Language of document :

Kanne 2.10.2018 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(asia C-620/18)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér, M. M. Tátrai ja G. Tornyai)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

–    kumoaa palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28.6.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/9571

–    kumoaa (toissijaiset vaatimukset) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevan, direktiivin 96/71/EY uuden 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä kolmatta alakohtaa koskevan säännöksen

–    kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevan, direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 a kohdasta annetun säännöksen

–    kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan

–    kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 3 artiklan 3 kohdan ja

–    velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unkarin hallitus on vedonnut kanteensa tueksi viiteen oikeudelliseen perusteeseen seuraavasti:

1)    Unkarin hallitus esittää kanteessaan yhtäältä, että riitautettua direktiiviä ei ole hyväksytty asianmukaisella oikeusperusteella, koska direktiivin kohteen ja sisällön mukaan – direktiivissä on ilmoitettu lainsäätäjän toimivalta ylittäen oikeusperusteeksi palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva SEUT 53 artiklan 1 kohta ja SEUT 62 artikla – direktiivillä tähdätään yksinomaan työntekijöiden suojeluun, eli unionin lainsäätäjän olisi pitänyt hyväksyä se SEUT 153 artiklan perusteella – tai ainakin käyttää tätä ensisijaisena hyväksymisperusteena (ensimmäinen oikeudellinen peruste).

2)     Toiseksi Unkarin hallitus esittää, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa SEUT 153 artiklan 5 kohdan kanssa, sillä sen mukaan unionin lainsäätäjä ei ole toimivaltainen säätämään työsuhteissa maksettavista palkoista, mistä huolimatta unionin lainsäätäjä on hyväksynyt juuri sen jäsenvaltion, johon työntekijät lähetetään työhön, voimassa oleviin työsuhteen palkkaehtoihin kohdistuvia säännöksiä. Unionin lainsäätäjä on muuttanut riitautetun direktiivin oikeusperustan, koska vain tällä tavoin sen on ollut mahdollista säätää riitautetussa direktiivissä yhdestä palkkauksen kannalta keskeisestä kysymyksestä ja tämän vuoksi se on käyttänyt toimivaltaansa väärin (toinen oikeudellinen peruste).

3)    Kolmanneksi Unkarin hallitus katsoo, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan kanssa, koska direktiivissä tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneille sellaisille yrityksille asetetut velvollisuudet ja rajoitukset, jotka lähettävät työntekijöitä toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen puitteissa, ovat syrjiviä, tarpeettomia ja suhteettomia sen tavoitteen kannalta arvioituina, joihin niillä on haluttu päästä. Lisäksi riitautetussa direktiivissä olevat kuljetusalaa koskevat säännökset ovat ristiriidassa SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa (kolmas oikeudellinen peruste).

4)    Neljänneksi Unkarin hallitus katsoo, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan kanssa, koska direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu tämän vapauden toteuttaminen silloin, kun kyseessä on lakko-oikeus ja muut jäsenvaltioiden työmarkkinajärjestelmien piiriin kuuluvat toimet sekä oikeus neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin (neljäs oikeudellinen peruste).

5)    Viidenneksi riitautettu direktiivi on ristiriidassa sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen (EY) N:o 593/20082 sekä oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeussääntöjen selkeyttä koskevan vaatimuksen kanssa, koska sillä muutetaan asetuksen N:o 593/2008 soveltamisalaa tämän säädöksen normatiiviseen sisältöön puuttumatta, ja aiheutetaan näin merkittävää oikeudellista epävarmuutta sen osalta, miten asetusta on sovellettava. Riitautettu direktiivi on oikeussääntöjen selkeyttä koskevan vaatimuksen vastainen ja näin ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa myös sen vuoksi, ettei riitautetussa direktiivissä ole siinä käytetyn palkan käsitteen määritelmää, ja sen tulkintaan liittyvän epävarmuuden vuoksi (viides oikeudellinen peruste).

____________

1 EUVL 2018, L 173, s. 16.

2 EUVL 2008, L 177, s. 6.