JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
30 päivänä toukokuuta 2017 (1)
Asia C-165/16
Toufik Lounes
vastaan
Secretary of State for the Home Department
(Ennakkoratkaisupyyntö – High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (alioikeus (Englanti ja Wales), Queen’s Bench ‑osasto (hallintoasioiden jaosto), Yhdistynyt kuningaskunta))
Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 21 artikla – Direktiivi 2004/38/EY – Henkilöt, joihin direktiiviä sovelletaan – Unionin kansalainen, joka on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla alkuperäisen kansalaisuutensa – Unionin kansalaisen saaman vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden vaikutukset direktiivissä 2004/38 myönnettyihin oikeuksiin – Unionin kansalaisen perheenjäsenen, joka on kolmannen valtion kansalainen, oleskeluoikeus vastaanottavassa jäsenvaltiossa
I Johdanto
1. Voiko unionin kansalainen, joka on käyttänyt direktiivin 2004/38/EY(2) mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun ja saanut sen jälkeen vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, vielä vedota omasta ja/tai puolisonsa, joka on kolmannen valtion kansalainen, puolesta mainitulla direktiivillä myönnettyihin oikeuksiin, kun otetaan huomioon sen henkilöllinen soveltamisala?
2. Lähinnä tästä on kyse nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä.
3. Tämä kysymys nousee nimittäin esiin siksi, että direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä myönnettyjä oikeuksia sovelletaan ”kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän – – perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin”.(3)
4. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan siis, voidaanko sillä perusteella, että unionin kansalainen on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jonne hän on tämän direktiivin nojalla siirtynyt ja jossa hän on oleskellut, häneltä sekä hänen puolisoltaan, joka on kolmannen valtion kansalainen, viedä oikeuksia, joita unionin kansalainen on aikaisemmin direktiivin nojalla saanut ja jotka hänellä on tähän saakka täysimääräisesti ollut.
5. Secretary of State for the Home Departmentin (sisäministeri, Yhdistynyt kuningaskunta) mielestä tähän kysymykseen on käsiteltävän asian osalta vastattava myöntävästi.
6. Oikeusriidassa ovat vastakkain Algerian kansalainen Toufik Lounes ja sisäministeri, joka hylkäsi Lounesin oleskelulupahakemuksen sillä perusteella, että tämän puoliso, joka on unionin kansalainen, sai kansalaistamisen kautta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden eikä siksi enää kuulu direktiivin 2004/38 henkilölliseen soveltamisalaan.
7. Kyseessä on tähän saakka aivan uudenlainen tapaus, joka kuitenkin liittyy, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, Yhdistyneessä kuningaskunnassa käsiteltyyn ennakkotapaukseen.(4)
8. Annettava tuomio ei poista kaikkia tämän direktiivin henkilöllisestä soveltamisalasta aiheutuvia vaikeuksia. Sillä on käytännön merkitystä ensinnäkin siksi, että tilanteita, joissa unionin kansalaiset haluavat kansalaistamisen kautta saada vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, voi olla usein, ja toiseksi teoreettista merkitystä siksi, että tämä ratkaisu on jatkoa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännölle, jolla edistetään unionin kansalaisen aseman rakentamista.
9. Tässä suhteessa 12.3.2014 annettu tuomio O ja B,(5) jossa unionin tuomioistuin on tulkinnut edellä mainitun direktiivin henkilöllistä soveltamisalaa, on mielestäni osoitus siitä, millaista ajatuskulkua se aikoo noudattaa käsiteltävän asian kaltaisessa oikeusriidassa, ja mahdollistaa siksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle käsiteltävässä asiassa annettavan vastauksen kannalta hyödyllisen tulkintakehyksen hahmottamisen.
10. Esitän tässä ratkaisuehdotuksessa ne syyt, joiden vuoksi unionin kansalainen, joka käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan Perla Nerea García Ormazábalin tavoin on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jonne hän on siirtynyt ja jossa hän on oleskellut direktiivin 2004/38 nojalla, ei enää kuulu saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan” piiriin, joten direktiiviä ei sovelleta häneen itseensä eikä hänen perheenjäseneensä, joka on kolmannen valtion kansalainen.
