Language of document : ECLI:EU:C:2013:781

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PEDRO CRUZ VILLALÓN

26 päivänä marraskuuta 2013 (1)

Asia C‑314/12

UPC Telekabel Wien GmbH

vastaan

Constantin Film Verleih GmbH

ja

Wega Filmproduktionsgesellschaft mbH

(Ennakkoratkaisupyyntö – Oberster Gerichtshof (Itävalta))

Tietoyhteiskunta – Immateriaalioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohta – Perusoikeuskirjan 16 artikla – Toimenpiteet tekijänoikeutta räikeästi loukkaavaa verkkosivustoa vastaan – Kiellon tai määräyksen antaminen välittäjänä toimivalle internetyhteyden tarjoajalle, jonka palveluja kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden loukkaamiseen – Tekijänoikeuksia loukkaavalle verkkosivustolle pääsyn estämistä koskeva määräys





1.        Nyt käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden kehittää tekijänoikeuden suojaa internetissä koskevaa oikeuskäytäntöään.(2) Kyseessä on direktiivin 2001/29/EY(3) 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kiellon tai määräyksen sisällön ja sen antamista koskevan menettelyn lisäksi se, voidaanko ylipäänsä antaa kielto tai määräys sellaiselle internetpalveluntarjoajalle (”internet service provider”, jäljempänä internetyhteyden tarjoaja), joka ei tarjoa internetyhteyttä tekijänoikeutta räikeästi loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajalle vaan ainoastaan sivustolle tuleville käyttäjille.

I       Asiaa koskeva lainsäädäntö

      Unionin oikeus

2.        Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 59 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita rikkomuksiin. Monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset. Rajoittamatta muita käytettävissä olevia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja olisi oikeudenomistajan käytettävissä oleviin seuraamuksiin siksi kuuluttava mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaista välittäjää vastaan, joka välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa. Tämän mahdollisuuden olisi oltava käytettävissä myös silloin, kun välittäjän toimiin sovelletaan 5 artiklan mukaista poikkeusta. Tällaisiin kieltoihin tai määräyksiin liittyvät edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltäviksi.”

3.        Direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen.”

4.        Direktiivin 2000/31/EY(4) 15 artiklassa säädetään otsikolla ”Yleisen valvontavelvollisuuden puuttuminen” seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelun tarjoajille 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen palvelujen toimittamisen osalta yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.

2.      Jäsenvaltiot voivat asettaa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajille velvoitteita ilmoittaa viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kyseisen palvelun vastaanottajien väitetysti toteuttamista, laittomiksi väitetyistä toiminnoista tai antamista väitetysti laittomista tiedoista taikka velvoitteen toimittaa toimivaltaisille viranomaisille näiden pyynnöstä tietoja, joiden avulla on mahdollista tunnistaa ne toimitetun palvelun vastaanottajat, joiden kanssa palvelun tarjoajat ovat tehneet tallentamista koskevan sopimuksen.”

5.        Direktiivin 2004/48(5) 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot tässä direktiivissä tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin.

2.      Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”

      Kansallinen lainsäädäntö

6.        Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijänoikeudesta ja sen lähioikeuksista annetun Itävallan liittovaltion lain (Bundesgesetz über das Urheberrecht an Werken der Literatur und der Kunst und über verwandte Schutzrechte, jäljempänä Itävallan tekijänoikeuslaki)(6) 81 §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)      Sillä, jonka jotakin tässä laissa säädetyistä yksinoikeuksista on loukattu tai saatetaan loukata, on oikeus vaatia kieltomääräystä. Asia voidaan saattaa vireille tuomioistuimissa yrityksen toiminnanharjoittajaa vastaan myös silloin, jos joku sen työntekijöistä tai sen valtuuttama henkilö on kyseisen yrityksen toiminnassa syyllistynyt loukkaamiseen tai saattaa syyllistyä siihen; 81 §:n 1a momenttia sovelletaan vastaavasti.

(1a)  Jos henkilö, joka on syyllistynyt tai saattaa syyllistyä tällaiseen loukkaukseen, käyttää tähän välittäjän palveluja, myös tätä vastaan voidaan vaatia kieltoa 1 momentin mukaisesti. Jos välittäjän osalta täyttyvät edellytykset, jotka koskevat vastuun sulkemista pois sähköisestä kaupankäynnistä annetun lain (E-commerce-Gesetz) 13–17 §:n nojalla, välittäjälle on kuitenkin annettava kehotus ennen kanteen nostamista.”

7.        Sähköisestä kaupankäynnistä annetun lain (E-Commerce-Gesetz)(7) 13 § koskee palveluntarjoajien vastuun sulkemista pois silloin, kun kyseessä on välittäjänä toimiminen. Kyseisen 13 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”Palveluntarjoaja, joka välittää käyttäjän antamat tiedot tietoverkkoon tai välittää pääsyn tietoverkkoon, ei ole vastuussa välitetyistä tiedoista, jos se

1. ei ole siirron alkuunpanija,

2. ei valitse siirrettävien tietojen vastaanottajaa eikä

3. valitse eikä muuta siirrettäviä tietoja.”

8.        Täytäntöönpanolain(8) 355 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”Täytäntöönpanotuomioistuin määrää hakemuksesta sille, jolta on kielletty tietty toimenpide tai joka on velvoitettu sallimaan tietty toimenpide, täytäntöönpanon hyväksymisen perusteella sakkoa jokaisesta rikkomuksesta täytäntöönpanoperusteen tultua täytäntöönpanokelpoiseksi. Täytäntöönpanotuomioistuimen on määrättävä jokaisesta uudesta rikkomuksesta hakemuksen perusteella uusi sakko tai enintään yhden vuoden vankeusrangaistus. – –”

II     Tosiseikat ja pääasian käsittelyn vaiheet

9.        Verkkotunnuksella kino.to toiminut verkkosivusto antoi käyttäjille laajat mahdollisuudet hakea tekijänoikeuden suojaamia elokuvia. Elokuvia oli mahdollista katsoa joko suoratoiston (streaming) avulla tai lataamalla ne käyttäjien laitteille. Ensin mainittu edellyttää tilapäistä kappaleen valmistamista laitteelle, jälkimmäinen pysyvää kappaleen valmistamista, yleensä yksityiskäyttöön.

10.      Verkkosivustolle yleisön saataviin saatettujen elokuvien joukossa oli teoksia, joita koskevat oikeudet kuuluvat pääasian oikeudenkäynnin kantajille eli Constantin Film Verleih GmbH:lle ja Wega Filmproduktionsgesellschaft mbH:lle (jäljempänä yhdessä kantajat). Kantajat eivät olleet antaneet tähän suostumustaan.

11.      UPC Telekabel Wien GmbH (jäljempänä vastaaja) on suuri itävaltalainen internetyhteyden tarjoaja. Sillä ei ole mitään oikeussuhdetta verkkosivuston kino.to toiminnan harjoittajiin, eikä se tarjonnut niiden käyttöön internetyhteyttä eikä tallennuspaikkaa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vastaajan yksittäisten asiakkaiden voidaan kuitenkin lähes varmasti olettaa käyttäneen kino.to-sivuston tarjontaa.

12.      Kantajat vaativat oikeudenkäynnin ulkopuolella vastaajaa estämään pääsyn kino.to-sivustolle. Kun tämä ei ollut noudattanut vaatimusta, kantajat vaativat Handelsgericht Wienissä, että vastaajaa kielletään väliaikaismääräyksellä välittämästä asiakkailleen pääsyä kino.to-sivustolle, jos asiakkaiden saataviin saatetaan tällä verkkosivustolla kantajien tiettyjä elokuvia tai niiden katkelmia. Päävaatimusta konkretisoitiin laajemmissa, toissijaisiksi kuvatuissa ja päävaatimusta rajoittamattomissa vaatimuksissa esittämällä esimerkkejä tietyistä estotoimenpiteistä (verkkotunnuksen DNS-esto, verkkosivuston kulloisenkin IP-osoitteen esto, tarvittaessa vasta sen jälkeen, kun kantajat ovat ilmoittaneet nämä osoitteet).

13.      Kantajat nojautuivat vaatimuksessaan tekijänoikeuslain 81 §:n 1a momenttiin ja perustelivat tätä sillä, että vastaaja välittää lainvastaisesti saataviin saatettuja sisältöjä. Sivustolle pääsyn välittäminen oli niiden mielestä kiellettävä. Konkreettiset toimenpiteet oli tutkittava vasta täytäntöönpanomenettelyssä. Vastaaja sitä vastoin väittää, että se ei ole missään suhteessa verkkosivuston kino.to toiminnan harjoittajiin ja että se välittää pääsyn internetiin vain asiakkailleen, jotka eivät toimi lainvastaisesti. Verkkosivustolle pääsyn yleinen estäminen ei ole myöskään mahdollista eikä kohtuullista. Esitetyt konkreettiset toimenpiteet ovat sen mielestä sitä vastoin suhteettomia.

14.      Handelsgericht Wien kielsi 13.5.2011 antamallaan tuomiolla vastaajaa välittämästä asiakkailleen pääsyä kino.to-sivustolle, jos siellä saatetaan kantajien mainitsemia elokuvia katsojien saataviin, erityisesti verkkotunnuksen DNS-eston ja vastaajan osoittamien senhetkisten ja tulevien IP-osoitteiden eston avulla. Se katsoi siinä yhteydessä toteennäytetyksi, että nämä molemmat toimenpiteet olisivat toteutettavissa ilman merkittäviä kustannuksia mutta helposti kierrettävissä. Tästä huolimatta ne olivat tehokkaimpia menetelmiä pääsyn estämiseksi. Sen mukaan ei ollut näytetty toteen, että kino.to-sivustolla on yhteinen IP-osoite sellaisten palvelinten kanssa, jotka tarjoavat lainmukaisia sisältöjä. Molemmat asianosaiset valittivat tuomiosta.

15.      Verkkosivusto kino.to lopetti toimintansa kesäkuussa 2011, sen jälkeen kun Saksan syyttäjäviranomaiset olivat ryhtyneet toimiin sen toiminnan harjoittajia vastaan.

16.      Oberlandesgericht Wien muutti muutoksenhakutuomioistuimena alimmassa oikeusasteessa annettua väliaikaismääräystä 27.10.2011 antamallaan ratkaisulla siten, että se kielsi pääsyn välittämisen kino.to-sivustolle mainitsematta konkreettisesti toteutettavia toimenpiteitä. Se perusteli ratkaisuaan sillä, että tekijänoikeuslain 81 §:n 1a momentilla pannaan täytäntöön direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohta ja sitä on tulkittava direktiivin johdanto-osan 59 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla unionin oikeuden mukaisesti. Vastaaja mahdollistaa asiakkailleen pääsyn lainvastaisesti yleisön saataviin saatettuihin sisältöihin ja on siten laissa tarkoitettu välittäjä riippumatta siitä, menettelivätkö sen asiakkaat itse lainvastaisesti. Vastaajalta oli kiellettävä puuttuminen kantajien henkiseen omaisuuteen yleisesti, mainitsematta tiettyjä toimenpiteitä. Väliaikaismääräyksellä sen tehtäväksi annetaan tietyn tuloksen (eli immateriaalioikeuteen puuttumisen estäminen) saavuttaminen. Tämän tuloksen saavuttamiseksi tarvittavien keinojen valitseminen kuuluu vastaajalle, jonka on toteutettava kaikki mahdolliset ja kohtuulliset toimenpiteet. Se, onko tietty puuttumisen estämiseksi vaadittu toimenpide suhteeton, kuten vastaaja väitti, on tutkittava vasta täytäntöönpanomenettelyssä, jossa tutkitaan, onko kaikki kohtuulliset toimenpiteet toteutettu tai onko väliaikaismääräystä rikottu.

17.      Vastaaja on valittanut tästä tuomiosta Oberster Gerichtshofiin ja vaatii kantajien kaikkien vaatimusten hylkäämistä.

III  Ennakkoratkaisupyyntö ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

18.      Oberster Gerichtshof on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että henkilö, joka saattaa suojattua aineistoa yleisön saataviin internetissä ilman oikeudenhaltijan suostumusta (direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohta), käyttää niiden henkilöiden internetyhteyden tarjoajan palveluja, jotka käyttävät kyseistä suojattua aineistoa?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko kappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön (direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta) ja väliaikainen tai satunnainen kappaleen valmistaminen (direktiivin 2001/29 5 artiklan 1 kohta) sallittua vain silloin, jos alkuperäiskappaleesta on valmistettu kappaleita, sitä on levitetty tai se on saatettu yleisön saataviin laillisesti?

3)      Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja käyttäjän internetyhteyden tarjoajaa vastaan on näin ollen määrättävä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan nojalla kielto: Onko unionin oikeuden ja erityisesti siinä edellytetyn asianosaisten perusoikeuksien punninnan kanssa yhteensopivaa, että internetyhteyden tarjoajaa kielletään aivan yleisesti (siis määräämättä konkreettisista toimenpiteistä) tarjoamasta asiakkailleen pääsyä tietylle verkkosivustolle niin kauan kuin kyseisellä sivustolla saatetaan yksinomaan tai pääosin yleisön saataviin sisältöjä ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta, jos internetyhteyden tarjoaja voi välttyä tämän kiellon rikkomisesta määrättäviltä uhkasakoilta osoittamalla toteuttaneensa kaikki toimenpiteet, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää?

4)      Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko unionin oikeuden ja erityisesti siinä edellytetyn asianosaisten perusoikeuksien punninnan kanssa yhteensopivaa, että internetyhteyden tarjoaja velvoitetaan toteuttamaan tietyt toimenpiteet vaikeuttaakseen asiakkaidensa pääsyä verkkosivustolle, jolla on lainvastaisesti yleisön saataviin saatettua sisältöä, jos kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyy merkittäviä kustannuksia ja ne voidaan kiertää helposti ilman teknistä erityistietämystä?”

19.      Kantajat, vastaaja, Italian tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.

20.      Kantajat, vastaaja, Itävallan tasavalta ja komissio esittivät lausumansa 20.6.2013 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.

IV     Oikeudellinen arviointi

      Alustavia huomautuksia ja teknistä taustaa

21.      Vain harvat keksinnöt ovat muuttaneet tapojamme ja mediankäyttöämme niin perusteellisesti kuin internet. Tämä verkko,(9) joka ei ole ollut meidän tuntemassamme muodossa olemassa vielä kolmea vuosikymmentäkään, mahdollistaa maailmanlaajuisen viestinnän ja tietojenvaihdon. Uusista viestinnän muodoista on tullut meille hyvin lyhyessä ajassa sellainen itsestäänselvyys, että Yhdistyneiden Kansakuntien ilmaisunvapautta koskevassa erityiskertomuksessa pidetään internetin antamaa mahdollisuutta tiedonsaantiin olennaisen tärkeänä demokraattisessa yhteiskunnassa.(10)

22.      Uudet teknologiat tarjoavat kuitenkin myös mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Tämä koskee erityisesti tekijänoikeuksien loukkaamista internetissä. Harvoin on kyse niin räikeistä tapauksista kuin nyt käsiteltävässä asiassa. Kantajien antamien tietojen mukaan päivittäin ajoittain yli 4 miljoonaa kävijää keränneellä kino.to-sivustolla tarjottiin yli 130 000 elokuvaa suoratoistoon tai ladattaviksi ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta. Verkkosivuston toiminnan harjoittajat ansaitsivat tarjonnastaan mainostuloina vuosittain useita miljoonia euroja, ennen kuin verkkosivusto kyettiin sulkemaan kantelun perusteella aloitettujen Dresdenin syyttäjänviraston tutkimusten perusteella kesäkuussa 2011. Yksikään asianosaisista ei pidä sivuston sisältöjä lainmukaisina, ja sivuston toiminnan harjoittajia vastaan nostettiin Saksan liittotasavallassa jo rikossyyte tekijänoikeudella suojattujen teosten kielletyn ammattimaisen hyödyntämisen perusteella.(11)

23.      Oikeudenhaltijat puolustautuvat tällaista tekijänoikeutta räikeästi loukkaavaa verkkosivustoa vastaan. Sen taustalla olevat henkilöt ja heille pääsyn internetiin antavat internetyhteyden tarjoajat toimivat kuitenkin usein Euroopan ulkopuolisissa maissa tai peittävät henkilöllisyytensä. Oikeudenhaltijat pyrkivät tästä syystä saavuttamaan tavoitteensa vaatimalla kieltoja tai määräyksiä internetyhteyden tarjoajille, jotta nämä pakotettaisiin estämään oikeuksia loukkaava tarjonta. Keskustelua tällaisten internetyhteyden tarjoajaa vastaan kohdistettujen kieltojen tai määräysten oikeudellisesta hyväksyttävyydestä käydään vilkkaasti monissa jäsenvaltioissa.(12)

24.      Keskustelua monimutkaistaa se, että verkkosivustolle pääsyn estäminen ei ole teknisesti ongelmatonta internetyhteyden tarjoajalle.(13) Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin mainitsee tältä osin erityisesti IP-osoitteen eston ja DNS-eston mahdollisuuden.

25.      IP-osoitteet ovat internetiin yhdistetyille laitteille niiden keskinäisen viestimisen mahdollistamiseksi jaettavia numeerisia osoitteita.(14) Kun internetyhteyden tarjoaja estää pääsyn IP-osoitteeseen, tämä internetyhteyden tarjoaja ei enää välitä eston kohteena olevaan IP-osoitteeseen kohdistuvia hakuja. DNS (Domain Name System) -estot koskevat sitä vastoin domain-nimiä, joita käyttäjät käyttävät epäkäytännöllisten IP-osoitteiden sijasta. DNS-palvelimet, joita jokainen internetyhteyden tarjoaja käyttää, ”kääntävät” domain-nimet IP-osoitteiksi. Kun kyseessä on DNS-esto, tämä käännöstyö estyy. Näiden kahden sivustolle pääsyn estävän menetelmän lisäksi voidaan myös internetyhteyden tarjoajan koko internetliikenne johtaa välityspalvelimen kautta ja suodattaa. Kaikkia näitä menetelmiä voidaan kuitenkin kiertää.(15) Käyttäjät voivat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan päästä oikeuksia loukkaavalle sivustolle helposti myös ilman erityisiä teknisiä taitoja. Oikeuksia loukkaavan sivuston toiminnan harjoittajat voivat saattaa ne saataviin myös jossain toisessa osoitteessa.

26.      Euroopan unionin lainsäätäjä on antanut direktiivillä 2001/29 erityissäännöksiä tekijänoikeuden suojaamiseksi tietoyhteiskunnassa. Sen lisäksi, että tekijänoikeuksia on yhdenmukaistettu, kuten kappaleen valmistamista koskevaa oikeutta (2 artikla), oikeutta välittää yleisölle teoksia ja oikeutta saattaa muu aineisto yleisön saataviin (3 artikla) ja levitysoikeutta (4 artikla) sekä poikkeuksia ja rajoituksia (5 artikla), direktiivissä säädetään myös, että jäsenvaltioiden on säädettävä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista ja annettava erityisesti myös oikeudenhaltijoille mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, ”joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen” (8 artikla, erityisesti 8 artiklan 3 kohta). Myös direktiivissä 2004/48 velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään oikeudenmukaisia, tasapuolisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia toimenpiteitä immateriaalioikeuksien noudattamisen varmistamiseksi (3 artikla), ja niihin kuuluvat myös tuomioistuinten kieltomääräykset (11 artikla).

27.      Samanaikaisesti lainsäätäjä on kuitenkin reagoinut myös internetin infrastruktuurin erityiseen merkitykseen ja antanut direktiivin 2000/31 12–15 artiklalla välittäjien vastuusta sähköisen kaupankäynnin yhteydessä säännöksiä, joiden soveltamiseen direktiivi 2001/29 ei sen johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan vaikuta kuten ei myöskään direktiivi 2004/48 sen 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan. Näistä säännöksistä huolimatta internetyhteyden tarjoajien on käytännössä otettava eri jäsenvaltioissa eri säännökset huomioon käsitellessään tiedossaan olevia oikeuksia loukkaavia sisältöjä.(16)

28.      Verkkosivustolle pääsyn estäminen merkitsee puuttumista perusoikeuteen, joten se on tutkittava myös tästä näkökohdasta.

      Tutkittavaksi ottaminen

29.      Ensi arviolta voitaisiin epäillä, täyttääkö nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö tutkimisedellytykset. Pääasian oikeudenkäynnin kantajat hakevat näet väliaikaismääräystä, jolla vastaajaa pitäisi kieltää välittämästä pääsyä verkkosivustolle, joka ei ole kesäkuusta 2011 alkaen ollut enää käytettävissä. Tältä osin voitaisiin epäillä, onko oikeussuojan tarvetta olemassa.

30.      Ennakkoratkaisupyyntö on kuitenkin tutkittava. Tässä yhteydessä on muistutettava siitä, että kansallinen tuomioistuin voi esittää SEUT 267 artiklan nojalla unionin oikeuden tulkintaa koskevan kysymyksen siltä osin kuin pitää tätä koskevaa ratkaisua välttämättömänä kyetäkseen antamaan tuomionsa. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähtökohtaisesti kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta.(17)

31.      Unionin tuomioistuin poikkeaa tästä periaatteesta vain silloin, jos on ”ilmeistä”,(18) että unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole merkitystä vireillä olevan asian kannalta, esitetyt kysymykset ovat täysin hypoteettisia(19) tai asia on jopa pantu keinotekoisesti vireille.(20)

32.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan tämän on kuitenkin annettava tuomionsa alimman oikeusasteen tuomion antamisajankohtana vallinneen tilanteen perusteella eli sellaisen ajankohdan perusteella, jolloin riidanalainen sivusto oli vielä käytettävissä. Tältä osin kyseessä on aito oikeusriita, jonka kannalta esitetyillä kysymyksillä on kiistatta merkitystä.

      Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

33.      Ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että teoksen, joka on direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdan rikkomisen kohteena, hakijan internetyhteyden tarjoajaa voidaan pitää välittäjänä, jonka palveluja tekijänoikeuksien loukkaaja ”käyttää”.

34.      Mikäli näin on, voidaan näet antaa direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kielto tai määräys myös teoksen hakevan internetin käyttäjän internetyhteyden tarjoajalle eikä ainoastaan loukkaavan sivuston tarjoajalle. Tällaisen internetyhteyden tarjoajalle annettavan kiellon tai määräyksen perustelemiseksi voidaan teoreettisesti esittää kaksi perustelua, jotka muodostavat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kahden ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen taustan. Ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen mukaisesti voitaisiin ensinnäkin esittää, että teoksen hakijan internetyhteyden tarjoajalle annettava määräys on sallittu, koska se on välittäjä, jonka palveluja oikeuksia loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajat käyttävät tekijänoikeuden loukkaamiseen. Toiseksi on tuotava esiin, että tämän perusteella ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin esittää toisen ennakkoratkaisukysymyksen siitä, voitaisiinko tällaista määräystä kuitenkin perustella myös sillä, että oikeuksia loukkaavalle sivustolle pääsevät internetyhteyden tarjoajan asiakkaat toimivat itse lainvastaisesti ja sen omat asiakkaat käyttävät siten sen palveluja tekijänoikeuden loukkaamiseen, mikä puolestaan kuuluu säännöksen soveltamisalaan.

35.      Kantajat, Italia, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio katsovat, että henkilö, joka saattaa ilman oikeudenhaltijan suostumusta suojatun teoksen saataviin internetissä, käyttää teosta käyttävän henkilön internetyhteyden tarjoajan palveluja. Myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtyy tähän näkemykseen. Vain vastaaja on toista mieltä.

36.      Myös minun mielestäni käyttäjän internetyhteyden tarjoajaa on pidettävä välittäjänä, jonka palveluja kolmas henkilö käyttää tekijänoikeuden loukkaamiseen. Tämä ilmenee säännöksen sanamuodosta, asiayhteydestä ja tarkoituksesta. Ennen tämän tutkimista on syytä esittää tähänastinen oikeuskäytäntö.

1.       Unionin tuomioistuimen tähänastinen oikeuskäytäntö

37.      Nyt käsiteltävä asia ei ole unionin tuomioistuimelle ensimmäinen tilaisuus tutkia internetyhteyden tarjoajan roolia välittäjänä, jonka ”palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden [loukkaamiseen]” direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

38.      Asiassa LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten annetussa määräyksessä todettiin, että ”sellaista yhteyden tarjoajaa, joka vain järjestää käyttäjille internetyhteyden mutta ei tarjoa mitään muita palveluja, kuten muun muassa sähköpostia ja tiedostojen siirto- tai jakopalvelua, eikä valvo käytettyä palvelua oikeudellisesti tai tosiasiallisesti, on pidettävä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna ’välittäjänä’”.(21)

39.      Määräyksessä perusteltiin tätä sillä, että internetyhteyden tarjoaja tarjoaa asiakkaalle palvelun, jota kolmas osapuoli pystyy käyttämään tekijänoikeuden loukkaamiseen. Tämä seuraa myös direktiivin 2001/29 johdanto-osan 59 perustelukappaleesta, koska internetyhteyden tarjoaja mahdollistaa oikeuksien loukkaamisen tarjoamalla pääsyn internetiin. Tämä on pääteltävissä myös direktiivin tavoitteesta taata erityisesti tekijänoikeuden tehokas suoja.(22) Toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, kyseisen asian kohteena olivat niin sanotut tiedostonjakojärjestelmät, joissa internetyhteyden tarjoajan käyttäjät tarjoavat itsekin tekijänoikeuksia loukkaavia teoksia internetissä.

40.      Asiassa LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten omaksuttu tulkinta direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdasta vahvistettiin asiassa Scarlet Extended annetussa tuomiossa. Unionin tuomioistuin totesi siinä lisäksi, että direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2004/48 11 artiklan kolmannen virkkeen mukaan immateriaalioikeuksien haltijat voivat hakea välittäjiä, kuten internetyhteyden tarjoajat, vastaan kieltoja tai määräyksiä, joilla pyritään paitsi jo tehtyjen loukkausten lopettamiseen myös uusien loukkausten estämiseen.(23)

41.      Myös internetissä toimivien sosiaalisten verkostojen alustojen tarjoajat kuuluvat unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun välittäjän käsitteen piiriin.(24)

42.      Kaiken kaikkiaan on siis todettava, että oikeuskäytännössä on jo selvennetty, että internetyhteyden tarjoajan voidaan lähtökohtaisesti katsoa kuuluvan direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin välittäjiin, ”joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden – – rikkomiseen”, ja voivan siten olla säännöksessä mainitun kiellon tai määräyksen kohteena. Tähän mennessä ei ole kuitenkaan selvitetty, kuten ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin perustellusti toteaa, säädetäänkö direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa myös kiellon tai määräyksen antamisesta internetyhteyden tarjoajalle, jos tämä ei ole antanut pääsyä internetiin varsinaiselle tekijänoikeuden loukkaajalle vaan ainoastaan oikeutta loukkaavan tarjonnan hakijalle, eli käyttääkö (säännöksen sanamuodon mukaisesti) tekijänoikeutta loukkaava tarjoaja teoksen hakevan käyttäjän internetyhteyden tarjoajan palveluja tekijänoikeuden loukkaamiseen.

2.       Säännöksen tulkinta

a)       Sanamuoto

43.      Vastaaja katsoo, että tällaiselle internetyhteyden tarjoajalle ei voida antaa direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai määräystä, koska tällä ei ole ilman sopimussuhdetta tekijänoikeuden loukkaajaan mitään mahdollisuutta vaikuttaa loukkaajaan ja teoksen yleisön saataviin saattamisella on loukattu tekijänoikeutta ilman tarjoajan myötävaikutusta. Internetyhteyden tarjoajan palveluja ei siten sen mielestä käytä ”kolmas osapuoli – – tekijänoikeuden [loukkaamiseen]” direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin laaja sanamuodon ”käyttää” tulkinta kattaisi viime kädessä myös sähkövirran tarjoajat, pakettipalvelut ja muut vastaavat.

44.      Tämä näkemys ei vakuuta. Kuten edellä on jo useaan kertaan toistettu, 8 artiklan 3 kohdan mukaan kieltoa tai määräystä voidaan hakea sellaisia välittäjiä vastaan, ”joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden – – rikkomiseen”. Säännöksessä ei siis edellytetä nimenomaisesti välittäjän ja tekijänoikeutta loukkaavan henkilön välistä sopimussuhdetta.(25)

45.      On tosin kyseenalaista, ”käyttääkö” oikeutta loukkaavan tiedon hakijan internetyhteyden tarjoajan palveluja tekijänoikeuden loukkaamiseen myös se, joka on saattanut nämä tiedot yleisön saataviin ja rikkonut siten direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohtaa.

46.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja vastaaja ovat epävarmoja tästä, koska direktiivin 2001/29 3 artiklan edellytykset täyttyvät jo heti, kun tekijänoikeuksia loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajat ovat saattaneet sivuston internetyhteyden tarjoajansa välityksellä saataviin internetissä.

47.      Pitää varmasti paikkansa, että kun internetsivusto on avattu sivuston toiminnan harjoittajan internetyhteyden tarjoajan välityksellä, kyseessä on jo silloin direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”yleisön saataviin saattaminen” siten, että ”yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana”. Aineisto välitetään yleisöön kuuluvien henkilöiden saataviin tosin ensisijaisesti heidän omien internetyhteyden tarjoajiensa kautta. Pääsy verkkosivustolle on tosin mahdollinen myös ilman tiettyä internetyhteyden tarjoajaa, mutta internetin käyttäjien internetyhteyden tarjoajat ovat kollektiivina välttämättömiä, jotta internetissä voidaan puhua ”saattamisesta yleisön saataviin”.(26) Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tässä yhteydessä perustellusti, että saataviin saattamisella on tosiasiallisesti merkitystä vasta silloin, jos internetin käyttäjillä on mahdollisuus päästä käsiksi tietoihin.

48.      Tämä merkitsee kuitenkin sitä, että säännöksen sanamuodon mukaan myös oikeuksien loukkaaja käyttää internetin käyttäjän internetyhteyden tarjoajan palveluja tekijänoikeuden loukkaamiseen(27) siitä riippumatta, onko oikeuksien loukkaaja itse sopimussuhteessa internetyhteyden tarjoajaan.

b)       Asiayhteys

49.      Myös säännöksen asiayhteys puoltaa tätä tulkinnan lopputulosta.

50.      Tässä yhteydessä on aluksi viitattava direktiivin 2001/29 johdanto-osan 59 perustelukappaleeseen, jonka mukaan ”kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita rikkomuksiin. Monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset. Rajoittamatta muita käytettävissä olevia seuraamuksia ja oikeussuojaa olisi oikeudenomistajan käytettävissä oleviin seuraamuksiin siksi kuuluttava mahdollisuus hakea väliaikaismääräystä sellaista välittäjää vastaan, joka välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa”.

51.      Tässä perustelukappaleessa selvennetään, että direktiivissä 2001/29 tarkoitettuja välittäjiä voidaan pitää tekijänoikeuksien loukkausten lopettamiseksi toteutettavien toimenpiteiden parhaina mahdollisina kohteina ennen kaikkea sen vuoksi, että ne siirtävät tietoja ”verkossa”. Sanamuoto selventää sitä, että siinä yhteydessä ei ole välttämättä kyseessä tietojen välittäminen verkkoon ensi kertaa vaan myös edelleenvälittäminen verkossa. Tämä ilmenee vielä selvemmin direktiivin englannin- ja espanjankielisistä versioista: ”who carries a third party’s infringement of a protected work – – in a network” tai ”que transmita por la red la infracción contra la obra cometida por un tercero”. Siten myös teoksen hakevan käyttäjän internetyhteyden tarjoajat kuuluvat kuitenkin kiellon tai määräyksen mahdollisiin kohteisiin.

52.      Direktiivissä 2000/31 välittäjiä varten säädetyt vastuusäännökset eivät lähtökohtaisesti estä antamasta direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai määräystä internetyhteyden tarjoajalle. Direktiivin 2000/31 12 artikla tosin sisältää erityissäännöksiä, jotka koskevat välittäjien vastuuta pelkästä siirtotoiminnasta. Saman artiklan 3 kohdan mukaan tämä artikla tosin nimenomaisesti ei vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia palvelun tarjoajaa lopettamaan väärinkäytökset.

53.      Mahdollisuus antaa kieltomääräys internetyhteyden tarjoajalle otetaan huomioon myös direktiivissä 2004/48, jonka 11 artiklan kolmannessa virkkeessä säädetään kieltomääräysten antamisesta myös sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamiseksi.

54.      Myös systemaattinen tulkinta puoltaa näin ollen sitä, että direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohta käsittää internetyhteyden tarjoajat kiellon tai määräyksen mahdollisina kohteina myös silloin, jos ne eivät ole oikeuksien loukkaajan vaan tekijänoikeutta loukkaavalta verkkosivustolta teoksen hakevan henkilön internetyhteyden tarjoajia.

c)       Tarkoitus

55.      Todettakoon lopuksi, että myös sääntelyn tarkoitus puoltaa direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan sellaista tulkintaa, että oikeuksien loukkaaja käyttää teoksen hakijan internetyhteyden tarjoajan palveluja.

56.      Tällainen tulkinta vastaa lainsäätäjän tarkoitusta taata tekijänoikeuden korkeatasoinen suoja.(28) Lainsäätäjän tahdon mukaan ”täsmällinen ja tehokas” järjestelmä tekijänoikeuden suojaamiseksi on välttämätön keino varmistaa eurooppalainen kulttuuria luova toiminta.(29)

57.      Direktiivillä 2001/29 on tarkoitus taata tämä korkeatasoinen suoja erityisesti tietoyhteiskunnan vaatimusten kannalta.(30) Kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 59 perustelukappaleesta ilmenee, lainsäätäjä katsoi teknisen kehityksen perusteella tietojen välittäjällä olevan monissa tapauksissa parhaat edellytykset estää rikkomukset. Esimerkkitapaus, joka koskee internetyhteyden tarjoajan Euroopan ulkopuolella toimintaan saattamaa verkkosivustoa, osoittaa, miksi lainsäätäjä katsoo välittäjän olevan tällaisessa avainasemassa: sellaisessa tapauksessa verkkosivusto ja sen toiminnan harjoittaja eivät usein ole haastettavissa oikeuteen. Välittäjä jää sopivaksi kiinnekohdaksi.

58.      On ilmeistä, että välittäjää, joka ei ole sopimussuhteessa tekijänoikeuden loukkaajaan, ei voida missään tapauksessa saattaa ehdoitta vastuuseen oikeuksien loukkaamisen lopettamisesta. Esitän ratkaisuehdotuksessani kolmanteen ja neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen antamissani vastauksissa muutamia näkökohtia tässä yhteydessä huomioon otettavista edellytyksistä.

59.      Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka saattaa suojattua aineistoa internetissä yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijan suostumusta ja loukkaa siten direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdasta johtuvia oikeuksia, käyttää niiden henkilöiden internetyhteyden tarjoajien palveluja, jotka käyttävät kyseistä suojattua aineistoa. Koska siis vastaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen myöntävästi, otan seuraavaksi suoraan kantaa kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen.

      Kolmas ennakkoratkaisukysymys

60.      Kolmas ennakkoratkaisukysymys vaikuttaa jo sanamuotonsa perusteella monimutkaiselta. Siinä yhdistyy kaksi osatekijää. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee aluksi, onko unionin oikeuden ja erityisesti perusoikeuksien mukaista kieltää tuomioistuimessa direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan perusteella internetyhteyden tarjoajaa aivan yleisesti tarjoamasta asiakkailleen pääsyä tietylle verkkosivustolle, jolla saatetaan yleisön saataviin sisältöjä yksinomaan tai pääosin ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuvaa näin muotoiltua tuomioistuimen määräystä ilmaisulla ”tuloksenkielto” (Erfolgsverbot), jolla tarkoitetaan, että määräyksen kohteen on estettävä tietyn tuloksen (eli pääsy verkkosivustolle) toteutuminen, ilman että siinä mainitaan toimenpiteitä, jotka määräyksen kohteen on toteutettava tätä tarkoitusta varten.(31)

61.      Tämä kysymys tulee kuitenkin esiin tietyssä prosessioikeudellisessa asiayhteydessä, mikä on tämän kysymyksen toinen osatekijä. Internetyhteyden tarjoaja voi näet välttää ”tuloksenkiellon” loukkaamisesta määrättävät uhkasakot näyttämällä toteen, että se on toteuttanut kaikki kohtuulliset keinot kiellon noudattamiseksi. Tämän osatekijän taustalla ovat kansalliset erityissäännökset, jotka koskevat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tässä kuvaaman kaltaisen määräyksen antamista ja täytäntöönpanoa.

62.      Esitän seuraavassa aluksi osapuolten näkemykset ja sitten kansalliset säännökset lyhyesti ja yksinkertaisessa muodossa, jotta asia olisi paremmin ymmärrettävissä. Esitän lopuksi oikeudellisen arviointini.

1.       Osapuolten näkemykset

63.      Asian käsittelyyn osallistuneet osapuolet ovat esittäneet ennakkoratkaisukysymyksestä toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

64.      Italia, Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta katsovat, että on lähinnä kansallisten tuomioistuinten tehtävänä tutkia tuomioistuimen kiellon tai määräyksen laatu tietyssä yksittäistapauksessa ja ottaa huomioon tietyt vaatimukset, erityisesti suhteellisuusperiaate ja asianosaisten oikeuksien oikeudenmukaisen tasapainon periaate. Italia ja Alankomaat käsittelevät kolmatta ja neljättä ennakkoratkaisukysymystä yhdessä.

65.      Kantajat ja Itävallan tasavalta katsovat, että tuloksenkielto on myös tässä konkreettisessa prosessuaalisessa tilanteessa unionin oikeuden mukainen. Kantajat perustelevat tätä intressillä, joka liittyy tekijänoikeuden loukkausta vastaan annettavan oikeussuojan tehokkuuteen ja oikeuskäytännön teknisesti neutraaliin lähestymistapaan. Menettelyä ei voida kyseenalaistaa, koska kansalliset tuomioistuimet ovat tutkineet estomääräyksen antamisen yhteydessä oikeasuhteisuuden eli sen kysymyksen, oliko riidanalaisella verkkosivustolla saatettu yleisön saataviin sisältöjä yksinomaan tai pääosin ilman oikeudenhaltijoiden suostumusta. Internetyhteyden tarjoajan on siedettävä epävarmuutta räikeiden oikeudenloukkausten ja teknisen avoimuuden tavoitteen vuoksi toteutettavien toimenpiteiden osalta. Internetyhteyden tarjoajan oikeutetut intressit otetaan huomioon täytäntöönpanomenettelyssä. Myös Itävallan mielestä menettely on tehokkaan oikeussuojan intressin kannalta sallittu, kun kyseessä ovat laajamittaiset tekijänoikeuksien loukkaukset, erityisesti sen vuoksi, että internetyhteyden tarjoajalla on paremmat mahdollisuudet valita oikea estotoimenpide kuin oikeudenhaltijalla.

66.      Vastaajan ja komission mielestä tuloksenkielto ei ole sallittu edellä kuvatussa prosessioikeudellisessa tilanteessa. Vastaajan mielestä yleinen tuloksenkielto ei täytä oikeuskäytännössä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan osalta asetettuja vaatimuksia. Internetyhteyden tarjoaja ei ole sopimussuhteessa oikeuksien loukkaajaan. Tuloksenkiellolla annettaisiin kohtuuttomalla tavalla tarjoajan ratkaistavaksi, mitkä estotoimenpiteet ovat kohtuullisia, jolloin vääriin arvioihin liittyisi vastuuriskejä tuloksenkiellon osalta tai asiakkaisiin nähden. Komissio pitää suhteellisuusperiaatteen vastaisena sitä, että kansallinen tuomioistuin ei voisi arvioida oikeasuhteisuutta, koska se ei tietäisi välttämättömien toimenpiteiden laajuutta. Uhkasakkojen välttämisen mahdollisuus ei korvaa oikeasuhteisuuden asianmukaista tutkimista kieltoa tai määräystä annettaessa.

2.       Itävallan oikeus

67.      Jotta erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen liittyvät prosessuaaliset seikat kyettäisiin ymmärtämään paremmin, on mielestäni esitettävä muutamia huomioita Itävallan oikeudesta.(32)

68.      Itävallan oikeudessa säädetään ehdottomien oikeuksien eli sellaisten oikeuksien suojelemiseksi, joita oikeudenhaltijat voivat panna täytäntöön ketä tahansa vastaan,(33) lähtökohtaisesti tuloksenkiellon määräämisen mahdollisuudesta. Vastaajan mukaan tällainen tuloksenkielto määrätään yleensä sellaiselle henkilölle, joka puuttuu välittömästi ehdottomaan oikeuteen. Siinä velvoitetaan adressaatti estämään tietty tulos. Adressaatti saa itse päättää, mitä keinoja se käyttää tuloksen estämiseksi. Ennen tuloksenkiellon määräämistä ei tutkita, onko tuloksen täydellinen estäminen ylipäänsä mahdollista ja otetaanko tätä varten tarvittavissa toimenpiteissä asianosaisten perusoikeudet asianmukaisesti huomioon.(34)

69.      Mikäli estettävä tulos syntyy (eli tässä tapauksessa: jos käyttäjä pääsee verkkosivustolle), kyseessä on tuloksenkiellon rikkominen ja (täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä) voidaan vaatia uhkasakkoa tuloksenkiellon adressaatille.(35) Vaatimuksen esittäjä kantaa tältä osin Itävallan tasavallan mukaan rikkomista koskevan todistustaakan. Vasta täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä tuloksenkiellon adressaatti voi vedota kanneteitse siihen, että se on toteuttanut kaikki kohtuulliset toimenpiteet noudattaakseen tuloksenkieltoa, ja välttää siten uhkasakot.

70.      Vaikuttaa ensi arviolta hyödylliseltä tutkia erikseen, ovatko tuloksenkielto ja prosessuaaliset erityispiirteet unionin oikeuden mukaisia. Nyt käsiteltävän asian kohteena oleva tuloksenkielto tarjoaa tosin jälkikäteen täytäntöönpanomenettelyssä mahdollisuuden uhkasakkojen välttämiseen. Se on tältä osin (huolimatta internetyhteyden tarjoajan kannalta hyvin epäedullisista prosessioikeudellisista erityispiirteistä) lievempi toimenpide kuin pelkkä tuloksenkielto. Jätän muut prosessuaaliset erityispiirteet huomiotta ja tutkin jäljempänä, kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, tuloksenkiellon ja myöhemmän välttämismahdollisuuden hyväksyttävyyden unionin oikeuden kannalta.

3.       Oikeudellinen arviointi

71.      Internetyhteyden tarjoajalle, joka ei ole sopimussuhteessa oikeuksien loukkaajaan, määrätty tuloksenkielto, jossa ei yksilöidä toteutettavia toimenpiteitä, ei mielestäni täytä oikeuskäytännössä direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan yhteydessä asetettuja vaatimuksia. Mahdollisuus vedota kiellon toteuttamiseksi mahdollisten toimenpiteiden kohtuuttomuuteen myöhemmässä täytäntöönpanomenettelyssä ei estä toteamasta tällaista tuloksenkieltoa unionin oikeuden vastaiseksi.

72.      Lähtökohtaisesti edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioiden direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan nojalla antamia kieltoja tai määräyksiä, samoin kuin täytettävistä edellytyksistä ja noudatettavasta menettelystä säädetään jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa. Tämä ilmenee direktiivin 2001/29 johdanto-osan 59 perustelukappaleesta ja vastaavassa muodossa direktiivin 2004/48 johdanto-osan 23 perustelukappaleesta.(36)

73.      Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi muotoilla kieltoja tai määräyksiä kokonaan vapaan harkintansa mukaan. Sekä kansallisia oikeussääntöjä annettaessa että myös kansallisten tuomioistuinten soveltaessa niitä on oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon rajoitukset, jotka ilmenevät direktiiveistä 2001/29 ja 2004/48 sekä oikeuslähteistä, joihin näissä direktiiveissä viitataan.(37) Perusoikeudet on aina otettava huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 51 artiklan 1 kohdan sekä SEU 6 artiklan mukaisesti.

74.      Seuraavassa käsittelen tarkemmin kolmea näistä jäsenvaltioiden harkintavallalle asetetuista rajoituksista ja käsittelen ne siinä järjestyksessä, kuin niitä on sovellettu edellä mainitussa oikeuskäytännössä: direktiivin tulkinta sen päämäärien tehokkaan saavuttamisen kannalta, direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdan kannalta sekä perusoikeuksien kannalta. Nyt käsiteltävä toimenpide on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa.

a)       Tekijänoikeuden tehokas suoja

75.      On otettava ensinnäkin huomioon, että direktiiviä 2001/29 on tulkittava siten, että sillä tavoiteltu päämäärä eli tekijänoikeuden tehokas oikeussuoja (1 artiklan 1 kohta) voidaan saavuttaa.(38) Seuraamuksien on siten oltava 8 artiklan 1 kohdan mukaan ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia”.(39) Lisäksi direktiivin 2004/48 3 artiklan mukaan toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia eivätkä ne saa olla liian monimutkaisia tai kalliita taikka sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin, minkä lisäksi niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille, ja säädettävä takeista niiden väärinkäytön estämiseksi. Tästä seuraa muun muassa, että kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, jäsenvaltioiden ei pidä myötävaikuttaa toimenpiteillään ainoastaan tehtyjen immateriaalioikeuksien loukkausten lopettamiseen vaan myös uusien loukkausten estämiseen.(40)

76.      Toisaalta, ja kuten jo oikeasuhteisuuden, kohtuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimukset edellyttävät, toimenpiteillä on varmistettava asianosaisten eri oikeuksien ja intressien välinen asianmukainen tasapaino, kuten unionin tuomioistuin on todennut useaan kertaan asiassa Promusicae annetusta tuomiosta lähtien.(41)

b)       Direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohta

77.      On otettava huomioon myös direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohta, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelun tarjoajille yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia olosuhteita. Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 16 perustelukappaleen ja direktiivin 2004/48 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan (15 artiklan 1 kohta) mukaan nämä direktiivit eivät rajoita direktiivin 2000/31 kyseisen säännöksen soveltamista.(42)

78.      Tällainen kielletty toimenpide olisi kyseessä silloin, jos tuomioistuin olisi antanut internetyhteyden tarjoajan tehtäväksi tutkia aktiivisesti mahdollisia loukkaavan sivuston toisintoja muiden verkkotunnusten joukosta tai suodattaa kaikki verkossaan siirretyt tiedot sen perusteella, sisältääkö siirretty aineisto konkreettisesti suojattuja elokuvia, ja estää tällaiset siirrot. Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole ollut tällaista toimenpidettä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä ratkaisu tietylle verkkosivustolle pääsyn estämisestä. Toimenpide ei siten ole ristiriidassa direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdan kanssa.

c)       Perusoikeudet

79.      Tutkittava toimenpide on kuitenkin ristiriidassa niiden perusoikeudellisten vaatimusten kanssa, jotka on oikeuskäytännön(43) mukaan asetettava direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan nojalla annettaville kielloille tai määräyksille. Tältä osin toimenpide ei ole direktiivin 2004/48 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”oikeudenmukainen ja tasapuolinen” eikä ”oikeasuhteinen”.

80.      Perusoikeudet, jotka taataan nykyään SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti perusoikeuskirjassa perussopimusten tasolla, ovat voimassa jäsenvaltioiden soveltaessa unionin oikeutta. Jäsenvaltiot ovat siten velvollisia ottamaan huomioon perusoikeuskirjassa taatut perusoikeudet, kun ne antavat direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja kieltoja tai määräyksiä. Erityisesti myös kansallisten tuomioistuinten on otettava nämä oikeudet huomioon.(44)

81.      Tässä tapauksessa on otettava yhtäältä huomioon, että direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla kiellolla tai määräyksellä pyritään suojelemaan tekijänoikeutta. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja turvataan perusoikeutena perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa.(45) Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeus ei ole kuitenkaan koskematon eikä sitä siten suojata ehdoitta. Omaisuudensuoja, joka kattaa immateriaalioikeudet, on perusoikeutena tasapainotettava muiden perusoikeuksien turvaamisen kanssa, jotta tekijänoikeuksien haltijoiden suojaamiseksi määrättävien toimenpiteiden yhteydessä varmistutaan siitä, että kyseisen oikeuden suojaamisen ja niiden henkilöiden perusoikeuksien, joita mainitunlaiset toimenpiteet koskevat, välillä vallitsee asianmukainen tasapaino.(46)

82.      Sellaisen internetyhteyden tarjoajan osalta, jota vastaan toteutetaan direktiivin 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimenpide, on aluksi tutkittava sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoitusta (perusoikeuskirjan 11 artikla). Kyseessä on tosin asiallisesti internetyhteyden tarjoajien asiakkaiden sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, mutta internetyhteyden tarjoaja voi vedota tähän perusoikeuteen, koska sen tehtävänä on julkaista asiakkaidensa mielipiteitä ja välittää heille tietoa.(47) Siinä yhteydessä on varmistettava, että estotoimenpide koskee tosiasiallisesti loukkaavaa aineistoa eikä ole vaaraa siitä, että suljetaan pääsy lailliseen aineistoon.(48)

83.      Lisäksi oikeuskäytännön mukaan on otettava huomioon erityisesti internetyhteyden tarjoajan elinkeinovapaus, jota suojataan perusoikeuskirjan 16 artiklalla.(49)

84.      Tässä yhteydessä on oikeuskäytännön mukaan varmistuttava siitä, että internetyhteyden tarjoajan oikeuksien suojaamisen ja immateriaalioikeuden välillä vallitsee asianmukainen tasapaino.(50)

85.      Tällaisesta tasapainosta ei voida puhua, jos kyseessä on internetyhteyden tarjoajalle asetettu tuloksenkielto, jonka yhteydessä ei ole mainittu toteutettavia toimenpiteitä.

86.      Kuten jo edellä mainitsin, verkkosivustolle pääsyn estämiseksi eli tuloksenkiellon mahdolliseksi täyttämiseksi voidaan ajatella useita erilaisia toimenpiteitä. Näihin kuuluvat erittäin monimutkaiset menetelmät, kuten internetliikenteen johtaminen välityspalvelimen kautta, mutta myös vähemmän hankalasti toteutettavat toimenpiteet. Toimenpiteet poikkeavat siten huomattavasti toisistaan internetyhteyden tarjoajan perusoikeuksiin puuttumisen intensiteetin kannalta. Ei ole myöskään mahdotonta, että tuloksenkiellon täydellinen täyttäminen on tosiasiallisesti mahdotonta.

