JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
28 päivänä helmikuuta 2019 (1)
Asia C-658/17
WB
Notariusz Przemysława Bacin
osallistuessa asian käsittelyyn
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskim (Gorzów Wielkopolskin alueellinen tuomioistuin, Puola))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EU) N:o 650/2012 – 3 artiklan 1 kohdan g ja i alakohta – Päätöksen ja virallisen asiakirjan käsitteet perintöasioissa – 3 artiklan 2 kohta – Tuomioistuimen käsite perintöasioissa – Asianomainen jäsenvaltio ei ole ilmoittanut notaareja tuomioistuimiksi – Lainkäyttötehtävien käsite – Kansallisen, perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan oikeudellinen luonnehdinta – Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1329/2014 – Lomake ja todistus
I Johdanto
1. Ennakkoratkaisupyyntö koskee toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012(2) 3 artiklan 1 kohdan g ja i alakohdan ja 2 kohdan sekä 39 artiklan 2 kohdan, 46 artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 79 artiklan tulkintaa sekä asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettujen lomakkeiden vahvistamisesta 9.12.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1329/2014(3) liitteiden 1 ja 2 tulkintaa.
2. Tämä pyyntö on esitetty oikeusriidan yhteydessä, jossa ovat vastapuolina WB ja puolalainen notaari, joka on kieltäytynyt antamasta hänelle hänen isänsä, jonka perillinen hän on, perimystä koskevan perillisaseman vahvistavan asiakirjan otteen tunnustamista varten yhtä asetuksessa N:o 650/2012 säädetyistä todistuksista, jossa vahvistetaan, että tämä asiakirja on joko päätös tai virallinen asiakirja perintöasiassa.
3. Kansallisen oikeuden mukaan perillisaseman vahvistava asiakirja sisältää luettelon perillisistä tai testamentinsaajista sekä tarpeelliset täsmennykset, jotka koskevat heidän perintöoikeuksiensa laajuutta,(4) ja muodostaa tämän vuoksi perintöasian käsittelyn tärkeimmän asiakirjan.
4. Tämä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden esittää hyödyllisiä täsmennyksiä asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettujen päätöksen ja tuomioistuimen käsitteiden ulottuvuudesta ja muun muassa määrittää sen, hoitaako notaari, jolle kansallisessa oikeudessa annetaan toimivalta perillisaseman vahvistavien asiakirjojen antamiseen, ”lainkäyttötehtäviä”.
5. Arviointini päätteeksi ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskimille (Gorzów Wielkopolskin alueellinen tuomioistuin, Puola), että puolalainen notaari, jonka tehtävänä on antaa perillisaseman vahvistava asiakirja, ei hoida lainkäyttötehtäviä. Hänen laatimansa asiakirja on mielestäni virallinen asiakirja, josta annettuun otteeseen voidaan liittää asetuksen N:o 650/2012 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lomake, joka sisältyy täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteeseen 2, jokaisen henkilön pyynnöstä, joka on kiinnostunut käyttämään tätä asiakirjaa toisessa jäsenvaltiossa.
II Sovellettavat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Asetus N:o 650/2012
6. Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 7, 20–22, 62, 67, 69 ja 76 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(7) Sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa on syytä edistää poistamalla henkilöiden vapaata liikkuvuutta haittaavat esteet, sillä tällä hetkellä henkilöt, joilla on oikeuksia valvottavanaan kansainvälisessä perintöasiassa, kohtaavat vaikeuksia. Ihmisten on voitava järjestää perimyksensä ennakolta Euroopan oikeusalueella. Perillisten ja testamentinsaajien sekä muiden henkilöiden, joilla on siteitä perinnönjättäjään, sekä kuolinpesän velkojien oikeuksien toteutuminen on taattava tehokkaasti.
– –
(20) Tässä asetuksessa olisi noudatettava jäsenvaltioissa sovellettavia eri järjestelmiä perintöasioiden käsittelemiseksi. Sen vuoksi tätä asetusta sovellettaessa ’tuomioistuin’ olisi ymmärrettävä laajasti eli niin, että se kattaa paitsi lainkäyttötehtäviä hoitavat tuomioistuimet sanan varsinaisessa merkityksessä myös notaarit tai rekisteriviranomaiset, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat perintöasioissa tuomioistuimen tavoin tiettyjä lainkäyttötehtäviä, sekä notaarit ja oikeusalan ammattilaiset, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat lainkäyttötehtäviä tietyssä perintöasiassa tuomioistuimen antaman valtuutuksen nojalla. Tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava kaikkia tässä asetuksessa määriteltyjä tuomioistuimia. Vastaavasti ’tuomioistuimen’ ei olisi katettava jäsenvaltion oikeusviranomaisiin kuulumattomia viranomaisia, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan valtuudet käsitellä perintöasioita, kuten useimmissa jäsenvaltioissa notaareja, jos he eivät hoida lainkäyttötehtäviä, kuten asia yleensä on.
(21) Tässä asetuksessa olisi sallittava kaikkien notaarien, joilla on toimivaltaa perintöasioissa jäsenvaltioissa, käyttää kyseistä toimivaltaa. Sen, sitovatko tässä asetuksessa vahvistetut toimivaltasäännöt tietyn jäsenvaltion notaareja, olisi oltava riippuvainen siitä, kuuluvatko he tätä asetusta sovellettaessa ’tuomioistuimen’ määritelmän piiriin.
(22) Notaarien jäsenvaltioissa perintöasioissa antamien asiakirjojen olisi liikuttava tämän asetuksen nojalla. Kun notaarit hoitavat oikeudellisia tehtäviä, heitä sitovat toimivaltasäännöt ja heidän tekemiensä päätösten olisi liikuttava päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten mukaisesti. Kun notaarit eivät hoida lainkäyttötehtäviä, heitä eivät sido toimivaltasäännöt ja heidän antamiensa virallisten asiakirjojen olisi liikuttava virallisia asiakirjoja koskevien säännösten mukaisesti.
– –
(62) Virallisen asiakirjan ’oikeellisuuden’ olisi oltava itsenäinen käsite, joka kattaa esimerkiksi sellaiset seikat kuin asiakirjan aitous, asiakirjan muodolliset vaatimukset, asiakirjan laativan viranomaisen valtuudet ja menettely, jonka mukaisesti asiakirja laaditaan. Sen olisi katettava myös asianomaisen viranomaisen viralliseen asiakirjaan merkitsemät tosiseikat, esimerkiksi se, että mainitut asianosaiset saapuivat viranomaisen luokse mainittuna ajankohtana ja että he tekivät mainitut ilmoitukset. Asianosaisen, joka haluaa riitauttaa virallisen asiakirjan oikeellisuuden, olisi tehtävä se virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti.
– –
(67) Rajat ylittäviä vaikutuksia omaavan perintöasian nopea, sujuva ja tehokas ratkaiseminen unionissa merkitsee sitä, että perillisten, testamentinsaajien, testamentin toimeenpanijoiden tai jäämistön hoitajien olisi voitava osoittaa helposti asemansa ja/tai oikeutensa ja toimivaltansa toisessa jäsenvaltiossa, esimerkiksi jäsenvaltiossa, jossa jäämistöomaisuus sijaitsee. Jotta he voisivat tehdä niin, tässä asetuksessa olisi säädettävä, että otetaan käyttöön yhtenäinen todistus eli eurooppalainen perintötodistus – –, joka annetaan käytettäväksi toisessa jäsenvaltiossa. Toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi tämän todistuksen ei olisi korvattava sisäisiä asiakirjoja, joita jäsenvaltioissa voi olla käytössä samoja tarkoituksia varten.
– –
(69) [Eurooppalaisen perintö]todistuksen käytön ei olisi oltava pakollista. Tämä tarkoittaa, että henkilöitä, jotka voivat hakea todistusta, ei olisi velvoitettava tekemään niin, vaan heidän olisi voitava käyttää muita tämän asetuksen mukaisesti saatavilla olevia välineitä (päätökset, viralliset asiakirjat ja tuomioistuimessa tehdyt sovinnot). Millään viranomaisella tai kellään henkilöllä, jolle toisessa jäsenvaltiossa annettu [eurooppalainen perintö]todistus on esitetty, ei kuitenkaan olisi oltava oikeutta pyytää päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon esittämistä todistuksen sijasta.
– –
(76) Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi ja nykyaikaisen viestintäteknologian käytön mahdollistamiseksi olisi myös vahvistettava vakiolomakkeet niille todistuksille, jotka esitetään päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen yhteydessä, ja eurooppalaista perintötodistusta koskevalle hakemukselle sekä itse todistukselle.”
7. Tämän asetuksen 3 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
g) ’päätöksellä’ perintöasiaa koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;
– –
i) ’virallisella asiakirjalla’ perintöasiaa koskevaa asiakirjaa, joka on laadittu virallisesti tai rekisteröity virallisena asiakirjana jäsenvaltiossa ja jonka
i) virallisuus liittyy tuon virallisen asiakirjan allekirjoitukseen ja sisältöön, ja
ii) virallisuuden on vahvistanut viranomainen tai muu alkuperäjäsenvaltion tähän tarkoitukseen valtuuttama virallinen taho.
2. Tässä asetuksessa ’tuomioistuimella’ tarkoitetaan oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia perintöasioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai jotka toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa, edellyttäen että nämä muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja asianosaisten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden toimintajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:
a) päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa, ja
b) päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muut viranomaiset ja oikeusalan toimijat 79 artiklan mukaisesti.”
8. Kyseisen asetuksen IV lukuun, jonka otsikko on ”Päätösten tunnustaminen, täytäntöönpanokelpoisuus ja täytäntöönpano”, sisältyy 39 artikla, jonka 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiossa tehty päätös tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.
2. Asianosainen, joka nostaa kysymyksen päätöksen tunnustamisesta varsinaiseksi riidan kohteeksi, voi pyytää 45–58 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti päätöksen tunnustamista.”
9. Saman asetuksen 43 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa, kun päätös jonkun asiaan osallisen hakemuksesta on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi siellä 45–58 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.”
10. Asetuksen N:o 650/2012 46 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”[Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan] hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:
a) päätöksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamisen edellytykset;
b) todistus, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on antanut 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella, tämän kuitenkaan rajoittamatta 47 artiklan soveltamista.”
11. Tämän asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiossa laaditulla virallisella asiakirjalla on toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima kuin sillä on alkuperäjäsenvaltiossa tai siihen mahdollisimman rinnastettavissa oleva vaikutus edellyttäen, että se ei ole selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
Henkilö, joka aikoo käyttää virallista asiakirjaa toisessa jäsenvaltiossa, voi pyytää virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltiossa laativaa viranomaista täyttämään 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditun lomakkeen, jossa kuvaillaan virallisen asiakirjan todistusvoima alkuperäjäsenvaltiossa.”
12. Kyseisen asetuksen 60 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen virallinen asiakirja on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta 45–58 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
2. Edellä olevaa 46 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa virallisen asiakirjan laatineen viranomaisen on kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella.”
13. Saman asetuksen 62 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tällä asetuksella otetaan käyttöön eurooppalainen perintötodistus – –, joka annetaan käytettäväksi toisessa jäsenvaltiossa ja jolla on 69 artiklassa luetellut oikeusvaikutukset.
2. [Eurooppalaisen perintö]todistuksen käyttö ei ole pakollista.
3. [Eurooppalainen perintö]todistus ei korvaa jäsenvaltioissa vastaaviin tarkoituksiin käytettyjä kansallisia asiakirjoja. Toisessa jäsenvaltiossa käytettäväksi annetulla todistuksella on kuitenkin 69 artiklassa luetellut oikeusvaikutukset myös siinä jäsenvaltiossa, jonka viranomaiset ovat sen antaneet tämän luvun mukaisesti.”
14. Asetuksen N:o 650/2012 79 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Komissio laatii jäsenvaltioiden ilmoitusten pohjalta 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon muista viranomaisista ja oikeusalan ammattilaisista.
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista kyseiseen luetteloon sisältyviin tietoihin myöhemmin tehtävistä muutoksista. Komissio muuttaa luetteloa vastaavasti.”
15. Komissio ei ole saanut Puolan tasavallalta mitään ilmoitusta siitä, että notaarit hoitavat lainkäyttötehtäviä.(5)
2. Täytäntöönpanoasetus N:o 1329/2014
16. Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Asetuksen – – N:o 650/2012 46 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lomake, jota on käytettävä perintöasiaa koskevaa päätöstä koskevan todistuksen antamiseen, vahvistetaan liitteessä 1 lomakkeena I.
2. Asetuksen – – N:o 650/2012 59 artiklan 1 kohdassa ja 60 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lomake, jota on käytettävä virallista asiakirjaa perintöasiassa koskevan todistuksen antamiseen, vahvistetaan liitteessä 2 lomakkeena II.”
B Puolan oikeus
1. Notaareista annettu laki
17. Puolalaisten notaarien suorittamaa perintötodistusten laatimista säännellään 14.2.1991 annetun prawo o notariacien (notaareista annettu laki)(6) 95a–95p §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna 13.12.2013 annetulla lailla(7) (jäljempänä notaareista annettu laki).
18. Notaareista annetun lain 95b §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ennen perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan laatimista notaari laatii perimystä koskevan pöytäkirjan kaikkien asiaan osallisten osallistuessa laatimiseen, ottaen huomioon 95ca §:n.”
19. Notaareista annetun lain 95c §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Ryhtyessään perimystä koskevan pöytäkirjan laadintaan notaari kertoo pöytäkirjan laadintaan osallistuville henkilöille velvollisuudesta ilmoittaa kaikista pöytäkirjan sisältöä koskevista seikoista ja virheellisten lausumien antamisesta syntyvästä rikosoikeudellisesta vastuusta.
2. Perimystä koskevaan pöytäkirjaan merkitään erityisesti:
1) pöytäkirjan laatimiseen osallistuvien yksimielinen perillisaseman vahvistamista koskeva vaatimus.
– –”
20. Notaareista annetun lain 95ca §:n 1 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Notaari laatii perimystä koskevan pöytäkirjan luonnoksen asiaan osallisen hakemuksesta ja tämän osallistuessa laatimiseen.
– –
3. Asiaan osallinen voi perimystä koskevan pöytäkirjan luonnoksen laatineen notaarin tai toisen notaarin luona esitetyssä lausumassa vahvistaa perimystä koskevan pöytäkirjan luonnokseen sisällytetyt tiedot ja hyväksyä perimystä koskevan pöytäkirjan laatimisen sen luonnoksen mukaisesti.”
21. Notaareista annetun lain 95e §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Perimystä koskevan pöytäkirjan laatimisen jälkeen notaari laatii perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan, jos ei ole epäselvyyttä kansallisen toimivallan olemassaolosta, sovellettavan ulkomaan oikeuden sisällöstä, perillisestä ja perintöosuuksien suuruudesta, ja jos perinnönjättäjä on tehnyt esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen, myöskään henkilöstä, jonka hyväksi perinnönjättäjä on tehnyt esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen, eikä jälkisäädöksen kohteesta.
