Asia käsittely unionin tuomioistuimessa

11.      Asia rekisteröitiin unionin tuomioistuimessa 22.8.2019. ZB:n vapaudenmenetyksen huomioon ottaen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyysi käsittelemään asian kiireellisessä menettelyssä, ja unionin tuomioistuin hyväksyi tämän pyynnön.

12.      Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ZB, Belgian ja Alankomaiden hallitukset, Alankomaiden syyttäjäviranomainen ja Euroopan komissio.

13.      Istunto pidettiin 24.10.2019, ja asiaa käsiteltiin yhdessä asioiden C‑566/19 PPU, C‑626/19 PPU ja C‑625/19 PPU kanssa. Istuntoon osallistuivat JR, YC, XD, ZB, Luxemburgin syyttäjäviranomainen, Alankomaiden syyttäjäviranomainen, Alankomaiden, Ranskan, Ruotsin, Belgian, Irlannin, Espanjan, Italian ja Suomen hallitukset ja komissio.

IV     Asian tarkastelu

A       Alustavat huomautukset

14.      Käsiteltävässä asiassa esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen ja asiassa C‑626/19 PPU, jossa esitän ratkaisuehdotukseni tänä samana päivänä, esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen välillä on yhtäläisyyksiä.

15.      Tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessa paitsi syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen laillisuusvalvontaa (jota tämä ennakkoratkaisupyyntö koskee) myös sitä, voidaanko syyttäjälaitoksen jäseniä pitää puitepäätöksessä tarkoitettuina ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”.

16.      Tässä ennakkoratkaisumenettelyssä rechtbank Amsterdam pitää selvitettynä, että Belgian syyttäjäviranomainen voi antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen, koska se täyttää puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen” riippumattomuutta koskevat edellytykset.

17.      Koska käsiteltävässä asiassa ei ole riitautettu Belgian syyttäjäviranomaisen riippumattomuutta, tästä ei ole toimitettu tietoja, jotka ovat välttämättömiä sen arvioimiseksi, onko kyseisen syyttäjälaitoksen jäsenillä sen perustuslaillisen aseman ja orgaanisen ja toiminnallisen rakenteen perusteella arvioituna unionin tuomioistuimen 27.5.2019 annetussa tuomiossa PF (Liettuan yleinen syyttäjä)(11) edellyttämät ominaisuudet. Näin ollen en voi ottaa kantaa tähän kysymykseen.

B       Syyttäjäviranomaisen antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen laillisuusvalvonta

18.      Yhdistetyissä asioissa C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU esittämäni ratkaisuehdotus koskee syytteen nostamiseksi annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten laillisuusvalvontaa.

19.      Tässä yhteydessä totean, että kansallisen pidätysmääräyksen antamisajankohtana suoritettava laillisuusvalvonta ei jo luonteensakaan puolesta voi täyttää tuomion OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset) 75 kohdassa tarkoitettuja ”tehokkaaseen oikeussuojaan liittyviä vaatimuksia”, sillä tällaisella oikeussuojalla tarkoitetaan aina asianomaisen henkilön itsensä hakemaa oikeussuojaa, joka annetaan menettelyssä, johon kyseinen henkilö on voinut itse osallistua ja jossa hän on voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan.(12)

20.      Näin ollen sitä, täyttyvätkö eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen edellytykset, kun sen antaa yleinen syyttäjä, jota voidaan pitää puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”pidätysmääräyksen antaneena oikeusviranomaisena”, voidaan arvioida jo ennen kyseisen pidätysmääräyksen antamista, mutta tämä arviointi ei sulje pois luovutettavaksi pyydetyn henkilön oikeutta käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa eurooppalaista pidätysmääräystä vastaan sen jälkeen, kun se on annettu.

21.      Edellä sanottu, joka pätee syytteen nostamiseksi annettaviin eurooppalaisiin pidätysmääräyksiin, pätee myös tuomion täytäntöön panemiseksi annettaviin eurooppalaisiin pidätysmääräyksiin.

22.      Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisessa tuomion täytäntöön panemiseksi ei tavallisesti ole noudatettava tarkoituksenmukaisuusperiaatetta vaan lain tiukan soveltamisen periaatetta (panemalla täytäntöön tuomio, jossa lakia on sovellettu yksittäiseen tilanteeseen).

23.      Näin ollen voitaisiin ajatella, että kun tuomio on annettu, sen täytäntöönpanosta ei enää voida neuvotella ja että tuomitusta voidaan siten antaa automaattisesti eurooppalainen pidätysmääräys, jos hän oleskelee toisessa jäsenvaltiossa.

24.      Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen ainoana edellytyksenä ei kuitenkaan ole kansallisen pidätysmääräyksen tai, kuten käsiteltävässä asiassa, sellaisen lainvoimaisen tuomion olemassaolo, jossa rangaistukseksi määrätään vapaudenmenetys. Tämän lisäksi edellytetään, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen on oikeasuhteista. Oikeasuhteisuuden arviointi kuuluu tuomareille ja tuomioistuimille, jotka arvioivat sen joko viran puolesta, syyttäjäviranomaisen ennalta tekemälle päätökselle antamansa hyväksynnän kautta(13) tai asianomaisen henkilön käytettävissä olevan oikeussuojakeinon perusteella.

25.      Lainsäätäjä on tietenkin suureksi osaksi jo huolehtinut ennalta tästä oikeasuhteisuuden arvioinnista. Sen vuoksi puitepäätöksessä suljetaan pois eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen sellaisten vapaudenmenetyksen käsittävien rangaistusten täytäntöön panemiseksi, joiden kesto on alle neljä kuukautta.(14)

26.      Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen oikeasuhteisuutta ei kuitenkaan arvioida pelkästään tuomiossa määrätyn vapaudenmenetyksen keston perusteella. Tähän on lisättävä toinen, yhtä merkityksellinen peruste eli se, miten kauan vapaudenmenetyksen arvioidaan kestävän sinä aikana, kun eurooppalaista pidätysmääräystä käsitellään täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Tässä on tarvittaessa otettava huomioon ”luovuttamismenettelystä ja muussa jäsenvaltiossa – – olevan asianomaisen henkilön siirtämisestä aiheutuvat seuraukset tämän henkilön sosiaalisiin suhteisiin ja perhesuhteisiin”.(15)

27.      Pitää paikkansa, että täytäntöönpanojäsenvaltiossa säilöön otettuna vietetty aika on vähennettävä pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrättävän rangaistuksen ajasta.(16) Säilöön otettuna vietettyä aikaa voi kuitenkin tapauksen mukaan kertyä, vaikka itse rangaistukseen, jonka täytäntöönpanosta on kyse, ei väistämättä sisältyisikään vapaudenmenetystä pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

28.      Langettavan tuomion antavan tuomarin tai tuomioistuimen ei nimittäin välttämättä tarvitse sen antamisajankohtana pohtia, onko tuomion täytäntöön panemiseksi mahdollisesti annettava eurooppalainen pidätysmääräys. Voi useinkin käydä niin, että tuomitusta annetaan kansallinen pidätysmääräys, jotta hänet saataisiin saapumaan oikeuteen, ja että tuomiolla määrättyä vankeusrangaistusta tämän jälkeen lievennetään tai lykätään joko tuomitun perustellusta hakemuksesta tai muista kansalliseen oikeuteen liittyvistä syistä, tarvittaessa tiettyjä takeita vastaan.

29.      Langettavan tuomion seurauksena ei siten väistämättä anneta eurooppalaista pidätysmääräystä: tuomion antanut tuomioistuin (tai muu toimivaltainen elin), jonka tehtävänä on huolehtia tehokkaasta oikeussuojasta, päättää oikeasuhteisuutta koskevan edellytyksen perusteella, pyytääkö se täytäntöönpanojäsenvaltiolta tuomitun luovuttamista vai ei.

30.      Tässä tilanteessa tuomion julistamisen ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen välillä kuluneella ajalla voi olla merkitystä. Joissakin tapauksissa vaarana on, että eurooppalainen pidätysmääräys annetaan liian myöhään, vaikka sen oikeasuhteisuus olisi arvioitu jo itse langettavassa tuomiossa.(17)

31.      Jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen on viivästynyt, tuomiossa implisiittisesti tai nimenomaisesti tehty oikeasuhteisuuden arviointi on saattanut menettää merkityksensä. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeasuhteisuuden arvioinnissa on ratkaisevana perusteena muun muassa vapaudenmenetyksen mahdollinen kesto täytäntöönpanojäsenvaltiossa, eikä tätä aikaa voida jättää huomiotta arvioitaessa sitä, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen oikeasuhteista, kun otetaan huomioon luovutettavaksi pyydetyn henkilön olosuhteet ja sen rikoksen luonne, jonka perusteella luovutusta pyydetään.

32.      Vastaavasti ei voida myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisajankohtana luonut täytäntöönpanojäsenvaltioon riittävät siteet, jotta häneen voidaan soveltaa puitepäätöstä 2008/909/YOS.(18) Jos näin on, on arvioitava, voidaanko rangaistus, jonka täytäntöön panemiseksi eurooppalainen pidätysmääräys annetaan, suorittaa kyseisessä jäsenvaltiossa.

33.      Edellä esitetystä ilmenee, että langettavan tuomion täytäntöönpanoa varten annettavista eurooppalaisista pidätysmääräyksistä voi aiheutua muitakin kuin vain tuomion olemassaolon ja siinä määrätyn vapaudenmenetyksen toteamiseen liittyviä ongelmia. Jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen on antanut syyttäjälaitoksen jäsen, asianomaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus saattaa pidätysmääräyksestä tehdyn päätöksen laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi.

34.      Näin ollen katson, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaa oikeutta, joka taataan syytteen nostamiseksi annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten yhteydessä, sovelletaan myös tuomion täytäntöönpanoa varten annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten yhteydessä.

V       Ratkaisuehdotus

35.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa rechtbank Amsterdamin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Sellaisten eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta, jotka syyttäjäviranomainen antaa lainvoimaisella tuomiolla määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöön panemiseksi, on oltava käytettävissä vastaava oikeussuojakeino tuomioistuimessa kuin syytteen nostamiseksi annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta.


1      Alkuperäinen kieli: espanja.


2      Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös (EYVL 2002, L 190, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS (EUVL 2009, L 81, s. 24) (jäljempänä puitepäätös).


3      Tuomio 27.5.2019 (C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:456); jäljempänä tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).


4      Ratkaisuehdotus C‑508/18 ja C‑82/19 PPU, EU:C:2019:337; jäljempänä ratkaisuehdotus OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset).


5      Ratkaisuehdotus C‑509/18, EU:C:2019:338.


6      Tuomio NJ (Wienin syyttäjävirasto) (C‑489/19 PPU, EU:C:2019:849); jäljempänä tuomio NJ (Wienin syyttäjävirasto).


7      Moniteur Belge, 22.12.2003, s. 60075.


8      Sellaisena kuin se on muutettuna erinäisistä rikosoikeutta koskevista säännöksistä 11.7.2018 annetun lain (wet van 11.7.2018 houdende diverse bepalingen in strafzaken; Moniteur Belge, 18.7.2018, s. 57582; jäljempänä vuoden 2018 laki) 13 §:llä.


9      Lisätty vuoden 2018 lain 12 §:llä.


10      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan ZB:lle oli määrätty 13 kuukauden ja yhden vuoden pituiset vankeusrangaistukset.


11      Tuomio C‑509/18, EU:C:2019:457.


12      Ratkaisuehdotus C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU, 84 kohta.


13      Kuten tuomiolla NJ (Wienin syyttäjänvirasto) ratkaistussa asiassa.


14      Puitepäätöksen 2 artiklan 1 kohta.


15      Tuomio NJ (Wienin syyttäjänvirasto), 44 kohta.


16      Puitepäätöksen 26 artiklan 1 kohta.


17      Sama koskee tilannetta, jossa eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen viivästyy sen jälkeen, kun on annettu kansallinen pidätysmääräys, jossa oikeusviranomainen on arvioinut oikeasuhteisuuden. Viittaan tähän tilanteeseen ratkaisuehdotukseni C‑566/19 PPU ja C‑626/19 PPU 80 kohdassa.


18      Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehty neuvoston puitepäätös (EUVL 2008, L 327, s. 27).