87.      Kuten edellä totesin, nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kuitenkaan kyseessä pelkkä tuloksenkielto vaan tuloksenkielto, jonka yhteydessä kiellon adressaatti voi myöhemmässä täytäntöönpanomenettelyssä vedota kanneteitse siihen, että hän on toteuttanut kaikki kohtuulliset toimenpiteet noudattaakseen tuloksenkieltoa. Voidaan kysyä, varmistetaanko tarpeellinen tasapaino sillä, että tuloksenkiellon adressaatilla on jälkikäteen mahdollisuus puolustautua.

88.      Näin ei ole. Tarvittavaa tasapainoa ei voida johdonmukaisuudenkaan kannalta ”varmistaa” näin. Perusoikeuksien tasapaino on oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon kieltoa tai määräystä annettaessa. Tässä tapauksessa sitä nimenomaisesti ei oteta huomioon siinä vaiheessa, vaan monet perusoikeuksien kannalta merkitykselliset seikat tutkitaan vasta myöhemmin. Tämä on ristiriidassa asianosaisten oikeuksien välisen tasapainon varmistamisen vaatimuksen kanssa direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa.

89.      Myös internetyhteyden tarjoajan tilanteen tarkastelu osoittaa, että tällä prosessuaalisella mahdollisuudella ei varmisteta perusoikeuksien tasapainoa. Internetyhteyden tarjoajan on tultava toimeen sellaisen kiellon tai tuomion kanssa, josta ei ilmene, mitä toimenpiteitä sen on toteutettava. Jos se päättää asiakkaidensa tiedonvälityksen vapauden nimissä valita vähemmän intensiivisen estotoimenpiteen, se joutuu pelkäämään uhkasakkoja täytäntöönpanomenettelyssä. Jos se päättää valita intensiivisemmän estotoimenpiteen, se joutuu pelkäämään välienselvittelyä asiakkaidensa kanssa. Viittaus mahdolliseen puolustautumismahdollisuuteen täytäntöönpanomenettelyssä ei muuta millään tavoin internetyhteyden tarjoajan pulmatilannetta. Tekijä voi kyllä perustellusti vedota siihen, että internetsivusto uhkaa loukata räikeästi hänen oikeuksiaan. Internetyhteyden tarjoajalla ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa mitään yhteyttä tekijänoikeutta loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajiin, eikä se ole itse loukannut tekijänoikeutta. Tältä osin tutkittavan toimenpiteen yhteydessä ei voida puhua asianmukaisesta tasapainosta asianosaisten oikeuksien välillä.

90.      Edellä esitetyn perusteella kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että ei ole direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan yhteydessä edellytetyn asianosaisten perusoikeuksien punninnan kanssa yhteensopivaa, että internetyhteyden tarjoajaa kielletään aivan yleisesti ja määräämättä konkreettisista toimenpiteistä tarjoamasta asiakkailleen pääsyä tietylle tekijänoikeutta loukkaavalle internetsivustolle. Tämä pätee myös silloin, jos internetyhteyden tarjoaja voi välttyä tämän kiellon rikkomisesta määrättäviltä uhkasakoilta osoittamalla toteuttaneensa kaikki toimenpiteet, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää.

      Neljäs ennakkoratkaisukysymys

91.      Sen jälkeen, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käsitellyt kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä yleisen tuloksenkiellon sallittavuutta, sen neljäs kysymys koskee konkreettisia estotoimenpiteitä. Tuomioistuin tiedustelee, onko perusoikeuksien punninnan kanssa yhteensopivaa, että internetyhteyden tarjoaja velvoitetaan ryhtymään tiettyihin toimenpiteisiin vaikeuttaakseen asiakkaidensa pääsyä internetsivustolle, jolla on lainvastaisesti yleisön saataviin saatettua sisältöä, erityisesti silloin, jos kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseen liittyy merkittäviä kustannuksia ja ne voidaan kiertää helposti ilman teknistä erityistietämystä. Siinä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytävälle tuomioistuimelle on annettava ainoastaan suuntaviivat konkreettisten estotoimenpiteiden oikeasuhteisuuden arviointia varten, koska tosiseikastoa ei ole tältä osin selvennetty vielä tyhjentävästi.

92.      Ainoastaan vastaajan mielestä konkreettisten estotoimenpiteiden määrääminenkään edellä mainituissa olosuhteissa ei sovi yhteen asianosaisten perusoikeuksien kanssa. Kantajat, Italian tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä komissio katsovat, että tällaista konkreettista estotoimenpidettä ei ole lähtökohtaisesti kielletty, ja esittävät osittain yksityiskohtaisia ohjeita kansallisten tuomioistuinten noudatettaviksi suuntaviivoiksi.

93.      Minunkaan mielestäni konkreettista verkkosivustolle pääsyn estämistä koskevaa määräystä ei ole kielletty näissä olosuhteissa.

94.      Kuten jo edellä esitin, unionin tuomioistuin on antanut yksityiskohtaisia ohjeita direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan tutkimisesta. Yksi kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten huomioon otettavista määräyksistä on, että niiden on varmistettava asianmukainen tasapaino tekijänoikeuksien haltijan immateriaalioikeussuojan ja internetyhteyden tarjoajan perusoikeuksien suojan välillä. Jälkimmäinen voi vedota edellä esitetyn mukaisesti erityisesti perusoikeuskirjan 16 artiklassa tarkoitettuun taloudellisten toimijoiden elinkeinovapauteen sekä sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen (perusoikeuskirjan 11 artikla). Viimeksi mainitun mukaan esto ei saa koskea etenkään oikeutta tutustua suojattuun tietoon. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys koskee internetyhteyden tarjoajalle toteutettavista konkreettisista estotoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia ja mahdollisuutta kiertää estot. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii siten nimenomaisesti tutkimaan oikeasuhteisuuden. Edellä mainituilla seikoilla on merkitystä molempien perusoikeuksien tarkastelussa. Lisäksi myös direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että teollis- ja tekijänoikeuden noudattamisen varmistamista koskevien oikeussuojakeinojen on oltava oikeasuhteisia. Toistoa välttääkseni käsittelen seuraavassa vain perusoikeuskirjan 16 artiklaa, varsinkin kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen liittyvää kysymystä.

95.      Unionin tuomioistuin luonnehti asiassa Scarlet Extended ja asiassa Sabam antamissaan tuomioissa internetyhteyden tarjoajalle annettua määräystä ottaa käyttöön monimutkainen, kallis ja pysyvä tietotekninen suodatusjärjestelmä yksinomaan kyseisen tarjoajan kustannuksella sen verkostossa välitettävien tietojen valvontaa varten huomattavaksi puuttumiseksi kyseisen palvelun tarjoajan elinkeinovapauteen.(51) Konkreettinen estotoimenpide, johon liittyy merkittäviä kustannuksia, saattaa merkitä vähemmän intensiivistä puuttumista perusoikeuteen, mutta sillä pyritään kuitenkin rajoittamaan oikeutta ja sillä on tällainen vaikutus, joten se merkitsee puuttumista sen suojan alaan, joka kyseisellä oikeudella on.(52)(53)

96.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan elinkeinovapaus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan sitä on arvioitava sen tehtävän perusteella, joka sillä on yhteiskunnassa, ja – kun otetaan huomioon myös perusoikeuskirjan 16 artiklan sanamuoto – elinkeinovapauteen voidaan puuttua moninaisilla julkisen vallan toimilla, joilla ”voidaan yleisen edun nimissä rajoittaa taloudellisen toiminnan harjoittamista”.(54)

97.      Siinä yhteydessä on otettava huomioon perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan vaatimukset, joiden mukaan on otettava huomioon muun muassa rajoituksen lakisääteisyyttä koskeva vaatimus ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen. Vaatimusta rajoituksen lakisääteisyydestä olen jo käsitellyt yksityiskohtaisesti asiassa Scarlet Extended antamassani ratkaisuehdotuksessa.(55) Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisukysymyksen sanamuoto, on mielestäni asianmukaista käsitellä nyt käsiteltävässä asiassa ainoastaan oikeasuhteisuutta.

98.      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden suhteellisuusperiaatteen suojelemiseksi toteuttamilla toimenpiteillä ”ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden”.(56) Tämä vastaa asiallisesti perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan määräystä, jonka mukaan rajoitusten on oltava välttämättömiä ja vastattava tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

1.       Tarkoituksenmukaisuus

99.      Riidanalaisilla tuomioistuimen määräyksillä pyritään tekijänoikeuden ja siten perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ”muiden henkilöiden oikeuksien” suojelemiseen eli kiistatta sallittuun tavoitteeseen. On kuitenkin kyseenalaista, onko se tarkoituksenmukainen keino tavoitteen edistämiseen eli voidaanko tavoite saavuttaa sen avulla.(57) Epäilysten perusteena on, että estotoimenpiteet voidaan ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteamusten mukaan ”kiertää helposti ilman teknistä erityistietämystä”. Siten yhtäältä internetin käyttäjät voivat ilman suuria vaikeuksia kiertää estotoimenpiteen, toisaalta tekijänoikeutta loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajat voivat tarjota sivun samassa muodossa jossain toisessa IP-osoitteessa ja toisella verkkotunnuksella.

100. Nämä seikat eivät mielestäni kuitenkaan riitä siihen, että jokaista konkreettista estotoimenpidettä voitaisiin pitää epätarkoituksenmukaisena. Tämä koskee ensinnäkin käyttäjien mahdollisuuksia kiertää toimenpide. On mahdollista, että monet käyttäjät kykenevät kiertämään eston. Tästä ei kuitenkaan missään tapauksessa seuraa, että jokainen näistä käyttäjistä myös kiertää sen. Käyttäjät, jotka kuulevat verkkosivustolle pääsyn estämisen yhteydessä sivun lainvastaisuudesta, voivat ilman muuta luopua verkkosivuston hakemisesta. Se, että oletettaisiin, että jokainen käyttäjä haluaa päästä verkkosivustolle, vaikka sille pääsy on estetty, ei mielestäni ole sallittua, koska silloin oletettaisiin, että jokainen käyttäjä haluaa edistää lain rikkomista. Huomautettakoon lopuksi, että vaikka monet käyttäjät saattavat kyetä kiertämään eston, läheskään kaikki eivät.

101. Myöskään se mahdollisuus, että toiminnan harjoittaja tarjoaa sivua samassa muodossa jossain toisessa IP-osoitteessa ja jollain toisella verkkotunnuksella, ei lähtökohtaisesti merkitse sitä, että estotoimenpiteet olisivat epätarkoituksenmukaisia. Ensinnäkin myös tässä tapauksessa käyttäjät, jotka ovat tulleet estotoimenpiteen myötä tietoisiksi sisältöjen lainvastaisuudesta, voivat luopua käynnistä sivulla. Lisäksi käyttäjien on käytettävä hakukoneita löytääkseen sivun. Toistuvien estotoimenpiteiden myötä haku vaikeutuu myös hakukoneissa.

102. Edellä esitetyn perusteella estomääräys, jossa mainitaan konkreettisesti eston yhteydessä toteutettava toimenpide, ei ole yleisesti epätarkoituksenmukainen keino edistää tekijänoikeuksien suojan tavoitteen saavuttamista.

2.       Tarpeellisuus ja asianmukaisuus

103. Määrätyn toimenpiteen on oltava myös tarpeellinen, mikä tarkoittaa sitä, että se ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen päämäärän saavuttamiseksi,(58) ja kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava.(59) Todettakoon vielä, että toimenpiteistä aiheutuvat haitat eivät saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden.(60)

104. On kansallisen tuomioistuimen tehtävänä tutkia nämä vaatimukset tietyssä yksittäistapauksessa määrätyn toimenpiteen osalta. Kun otetaan huomioon sekä tuomioistuinten työnjako unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisessä yhteistyösuhteessa että nyt käsiteltävässä asiassa epätäydelliseksi jäänyt tosiseikkojen selvitys ja konkreettista toimenpidettä koskevien tietojen puuttuminen, ei ole asianmukaista eikä mahdollistakaan suorittaa tässä vaiheessa täydellistä tarpeellisuuden ja asianmukaisuuden tutkimusta. Kansalliselle tuomioistuimelle voidaan esittää vain muutamia ohjeita. Tämä ei missään tapauksessa ole tyhjentävä luettelo näkökohdista, jotka olisi otettava huomioon. Kansallisen tuomioistuimen on suoritettava tämän yksittäistapauksen kaikkien merkityksellisten seikkojen täydellinen vertailu.

105. Aluksi on todettava, että mahdollisuus annetun estomääräyksen kiertämiseen ei lähtökohtaisesti estä kaikkia estomääräyksiä. Tämän olen perustellut jo tarkoituksenmukaisuutta koskeneessa kohdassa. Estotoimenpiteen odotettavissa olevan menestyksen määrällinen arviointi on yksi arvioinnissa huomioon otettavista näkökohdista.

106. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan intressien punninnassa on tarkasteltava myös toimenpiteen monimutkaisuutta, kustannuksia ja kestoa.(61) Siinä yhteydessä on otettava huomioon, että kyseessä ei hyvin todennäköisesti ole yksi kertaluonteinen vastaajaa vastaan toteutettava estotoimenpide. Punninnan suorittavan tuomioistuimen on pikemminkin katsottava, että kyseessä voi olla testitapaus ja että kansallisissa tuomioistuimissa saatetaan tulevaisuudessa käsitellä lukuisia vastaavia tapauksia jokaista internetyhteyden tarjoajaa vastaan, joten vastaavia estomääräyksiä voidaan joutua antamaan lukuisia. Mikäli jokin konkreettinen toimenpide osoittautuu tältä osin monimutkaisuutensa, kustannustensa ja kestonsa vuoksi suhteettomaksi, on pohdittava, voidaanko oikeasuhteisuus varmistaa sillä, että oikeudenhaltija vastaa kustannuksista osittain tai kokonaan.

107. Kantajien osalta on otettava huomioon, että oikeudenhaltijaa ei saa jättää suojattomaksi hänen oikeuksiaan räikeästi loukkaavaa verkkosivustoa vastaan. Toisaalta nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa on kuitenkin otettava huomioon, että internetyhteyden tarjoaja ei ole sopimussuhteessa tekijänoikeutta loukkaavan verkkosivuston toiminnan harjoittajaan. Tämän erityisen tosiseikaston seurauksena internetyhteyden tarjoajan saattaminen vastuuseen ei ole tosin täysin suljettu pois, mutta tekijän on ensisijaisesti, mikäli tämä on mahdollista, saatettava vastuuseen välittömästi lainvastaisen verkkosivuston toiminnan harjoittaja tai sen internetyhteyden tarjoaja.

108. Lopuksi on otettava huomioon, että elinkeinotoimintaa suojataan perusoikeuskirjan 16 artiklassa. Estomääräys ei tältä osin ole missään tapauksessa oikeasuhteinen, jos sillä kyseenalaistetaan internetyhteyden tarjoajan elinkeinotoiminta sinänsä eli internetyhteyden tarjoaminen liiketoimintana. Internetyhteyden tarjoaja voi siltä osin vedota myös toimintansa yhteiskunnalliseen merkitykseen: kuten jo johdanto-osassa totesin, internetin välityksellä annettua mahdollisuutta tiedonsaantiin on pidettävä nykyään demokraattisessa yhteiskunnassa olennaisen tärkeänä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (jäljempänä ihmisoikeustuomioistuin) on tältä osin todennut, että oikeusvertailu Euroopan neuvoston 20 jäsenvaltiossa osoittaa, että sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden perustuslailliset takeet käsittävät teoriassa oikeuden päästä internetiin.(62) Internetillä on ihmisoikeustuomioistuimen mielestä merkittävä tehtävä tiedonsaannissa ja tietojen levityksessä.(63)

109. Edellä esitetyn perusteella neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että internetyhteyden tarjoajan toteutettavaksi direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrätty tiettyä verkkosivustoa koskeva konkreettinen estotoimenpide ei ole lähtökohtaisesti suhteeton yksinomaan sen vuoksi, että sen toteuttamiseen liittyy merkittäviä kustannuksia ja se voidaan kiertää helposti ilman teknistä erityistietämystä. On kansallisten tuomioistuinten tehtävänä punnita konkreettisessa yksittäistapauksessa kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella asianosaisten perusoikeuksia keskenään ja varmistaa siten asianmukainen tasapaino näiden perusoikeuksien välillä.

V       Ratkaisuehdotus

110. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberster Gerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että henkilö, joka saattaa suojattua aineistoa internetissä yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijan suostumusta ja loukkaa siten direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdasta johtuvia oikeuksia, käyttää niiden henkilöiden internetyhteyden tarjoajan palveluja, jotka käyttävät kyseistä suojattua aineistoa.

2)      Ei ole direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan yhteydessä edellytetyn asianosaisten perusoikeuksien punninnan kanssa yhteensopivaa, että internetyhteyden tarjoajaa kielletään aivan yleisesti ja määräämättä konkreettisista toimenpiteistä tarjoamasta asiakkailleen pääsyä tietylle tekijänoikeutta loukkaavalle internetsivustolle. Tämä pätee myös silloin, jos internetyhteyden tarjoaja voi välttyä tämän kiellon rikkomisesta määrättäviltä uhkasakoilta osoittamalla toteuttaneensa kaikki toimenpiteet, joita siltä voidaan kohtuudella edellyttää.

3)      Internetyhteyden tarjoajan toteutettavaksi direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrätty tiettyä verkkosivustoa koskeva konkreettinen estotoimenpide ei ole lähtökohtaisesti suhteeton yksinomaan sen vuoksi, että sen toteuttamiseen liittyy merkittäviä kustannuksia ja se voidaan kiertää helposti ilman teknistä erityistietämystä. On kansallisten tuomioistuinten tehtävänä punnita konkreettisessa yksittäistapauksessa kaikkien merkityksellisten seikkojen perusteella asianosaisten perusoikeuksia keskenään ja varmistaa siten asianmukainen tasapaino näiden perusoikeuksien välillä.


1 – Alkuperäinen kieli: saksa.


2 – Asia C-360/10, Sabam, tuomio 16.2.2012 ja asia C-70/10, Scarlet Extended, tuomio 24.11.2011 (Kok., s. I-11959).


3 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).


4 – Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY (EYVL L 187, s. 1) (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä).


5 – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/48/EY (EUVL L 157, s. 45).


6 – BGBl. nro 111/1936.


7 – BGBl. I nro 152/2001.


8 – RGBl. nro 79/1896.


9 – Ks. internetin historiasta Naughton, J., A Brief History of the Future, Phoenix, London, 2. painos, 2000.


10 – Report of the Special Rapporteur on the promotion and protection of the right to freedom of opinion and expression, UN Doc. A/66/290, 10.8.2011, 87 kohta.


11 – Ks. Landgericht Leipzigin 11.4.2012 antama tuomio, 11 KLs 390 Js.


12 – Heidinger, R., ”Die zivilrechtliche Inanspruchnahme von Access-internet provider auf Sperre urheberrechtsverletzender Webseiten”, ÖBl, 2011, s. 153; Maaßen, S., ”Sperrungsverfügung gegen Access-internet provider wegen Urheberrechtsverletzung?”, GRUR-Prax, 2011, s. 394; Stadler, T., ”Sperrungsverfügung gegen Access-internet provider”, MMR, 2002, s. 343; Kulk, S., ”Filtering for copyright enforcement in Europe after the Sabam cases”, EIPR, 2012, s. 791; Barrio Andrés, M., ”Luces y sombras del procedimiento para el cierre de páginas web”, La Ley, 48/2012 ja Castets-Renard, C., ”Le renouveau de la responsabilité délictuelle des intermédiaires de l’internet”, Recueil Dalloz, 2012, s. 827.


13 – Estomääräyksen teknisten piirteiden tutkiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin. Ks. edellä alaviitteessä 3 mainitussa asiassa Scarlet Extended antamani ratkaisuehdotus, 50 kohta. Internetin tekniset ominaisuudet vaikuttavat tosin suoraan sen oikeudellisiin rakenteisiin. Lessig, L., Code, version 2.0, Basic Books, New York, 2006.


