VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

17 päivänä marraskuuta 2009

Asia F-99/08

Rita Di Prospero

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Avoin kilpailu – Petosten ennaltaehkäisyn ala – Kilpailuilmoitus EPSO/AD/116/08 ja EPSO/AD/117/08 – Hakijoiden ei ole mahdollista ilmoittautua useaan kilpailuun samanaikaisesti – Kantajan hakemuksen hylkääminen kilpailussa EPSO/AD/117/08

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Rita Di Prospero vaatii Euroopan yhteisöjen henkilöstövalintatoimiston (EPSO) sellaisen päätöksen kumoamista, jolla häneltä on evätty mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08 ja joka ilmenee, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23.1.2008 (EUVL C 16 A, s. 1) julkaistua kilpailuilmoitusta, joka koskee avoimen kilpailun EPSO/AD/116/08 järjestämistä hallintovirkamiesten (AD 8) palvelukseen ottamiseksi petostentorjunnan alalle ja avoimen kilpailun EPSO/AD/117/08 järjestämistä johtavien hallintovirkamiesten (AD 11) palvelukseen ottamiseksi samalle alalle, luetaan yhdessä EPSOn kantajalle 26. ja 27.2.2008 lähettämien sähköpostiviestien kanssa.

Ratkaisu: EPSO:n päätös evätä kantajalta mahdollisuus osallistua kilpailuun EPSO/AD/117/08 kumotaan. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kilpailu – Osallistumisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen 27 artiklan 1 alakohta)

Nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta määrittää täytettävien virkojen edellyttämät pätevyysvaatimukset ja päättää näiden vaatimusten perusteella ja yksikön edun nimissä kilpailun järjestämisen edellytyksistä ja sitä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Sen harkintavallan käyttöä, joka toimielimillä on kilpailujen järjestämisessä ja erityisesti hakemusten hyväksymisedellytysten vahvistamisessa, rajoittaa kuitenkin vaatimus siitä, että on noudatettava henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan pakottavia säännöksiä. Jokaisen palvelukseen ottamisen tarkoitus määritellään nimittäin pakottavasti 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa. Kyseinen säännös sitoo koko ajan nimittävää viranomaista ja täytettävien virkojen vaatimukset sekä yksikön etu voidaan ymmärtää vain niin, että mainittua säännöstä noudatetaan täysimääräisesti. Vaikka lausekkeet, joilla rajoitetaan hakijoiden rekisteröitymistä kilpailuun, ovat omiaan rajoittamaan toimielimen mahdollisuuksia saada palvelukseensa parhaat hakijat, siten kuin henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetaan, tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikki tällaisen rajoituksen sisältävät lausekkeet olisivat edellä mainitun artiklan vastaisia. Harkintavalta, joka hallintoviranomaisella on kilpailun järjestämisessä, ja yleisemmin yksikön etu nimittäin antavat toimielimelle oikeuden asettaa edellytyksiä, joita se pitää tarkoituksenmukaisina ja jotka siitä huolimatta, että niillä rajoitetaan hakijoiden osallistumista kilpailuun ja siten väistämättä rekisteröityneiden hakijoiden määrää, eivät kuitenkaan uhkaa vaarantaa henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua tavoitetta mahdollisimman pätevien, tehokkaiden ja ehdottoman luotettavien hakijoiden rekisteröitymisen varmistamisesta.

Jos edellytyksiin, joilla rajoitetaan hakijoiden osallistumista kilpailuun, liittyy uhka siitä, että mahdollisimman korkeat vaatimukset täyttävien hakijoiden rekisteröitymisen varmistamista koskevan tavoitteen saavuttaminen vaarantuu, kyseessä olevien edellytysten katsotaan olevan henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan vastaisia. Ollakseen lainmukainen jokaisen kilpailuun osallistumisen edellytyksiä koskevan lausekkeen on täytettävä kaksiosainen edellytys, jonka ensimmäisessä osassa vaaditaan, että lauseke on perusteltu täytettäviin virkoihin liittyvien vaatimusten ja yleisemmin yksikön edun vuoksi, ja toisessa osassa, että lauseke on henkilöstösääntöjen 27 artiklan ensimmäisen kohdan tavoitteen mukainen. Vaikka nämä kaksi osaa useimmiten menevät suurelta osin päällekkäin, ne vastaavat kuitenkin eri käsitteitä.

(ks. 27–30, 32 ja 35 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑56/89, Bataille ym. v. parlamentti, 8.11.1990 (Kok., s. II‑597, 48 kohta); yhdistetyt asiat T‑40/96 ja T‑55/96, de Kerros ja Kohn-Bergé v. komissio, 6.3.1997 (Kok. H., s. I‑A‑47 ja II‑135, 40 ja 51 kohta); asia T‑256/01, Pyres v. komissio, 15.2.2005 (Kok. H., s. I‑A‑23 ja II‑99, 36 kohta) ja asia T‑420/04, Blackler v. parlamentti, 27.9.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑185 ja II‑A‑2‑943, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen