Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 8.2.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-811/16., Di Bernardo v. komissio, 29.11.2018 antamasta tuomiosta
(asia C-114/19 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Mongin ja G. Gattinara)
Muu osapuoli: Danilo Di Bernardo
Vaatimukset
unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) 29.11.2018 antama tuomio T-811/16, Di Bernardo v. komissio, on kumottava
asian on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen
Oikeudenkäyntikuluista ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa on päätettävä myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee valituksenalaista tuomiota alkaen sen 41 kohdasta ja päättyen sen 53 kohdan viimeiseen virkkeeseen, perustuu oikeudelliseen virheeseen märiteltäessä kilpailun valintalautakunnan perusteluvelvollisuuden laajuutta päätöksessä, olla merkitsemättä hakijaa varallaololuetteloon. Komissio väittää ensimmäiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on poikennut unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jossa erotellaan päätökset, jotka koskevat hakemusten tutkimista, kuten hakijan tutkintotodistuksista tai ammatillisesta kokemuksesta tehdyt päätökset, päätöksistä, jotka koskevat hakijoiden ansioiden arviointia kokeisiin osallistumisen jälkeen. Ensin mainitussa tilanteessa valintalautakunnan on esitettävä se täsmällinen seikka, jonka osalta hakemus on puutteellinen, kun otetaan huomioon kilpailuilmoituksessa edellytetyt pätevyysvaatimukset. Valintalautakunta on käsiteltävässä asiassa noudattanut oikeuskäytännössä esitettyjä vaatimuksia sekä alkuperäisessä päätöksessään että uudelleentutkintaa koskevaan pyyntöön antamassaan vastauksessa, ja unionin yleinen tuomioistuin on vastoin oikeuskäytäntöä ulottanut valvontansa valintalautakunnan vahvistamiin valintaperusteisiin ja vaatinut valintalautakuntaa lausumaan kaikista hakemuksen kohdista. Sillä seikalla, että valintalautakunta on perustelut udelleentutkintaa koskevaan pyyntöön antamansa vastauksen, ei voida laajentaa tätä perusteluvelvollisuutta. Komissio katsoo toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on sekoittanut perusteluvelvoitteen, olipa sen laajuus mikä tahansa, ja perustelujen hyväksyttävyyden, mikä on osa tehdyn päätöksen aineellista lainmukaisuutta.
Toinen valitusperuste, joka koskee valituksenalaisen tuomion 37, 38 ja 53−56 kohtaa, perustuu oikeudellisen virheeseen, koska tuomioistuin laiminlöi velvoitteensa todeta omasta aloitteestaan perusteluvelvollisuuden noudattaminen. Unionin yleinen tuomioistuin poikkesi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan perustelujen ollessa puutteelliset, lisätäsmennyksiä voidaan aina esitä menettelyn kuluessa, ja näillä täsmennyksillä voidaan tehdä perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen perustuva kanneperuste perusteettomaksi. Evätessään mahdollisuuden täydentää perusteluja menettelyn kuluessa, jos perustelut puuttuvat ”lähes täysin”, ja rinnastaessaan perustelujen puuttumisen ”lähes täysin” perustelujen täydelliseen puuttumiseen unionin yleinen tuomioistuin teki mahdottomaksi perustelujen täydentämisen menettelyn kuluessa. Tällainen rinnastaminen ei perustu unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. Rajoittamalla mahdollisuutta perustelujen saattamisesta sääntöjenmukaisiksi menettelyn kuluessa unionin yleinen tuomioistuin rajoitti tuomioistuimen tehtävää, joka olisi käsiteltävän asian olosuhteissa voinut estää riidanalaisen päätöksen kumoamisen perusteluvelvollisuuden loukkaamisen johdosta.
____________