2. Notaari kieltäytyy perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan laatimisesta, jos
1) perinnöstä on jo aiemmin laadittu perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja tai tehty perintösaannon toteamista koskeva päätös
2) perimystä koskevan pöytäkirjan laadinnan aikana tulee esiin seikkoja, jotka osoittavat, että sitä laadittaessa läsnä eivät olleet kaikki henkilöt, jotka voivat tulla kyseeseen lakimääräisinä perillisinä tai testamentinsaajina, tai myös henkilöt, joiden hyväksi perinnönjättäjä on tehnyt esineoikeudellisia erityisjälkisäädöksiä, tai että on tai on ollut olemassa testamentteja, joita ei ole avattu tai julkistettu
– –
4) kansallista toimivaltaa ei ole.[(8)]
3. Jos perinnön perii lakimääräisenä perillisenä kunta tai Skarbowi Państwa [valtio, Puola] ja asiaan osallisen esittämät todisteet eivät ole riittäviä perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan laatimiseksi, notaari voi laatia perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan vasta sen jälkeen, kun perilliset on kutsuttu ilmoituksella, jonka asianomainen maksaa. Tällöin sovelletaan vastaavasti siviiliprosessilain [kodeks postępowania cywilnego] 673 ja 674 §:ää.”
22. Notaareista annetun lain 95j §:ssä säädetään seuraavaa:
”Rekisteröidyllä perillisaseman vahvistamista koskevalla asiakirjalla on lainvoiman saaneen perintösaannon toteamista koskevan päätöksen oikeusvaikutukset.”
23. Notaareista annetun lain 95p §:ssä säädetään seuraavaa:
”Erillisissä säännöksissä tarkoitetaan perintösaannon toteamista koskevalla päätöksellä myös rekisteröityä perillisaseman vahvistamista koskevaa asiakirjaa. Jos laissa määrätään määräajan alkaminen tai päättyminen päiväksi, jolloin perintösaannon toteamista koskeva päätös tulee lainvoimaiseksi, sillä tarkoitetaan myös perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan rekisteröintipäivää.”
2. Siviililaki
24. Siviililain (kodeks cywilny) 1025 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Henkilön, jonka perintösaanto on päätöksellä todettu tai joka on saanut perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan, katsotaan olevan perillinen.”
25. Siviililain 1027 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Kolmanteen osapuoleen nähden, joka ei vaadi oikeuksiaan perintöön perimyksen johdosta, perillinen voi osoittaa perimykseen perustuvat oikeutensa ainoastaan perintösaannon toteamista koskevalla päätöksellä tai rekisteröidyllä perillisaseman vahvistamista koskevalla asiakirjalla.”
26. Siviililain 1028 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Jos se, jonka perintösaanto on päätöksellä todettu tai joka on saanut perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan mutta joka ei ole perillinen, määrää perintöön kuuluvan oikeuden kolmannelle osapuolelle, tämä saa oikeuden tai vapautetaan velvollisuudesta, ellei hän toimi vilpillisellä mielellä.”
3. Siviiliprosessilaki
27. Siviiliprosessilain 6691 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Perintöasioita käsittelevä tuomioistuin kumoaa rekisteröidyn perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan, jos saman perinnön osalta on annettu perintösaannon toteamista koskeva päätös.
2. Jos saman perinnön osalta on rekisteröity kaksi tai useampia perillisaseman vahvistamista koskevia asiakirjoja, perintöasioita käsittelevä tuomioistuin kumoaa osapuolen hakemuksesta kaikki perillisaseman vahvistamista koskevat asiakirjat ja antaa perintösaannon toteamista koskevan päätöksen.
3. Muissa kuin 1 ja 2 momentissa mainituissa tilanteissa rekisteröity perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja voidaan kumota ainoastaan laissa tarkoitetuissa tapauksissa.”
28. Tämän lain 679 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Todiste, että henkilö, jonka perintösaanto on todettu päätöksellä, ei ole perillinen tai että hänen osuutensa jäämistöstä on muu kuin on todettu, voidaan esittää ainoastaan perintösaannon toteamisesta tehtyä päätöstä koskevassa kumoamis- tai muutoksenhakumenettelyssä soveltaen tämän luvun säännöksiä. Perintösaannon toteamista koskevan menettelyn osapuoli voi kuitenkin vaatia perintösaannon toteamista koskevan päätöksen muuttamista ainoastaan silloin, kun vaatimus nojautuu perusteeseen, johon hän ei voinut vedota tässä menettelyssä, ja hän hakee muutosta ennen kuin on kulunut vuosi päivästä, jona hän sai tämän mahdollisuuden.
2. Jokainen asiaan osallinen voi esittää hakemuksen tällaisen menettelyn käynnistämisestä.
3. Jos esitetään todiste siitä, että perinnön on kokonaan tai osin saanut muu kuin lainvoiman saaneessa perintösaannon toteamista koskevassa päätöksessä mainittu henkilö, perintöasioita käsittelevä tuomioistuin muuttaa tämän päätöksen ja toteaa perintösaannon tosiasiallisen oikeustilan mukaisesti.
4. 1–3 momentin säännöksiä sovelletaan vastaavasti rekisteröityyn perillisaseman vahvistamista koskevaan asiakirjaan sekä esineoikeudellisen erityisjälkisäädöksen kohteen saannon toteamiseen.”
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
29. Valittaja WB oli yksi osapuolista menettelyssä, joka koski hänen 6.8.2016 kuolleen isänsä, joka oli Puolan kansalainen ja jonka viimeinen vakinainen asuinpaikka oli Puolassa, perimystä ja jonka tarkoituksena oli saada perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja. Puolalainen notaari laati kyseisen asiakirjan 21.10.2016 Puolan oikeuden mukaisesti.
30. Koska perinnönjättäjä oli yrittäjä, joka harjoitti Puolan ja Saksan raja-alueella taloudellista toimintaa, valittaja halusi tietää, olivatko pääomat yhden tai useamman saksalaisen pankin hallussa, ja jos näin oli, mikä oli niiden kuolinpesään mahdollisesti kuuluva määrä.
31. Tässä tarkoituksessa WB pyysi 7.6.2017, että hänelle annettaisiin ote notaarin laatimasta perillisaseman vahvistamista koskevasta asiakirjasta varustettuna todistuksella, jossa vahvistetaan, että kyseessä on asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu perintöasiaa koskeva päätös, ja joka on esitetty täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevan lomakkeen mallin mukaisesti. Vaihtoehtoisesti ainoastaan sen varalta, että pääasiallinen hakemus hylätään, valittaja pyysi, että annettu asiakirjan ote varustetaan tämän asetuksen liitteessä 2 olevalla lomakkeella II, jota käytetään sen todistamiseen, että kyseessä on asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettu perintöasiaa koskeva virallinen asiakirja.
32. Notaarin edustaja kieltäytyi 7.6.2017 tehdyllä pöytäkirjalla antamasta otetta perillisaseman vahvistamista koskevasta asiakirjasta varustettuna jollakin pyydetyistä todistuksista. Tämän kieltäytymisen tueksi hän korosti 12.6.2017 päivätyissä kirjallisissa perusteluissa, että tämä asiakirja oli asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”päätös” ja että hänen oli mahdotonta antaa todistusta täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevan lomakkeen muodossa, koska Puolan tasavalta ei ollut tehnyt komissiolle tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitusta siitä, että perillisaseman vahvistamista koskevia asiakirjoja antavat notaarit hoitavat lainkäyttötehtäviä. Valittajan toissijaisen hakemuksen osalta notaarin edustaja katsoi, että perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan luonnehdinta ”päätökseksi” sulki pois sen pitämisen ”virallisena asiakirjana” niin, että vaikka asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyisivät, vastaavan todistuksen antaminen täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 2 olevan lomakkeen muodossa ei ollut mahdollista.
33. WB väitti Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskimiin tehdyn valituksensa tueksi, että perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja täytti edellytykset sen katsomiseksi asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuksi ”päätökseksi”.
34. WB väitti aluksi, että perillisaseman vahvistamista koskevalla asiakirjalla on samat oikeusvaikutukset kuin lainvoiman saaneella perintösaannon toteamista koskevalla päätöksellä, jota käytetään perillisaseman todistamiseen. Hän korosti tämän jälkeen, että luonnehdinta ”viralliseksi asiakirjaksi” aiheuttaa riskin siitä, että hänelle esitetään useampia tunnustamatta jättämistä koskevia perusteita, vaikka tämän asiakirjan olemassaolo estää häntä saamasta myöhemmin tuomioistuimen päätöstä perintösaannon toteamisesta. Hän katsoi lopuksi, että näiden asiakirjojen oikeudellista luonnetta ei määrää se, ettei Puolan tasavalta ole ilmoittanut komissiolle, että perillisaseman vahvistamista koskevia asiakirjoja laativat notaarit ovat oikeusalan ammattilaisia, jotka kuuluvat asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 79 artiklan kanssa, tarkoitetun tuomioistuimen käsitteen piiriin.
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että WB:n valituksen ratkaisemiseksi sen on ensin saatava vahvistus sille, että täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevaa vastaavan todistuksen antaminen on mahdollista sellaisten päätösten osalta, jotka eivät ole täytäntöönpanokelpoisia.
36. Tämän ensimmäisen kysymyksen tueksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa pääosin, että asetuksen N:o 650/2012 46 artiklan 3 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä sen 39 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkinta puoltaisi todistuksen antamisen sallimista jokaisen päätöksen osalta, mukaan lukien päätökset, jotka eivät ole tai ovat vain osin täytäntöönpanokelpoisia. Tätä ratkaisua tukisi täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevan lomakkeen I kohta 5.1.
37. Toisen ennakkoratkaisukysymyksen osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettujen päätöksen ja tuomioistuimen käsitteiden määritelmää on täsmennettävä. Se katsoo yhtäältä, että puolalaiset notaarit, jotka antavat perillisaseman vahvistamista koskevia asiakirjoja, hoitavat asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 20 perustelukappaleessa tarkoitettuja lainkäyttötehtäviä ja tätä käsitettä on ”perillisten legitimoinnin” osalta tulkittava itsenäisesti tämän asetuksen yhteydessä. Se korostaa tältä osin, että perillisaseman tarkistaminen on perintöasioita koskevan menettelyn lähtökohta.
38. Toisaalta se pohtii kysymystä siitä, tarkoittaako asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa oleva ilmaisu ”päätös” sitä, että sen antaa viranomainen, jolla on toimivalta käsitellä mahdollisesti riidanalaista asiaa. Se katsoo, että tämä seikka on ratkaiseva, kun otetaan huomioon arviointi, jonka notaarin edustaja teki tehtävästään ja vahvistamansa asiakirjan vaikutuksista. Tältä osin se katsoo, että oikeudellisen luonnehdinnan tulisi perustua perillisaseman vahvistamista koskevasta menettelystä johtuviin oikeudellisiin seurauksiin eikä kysymykseen siitä, sitooko todistuksen antavaa viranomaista menettelyn osapuolten hakemus tai onko tämän hakemuksen oltava yksimielinen.
39. Kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä, joka koskee jäsenvaltioiden asetuksen N:o 650/2012 79 artiklan mukaisesti tekemien ilmoitusten puuttumista, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tämän säännöksen sisällön perusteella ei voida yksiselitteisesti määrittää, onko kyseisellä ilmoituksella konstitutiivinen vai ainoastaan informatiivinen luonne. Se korostaa, että tämä luonnehdinta ei saa riippua jäsenvaltion päätöksestä.
40. Unionin tuomioistuimelle esitetyn neljännen ja viidennen kysymyksen osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää pääosin, että jos puolalaisen notaarin laatimaa perillisaseman vahvistamista koskevaa asiakirjaa ei tulisi pitää ”päätöksenä”, on kiistatonta, että se täyttää edellytykset pitää sitä asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuna ”virallisena asiakirjana”.
41. Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskim päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko asetuksen N:o 650/2012 46 artiklan 3 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä 39 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että sellainen päätöstä perintöasiassa koskeva todistus, jonka malli on täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1, voidaan antaa myös päätöksistä, jotka vahvistavat perillisaseman mutta eivät ole (edes osin) täytäntöönpanokelpoisia?
2) Onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa tulkittava siten, että perillisaseman vahvistava asiakirja, kuten puolalaisen notaarin laatima perillisaseman vahvistava asiakirja, jonka notaari on laatinut kaikkien tämän aseman vahvistamista koskevan menettelyn osapuolten riidattoman hakemuksen mukaisesti ja jolla on tuomioistuimen lainvoiman saaneen perintösaannon toteamista koskevan päätöksen oikeusvaikutukset, on tässä säännöksessä tarkoitettu päätös?
Onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta siis ymmärrettävä siten, että perillisaseman vahvistavan asiakirjan laativaa notaaria on pidettävä viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettuna tuomioistuimena?
3) Onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta tulkittava siten, että jäsenvaltion asetuksen 79 artiklan mukaisesti tekemä ilmoitus on informatiivinen eikä se ole edellytys sille, että oikeudellisen ammatin harjoittajaa, joka on toimivaltainen perintöasioissa ja joka harjoittaa lainkäyttötehtävää, pidetään asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna tuomioistuimena, jos kyseinen henkilö täyttää viimeksi mainitussa säännöksessä asetetut edellytykset?
4) Jos vastaus kysymykseen 1, 2 tai 3 on kieltävä:
onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohta ymmärrettävä siten, että kansallisen menettelyllisen välineen, jolla vahvistetaan perillisasema, kuten puolalainen perillisaseman vahvistava asiakirja, pitäminen asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuna päätöksenä sulkee pois sen pitämisen virallisena asiakirjana?
5) Jos vastaus kysymykseen 4 on myöntävä:
onko asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohta ymmärrettävä siten, että perillisaseman vahvistava asiakirja, jonka notaari laatii kaikkien perillisaseman vahvistamista koskevan menettelyn osapuolten riidattoman hakemuksen mukaisesti, kuten puolalaisen notaarin laatima perillisaseman vahvistava asiakirja, on tässä säännöksessä tarkoitettu virallinen asiakirja?”
IV Arviointi asiasta
42. Oikeusriita koskee yhden joko päätöstä tai virallista asiakirjaa perintöasiassa koskevan asetuksessa N:o 650/2012 säädetyn todistuksen antamista.
43. Mielestäni on tärkeää korostaa, että tällaisten todistusten käytöstä säädetään joko päätösten tunnustamista tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista varten (tämän asetuksen 39 artiklan 2 kohta, 43 artikla ja 46 artiklan 3 kohdan b alakohta) tai virallisten asiakirjojen käyttötarpeita varten toisessa jäsenvaltiossa (kyseisen asetuksen 59 artiklan 1 kohta) tai näiden asiakirjojen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista varten (saman asetuksen 60 artiklan 2 kohta).
44. Asian olosuhteista seuraa, että WB:n todistusta koskeva hakemus on tehty, jotta Saksassa tunnustettaisiin hänen perillisasemaansa koskeva todiste, joka on puolalaisen notaarin laatima perillisaseman vahvistava asiakirja.(9)
45. Vaikka asetuksen N:o 650/2012 59 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että viralliseen asiakirjaan voidaan liittää todistus sen käyttöä varten toisessa jäsenvaltiossa, tämä ei kuitenkaan päde jäsenvaltiossa annettuihin päätöksiin. Tämän asetuksen 39 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti todistus on tarpeen ainoastaan riitauttamisen johdosta tunnustamista koskevan hakemuksen tueksi, jonka voi esittää jokainen asianomainen, pääasiallisena tai liitännäisenä kysymyksenä.
46. Tässä yhteydessä voidaan todeta, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitse, että saksalaiset pankit, joissa WB:n isä-vainaja oli mahdollisesti avannut tilejä, olisivat evänneet tunnustamisen WB:n osalta, millä tämän todistusta koskevaa hakemusta voitaisiin perustella, kun hän väittää pääasiallisesti, että perillisaseman vahvistava asiakirja voidaan katsoa asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitetuksi ”päätökseksi”.
47. Näin ollen ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta voidaan tehdä useita huomautuksia.
A Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
48. Ensinnäkin, kuten unionin tuomioistuin on muistuttanut tuomiossa Oberle, asetusta N:o 650/2012 sovelletaan perintöasioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.(10) Se on myös katsonut, että kansalliset perintötodistukset kuuluvat sen soveltamisalaan.(11) Jotta voidaan hakea todistusta päätöksen tunnustamista tai virallisen asiakirjan käyttämistä varten, ei ole kuitenkaan tarpeen osoittaa, että omaisuus sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa. Tämä asia kuvaa nimenomaan sitä, että perillisaseman perusteleminen voi olla tarpeen tarkistusten tekemiseksi toisessa jäsenvaltiossa olevasta omaisuudesta.(12)
49. Toiseksi todistusta koskeva hakemus ei edellytä näyttöä siitä, että toisessa jäsenvaltiossa on aloitettu toimenpiteet päätöksen tunnustamiseksi.
50. Kolmanneksi, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa neljännessä kysymyksessään, perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan pitäminen asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettuna ”virallisena asiakirjana” tai ”päätöksenä” sulkevat pois toisensa.
51. Tässä tilanteessa kaikki epäilyt kysymysten puhtaasti hypoteettisesta luonteesta ja näin ollen niiden tutkittavaksi ottamisesta voidaan mielestäni hylätä.
B Asiakysymys
52. Mielestäni on tarkasteltava ensin toista ja kolmatta ennakkoratkaisukysymystä yhdessä, koska niissä pyydetään unionin tuomioistuinta täsmentämään, voidaanko puolalaisen notaarin antamaa perillisaseman vahvistavaa asiakirjaa pitää asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettuna ”tuomioistuimen” antamana ”päätöksenä”, ja koska ensimmäisen kysymyksen samoin kuin neljännen ja viidennen kysymyksen kohtalo riippuu suoraan tästä luonnehdinnasta.
1. Päätöksen ja tuomioistuimen käsitteet
53. On muistutettava, että asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa määritellään ”päätöksellä” tarkoitettavan perintöasiaa koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä.
54. Näin ollen on yhtäältä korostettava, että poiketen tässä artiklassa tarkoitetusta tuomioistuimen virkamiehen oikeudenkäyntikuluja koskevasta päätöksestä, jonka täytäntöönpano toisessa jäsenvaltiossa voi tulla kyseeseen,(13) mitään täsmennystä ei ole esitetty perillisaseman vahvistavasta asiakirjasta, vaikka se muodostaa perintöä koskevien toimenpiteiden perustan. Tästä seuraa, päinvastoin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja notaarin edustaja väittävät, ettei päätöksen luonnetta tai sen merkitystä ole otettava huomioon.
55. Toisaalta on otettava huomioon, että unionin lainsäätäjä on vahvistanut kaksi kriteeriä, aineellisen ja kyseistä elintä koskevan kriteerin.
56. Näistä kriteereistä ensimmäisen tutkiminen ei aiheuta mitään vaikeuksia, koska unionin tuomioistuin on katsonut tuomiossa Oberle, että kansalliset perintötodistukset kuuluvat asetuksen N:o 650/2012 soveltamisalaan tarkoituksensa vuoksi.(14)
57. Tutkittavaksi jää näin ollen tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädetty toinen kriteeri, nimittäin päätöksen tekevää elintä eli tuomioistuinta koskeva kriteeri.
58. Mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”’tuomioistuimella’ tarkoitetaan oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia perintöasioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai jotka toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa – –”.
59. Ei siis tarkoiteta ainoastaan viranomaisia, joiden asema takaa niiden riippumattomuuden suhteessa muihin valtion elimiin, vaan myös niitä, joita koskevat vastaavat vaatimukset niiden hoitamien tehtävien tai oikeusviranomaisen toimenpiteen vuoksi.
60. Tästä seuraa, että käsitteet ”päätös” ja ”lainkäyttötehtävät” liittyvät läheisesti yhteen, mitä asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 22 perustelukappale tukee. Siinä todetaan, että ”kun notaarit hoitavat oikeudellisia tehtäviä, heitä sitovat toimivaltasäännöt[(15)] ja heidän tekemiensä päätösten olisi liikuttava päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevien säännösten mukaisesti”,(16) minkä jälkeen todetaan kaiken epäselvyyden välttämiseksi, että ”kun notaarit eivät hoida lainkäyttötehtäviä, heitä eivät sido toimivaltasäännöt ja heidän antamiensa virallisten asiakirjojen olisi liikuttava virallisia asiakirjoja koskevien säännösten mukaisesti”.(17)
61. Lisäksi tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitkä muut kuin oikeusviranomaiset hoitavat lainkäyttötehtäviä samalla tavalla kuin tuomioistuimet.
62. Tässä tapauksessa on todettava, että Puolan viranomaiset eivät ole ilmoittaneet notaarien hoitavan lainkäyttötehtäviä.(18)
63. Näin ollen on vastattava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannessa kysymyksessään esittämiin pohdintoihin, jotka koskevat tämän ilmoittamatta jättämisen seurauksia, jotka määrittävät tarpeen ottaa kantaa ”lainkäyttötehtävien” käsitteeseen, jota sen toinen kysymys koskee.
2. Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn ilmoituksen tekemättä jättämisen seuraukset
64. Unionin tuomioistuimella ei ole vielä ollut tilaisuutta lausua jäsenvaltioiden asetuksen N:o 650/2012 mukaisesti tekemien ilmoitusten ulottuvuutta koskevasta kysymyksestä. Samankaltaista problematiikkaa on kuitenkin tarkasteltu sosiaaliturva-asioissa. Se koski erityisesti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004,(19) sellaisena kuin se on muutettuna 22.5.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012,(20) 9 artiklan 1 kohtaa, jossa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisia etuuksia koskevista ilmoituksista ja vakuutusjärjestelmän puuttumisesta, jotka mainitaan useissa asetuksen N:o 883/2004 säännöksissä. Minusta näyttää siltä, että unionin tuomioistuimen asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa asetuksessa N:o 650/2012 säädettyihin ilmoituksiin sovellettavien välineiden kohdetta koskevista eroista huolimatta, koska siinä tulevat näkyviin arvioinnin pysyvät perustat, jotka nojautuvat perusteisiin, joista ei vaikuta olevan mahdollista poiketa.(21)
65. Siten tuoreempien ratkaisujen osalta 3.3.2016 annetusta tuomiosta komissio v. Malta(22) ja 30.5.2018 annetusta tuomiosta Czerwiński(23) seuraa, että unionin tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltioiden ilmoitukset luovat olettaman, että ilmoitetut kansalliset lainsäädännöt kuuluvat kyseessä olevan asetuksen N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan, ja että toisaalta se, että jäsenvaltio ei ole ilmoittanut kansallista lainsäädäntöä tämän asetuksen mukaisesti, ei sinänsä merkitse sitä, että kyseinen laki ei kuuluisi mainitun asetuksen soveltamisalaan.(24) Niin kauan kuin jäsenvaltion tekemiä ilmoituksia ei muuteta tai poisteta, muiden jäsenvaltioiden on otettava ne huomioon.(25)
66. Unionin tuomioistuin lisäsi, että silloin, kun herää epäilyksiä toisen jäsenvaltion tekemien ilmoitusten paikkansapitävyydestä ja erityisesti luokittelusta, jonka kyseinen jäsenvaltio on voinut tehdä,(26) ”kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu kansallista lainsäädäntöä koskeva riita-asia, voi aina joutua pohtimaan käsiteltävänään olevassa asiassa [tätä] luokittelua – – ja tarvittaessa esittämään unionin tuomioistuimelle siihen liittyvän ennakkoratkaisukysymyksen”.(27)
67. Sitä paitsi on niin, että vaikka asianomaisen kansallisen tuomioistuimen on tehtävä luokittelu itsenäisesti, toimivaltaisen kansallisen viranomaisen tekemä ilmoitus ei sido tätä tuomioistuinta.(28) Sama koskee mielestäni ilmoituksen tekemättä jättämistä.
68. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa vastauksena kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, että se, ettei Puolan tasavalta ole tehnyt asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn kaltaista ilmoitusta, joka koskee lainkäyttötehtävien hoitamista notaarien toimesta, ei ole luonteeltaan ratkaisevaa.
69. Näin ollen on tarkasteltava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toista kysymystä, jolla tämä lähinnä tiedustelee, onko asetusta N:o 650/2012 tulkittava siten, että Puolassa notaarit, jotka toimivat niille kansallisessa oikeudessa annettujen toimivaltuuksien puitteissa perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan laatimismenettelyssä, hoitavat lainkäyttötehtäviä.
3. Käsite ”lainkäyttötehtävät”
70. Espanjan ja Unkarin hallitukset katsovat, että asetuksessa N:o 650/2012 käytetty ilmaisu ”tuomioistuin” ei kata tämän asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa käytetyn ilmaisun mukaan ainoastaan tuomioistuimia suppeassa merkityksessä vaan myös yleisesti jokaisen viranomaisen, jos se hoitaa tehtävää vastaavissa olosuhteissa, kuten tässä tapauksessa, kun kyse on notaarista, joka antaa perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan Puolan oikeuden mukaisesti. Komissio puolestaan tukee Puolan tasavallan tapaan päinvastaista näkemystä täsmennettyään istunnossa tuomion Oberle perustelut huomioon ottaen, että muiden kuin oikeusviranomaisten osalta tämä ilmaisu koskee yksinomaan riita-asioiden käsittelyjä.
71. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan käsitettä ”lainkäyttötehtävät” on nimenomaisen viittauksen jäsenvaltioiden oikeuteen puuttuessa sen sisällön ja ulottuvuuden määrittämiseksi tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti ja tulkinnassa on otettava huomioon asetuksen N:o 650/2012 sanamuodon lisäksi myös tämän asetuksen systematiikka ja tarkoitus.(29)
a) Sanamuoto
72. Ensiksi on korostettava käsitteen ”tuomioistuin” ainutlaatuisuutta asetuksessa N:o 650/2012. Nimittäin, kuten komission ehdotuksen perustelujen 4.1. kohdassa olevasta 2 artiklasta ilmenee,(30) ”tuomioistuimen käsitettä käytetään tässä asetuksessa laajassa merkityksessä ja siihen sisältyy myös muita viranomaisia, jos he hoitavat valtuutuksella tuomioistuinten toimivaltaan kuuluvia tehtäviä. Tällaisia viranomaisia ovat muun muassa notaarit ja tuomioistuimen kirjaajat”.
73. Päinvastoin kuin esimerkiksi asetukset N:o 805/2004 ja N:o 1215/2012, jotka eivät sisällä yhtään yleistä säännöstä tältä osin,(31) asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään siten, että ilmaisu ”tuomioistuin”(32) käsittää paitsi oikeusviranomaiset mutta myös kaikki muut perintöasioissa toimivaltaiset viranomaiset, jotka hoitavat oikeudellisia tehtäviä ja jotka täyttävät tietyt tässä samassa säännöksessä luetellut edellytykset.(33)
74. Tämä edellytys, joka koskee muiden kuin oikeusviranomaisten hoitamia tehtäviä, on rinnastettavissa unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan ”siltä osin kuin on kyse notaarin toimesta – – tuomiovallan käytön ja notaarin toimen välillä on perustavanlaatuisia eroja”.(34)
75. Hoidettujen tehtävien luonnehdintaa koskevat kriteerit luetellaan asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, eli ”nä[iden] mu[iden] viranomais[ten] ja oikeusalan ammattilais[ten] [on pystyttävä] antamaan takeita puolueettomuudestaan ja asianosaisten oikeudesta tulla kuulluksi ja – – niiden toimintajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekem[ien] päätö[sten] [on täytettävä] seuraavat edellytykset:
a) päätökseen [on voitava] hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa, ja
b) päätöksellä [on oltava] sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä”.
b) Asetuksen N:o 650/2012 systematiikka ja sillä tavoiteltu päämäärä
76. Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset takaavat, että noudatetaan keskinäistä luottamusta lainkäyttöön unionin jäsenvaltioissa koskevaa periaatetta, joka on tämän asetuksen päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa koskevien säännösten, jotka ovat saaneet vaikutteita asetuksesta (EY) N:o 44/2001,(35) soveltamisen taustalla.
77. ”Päätösten” ja ”asiakirjojen” liikkumiseen jäsenvaltioissa sovellettavan oikeudellisen järjestelmän ero, jota on selvennetty erityisesti asetuksen N:o 650/2012 59 artiklassa, perustuu näihin edellytyksiin.(36)
78. Näin ollen puolueettomuutta koskevan edellytyksen lisäksi huomioon otettava toiminnallinen kriteeri on mielestäni kriteeri, joka koskee toimivaltaiselle viranomaiselle annettua toimivaltaa ratkaista mahdollinen riita-asia(37) tai ratkaista asia oman toimivaltansa perusteella arviointinsa pohjalta, jolloin noudatetaan menettelyllisiä perusperiaatteita, mukaan lukien kontradiktorinen periaate, ja on säädetty muutoksenhakukeinoista, mikä takaa ratkaisujen vapaan liikkuvuuden unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan.(38) Näillä perusteilla katson, ettei perintöasioissa ole syytä poiketa tästä tulkinnasta, jota on sovellettava riita-asioita tai hakemuslainkäyttöasioita koskeviin ratkaisuihin.(39)
79. Näin ollen asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettujen muiden kuin oikeusviranomaisten osalta ainoa hyödyllinen kriteeri on päätösvallan käyttöä koskeva kriteeri.(40) Toisin sanoen kyseessä olevan muun kuin oikeusviranomaisen toimivalta ei saa riippua pelkästään asianosaisten tahdosta. Vaikka kyseisen viranomaisen olisikin tällaisessa tapauksessa suoritettava tarkistuksia, sen tehtävänä on nimittäin rekisteröidä näiden sopimus ja kehottaa heitä kääntymään oikeusviranomaisen puoleen, jos vaikeuksia ilmenee.(41)
80. Toteamus menettelyn perustumisesta yksimielisyyteen, minkä seurauksena on muutoksenhakukeinojen puuttuminen, johtaa siihen, että on hylättävä pohdinta annetun asiakirjan vaikutusten vastaavuudesta asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun oikeusviranomaisen tekemän päätöksen vaikutuksiin nähden, koska tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetut luonnehdintaa koskevat kriteerit ovat kumulatiivisia.
81. Ehdotan siten tulkintaa, joka voidaan rinnastaa unionin tuomioistuimen juuri äskettäin tuomiosta Oberle seuraavaan tulkintaan. Tämä edellyttää kuitenkin tiettyjä terminologisia täsmennyksiä.
82. Kyseisessä asiassa, joka koskee saksalaisen tuomioistuimen toimivaltaa antaa perintötodistus, jonka ulottuvuus on rajattu Saksassa sijaitsevaan jäämistöomaisuuteen, unionin tuomioistuin ei antanut etusijaa perillisasemaa koskevien toteamusten luonteelle tai merkitykselle perintöä koskevien myöhempien toimien sujumisen kannalta vaan menettelyjen keskittämiselle yhteen ainoaan jäsenvaltioon, jonka yhden tuomioistuimen, sanan suppeassa merkityksessä, käsiteltäväksi asia oli saatettu, ”riippumatta siitä, koskevatko menettelyt riita-asiaa vai eivät”.(42)
83. Se totesi, että ”[asetuksen N:o 650/2012] 4 artiklassa vahvistettu toimivaltasääntö [jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälinen toimivalta menettelyissä, jotka koskevat perimystä kokonaisuudessaan(43)] koskee myös menettelyjä, jotka eivät johda tuomioistuimen tuomiovaltaa käyttäen antamaan ratkaisuun”.(44) Unionin tuomioistuin päätti näin ottaen huomioon asetuksella N:o 650/2012 tavoitellun päämäärän eli perimyksen pirstoutumisen välttämisen.(45)
84. Tästä voidaan päätellä kaksi seikkaa. Yhtäältä unionin tuomioistuin on antanut etusijan perintötodistuksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen asemaa koskevalle, kyseiseen elimeen liittyvälle kriteerille eikä menettelyn luonnetta koskevalle toiminnalliselle kriteerille, koska kyseessä oli tuomioistuin, joka voi olla toimivaltainen perintöasioita koskevissa riita-asioissa.(46) Tästä seuraa, että ratkaiseva kriteeri muun kuin oikeusviranomaisen tehtävien arvioinnin kannalta on päätöksentekovallan käyttö riippumatta siitä, koskeeko menettely riita-asiaa vai ei.
85. Toisaalta ilmaisun ”lainkäyttötehtävät” käytön edellytysten suhteen on oltava tarkkaavainen tämän asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitetun menettelyjen kaksinaisuuden vuoksi, kuten istunnossa käydyissä keskusteluissa on vahvistettu. Unionin tuomioistuin on nimittäin valinnut tämän ilmaisun tuomion Oberle 38 kohdassa vertaamalla sitä hakemuslainkäyttöä koskevaan kansalliseen menettelyyn. Unionin tuomioistuin on käyttänyt tämän tuomion 40 kohdassa samassa asiayhteydessä ilmaisua tarkoittamaan ”yksinomaan tuomioistuimen tuomiovaltaa käyttäen antamaa ratkaisua”. Lisäksi se on mainitun tuomion 42 kohdassa viitattuaan tuomioistuinten vastaanottamiin perimykseen liittyviin ilmoituksiin ottanut huomioon, että ”4 artiklassa vahvistettu toimivaltasääntö koskee myös menettelyjä, jotka eivät johda tuomioistuimen tuomiovaltaa käyttäen antamaan ratkaisuun”,(47) minkä ilmaisun ymmärretään yleensä kattavan riita-asian olemassaolon, muun muassa tarkasteltaessa ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamista.(48)
86. Näin ollen puollan edellä esitettyjen selitysteni mukaisesti sitä, että ilmaisu ”lainkäyttötehtävät” koskee sekä riita-asioita että hakemuslainkäyttöasioita koskevia menettelyjä, sikäli kuin viimeksi mainitut eivät perustu pelkästään asianosaisten tahtoon.
87. Joka tapauksessa tuomion Oberle ulottuvuus on rajoitettava tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevaan kysymykseen, joka siinä on ratkaistu siten, että asetuksen N:o 650/2012 keskeinen anti eli toimivaltaperusteiden erilaisuuden lopettaminen perintöasioissa on otettu huomioon koko laajuudessaan. Nimittäin, vaikka tätä päätöstä ei voida varata oikeusviranomaisille, sen perustelujen perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että unionin tuomioistuimen tarkoituksena on ollut muuttaa kyseistä lainkäyttötehtävien käsitettä laajentamalla sitä toimiin, joiden seurauksena on yksityisen tahdonilmaisun rekisteröinti.
88. Toisin sanoen kyseinen tuomio ei enteile laajennettua käsitettä ”päätös”, joka voisi olla vastaavuussuhteessa käsitteeseen ”tuomioistuin” siten, että se olisi erityinen perintöasioissa.
89. Näin ollen kyseisestä tuomiosta, joka koskee hakemuslainkäyttömenettelyä, ei voida päätellä, että muu kuin oikeusviranomainen, joka antaa perillisaseman vahvistavia asiakirjoja, kun kyseessä ei ole riita-asia, tekee päätöksiä kuten tuomioistuin asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
90. Ei voida myöskään vedota siihen, kuten puolalainen notaarin edustaja ehdottaa, että ilmaisua ”päätös” käytetään asetuksen N:o 650/2012 72 artiklassa, joka koskee eurooppalaisen perintötodistuksen antamisen jälkeen mahdollisesti tapahtuvaa muutoksenhakua, koska kyseiseen todistukseen sovelletaan autonomista oikeudellista säännöstöä, kuten unionin tuomioistuin on todennut tuomiossa Oberle,(49) ja koska tätä ilmaisua käytetään riippumatta tämän asetuksen 67 artiklassa, jota on luettava yhdessä sen 64 artiklan kanssa, tarkoitetusta todistuksen antavasta viranomaisesta.
91. Nimenomaan näiden selitysten valossa on tästä lähtien luonnehdittava niitä tehtäviä, joita puolalainen notaari hoitaa laatiessaan perillisaseman vahvistavan asiakirjan.
4. Puolalaisen notaarin tehtävien tarkastelu vahvistettujen kriteerien perusteella
92. Tutkimuksistani ilmenee, että notaareista annetun lain 4 §:n ja 5 §:n 1 momentin mukaan notaarit hoitavat toimistoa(50) omaan lukuunsa ja harjoittavat pääasiallista toimintaansa osapuolten kanssa tehdyn sopimuksen perusteella taulukon rajoissa määräytyvää korvausta vastaan.
93. Kun kyse on notaarin toiminnasta perintöasioissa, on muistutettava aluksi, että siviililain 1027 §:n mukaan kolmanteen osapuoleen nähden, joka ei ole perintöön oikeutettu, perillinen voi osoittaa perimykseen perustuvat oikeutensa perintösaannon toteamista koskevalla päätöksellä tai rekisteröidyllä perillisaseman vahvistamista koskevalla asiakirjalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt,(51) että tämä vaihtoehto oli otettu käyttöön vuonna 2009 riidattomien perimysten osalta.
94. Näin ollen notaarin puoleen voidaan kääntyä perillisaseman vahvistamiseksi ainoastaan, jos kaikki asiaan osalliset ovat yksimielisiä(52) tai jos ei ole epäselvyyttä(53) kansallisten tuomioistuinten toimivallasta, sovellettavan ulkomaan oikeuden sisällöstä, perillisestä ja perintöoikeuksista. Notaarin on kieltäydyttävä perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan laatimisesta muun muassa, jos kaikki perintöön oikeutetut eivät olleet läsnä perimystä koskevan pöytäkirjan laadinnan aikana.(54) Jos on annettu useampia asiakirjoja, perintöasioita käsittelevä toimivaltainen tuomioistuin kumoaa ne ja antaa perintösaannon toteamista koskevan päätöksen.(55) Siviiliprosessilain 6691 §:n 1 momentin mukaan perintösaannon toteamista koskevan päätöksen olemassaolo on perustana jo rekisteröidyn perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan kumoamiselle. Lisäksi, vaikka asiakirjalla on samat oikeusvaikutukset kuin perintösaannon vahvistamista koskevalla päätöksellä,(56) sillä ei ole oikeusvoimaa(57) eikä siihen voida hakea muutosta. Se voidaan ainoastaan kumota muun muassa siviiliprosessilain 6691 §:ssä ja 679 §:ssä(58) säädetyissä tapauksissa.
95. Näistä säännöksistä seuraa selvästi, että notaarille perintöasioissa uskottuja tehtäviä hoidetaan yksimielisyyden pohjalta, joka perustuu asiaan osallisten etukäteen antaman suostumuksen tai näiden välisen tahtojen yhtymisen olemassaoloon, eikä kyseessä ole tuomioistuinten toimivalta, jos asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen. Niiden ei voida näin ollen katsoa liittyvän sinänsä välittömästi ja nimenomaisesti lainkäyttötehtävien hoitamiseen.
96. Sitä paitsi, kuten unionin tuomioistuin on jo todennut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen yhteydessä,(59) tätä päätelmää ei kumoa se seikka, että notaarilla on velvollisuus tarkistaa laillisten edellytysten noudattaminen, mihin notaarin edustaja vetoaa, koska hän ei käytä päätösvaltaa, lukuun ottamatta kieltäytymistä laatimasta perillisaseman vahvistamista koskevaa asiakirjaa, tai se, että laadituilla asiakirjoilla on samanlaiset oikeusvaikutukset kuin tuomioilla.
97. Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen, että asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että notaari, joka laatii perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan notaarin toimittaman menettelyn kaikkien osapuolten riidattoman hakemuksen mukaisesti Puolan oikeuden säännösten nojalla, ei kuulu tässä asetuksessa tarkoitetun käsitteen ”tuomioistuin” piiriin. Näin ollen notaarin laatima puolalainen perillisaseman vahvistava asiakirja ei ole mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”päätös”, johon on liitettävä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevaa lomaketta I vastaava perintöasiaa koskevaa päätöstä koskeva todistus.
98. Näin ollen ei ole tarpeen vastata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen eikä neljänteen kysymykseen, joilla ei ole enää kohdetta. Tutkittavaksi jää siis viides ja viimeinen kysymys, joka koskee kyseessä olevan asiakirjan luonnehdintaa ”viralliseksi asiakirjaksi”.
5. Perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan luonnehdinta ”viralliseksi asiakirjaksi”
99. Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa annetun määritelmän mukaan luonnehdinta ”viralliseksi asiakirjaksi” perustuu siihen, että virallisuus liittyy virallisen asiakirjan allekirjoitukseen ja sisältöön ja virallisuuden on vahvistanut viranomainen tai muu asianomaisen jäsenvaltion tähän tarkoitukseen valtuuttama virallinen taho.
100. Tässä määritelmässä, joka on saanut vaikutteita määritelmästä, jonka yhteisöjen tuomioistuin on hyväksynyt 17.6.1999 antamassaan tuomiossa Unibank(60) viittaamalla Luganossa 16.9.1988 allekirjoitetun tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla tehdyn yleissopimuksen(61) 50 artiklan tulkintaan,(62) ei toisteta asiakirjan täytäntöönpanokelpoisuutta koskevaa edellytystä.(63) Se sisältyy sanamuodoltaan samanlaisena asetuksen N:o 805/2004 4 artiklan 3 kohdan a alakohtaan, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18.12.2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 4/2009 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a alakohtaan,(64) asetuksen N:o 1215/2012 2 artiklan c alakohtaan ja tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa 24.6.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2016/1103 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaan.(65)
101. Asetuksen N:o 650/2012 johdanto-osan 62 perustelukappaleessa täsmennetään, että virallisen asiakirjan ”oikeellisuutta” on pidettävä itsenäisenä käsitteenä, jonka määritellään perustuvan siihen, että on noudatettu erilaisia muotoa, asianosaisten läsnäoloa ja todistamista koskevia vaatimuksia, jotka liittyvät asiakirjan laativan viranomaisen valtuuksiin.
102. Kuten oikeuskäytännössä on katsottu ennen asetuksen N:o 650/2012 ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan i alakohdan ii alakohdan voimaantuloa asetuksen N:o 44/2001 soveltamisen osalta, ensimmäinen tarkistettava kriteeri on kriteeri, jonka mukaan ”viranomaisen tai sen valtion, jossa asiakirja on laadittu, valtuuttaman muun virallisen tahon on myötävaikutettava asiakirjan laatimiseen”.(66) Kuten päätösten osalta tavoiteltu päämäärä on näiden asiakirjojen liikkumisen helpottaminen.(67)
103. Toinen tarkasteltava kriteeri, josta säädetään asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdan i alakohdassa, koskee julkisen viranomaisen tehtävää. Tämä ei saa rajoittua allekirjoitusten aitouden vahvistamiseen. Sen on myös vahvistettava asiakirjan sisällön oikeellisuus, mikä tarkoittaa mielestäni, että se ei saa perustua pelkkiin ilmoituksiin tai tahdonilmaisuihin ja että toimivaltainen viranomainen voi näin ollen joutua vastuuseen asiakirjaan kirjatuista lausumista.
104. Puolan oikeudessa vahvistettuja virallisuuden edellytyksiä on näin ollen tarkasteltava nimenomaan näiden vaatimusten perusteella.
105. Tässä tapauksessa on ensinnäkin selvää, että Puolan oikeusjärjestyksessä notaarit ovat valtuutettuja laatimaan virallisia asiakirjoja.
106. Toiseksi perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan antamisen aikana notaari ei tyydy pelkästään perillisten yhtäpitävien ilmoitusten vastaanottamiseen. Hän tekee myös tarkistuksia, jotka voivat johtaa siihen, että hän kieltäytyy laatimasta perillisaseman vahvistamista koskevaa asiakirjaa.(68)
107. Kolmanneksi tämä asiakirja rekisteröidään ja sillä on notaareista annetun lain 95j §:n mukaan lainvoiman saaneen perintösaannon toteamista koskevan päätöksen oikeusvaikutukset.
108. Tästä seuraa, että niiden olosuhteiden, joissa puolalainen notaari laatii perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan, on johdettava sen luonnehdintaan asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetuksi ”viralliseksi asiakirjaksi”.
109. Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen, että tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että puolalaisen notaarin laatima perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja on virallinen asiakirja, josta annettuun otteeseen voidaan liittää mainitun asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lomake, joka vastaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 2 olevaa lomaketta.
V Ratkaisuehdotus
110. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sąd Okręgowy w Gorzowie Wielkopolskimin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Se, että Puolan tasavalta on jättänyt tekemättä toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4.7.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen siitä, että notaarit hoitavat lainkäyttötehtäviä, ei ole luonteeltaan ratkaisevaa.
2) Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että notaari, joka laatii perillisaseman vahvistamista koskevan asiakirjan kaikkien notaarin toimittaman menettelyn osapuolten riidattoman hakemuksen perusteella Puolan oikeuden säännösten mukaisesti, ei kuulu tässä asetuksessa tarkoitetun käsitteen ”tuomioistuin” piiriin. Näin ollen notaarin laatima puolalainen perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja ei ole mainitun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ”päätös”, johon on liitettävä perintöasiaa koskevaa päätöstä koskeva todistus, joka vastaa asetuksessa N:o 650/2012 tarkoitettujen lomakkeiden vahvistamisesta 9.12.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1329/2014 liitteessä 1 olevaa lomaketta I.
3) Asetuksen N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohtaa on tulkittava siten, että puolalaisen notaarin laatima perillisaseman vahvistamista koskeva asiakirja on virallinen asiakirja, josta annettuun otteeseen voidaan liittää tämän asetuksen 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lomake, joka vastaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1329/2014 liitteessä 2 olevaa lomaketta.