VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

29 päivänä syyskuuta 2011

Asia F‑9/07

Pilar Angé Serrano

vastaan

Euroopan parlamentti

Henkilöstö – Virkamiehet – Toiselle ura-alueelle siirtyminen vanhojen henkilöstösääntöjen voimassaolon aikana – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännöt 1.5.2004 – Euroopan parlamentin puhemiehistön 13.2.2006 tekemä päätös – Uudelleenmäärittely tasoituskorvausta saavien virkamiesten palkan perusteella – Sovellettava kerroin – Ylennyspisteiden menettäminen – Korvausvaatimus

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Angé Serrano vaatii kumoamaan parlamentin 20.3.2006 tekemän päätöksen, jolla hänet luokiteltiin uudelleen palkkaluokan B*6 palkkatasolle 8 1.5.2004 lukien, ja velvoittamaan parlamentin maksamaan hänelle vahingonkorvausta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Neuvosto, joka on asiassa väliintulijana, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeusvoiman laajuus

2.      Virkamiehet – Urakehitys – Uuden rakenteen käyttöön ottaminen asetuksella N:o 723/2004 – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu

(SEUT 336 artikla; henkilöstösääntöjen liitteessä XIII oleva 2 ja 10 artikla; neuvoston asetus N:o 723/2004)

3.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden laajuuden rajat

1.      Sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on tärkeää, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeenkulumisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten päätöksiä ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi.

Tuomion oikeusvoimaisuus voi estää kanteen tutkittavaksi ottamisen, jos tuomion antamiseen johtaneen kanteen asianosaiset ovat samat ja jos sillä on sama kohde ja samat perusteet. Oikeusvoima ulottuu kuitenkin ainoastaan niihin tosiasia- ja oikeuskysymyksiin, jotka kyseisellä tuomioistuinratkaisulla nimenomaisesti tai väistämättä on ratkaistu.

(ks. 41–43 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑281/89, Italia v. komissio, 19.2.1991, 14 kohta; asia C‑224/01, Köbler, 30.9.2003, 38 kohta; asia C‑277/95 P, Lenz v. komissio, 28.11.1996, 50 kohta ja asia C‑234/04, Kapferer, 16.3.2006, 20 kohta

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑66/01, Imperial Chemical Industries v. komissio, 25.6.2010, 196 ja 197 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

2.      Virkamiehet, jotka ovat läpäisseet ura-alueelta toiselle siirtymistä koskevan sisäisen kilpailun vanhojen henkilöstösääntöjen voimassaolon aikana, eivät ole samassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa kuin virkamiehet, jotka eivät ole läpäisseet tällaista kilpailua. Ensiksi mainitut ovat saaneet henkilöstösääntöjen säännösten perusteella paremmat uramahdollisuudet kuin jäljempänä mainitut, joiden osalta on otettu huomioon henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevat siirtymäsäännökset.

Koska lainsäätäjä on antamalla uudet henkilöstösäännöt muotoillut uudelleen koko siihen saakka voimassa olleen urajärjestelmän, sitä ei voitu velvoittaa toistamaan täysin sanatarkasti vanhojen henkilöstösääntöjen samaa palkkaluokkahierarkiaa tai muuten olisi rajoitettu sillä olevaa mahdollisuutta tehdä muutoksia henkilöstösääntöihin. Tässä yhteydessä henkilöstösääntöjen uudistusta edeltävien ja sen jälkeisten hierarkkisten asemien vertailu ei yksinään ole ratkaisevaa arvioitaessa sitä, ovatko uudet henkilöstösäännöt yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaiset.

Uusilla henkilöstösäännöillä porrastetaan vanhojen henkilöstösääntöjen voimassaolon aikana hierarkian eri palkkaluokkiin kuuluneiden virkamiesten ura ja varmistetaan sellaisille virkamiehille, jotka ovat läpäisseet ura-alueelta toiselle siirtymistä koskevan kilpailun, erilaiset uramahdollisuudet kuin niille, jotka eivät ole läpäisseet samaa kilpailua. Erityisesti on todettava, että siirtymäjärjestelyllä ja etenkin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 10 artiklan 1 ja 2 kohdalla varmistetaan uran edistymisen lukkiutumista koskevan säännön johdosta ja sellaisen säännön johdosta, joka koskee ylennysten prosenttimäärän vahvistamista eri palkkaluokkia varten, paremmat uramahdollisuudet niille virkamiehille, jotka ovat ylemmässä palkkaluokassa vanhojen henkilöstösääntöjen mukaisessa järjestelmässä, ja näin ollen niille, jotka ovat edenneet palkkaluokissa läpäistyään ura-alueelta toiselle siirtymistä koskevan kilpailun.

(ks. 64, 66 ja 67 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑47/05, Angé Serrano, 18.9.2008, 145–147 kohta

3.      Huolenpitovelvollisuus ja hyvän hallinnon periaate merkitsevät muun muassa sitä, että kun toimivaltainen viranomainen antaa ratkaisun virkamiehen tilanteesta, se ottaa huomioon kaikki seikat, jotka saattavat määrittää sen päätöstä, ja että se ottaa näin menetellessään huomioon paitsi yksikön edun, myös asianomaisen virkamiehen edun.

Tämä huolenpitovelvollisuus ei voi missään tilanteessa velvoittaa hallintoa toimimaan sovellettavien säännösten vastaisesti. Erityisesti on todettava, että hallinto ei voi antaa huolenpitovelvollisuuden nojalla unionin oikeuden säännökselle tämän säännöksen selvän ja täsmällisen sanamuodon kanssa ristiriitaista vaikutusta. Kantaja ei näin ollen voi vedota huolenpitovelvollisuuteen saadakseen sellaisia etuja, joita ei henkilöstösääntöjen perusteella voida hänelle myöntää.

(ks. 88 ja 89 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑14/03, Di Marzio v. komissio, 2.3.2004, 99 ja 100 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen