Language of document : ECLI:EU:F:2007:202

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(ensimmäinen jaosto)

20 päivänä marraskuuta 2007

Asia F-120/05

Antonis Kyriazis

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset – Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset 

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Antonis Kyriazis vaatii ensinnäkin kumoamaan 12.10.2005 tehdyn komission päätöksen, jolla hylätään hänen vaatimuksensa saada ulkomaankorvausta, toiseksi tunnustamaan hänen oikeutensa saada kyseistä korvausta takautuvasti 1.3.2005 lähtien ja kolmanneksi tunnustamaan hänen oikeutensa saada kyseistä korvausta tulevaisuudessa.

Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

2.      Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

3.      Henkilöstö – Palkkaus – Ulkomaankorvaus – Myöntämisedellytykset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan ulkomaankorvaus voidaan myöntää henkilölle, joka ei ole kuusi kuukautta ennen tehtäviensä aloittamista päättyvän viiden vuoden jakson aikana asunut vakituisesti tai harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa maassa, jonka alueella hänen asemapaikkansa sijaitsee. Virkamiehen tapauksessa tämä tarkoittaa, että säännöksen mukainen kuuden kuukauden ajanjakso päättyy, kun virkamies aloittaa tehtävässä.

Tätä henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisen luetelmakohdan kirjaimellista tulkintaa tukee säännöksen teleologinen tulkinta. Kuuden kuukauden aikarajan tulkinnassa on otettava huomioon, että sillä on tarkoitus välttää se, että virkamies, joka on lähes koko viiteajanjakson ajan vakituisesti asunut tai harjoittanut pääasiallista ansiotoimintaansa maassa, jonka alueella asemapaikka sijaitsee, muuttaisi vakituista asuinpaikkaansa tai pääasiallisen ansiotoiminnan harjoittamispaikkaansa vähän ennen tehtävässä aloittamista.

Viiteajanjakson määrittelemisen kannalta viiden vuoden kokonaisajan ei tarvitse olla katkeamaton, vaan se voidaan jakaa useaan vaiheeseen, jos asianosainen on aiemmin työskennellyt valtion tai kansainvälisen organisaation palveluksessa.

(ks. 24, 25 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 201/88, Atala-Palmerini v. komissio, 10.10.1989 (Kok. 1989, s. 3109, 2 ja 6 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑60/00, Liaskou v. neuvosto, 3.5.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑107 ja II‑489, 42, 43, 45 ja 50 kohta) ja asia T‑473/04, Asturias Cuerno v. komissio, 19.6.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-2-0000 ja II-A-2-0000, 72 kohta).

2.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ulkomaankorvauksen myöntämisen perusteena mainitulla vakituisella asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, johon kyseessä oleva henkilö on keskittänyt ja halunnut vakiinnuttaa elinpiirinsä pysyvästi tai tavanomaisesti. Tavanomaisen asuinpaikan selvittämiseksi on otettava huomioon kaikki tätä koskevat tosiseikat.

Jos virkamieheltä evätään ulkomaankorvaus, hänen on osoitettava, että hän täyttää henkilöstösäännöissä korvauksen saannille asetetut edellytykset ja esitettävä näyttö sen tueksi. Tässä yhteydessä, ja koska tosiseikat osoittavat virkamiehen asuneen vakituisesti asemapaikan jäsenvaltiossa viiteajanjaksona, oleskelu toisessa jäsenvaltiossa sinne paluun valmistelemiseksi ja työpaikan hakemiseksi ei riitä sen enempää kuin muutkaan seikat, jotka kertovat virkamiehen tavanomaisista siteistä synnyinmaahansa.

(ks. 47, 48, 53, 56, 58 ja 59 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 188/83, Witte v. parlamentti 9.10.1984 (Kok. 1984, s. 3465, 5, 9 ja 11 kohta) ja asia C‑452/93 P, Magdalena Fernández v. komissio 15.9.1994 (Kok. 1994, s. I‑4295, 22 kohta).

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑90/92, Magdalena Fernández v. komissio, 28.9.1993 (Kok. 1993, s. II‑971, 30 kohta); em. asia Liaskou v. neuvosto (62–64 kohta); asia T‑251/02, E v. komissio, 13.12.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑359 ja II‑1643, 61 kohta); asia T‑283/03, Recalde Langarica v. komissio, 13.9.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑235 ja II‑1075, 142 kohta); asia T‑368/03, De Bustamante Tello v. neuvosto, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑321 ja II‑1439, 60 ja 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); asia T‑259/04, Koistinen v. komissio, 27.9.2006 (Kok. H. 2006, s. I-A-2-177 ja II‑A‑2‑879, 34 kohta) ja asia T‑324/04, F v. komissio, 16.5.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-2-0000 ja II-A-2-0000, 63 ja 87 kohta).

Virkamiestuomioistuin: asia F‑129/06, Salvador Roldán v. komissio, 26.9.2007 (Kok. H. 2007, s. I-A-1-0000 ja II-A-1-0000, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

3.      Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan toiseen luetelmakohtaan sisältyvää ulkomaankorvauksen myöntämisen poikkeusta ei voida rajoittaa koskemaan vain niitä henkilöitä, jotka ovat kuuluneet toisen valtion tai kansainvälisen organisaation henkilöstöön, koska siinä tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa on kyse toiselle valtiolle tai kansainväliselle organisaatiolle suoritetuista palveluksista. Säännöksessä tarkoitettuihin kansainväliselle organisaatiolle suoritettuihin palveluihin kuuluvat kuitenkin vain tilanteet, joissa asianomaisella henkilöllä on ollut välittömiä oikeudellisia siteitä kyseessä olevaan valtioon tai kansainväliseen organisaatioon.

Yhteisön toimielimestä riippumattoman yksityisen yhtiön yhdyshenkilönä toimiminen ei riitä osoittamaan välitöntä oikeudellista sidettä palkansaajan ja yhteisön toimielimen välillä.

(ks. 74, 75, 77 ja 78 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑72/94, Diamantaras v. komissio, 14.12.1995 (Kok. H. 1995, s. I–A‑285 ja II‑865, 52 kohta); em. asia Liaskou v. neuvosto, 50 kohta; asia T‑127/00, Nevin v. komissio, 22.9.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑149 ja II‑781, 51 kohta) ja em. asia Asturias Cuerno v. komissio, 45 ja 48–52 kohdat.