14 – Ks. yksityiskohtaisemmin julkisasiamies Kokottin asiassa C-275/06, Promusicae, esittämä ratkaisuehdotus (tuomio 29.1.2008, Kok., s. I-271, ratkaisuehdotuksen 30 ja 31 kohta).


15 – Asiaa alimmassa oikeusasteessa käsitellyt Handelsgericht Wien on käsitellyt tuomiossaan yksityiskohtaisesti eri suodatusmenetelmiä. Vrt. myös Ofcom, ”Site Blocking” to reduce online copyright infringement, 27.5.2010.


16 – KOM(2011) 942 lopullinen, 11.1.2012, s. 14 ja 15.


17 – Asia 83/78, Redmond, tuomio 29.11.1978 (Kok., s. 2347, Kok. Ep. IV, s. 265, 25 kohta) ja asia C-134/94, Esso Española, tuomio 30.11.1995 (Kok., s. I-4223, 9 kohta).


18 – Asia 126/80, Salonia, tuomio 16.6.1981 (Kok., s. 1563, Kok. Ep. VI, s. 133, 6 kohta).


19 – Asia C-83/91, Meilicke, tuomio 16.7.1992 (Kok., s. I-4871, Kok. Ep. XIII, s. I-107, 31–34 kohta).


20 – Asia 104/79, Foglia, tuomio 11.3.1980 (Kok., s. 745, Kok. Ep. V, s. 73, 10 ja 11 kohta).


21 – Asia C-557/07, LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten, määräys 19.2.2009 (Kok., s. I-1227, 46 kohta).


22 – Edellä alaviitteessä 21 mainittu asia LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten, määräyksen 43–45 kohta.


23 – Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Scarlet Extended, tuomion 30 ja 31 kohta. Ks. myös asia C-324/09, L’Oréal ym., tuomio 12.7.2011 (Kok., s. I-6011, 131 kohta).


24 – Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Sabam, tuomion 28 kohta. Ks. direktiivin 2004/48 11 artiklan kolmannen virkkeen osalta edellä alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 144 kohta.


25 – Mainittakoon, että komissio totesi direktiivin 2004/48 soveltamista koskeneessa kertomuksessaan, että direktiivin säännöksiä sovelletaan myös sellaisiin välittäjiin, joilla ei ole suoraa sopimussuhdetta oikeudenloukkaajan kanssa tai muuta suoraa sidosta tähän (KOM(2010) 779 lopullinen, 22.12.2010, s. 6).


26 – Ks. myös asiassa C-173/11, Football Dataco ym., antamani ratkaisuehdotus (tuomio 18.10.2012, ratkaisuehdotuksen 58 kohta), joka koski yleisön saataville saattamisen käsitettä direktiivin 96/9/EY uudelleenkäytön käsitteen yhteydessä.


27 – Näin myös High Court of Justice, Chancery Division, asiassa Twentieth Century Fox v. British Telecommunications, 28.7.2011 antamassaan tuomiossa ([2011] EWHC 1981 (Ch)), joka vahvistettiin High Court of Justice, Chancery Divisionin asiassa EMI Records v. British Sky Broadcasting, 28.2.2013 antamalla tuomiolla ([2013] EWHC 379 (Ch), 82 kohta).


28 – Direktiivin 2001/29 johdanto-osan neljäs ja yhdeksäs perustelukappale.


29 – Direktiivin 2001/29 johdanto-osan yhdestoista perustelukappale.


30 – Direktiivin 2001/29 1 artiklan 1 kohta.


31 – Ks. Klicka, T., teoksessa Angst, P. (toim.), Kommentar zur Exekutionsordnung, Manzsche Verlags- und Universitätsbuchhandlung, Wien, 2. painos, 2008, § 355, 4 kohta.


32 – Kansallisen oikeuden kuvaus perustuu, mikäli muuta ei ilmoiteta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esitykseen ja asianosaisten lausumiin, jotka eivät ole ristiriidassa tämän esityksen kanssa.


33 – Tähän kuuluvat Itävallassa esineoikeudet, henkilöoikeudet ja immateriaalioikeudet. Holzammer, R. ja Roth, M., Einführung in das Bürgerliche Recht mit IPR, Springer, Wien, 5. painos, 2000, s. 29.


34 – Kantajat esittävät, että tuomioistuimen on tuloksenkieltoa antaessaan tutkittava ainakin, voiko esto vaikuttaa merkittävällä tavalla mahdollisuuksiin päästä käsiksi laillisiin tietoihin. Oikeasuhteisuutta koskeva tarkastelu tehdään siten jo tehtäessä päätös pääsyn estämisestä tai useissa vaiheissa taikka toiseen kertaan vielä täytäntöönpanomenettelyssä. Unionin tuomioistuimelle merkityksellisten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan ainakaan vastaajalla tuloksenkiellon täyttämiseksi käytettävissä olevien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta ja kohtuullisuutta ei ole tutkittu.


35 – Tuloksenkielto pannaan täytäntöön täytäntöönpanolain 355 §:n mukaisesti.


36 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Scarlet Extended, tuomion 32 kohta ja Sabam, tuomion 30 kohta. Sama pätee direktiivin 2004/48 11 artiklan kolmannen virkkeen osalta, ks. edellä alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 135 kohta. Vrt. myös direktiivin 2000/31 johdanto-osan 45 perustelukappale, jonka mukaan välittäjien vastuun rajoitukset eivät vaikuta ”mahdollisuuteen määrätä erilaisia kieltoja ja velvoitteita” välittäjille, varsinkaan mahdollisuuteen laittomien tietojen poistamiseen tai niihin pääsyn estämiseen.


37 – Edellä alaviitteessä 2 mainittu asia Scarlet Extended, tuomion 33 kohta ja alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 138 kohta.


38 – Edellä alaviitteessä 21 mainittu asia LSG-Gesellschaft zur Wahrnehmung von Leistungsschutzrechten, määräyksen 45 kohta ja alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 136 kohta.


39 – Vrt. direktiivin johdanto-osan 58 perustelukappale.


40 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 29 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 31 kohta sekä alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 144 kohta (direktiivin 2004/48 11 artiklan kolmas virke).


41 – Edellä alaviitteessä 14 mainittu asia Promusicae, tuomion 65–70 kohta ja edellä alaviitteessä 23 mainittu asia L’Oréal ym., tuomion 143 kohta.


42 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 32 ja 36–38 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 36 kohta.


43 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 39 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 41 kohta.


44 – Ks. edellä alaviitteessä 41 mainittu asia Promusicae, tuomion 68 kohta.


45 – Ks. myös asia C-479/04, Laserdisken, tuomio 12.9.2006 (Kok., s. I-8089, 65 kohta).


46 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 41–43 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 43–45 kohta.


47 – Vrt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Öztürk v. Turkki 28.9.1999 antama tuomio, kantelu nro 22479/93, Kok. 1999-VI, § 49.


48 – Vrt. estotoimenpiteen mahdollisista seurannaisvahingoista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Yildirim v. Turkki 18.12.2012 antama tuomio, kantelu nro 3111/10.


49 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 44 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 46 kohta. Ks. laajemmista perusoikeuksista, jotka saattavat tulla merkityksellisiksi estopäätösten yhteydessä, em. asiassa Scarlet Extended antamani ratkaisuehdotuksen 69–86 kohta.


50 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 43 ja 44 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 45 ja 46 kohta.


51 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 46 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 48 kohta.


52 – Olen käsitellyt perusoikeuden 16 artiklasta johtuvan oikeuden laajuutta yksityiskohtaisesti asiassa C-426/11, Alemo-Herron ym., antamassani ratkaisuehdotuksessa, tuomio 18.7.2013, ratkaisuehdotuksen 48–58 kohta. Vrt. myös Oliver, P., ”What Purpose Does Article 16 of the Charter Serve”, teoksessa Bernitz, U. ym. (toim.), General Principles of EU Law and European Private Law, Wolters Kluwer, Alphen aan den Rijn, 2013, s. 281 ja Jarass, H., ”Die Gewährleistung der unternehmerischen Freiheit in der Grundrechtecharta”, EuGRZ, 2011, s. 360.


53 – Ks. perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan osalta asia C-219/91, Ter Voort, tuomio 28.10.1992 (Kok., s. I-5485, 37 kohta) ja asia C-200/96, Metronome Musik, tuomio 28.4.1998 (Kok., s. I-1953, 28 kohta).


54 – Asia C-283/11, Sky Österreich, tuomio 22.1.2013, 45 ja 46 kohta; ks. myös yhdistetyt asiat C‑184/02 ja C‑223/02, Espanja ja Suomi v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 9.9.2004 (Kok., s. I-7789, 51 ja 52 kohta) ja asia C-544/10, Deutsches Weintor, tuomio 6.9.2012, 54 kohta.


55 – Edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Scarlet Extended annettu ratkaisuehdotus.


56 – Asia C-2/10, Azienda Agro-Zootecnica Franchini ja Eolica di Altamura, tuomio 21.7.2011 (Kok., s. I-6561, 73 kohta); asia C-28/05, Dokter ym., tuomio 15.6.2006 (Kok., s. I-5431, 72 kohta) ja asia C-434/02, Arnold André, tuomio 14.12.2004 (Kok., s. I-11825, 45 kohta).


57 – Jarass, H., Charta der Grundrechte der Europäischen Union, C.H. Beck, München, 2. painos, 2013, 52 artikla, 37 kohta.


58 – Asia C-265/08, Federutility ym., tuomio 20.4.2010 (Kok., s. I-3377, 36 kohta).


59 – Asia C-375/96, Zaninotto, tuomio 29.10.1998 (Kok., s. I-6629, 63 kohta).


60 – Edellä alaviitteessä 59 mainittu asia Zaninotto, tuomion 63 kohta.


61 – Edellä alaviitteessä 2 mainitut asiat Sabam, tuomion 46 kohta ja Scarlet Extended, tuomion 48 kohta.


62 – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Yildirim v. Turkki 18.12.2012 antama tuomio, valitus nro 3111/10, 31 kohta.


63 – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Yildirim v. Turkki 18.12.2012 antama tuomio, valitus nro 3111/10, 48 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Times Newspapers Ltd. v. Yhdistynyt kuningaskunta 10.3.2009 antama tuomio, valitukset nro 3002/03 ja 23676/03, 27 kohta.