UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
18 päivänä lokakuuta 2018 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistaminen – Direktiivi 2004/48/EY – Korvaus tapauksessa, jossa tiedostoja on jaettu tekijänoikeuden vastaisesti – Internetyhteys, joka on sen haltijan perheenjäsenten käytettävissä – Haltijan vapautuminen vahingonkorvausvastuusta tarvitsematta täsmentää, millä tavoin perheenjäsen on käyttänyt internetyhteyttä – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7 artikla
Asiassa C‑149/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht München I (Münchenin alueellinen tuomioistuin I, Saksa) on esittänyt 17.3.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.3.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Bastei Lübbe GmbH & Co. KG
vastaan
Michael Strotzer,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
toimien kokoonpanossa: neljännen jaoston puheenjohtaja M. Vilaras, joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), L. Bay Larsen, M. Safjan ja D. Šváby,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Malacek,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.3.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Bastei Lübbe GmbH & Co. KG, edustajinaan B. Frommer, R. Bisle ja M. Hügel, Rechtsanwälte,
– Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,
– Euroopan komissio, asiamiehinään T. Scharf, F. Wilman ja K.-P. Wojcik,
kuultuaan julkisasiamiehen 6.6.2018 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 3 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45) 3 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä kustantamo Bastei Lübbe GmbH & Co. & KG ja toisaalta Michael Strotzer ja joka koskee vaatimusta saada korvausta tekijänoikeutta loukkaavasta tiedostojen jakamisesta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2001/29
3 Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 3, 9 ja 58 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(3) Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamiseen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mukaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.
– –
(9) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. – –
– –
(58) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tehokkaista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkaamista vastaan. Niiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet huolehtiakseen siitä, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja [varoittavia], ja niihin olisi kuuluttava mahdollisuus hakea vahingonkorvausta ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston takavarikointia.”
4 Saman direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, on:
– –
b) äänitetuottajilla äänitteidensä osalta;
– –
3. Edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet eivät sammu tässä artiklassa säädetyllä tavalla tapahtuvan yleisölle välittämisen tai yleisön saataviin saattamisen yhteydessä.”
5 Mainitun direktiiviin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Seuraamukset ja oikeussuojakeinot”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja [varoittavia].
2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.”
Direktiivi 2004/48
6 Direktiivin 2004/48 johdanto-osan 3, 10, 20 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(3) – – Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävien keinojen puuttuminen kuitenkin ehkäisee innovointia ja luovaa toimintaa ja vähentää investointeja. Sen vuoksi on tärkeätä varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa aineellista oikeutta, joka nykyisin kuuluu suurelta osin yhteisön säännöstön piiriin, sovelletaan tehokkaasti yhteisössä. Keinoilla varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen on tältä osin keskeinen merkitys sisämarkkinoiden toimivuudelle.
– –
(10) Tämän direktiivin tavoitteena on lähentää lainsäädäntöjä, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla.
– –
(20) Koska todisteet ovat keskeinen tekijä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksen toteennäyttämisessä, on asianmukaista varmistaa, että voidaan käyttää tehokkaita keinoja todisteiden esittämiseksi, hankkimiseksi ja suojaamiseksi. Näissä menettelyissä olisi kunnioitettava vastaajan oikeuksia ja annettava tarvittavat takeet, mukaan lukien luottamuksellisen tiedon suoja. – –
(32) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä on tarkoitus erityisesti varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien kunnioittaminen edellä mainitun perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”
7 Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleinen velvoite”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot tässä direktiivissä tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita, eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin.
2. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”
8 Kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, jos toinen osapuoli on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevaa ja riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi ja on yksilöinyt sellaista väitteitään tukevaa todistusaineistoa, joka on vastapuolen hallussa, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat määrätä, että vastapuolen on esitettävä kyseinen todistusaineisto edellyttäen, että luottamuksellisten tietojen suoja taataan. Tämän kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset katsovat kohtuullisen otoksen merkittävästä määrästä teoksen kappaleita tai muuta suojattua kohdetta riittäväksi todistusaineistoksi.”
9 Direktiivin 2004/48 8 artiklassa, jonka otsikkona on ”Tiedonsaantioikeus”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat teollis- tai tekijänoikeuden loukkausta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä kantajan perustellusta ja oikeasuhteisesta pyynnöstä määrätä, että sellaisten tavaroiden ja palvelujen alkuperästä ja jakeluverkosta, jotka loukkaavat teollis- tai tekijänoikeutta, annetaan tietoja. Tiedonantovelvollinen on teollis- tai tekijänoikeuksia loukannut ja/tai kuka tahansa muu henkilö:
a) jonka on todettu pitävän hallussaan riidanalaisia tavaroita kaupallisessa laajuudessa,
b) joka on tavattu käyttämästä riidanalaisia palveluja kaupallisessa laajuudessa,
c) jonka on todettu tarjoavan loukkaavassa toiminnassa käytettäviä palveluja kaupallisessa laajuudessa;
tai
d) jonka a, b tai c alakohdassa tarkoitettu henkilö on osoittanut osallistuneen kyseisten tavaroiden tuottamiseen, valmistukseen tai jakeluun tai näiden palvelujen tarjoamiseen.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin sisältyvät tapauksen mukaan:
a) tuotteen tai palvelujen tuottajien, valmistajien, jakelijoiden, toimittajien ja muiden aikaisempien haltijoiden sekä aiottujen tukku- ja vähittäiskauppiaiden nimet ja osoitteet;
b) tiedot tuotettujen, valmistettujen, toimitettujen, vastaanotettujen tai tilattujen tavaroiden taikka palvelujen määrästä sekä kyseisistä tavaroista tai palveluista saaduista hinnoista.
3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännökset eivät rajoita muita laissa annettuja säännöksiä, jotka
– –
d) antavat mahdollisuuden kieltäytyä sellaisten tietojen antamisesta, jotka pakottaisivat 1 kohdassa tarkoitetun henkilön myöntämään oman tai lähisukulaisensa osallistumisen teollis- tai tekijänoikeuden loukkaukseen,
– –”
10 Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Vahingonkorvaukset”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset määräävät vahingon kärsineen osapuolen hakemuksesta loukkaajan, joka tiesi tai jolla oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon, maksamaan oikeudenhaltijalle vahingonkorvauksen, joka vastaa tälle loukkauksen johdosta koitunutta [tosiasiallista] vahinkoa.
– –
2. Jos oikeudenloukkaaja ei ole tietoisesti ryhtynyt loukkaavaan tekoon tai ryhtyi loukkaavaan tekoon ilman, että hänellä oli riittävät perusteet tietää ryhtyvänsä siihen, jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeusviranomaiset voivat määrätä voitot perittäviksi takaisin tai maksettavaksi vahingonkorvauksen, joka voi olla ennalta määrätty.”
Saksan oikeus
11 Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz; BGBl. 1965 I, s. 1273), sellaisena kuin se on muutettuna 1.10.2013 annetulla lailla (BGBl. 2013 I, s. 3728), 97 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Jos joku lainvastaisesti loukkaa tekijänoikeutta tai muuta tällä lailla suojattua oikeutta, loukattu voi vaatia loukkaajaa lopettamaan loukkauksen, ja jos on olemassa uusimisen vaara, loukattu voi vaatia loukkauksen jatkamisen kieltämistä. Oikeus vaatia kieltoa on voimassa myös silloin, kun loukkaus uhkaa toteutua ensimmäisen kerran.
2. Se, joka tahallaan tai tuottamuksesta syyllistyy tällaiseen menettelyyn, on velvollinen korvaamaan loukatulle tästä aiheutuvat vahingot. Vahingonkorvauksen määrittämisessä voidaan ottaa huomioon myös tulo, jonka loukkaaja on saanut oikeudenloukkauksella. Vahingonkorvausoikeus voidaan laskea myös sen määrän perusteella, joka loukkaajan olisi pitänyt maksaa asianmukaisena korvauksena, jos se olisi pyytänyt luvan loukatun oikeuden käyttöön. Tekijät, tieteellisten teosten kirjoittajat (70 §), valokuvaajat (72 §) ja esiintyvät taitelijat (73 §) voivat vaatia rahamääräistä korvausta myös vahingosta, joka ei ole varallisuusvahinko, jos ja siltä osin kuin tämä on kohtuullista.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
12 Bastei Lübbellä on äänitetuottajana tekijänoikeudet ja lähioikeudet erään kirjan äänitteeseen.
13 Michael Strotzerilla on internetyhteys, jonka välityksellä tämä äänikirja jaettiin 8.5.2010 ladattavaksi rajattomalle määrälle internetvertaisverkon (peer-to-peer) käyttäjiä. Asiantuntija on paikallistanut tarkasti kyseisen IP-osoitteen kuuluvan Strotzerille.
14 Bastei Lübbe kehotti 28.10.2010 päivätyllä kirjeellä Strotzeria lopettamaan todetun tekijänoikeuden loukkauksen. Koska kehotus jäi tuloksettomaksi, Bastei Lübbe nosti Amtsgericht Münchenissä (Münchenin alioikeus, Saksa) Strotzeria vastaan kanteen saadakseen vahingonkorvausta, koska tämä oli kyseisen IP-osoitteen haltija.
15 Strotzer kiistää kuitenkin sen, että hän olisi itse loukannut tekijänoikeutta, ja väittää, että hänen internetyhteydessään oli riittävä tietoturva. Hän väittää lisäksi, että hänen vanhemmillaan, jotka asuvat hänen kanssaan samassa taloudessa, oli myös mahdollisuus käyttää tätä yhteyttä mutta että heillä ei hänen tietääkseen ollut tätä teosta tietokoneellaan, he eivät tienneet sen olemassaolosta eivätkä käyttäneet internetvertaisverkko-ohjelmistoa. Lisäksi asianomaisen henkilön tietokone oli sammutettuna sillä hetkellä, kun tekijänoikeuden loukkaus tapahtui.
16 Amtsgericht München hylkäsi Bastei Lübben vahingonkorvauskanteen sillä perusteella, että Strotzerin ei voitu katsoa syyllistyneen väitettyyn tekijänoikeuksien loukkaukseen, koska hän oli ilmoittanut, että myös hänen vanhempansa olisivat voineet syyllistyä kyseiseen loukkaukseen.
17 Bastei Lübbe valitti Amtsgericht Münchenin päätöksestä Landgericht München I:een (Münchenin alueellinen tuomioistuin I, Saksa).
18 Tämä tuomioistuin on taipuvainen katsomaan, että Strotzer on syyllistynyt väitettyyn tekijänoikeuksien loukkaukseen, koska hänen selityksistään ei ilmene, että joku kolmas henkilö olisi käyttänyt internetyhteyttä tämän loukkauksen ajankohtana. Näin ollen on painavia syitä epäillä, että Strotzer on syyllistynyt tekijänoikeuden loukkaukseen.
19 Kyseinen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että sen on sovellettava tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna 1.10.2013 annetulla lailla, 97 §:ää, sellaisena kuin Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on sitä tulkinnut, mikä voisi sen mukaan olla esteenä vastaajan tuomitsemiselle.
20 Bundesgerichtshofin oikeuskäytännössä, sellaisena kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sitä tulkitsee, on näet katsottu, että on vaatimuksen esittäjän tehtävänä esittää väite tekijänoikeuden loukkauksesta ja näyttää se toteen. Bundesgerichtshof katsoo lisäksi, että internetyhteyden haltijan on oletettava syyllistyneen tällaiseen loukkaukseen, jos kukaan muu henkilö ei olisi voinut käyttää tätä internetyhteyttä kyseisen loukkauksen ajankohtana. Jos internetyhteyden tietoturva ei kuitenkaan ollut riittävä tai yhteys oli tarkoituksella jätetty muiden henkilöiden käytettäväksi, tämän yhteyden haltijan ei oleteta syyllistyneen tähän loukkaukseen.
21 Tässä tapauksessa Bundesgerichtshofin oikeuskäytännössä katsotaan kuitenkin, että internetyhteyden haltijalla on toissijainen näyttötaakka. Haltija täyttää tämän toissijaisen taakan riittävällä tavalla esittämällä, että muilla henkilöillä, joiden henkilöllisyyden hän tarvittaessa täsmentää, oli itsenäinen mahdollisuus käyttää hänen internetyhteyttään ja että he olivat näin ollen saattaneet syyllistyä väitettyyn tekijänoikeuden loukkaukseen. Jos internetyhteyden haltijan perheenjäsenellä on ollut mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, tämän yhteyden haltija ei ole kuitenkaan velvollinen esittämään lisätäsmennyksiä tämän yhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta, kun otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 7 artiklassa taattu avioliiton ja perheen suoja sekä Saksan perustuslain vastaavat säännökset.
22 Tässä tilanteessa Landgericht München I on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä 3 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että seuraamukset teoksen saattamista yleisön saataviin koskevan oikeuden loukkauksista ovat ’tehokkaita ja varoittavia’ myös silloin, kun internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä selvityksiin perustuvia tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetin käytön ajankohdasta ja laadusta?
2) Onko direktiivin 2004/48/EY 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kyse on ’tehokkaista’ toimenpiteistä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi myös silloin, kun internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä selvityksiin perustuvia tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetin käytön ajankohdasta ja laadusta?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
23 Euroopan komissio riitauttaa kirjallisissa huomautuksissaan ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen sillä perusteella, että ne ovat hypoteettisia. Nämä kysymykset koskevat sitä, onko Bundesgerichtshofin oikeuskäytäntö unionin oikeuden mukaista, vaikka tätä oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa pääasiassa.
24 Tässä yhteydessä on muistutettava, ettei unionin tuomioistuimen asiana ole ottaa kantaa kansallisten säännösten tulkintaan ja soveltamiseen tai vahvistaa pääasian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mukaisesti ottaa huomioon ennakkoratkaisukysymyksen asiayhteys kokonaisuudessaan sellaisena kuin se on ennakkoratkaisupyynnössä esitetty (tuomio 13.6.2013, Kostov, C‑62/12, EU:C:2013:391, 25 kohta). Sillä ei ole merkitystä, sisältääkö tällainen asiayhteys tosiseikkoja tai lainsäädäntöä tai oikeuskäytäntöä koskevia seikkoja.
25 Kuitenkin siltä osin kuin Bundesgerichtshofin oikeuskäytäntö kuuluu kansallisen tuomioistuimen määrittämään ennakkoratkaisukysymysten asiayhteyteen, näitä kysymyksiä ei ole syytä jättää tutkimatta niiden väitetyn hypoteettisen luonteen vuoksi.
Asiakysymys
26 Aluksi on huomattava, että molemmat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset koskevat samaa oikeudellista ongelmaa, joka liittyy tekijänoikeuden loukkauksen johdosta määrättävien seuraamusten ja toimenpiteiden luonteeseen, ja ne ovat sanamuodoltaan lähes samoja ja niiden ainoa ilmeinen ero on se, että toisessa kysymyksessä viitataan direktiiviin 2001/29, kun taas toisessa viitataan direktiiviin 2004/48.
27 On kuitenkin muistettava, että kun unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vaatimukset otetaan huomioon, kaikkia teollis- ja tekijänoikeuksista annettuja direktiivejä on tulkittava niille yhteisten sääntöjen ja periaatteiden valossa (ks. vastaavasti mm. tuomio 30.6.2011, VEWA, C‑271/10, EU:C:2011:442, 27 kohta).
28 Kun otetaan huomioon tämä oikeuskäytäntö ja jotta direktiivien 2001/29 ja 2004/48 toisiaan täydentävä täytäntöönpano varmistetaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kahteen kysymykseen on vastattava yhdessä.
29 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään pääasiallisesti, onko yhtäältä direktiivin 2001/29 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 3 artiklan 1 kohdan kanssa, ja toisaalta direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetyhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta.
30 Ensinnäkin on syytä muistaa, että direktiivin 2001/29 tärkeimpänä tavoitteena on, kuten sen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee, tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien korkeatasoinen suoja, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta.
31 Tämän tavoitteen saavuttamiseksi direktiivin 2001/29 8 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 58 perustelukappaleen kanssa, säädetään, että jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Tässä artiklassa myös täsmennetään, että seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
32 Mainitun direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen.
33 Toiseksi on muistutettava, että direktiivin 2004/48 tavoite on, kuten sen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa todetaan, lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamistoimien osalta, jotta voidaan varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja yhdenmukainen taso sisämarkkinoilla.
34 Kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden säätämien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
35 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön mukaan sen internetyhteyden, jota on käytetty tekijänoikeuden loukkauksessa, haltijaa on pidettävä tämän loukkauksen tekijänä, jos hänet on tunnistettu varmuudella hänen IP-osoitteensa avulla eikä muulla henkilöllä ollut mahdollisuutta käyttää tätä yhteyttä ajankohtana, jolloin loukkaus tapahtui.
36 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee kuitenkin myös, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että tämä olettama voidaan kääntää, jos muulla henkilöllä kuin mainitun internetyhteyden haltijalla oli mahdollisuus käyttää sitä. Jos tämän haltijan perheenjäsenellä oli tämä mahdollisuus, haltija voi välttää vastuun – kun otetaan huomioon perhe-elämän suojaa koskeva perusoikeus –, pelkästään mainitsemalla tämän perheenjäsenen, ilman että hänen pitäisi esittää tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetyhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta.
37 Tällaisessa tilanteessa on tutkittava, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö sen vaatimuksen mukainen, että kyseisen jäsenvaltion on säädettävä tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista oikeussuojakeinoista, jotka voivat johtaa tehokkaisiin ja varoittaviin seuraamuksiin loukkaajia vastaan, kuten direktiivin 2001/29 8 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 58 perustelukappaleen kanssa, säädetään, ja sen velvollisuuden mukainen, että kyseisen jäsenvaltion on säädettävä tehokkaista ja varoittavista toimenpiteistä, menettelyistä ja oikeussuojakeinoista teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi direktiivin 2004/48 3 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.
38 Tältä osin pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään, että kun vahingon kärsinyt on nostanut kanteen, internetyhteyden haltija, joka on varmuudella todettu tekijänoikeuden loukkauksen tekijäksi, ei ole edellä 36 kohdassa esitetyissä olosuhteissa velvollinen esittämään hallussaan olevia, tähän loukkaukseen liittyviä todisteita.
39 Kuitenkin erityisesti direktiivin 2004/48 6 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa, jos toinen osapuoli on esittänyt kohtuullisesti saatavissa olevaa ja riittävää todistusaineistoa väitteidensä tueksi ja on yksilöinyt sellaista väitteitään tukevaa todistusaineistoa, joka on vastapuolen hallussa, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat määrätä, että vastapuolen on esitettävä kyseinen todistusaineisto, edellyttäen, että luottamuksellisten tietojen suoja taataan.
40 Lisäksi direktiivin 2004/48 johdanto-osan 20 perustelukappaleesta ilmenee muun muassa, että todisteet ovat keskeinen tekijä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksen toteennäyttämisessä ja että on asianmukaista varmistaa, että voidaan käyttää tehokkaita keinoja todisteiden esittämiseksi, hankkimiseksi ja suojaamiseksi.
41 Näin ollen direktiivin 2004/48 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sen johdanto-osan 20 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on tosiasiallisesti mahdollistettava se, että vahinkoa kärsinyt osapuoli voi saada vastapuolen hallussa olevat väitteidensä tukemiseksi tarpeelliset todisteet, kunhan tällaisten todisteiden esittäminen on luottamuksellisten tietojen suojan mukaista.
42 Kuten lisäksi tämän tuomion 36 kohdassa on todettu, perhe-elämän suojaa koskeva perusoikeus on kansallisen lainsäädännön kannalta esteenä sille, että vahinkoa kärsinyt osapuoli voi saada vastapuolelta väitteidensä tukemiseksi tarpeelliset todisteet.
43 Direktiivin 2004/48 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että direktiivi noudattaa perusoikeuksia ja siinä otetaan huomioon perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Erityisesti direktiivillä on tarkoitus varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
44 Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä siis esitetään kysymys useisiin perusoikeuksiin eli yhtäältä tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen ja teollis- ja tekijänoikeuteen ja toisaalta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen liittyvien vaatimusten välttämättömästä yhteensovittamisesta (ks. analogisesti tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C‑580/13, EU:C:2015:485, 33 kohta).
45 Tässä yhteydessä on yhtäältä muistutettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa edellytetään, että jäsenvaltioiden on näiden direktiivien täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on pannessaan täytäntöön mainittujen direktiivien noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan näiden samojen direktiivien mukaisesti, ja tämän lisäksi ne eivät myöskään saa nojautua sellaiseen kyseisten direktiivien tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa (tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C‑580/13, EU:C:2015:485, 34 kohta).
46 Toisaalta on todettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa täsmennetään muun muassa, että perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen, ja että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan toimenpidettä, jolla loukataan tuntuvasti perusoikeuskirjassa suojattua oikeutta, on pidettävä yhteen sovitettavien perusoikeuksien välisen oikeudenmukaisen tasapainon varmistamista koskevan vaatimuksen vastaisena (tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C‑580/13, EU:C:2015:485, 35 kohta).
47 Unionin tuomioistuimen on arvioitava pääasiassa kyseisiä kansallisen lainsäädännön eri tekijöitä tämän oikeudenmukaisen tasapainon vaatimuksen kannalta.
48 Tältä osin on huomattava, että sikäli kuin on kyse yksityiselämän kunnioittamista koskevasta oikeudesta suppeassa merkityksessä, perusoikeuskirjan 7 artiklan sanamuodosta käy ilmi, että tässä artiklassa annettava suoja ulottuu ”jokaiseen” eikä rajoitu pelkästään sen henkilön perheenjäseniin, jonka oikeusviranomaiset ovat velvoittaneet esittämään tällaisia todisteita, eikä perheenjäsenille ole tällä perusteella tarkoitettu erityistä suojaa.
49 Ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että perusoikeuskirjan 7 artiklan mukaan samaan perheeseen kuuluvat henkilöt voivat sen nojalla saada erityistä suojaa, jonka perusteella he voivat olla noudattamatta velvollisuutta todistaa toisiaan vastaan, kun yhtä heistä epäillään lainvastaisesta teosta.
50 Lisäksi direktiivin 2004/48 8 artiklan 3 kohdan d alakohdassa, luettuna yhdessä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa, ilmaistaan tämä näkökohta, koska sen mukaan voidaan soveltaa kansallisia lakeja ja asetuksia, joilla annetaan loukkaajalle mahdollisuus kieltäytyä toimittamasta sellaisia tietoja, jotka pakottaisivat sen myöntämään oman tai lähisukulaisensa osallistumisen teollis- tai tekijänoikeuden loukkaukseen.
51 On kuitenkin todettava, että jos pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa kansallinen lainsäädäntö, sellaisena kuin toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet sitä tulkitsevat, on esteenä korvauskannetta käsittelevän kansallisen tuomioistuimen mahdollisuudelle vaatia kantajan pyynnöstä vastapuolen perheenjäseniin liittyvien todisteiden esittämistä ja hankkimista, väitetyn tekijänoikeuden loukkauksen ja tämän loukkauksen tekijän osoittaminen on mahdotonta, ja näin aiheutetaan ilmeistä haittaa tekijänoikeuden haltijalla oleville tehokasta oikeussuojaa ja tekijän- ja teollisoikeuksia koskeville perusoikeuksille eikä noudateta vaatimusta varmistaa oikeudenmukainen tasapaino kyseisten eri perusoikeuksien välillä (ks. analogisesti tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C‑580/13, EU:C:2015:485, 41 kohta).
52 Pääasiassa kyseessä olevaa kansallista lainsäädäntöä ei näin ollen voida, koska siinä annetaan lähes absoluuttinen suoja internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijan perheenjäsenille, katsoa – vastoin direktiivin 2001/29 8 artiklan 1 kohdan vaatimuksia – riittävän tehokkaaksi, eikä sen voida katsoa mahdollistavan sen, että mainitulle loukkaajalle määrätään tehokas ja varoittava seuraamus. Lisäksi pääasiassa kyseessä olevaa oikeussuojakeinoa käyttämällä vireille saatettu menettely ei voi varmistaa teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamista direktiivin 2004/48 3 artiklan 1 kohdassa vaaditulla tavalla.
53 Tilanne olisi kuitenkin toinen, jos – jotta vältettäisiin kohtuuton puuttuminen perhe-elämään – oikeudenhaltijoilla olisi muu tehokas oikeussuojakeino, jota käyttäen he voisivat muun muassa käsiteltävässä tapauksessa saattaa kyseisen internetyhteyden haltijan siviilioikeudelliseen vastuuseen.
54 Lisäksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on viime kädessä tarkastettava, onko kyseisessä kansallisessa oikeudessa tarvittaessa olemassa muita keinoja, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja, joiden avulla toimivaltaiset oikeusviranomaiset voisivat määrätä sellaisten tarpeellisten tietojen esittämisestä, joilla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa voidaan näyttää toteen tekijänoikeuden loukkaus sekä osoittaa sen tekijä (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C‑580/13, EU:C:2015:485, 42 kohta).
55 Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2001/29 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä yhtäältä sen 3 artiklan 1 kohdan ja toisaalta direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin toimivaltainen kansallinen tuomioistuin sitä tulkitsee, jonka nojalla internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetyhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta.
Oikeudenkäyntikulut
56 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 8 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä yhtäältä sen 3 artiklan 1 kohdan kanssa ja toisaalta teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 3 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, sellaisena kuin toimivaltainen kansallinen tuomioistuin sitä tulkitsee, jonka nojalla internetyhteyden, jota käytettiin tekijänoikeuksia loukkaavassa tiedostonjaossa, haltijalla ei ole vahingonkorvausvastuuta, jos internetyhteyden haltija mainitsee vähintään yhden perheenjäsenen, jolla oli hänen lisäkseen mahdollisuus käyttää kyseistä internetyhteyttä, mutta ei esitä tarkempia tietoja kyseisen perheenjäsenen internetyhteyden käytön ajankohdasta ja laadusta.
Allekirjoitukset