11. Täsmennän kuitenkin, että SEUT 21 artiklan 1 kohdassa myönnettyjen oikeuksien tehokas vaikutus edellyttää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa unionin kansalainen, joka on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on edellä mainitun direktiivin 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen tosiasiallisesti oleskellut ja tässä yhteydessä viettänyt perhe-elämää kolmannen valtion kansalaisen kanssa, ei voi saada epäedullisempaa kohtelua kuin hän on saanut edellä mainitussa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 nojalla ennen kansalaistamistaan ja jota hän saisi unionin oikeuden nojalla siirtyessään toiseen jäsenvaltioon.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. EUT-sopimuksen määräykset
12. SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu”.
2. Direktiivi 2004/38
13. Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään:
a) edellytykset, jotka koskevat sitä, miten unionin kansalaiset ja heidän perheenjäsenensä voivat käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella;
b) unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus oleskella pysyvästi jäsenvaltioiden alueella;
– –”
14. Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
1) ’unionin kansalaisella’ henkilöä, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus;
2) ’perheenjäsenellä’:
a) aviopuolisoa;
– –
3) ’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, johon unionin kansalainen siirtyy käyttääkseen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun.”
15. Direktiivin 2004/38 3 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyihin perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin.”
16. Direktiivin 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Unionin kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä sovellettava yleissääntö”, säädetään seuraavaa:
”1. Unionin kansalaisilla, jotka ovat oleskelleet laillisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, on oikeus pysyvään oleskeluun sen alueella. Tämä oikeus ei riipu III luvussa säädetyistä edellytyksistä.
2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös perheenjäseniin, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja jotka ovat oleskelleet vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen kanssa laillisesti ja yhtäjaksoisesti viisi vuotta.
– –”
B Yhdistyneen kuningaskunnan oikeus
17. Direktiivi 2004/38 saatettiin osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestystä Euroopan talousalueelta (ETA) peräisin olevasta maahanmuutosta vuonna 2006 annetulla asetuksella (Immigration (European Economic Area) Regulations 2006 (2006/1003), jäljempänä asetus 2006/1003). Tässä asetuksessa käytetään ilmaisua ”ETA-kansalainen” ilmaisun ”unionin kansalainen” sijasta.
18. Mainitun asetuksen alkuperäisen version 2 §:ssä esitetyn määritelmän mukaan ETA-kansalaisella tarkoitettiin ETA-valtion kansalaista, ja siinä täsmennettiin, että Yhdistynyt kuningaskunta ei kuulunut ETA-valtion määritelmän piiriin.
19. Kahden peräkkäisen muutoksen jälkeen(6) asetuksen 2006/1003 2 §:ssä säädetään nykyään seuraavaa:
”’ETA-kansalaisella’ tarkoitetaan ETA-valtion kansalaista, joka ei ole myös Britannian kansalainen.”
20. Direktiivi 2004/38 saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä tämän asetuksen 6, 7, 14 ja 15 §:llä toistamalla niissä direktiivin 2004/38 2, 7 ja 16 artiklan sisältö.
III Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
21. García Ormazábal, joka on Espanjan kansalainen, muutti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan syyskuussa 1996 opiskelemaan, ja hän on sen jälkeen työskennellyt kokoaikaisesti Turkin Lontoon-suurlähetystössä syyskuusta 2004 alkaen. Hän sai 12.8.2009 kansalaistamisen kautta Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden ja hänelle myönnettiin Yhdistyneen kuningaskunnan passi, mutta hän säilytti myös Espanjan kansalaisuuden.
22. Lounes, joka on Algerian kansalainen, saapui Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 20.1.2010 kuuden kuukauden vierailuviisumilla ja jatkoi tämän kauden jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan alueella oleskelua laittomasti. García Ormazábal ja Lounes aloittivat suhteen vuonna 2013. He avioituivat uskonnollisessa seremoniassa 1.1.2014 ja solmivat siviiliavioliiton Lontoossa 16.5.2014. He ovat siitä lähtien asuneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
23. Lounes teki 15.4.2014 sisäministerille hakemuksen ETA-oleskelukortin saamiseksi kansalaisen perheenjäsenenä asetuksen 2006/1003, jolla direktiivi 2004/38 saatetaan osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestystä, nojalla.
24. Lounes sai 14.5.2014 ilmoituksen päätöksestä hänen poistamisestaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta sillä perusteella, että hän oli ylittänyt sallitun oleskelun keston kyseisessä valtiossa maahanmuuttotarkastusten vastaisesti.
25. Sisäministeri ilmoitti lisäksi Lounesille 22.5.2014 päivätyllä kirjeellä, ettei tälle myönnetä oleskelukorttia. Kirjeessä todettiin, että sen jälkeen, kun asetuksen 2006/1003 2 §:ää oli muutettu asetuksilla 2012/1547 ja 2012/2560, García Ormazábalia ei enää pidetty ETA-kansalaisena, koska hän oli saanut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden 12.8.2009 säilyttäen kuitenkin samalla Espanjan kansalaisuuden. Hän ei näin ollen enää voinut saada ensiksi mainitulla asetuksella eikä direktiivillä 2004/38 myönnettyjä oikeuksia Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lounes ei siis voinut hakea oleskelukorttia ETA-kansalaisen perheenjäsenenä edellä mainitun asetuksen nojalla.
26. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, jotka ovat myös toisen ETA:n jäsenvaltion kansalaisia, pidettiin aikaisemmin asetuksen 2006/1003 2 §:ssä tarkoitettuina ETA-kansalaisina ja he saattoivat siis saada tällä asetuksella myönnettyjä oikeuksia. Näin ei kuitenkaan enää ole tämän muutoksen voimaantulon jälkeen. Lounes nosti tällöin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kanteen edellä mainitusta 22.5.2014 annetusta päätöksestä.
27. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä asetuksen 2006/1003, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksilla 2012/1547 ja 2012/2560, 2 §:n yhteensopivuudesta unionin oikeuden ja erityisesti SEUT 21 artiklan ja direktiivin 2004/38 kanssa.
28. Tässä yhteydessä kyseinen tuomioistuin täsmentää, että muutos on seurausta 5.5.2011 annetusta tuomiosta McCarthy,(7) jossa unionin tuomioistuin katsoi, että direktiiviä 2004/38 ei sovelleta unionin kansalaiseen, joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, joka on aina oleskellut jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, ja joka on toisenkin jäsenvaltion kansalainen.
29. Tässä tapauksessa on riidatonta, että ennen kuin García Ormazábal sai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden hän oli käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja saanut Espanjan kansalaisena oleskeluoikeuden Yhdistyneessä kuningaskunnassa direktiivin 2004/38 nojalla.
30. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, ovatko, kuten sisäministeri väittää, García Ormazábal ja hänen perheenjäsenensä menettäneet tällä direktiivillä Yhdistyneessä kuningaskunnassa myönnetyt oikeutensa siitä päivästä alkaen, jolloin García Ormazábal sai kansalaistamisen kautta mainitun valtion kansalaisuuden, vai onko niin, kuten Lounes väittää, että vaikka García Ormazábal on saanut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden, häntä on edelleen pidettävä edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna henkilönä, johon tätä direktiiviä sovelletaan, siten että hän samoin kuin hänen mukanaan oleva perheenjäsen voivat edelleen vedota tällä säädöksellä taattuihin oikeuksiinsa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös, voidaanko tähän kysymykseen vastata eri tavoin sen mukaan, oliko García Ormazábalilla direktiivin 2004/38 7 artiklan nojalla oikeus oleskella Yhdistyneessä kuningaskunnassa yli kolme kuukautta vai saman direktiivin 16 artiklaan perustuva pysyvä oleskeluoikeus siellä.
31. Näissä olosuhteissa High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Administrative Court) (alioikeus (Englanti ja Wales) Queen’s Bench ‑osasto (hallintoasioiden jaosto), Yhdistynyt kuningaskunta)) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Kun henkilö, joka on Espanjan kansalainen ja unionin kansalainen
i) siirtyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käyttäen direktiivin 2004/38 mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja
ii) oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyttäen [tämän] direktiivin 7 ja 16 artiklan mukaista oikeuttaan ja
iii) tämän jälkeen saa Britannian kansalaisuuden, jonka hän pitää Espanjan kansalaisuutensa lisäksi, ja hänellä on näin kaksoiskansalaisuus, ja
iv) useita vuosia sen jälkeen, kun hän on saanut Britannian kansalaisuuden, avioituu kolmannen maan kansalaisen kanssa, jonka kanssa hän oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa,
sovelletaanko sekä häneen että hänen puolisoonsa [edellä mainittua] direktiiviä sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin, kun hän oleskelee Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja hänellä on sekä Espanjan että Britannian kansalaisuus?”
IV Asian tarkastelu
32. Ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, kuuluuko unionin kansalainen, joka García Ormazábalin tavoin on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on tosiasiallisesti ja pysyvästi oleskellut direktiivin 2004/38 6 artiklan nojalla, tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan”, piiriin siten, että hänen puolisonsa, joka on kolmannen valtion kansalainen, voi tosiasiallisesti hakea johdettua oleskeluoikeutta mainitussa valtiossa.
33. Unionin tuomioistuimelta tiedustellaan siis ennen kaikkea, onko jäsenvaltiolla unionin oikeuden säännösten ja määräysten nojalla oikeus evätä oleskeluoikeus kolmannen valtion kansalaiselta, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, kun unionin kansalainen on käytettyään direktiivin 2004/38 mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun saanut kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden säilyttäen samalla alkuperäisen kansalaisuutensa.
34. Ennen tämän kysymyksen tarkastelua on esitettävä yksi alustava huomautus.
35. Mielestäni on nimittäin tärkeää mainita, että toisin kuin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus näyttää esittävän, kyseessä olevaa tilannetta ei voida rinnastaa puhtaasti sisäiseen tilanteeseen. Vaikka García Ormazábal on nykyisin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalainen, oleskeluoikeuden myöntäminen hänen puolisolleen, joka on kolmannen valtion kansalainen, ei kuulu pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan.
36. Ensinnäkin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa liittymä unionin oikeuteen ja erityisesti direktiivin 2004/38 säännöksiin on ilmeinen.
37. Juuri siitä syystä nimittäin, että García Ormazábal on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun, hän on voinut saada pysyvän oleskeluoikeuden Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja tämän direktiivin 16 artiklan nojalla myönnetyn pysyvän ja säännöllisen oleskeluoikeuden perusteella hän on saanut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden tämän valtion lainsäädännön mukaisesti.(8)
38. García Ormazábalille edellä mainitulla direktiivillä myönnettyjen oikeuksien käyttö ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden myöntäminen hänelle liittyvät siis erottamattomasti toisiinsa. Näin ollen katson, ettei Yhdistynyt kuningaskunta voi tässä vaiheessa ja pelkästään sillä perusteella, että García Ormazábal on saanut kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden, jättää huomiotta oikeuksia, joita tämä on käyttänyt unionin johdetun oikeuden perusteella, eikä se voi myöskään jättää huomiotta sitä, että tämä on säilyttänyt alkuperäisen kansalaisuutensa eli Espanjan kansalaisuuden.
39. On siis ilmeistä, että sellaisen unionin kansalaisen tilanne, joka García Ormazábalin tavoin joutuu kansalaistamisensa takia tilanteeseen, joka voi johtaa direktiivillä 2004/38 myönnettyjen oikeuksien menettämiseen, kuuluu luonteeltaan ja seuraustensa vuoksi unionin oikeuden soveltamisalaan.
40. Toiseksi on palautettava mieleen, että vaikka kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevien ehtojen määrittäminen kuuluu tosiasiallisesti ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti kunkin jäsenvaltion toimivaltaan, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tätä toimivaltaa on kuitenkin käytettävä unionin oikeutta noudattaen.(9) Kansalaistamista koskevan päätöksen purkamisesta 2.3.2010 annetun tuomion Rottmann(10) yhteydessä unionin tuomioistuin totesi, että tämän toimivallan käyttäminen voi olla tuomioistuinvalvonnan kohteena unionin oikeuteen nähden silloin, kun kyseessä ovat unionin kansalaiset ja kun se vaikuttaa unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyihin ja suojeltuihin oikeuksiin.
41. Näin ollen se seikka, että tietty ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, ei estä sitä, että selvästi unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa, pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa asiaa koskevien kansallisten sääntöjen on oltava unionin oikeuden mukaisia.
42. Näin ollen tässä vaiheessa on tarkasteltava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää kysymystä.
43. Sen tarkasteleminen edellyttää aluksi sen arvioimista, voidaanko García Ormazábaliin soveltaa direktiiviä 2004/38 sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin direktiivillä myönnettyjen oikeuksien saajana.
44. Tämä alustava arviointi on tarpeen sen määrittämiseksi, voiko kolmannen valtion kansalainen, kuten García Ormazábalin puoliso, joka on direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla tämän perheenjäsen, saada direktiiviin 2004/38 perustuvan johdetun oleskeluoikeuden.
45. Muistutan nimittäin, että tämän direktiivin säännöksissä ei anneta mitään itsenäistä oikeutta kolmansien valtioiden kansalaisille.(11) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin kansalaisuutta koskevilla unionin oikeuden määräyksillä ja säännöksillä kolmansien valtioiden kansalaisille mahdollisesti myönnetyt oikeudet eivät ole omia oikeuksia vaan unionin kansalaisen liikkumis- ja oleskeluvapauden käyttämisestä johdettuja oikeuksia. Näin ollen kolmannen valtion kansalaisen johdettu oleskeluoikeus on lähtökohtaisesti olemassa ainoastaan silloin, kun se on tarpeen sen varmistamiseksi, että unionin kansalainen voi käyttää tehokkaasti oikeuksiaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun unionissa.(12)
46. Jos on katsottava, että nämä kaksi henkilöä eivät kuulu tai eivät enää kuulu edellä mainitulla direktiivillä myönnettyjen oikeuksien saajiin sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on varmistettava, voiko Lounes kuitenkin saada johdetun oleskeluoikeuden suoraan unionin kansalaisuutta koskevien EUT-sopimuksen määräysten perusteella.
A García Ormazábalin kuuluminen direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan” piiriin
47. Tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivissä myönnettyjä oikeuksia sovelletaan ”kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän – – perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin”.(13)
48. Tässä säännöksessä tehdään siis kansalaisuudesta mainitun direktiivin henkilöllisen soveltamisalan ratkaiseva määrittämisperuste siten, että vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden saaminen johti García Ormazábalin osalta oikeudellisen järjestelmän muuttumiseen. Yhdistynyt kuningaskunta tukeutuu tähän perusteeseen osoittaakseen, että García Ormazábal ei kansalaistamisensa takia enää voi kuulua tämän määritelmän piiriin.
49. Vaikka on ilmeistä, että García Ormazábal kuului direktiivin 2004/38 soveltamisalaan, kun hän käytti oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen lähtiessään syyskuussa 1996 kotijäsenvaltiostaan Espanjasta matkustaakseen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja oleskellakseen siellä aluksi opiskelijana ja sen jälkeen työntekijänä Turkin suurlähetystössä,(14) se seikka, että hän sai 12.8.2009 vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden oleskeltuaan siellä yhtäjaksoisesti ja keskeytyksettä vuodesta 1996, jättää nyt hänet tämän direktiivin henkilöllisen soveltamisalan ulkopuolelle.
50. Vaikka nimittäin on totta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellä mainitun direktiivin säännöksiä ei pidä tulkita suppeasti, on kuitenkin niin, että sen 3 artiklan 1 kohdan sanamuoto, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, rajaa sen henkilöllisen soveltamisalan unionin kansalaisiin, jotka oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat.
51. Direktiivin soveltamisalan laajentaminen unionin kansalaisiin, jotka García Ormazábalin tavoin ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, johtaisi siis poikkeamiseen direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.
52. On nimittäin viitattava kyseisen tuomioistuimen tuomiossa O ja B direktiivin henkilöllisestä soveltamisalasta tekemään tulkintaan, joka mielestäni osoittaa, millaista ajatuskulkua se aikoo noudattaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa tilanteissa, ja jonka avulla voidaan suunnata ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen annettavaa vastausta.
53. Asia koski tilannetta, jossa Alankomaiden viranomaiset kieltäytyivät myöntämästä O:lle(15) ja B:lle(16) todistusta, joka osoittaa heidän oleskelevan Alankomaissa laillisesti sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsenenä, joka käytettyään SEUT 21 artiklan 1 kohtaan perustuvaa oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen oli palannut kotijäsenvaltioonsa.
54. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli nimittäin unionin tuomioistuimelta, oliko direktiivin 2004/38 säännöksiä ja SEUT 21 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne olivat esteenä sille, että jäsenvaltio epää tällaisen oleskeluoikeuden.
55. Unionin tuomioistuin täsmensi tuolloin samansuuntaisesti 7.7.1992 annetun tuomion Singh(17) ja 11.12.2007 annetun tuomion Eind(18) kanssa niitä edellytyksiä, joilla kolmansien valtioiden kansalaiset, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä, voivat unionin oikeuden nojalla saada johdetun oleskeluoikeuden asuakseen kyseisen unionin kansalaisen kanssa siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen tämä on.
56. Unionin tuomioistuin katsoi, ettei tätä direktiiviä voida soveltaa, kun se totesi, että unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kolmannen valtion kansalainen, ei voi vedota kyseisen direktiivin perusteella johdettuun oleskeluoikeuteen jäsenvaltiossa, jonka kansalainen unionin kansalainen on.(19)
57. Tätä varten unionin tuomioistuin tukeutui mainitun direktiivin sanamuodon mukaiseen, systemaattiseen ja teleologiseen tulkintaan.
58. Direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan, aivan kuten sen 6 artiklan, 7 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 16 artiklan 1 ja 2 kohdan – joissa säännellään unionin kansalaisen oleskeluoikeutta ja tämän perheenjäsenten johdettua oleskeluoikeutta joko ”toisen jäsenvaltion alueella” tai ”vastaanottavassa jäsenvaltiossa” – sanamuodossa vahvistetaan unionin tuomioistuimen mukaan, että nämä säännökset koskevat sellaisen unionin kansalaisen oikeusasemaa, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.(20)
59. Direktiivin tarkoituksesta ilmenee unionin tuomioistuimen mukaan myös, ettei sitä voida soveltaa unionin kansalaiseen, jolla on ehdoton oleskeluoikeus sillä perusteella, että hän oleskelee siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on.
60. Kuten tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdan sanamuodosta nimittäin ilmenee unionin tuomioistuimen mukaan, sen tarkoituksena on yksinomaan säätää edellytykset, joiden mukaan voidaan käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.(21) Koska kuitenkin kansainvälisen oikeuden periaatteen mukaisesti valtion omilla kansalaisilla on kansallisen oikeuden nojalla ehdoton oleskeluoikeus kyseisessä valtiossa, joka ei voi evätä heiltä oikeutta tulla alueelleen ja oleskella siellä,(22) unionin tuomioistuin on sen johdosta katsonut, että ”direktiivin 2004/38 ainoana tarkoituksena on säännellä unionin kansalaisen maahantulon ja oleskelun edellytyksiä muissa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on”.(23)
61. Vaikka vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden saaminen on siis mielestäni seurausta tässä direktiivissä tarkoitetusta unionin kansalaisen kotoutumisesta kyseiseen valtioon, on kuitenkin todettava, että kun otetaan huomioon direktiivin henkilöllinen soveltamisala, kyseisen unionin kansalaisen henkilöoikeudellisen aseman muuttuminen sulkee tosiasiallisesti pois hänen mahdollisuutensa saada direktiivissä myönnettyjä oikeuksia.
62. Vaikka tämä voi vaikuttaa ristiriitaiselta, on kuitenkin niin, että mainitun direktiivin henkilöllisen soveltamisalan laajentaminen unionin kansalaisiin, jotka García Ormazábalin tavoin ovat saaneet vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden, johtaisi poikkeamiseen direktiivin 2004/38 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.
63. On siis todettava, että huolimatta ilmeisestä yhteydestä tällä direktiivillä García Ormazábalille myönnettyjen oikeuksien käytön ja sen seikan välillä, että hän on saanut Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden, kansalaistaminen on muuttanut hänen oikeudellista tilannettaan perinpohjaisesti sekä unionin oikeuteen että kansalliseen oikeuteen nähden.
64. Koska García Ormazábal ei enää kuulu edellä mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan”, piiriin, myöskään hänen puolisonsa ei kuulu sen piiriin, koska, kuten edellä totesin,(24) direktiivin soveltamisalaan kuuluvan henkilön perheenjäsenille tällä direktiivillä myönnetyt oikeudet eivät ole näiden omia oikeuksia vaan yksinomaan unionin kansalaisilla olevista oikeuksista johdettuja oikeuksia.
65. Edellä esitetyn perusteella unionin kansalainen, joka on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on direktiivin 2004/38 16 artiklan nojalla oleskellut tosiasiallisesti ja pysyvästi, ei kuulu tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilö, johon tätä direktiiviä sovelletaan”, piiriin, joten kyseistä direktiiviä ei voida soveltaa häneen eikä hänen perheenjäseniinsä.
66. Näin ollen kolmannen valtion kansalainen, joka on Lounesin tilanteen kaltaisessa tilanteessa, ei voi saada direktiivin 2004/38 säännösten perusteella johdettua oleskeluoikeutta siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus hänen puolisollaan vastedes on, tässä tapauksessa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
67. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kolmannen valtion kansalaisella olisi mahdollisuutta saada johdettua oleskeluoikeutta perussopimuksen määräysten ja erityisesti SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella.
B SEUT 21 artiklan 1 kohdan määräyksiin perustuvan johdetun oleskeluoikeuden olemassaolo
68. Palautan mieleen, että SEUT 21 artiklan 1 kohdan nojalla ja ellei sen täytäntöönpanotoimenpiteistä muuta johdu, jäsenvaltioiden on annettava unionin kansalaisten, jotka eivät ole tämän jäsenvaltion kansalaisia, liikkua ja oleskella alueellaan puolisojensa ja mahdollisesti myös muiden sellaisten perheenjäsentensä kanssa, jotka eivät ole unionin kansalaisia.
69. Unionin tuomioistuin tulkitsee tätä määräystä erittäin dynaamisesti tilanteissa, joissa unionin kansalaiseen ei enää sovelleta direktiiviä 2004/38 sen vuoksi, että hän palaa kotijäsenvaltioonsa, eivätkä hän ja hänen perheenjäsenensä siten enää voi vaatia tällä direktiivillä myönnettyjä oikeuksia.
70. Varmistaakseen SEUT 21 artiklan 1 kohdan tehokkaan vaikutuksen tällaisissa tilanteissa unionin tuomioistuin soveltaa analogisesti direktiivin 2004/38 säännöksiä.
71. Unionin tuomioistuin vahvistaa tuomiossa O ja B periaatteen, joka koskee unionin kansalaisen oikeutta palata kotijäsenvaltioonsa ja jonka mukaan edellytykset, jotka koskevat johdetun oleskeluoikeuden myöntämistä tässä valtiossa kolmannen valtion kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, eivät saa olla tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt edellytykset.
72. Unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, tosiasiallinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen on se seikka, mikä luo unionin kansalaisen palatessa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, SEUT 21 artiklan 1 kohtaan perustuvan johdetun oleskeluoikeuden kolmannen valtion kansalaiselle, jonka kanssa unionin kansalainen on viettänyt perhe-elämää vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Unionin tuomioistuin pyrkii poistamaan kaikenlaiset esteet, jotka ovat omiaan rajoittamaan unionin oikeudessa taattua perusoikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, varmistamalla, että tämän oleskeluoikeuden myöntämisen edellytykset unionin kansalaisen kotijäsenvaltiossa eivät ole tiukempia kuin edellytykset, joista direktiivissä 2004/38 säädetään tällaisen oleskeluoikeuden myöntämiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on.
73. Unionin tuomioistuin tukeutui tässä niihin periaatteisiin, jotka se oli aiemmin vahvistanut 7.7.1992 annetussa tuomiossa Singh(25) ja 11.12.2007 annetussa tuomiossa Eind.(26)
74. Molemmat tuomiot koskivat unionin kansalaisia, jotka käytettyään oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella palasivat asumaan kotijäsenvaltioonsa.
75. Vaikka direktiiviä 2004/38 ei voitu soveltaa, unionin tuomioistuin katsoi, että silloin, kun unionin kansalainen käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, hänen puolisonsa, joka on kolmannen valtion kansalainen, on saatava johdettu oleskeluoikeus ensiksi mainitussa valtiossa vähintään samanlaisin edellytyksin kuin mitä hänelle yhteisön oikeudessa on tunnustettu toisen jäsenvaltion alueella.(27) Hänellä on siis oltava vähintään samat maahantulo- ja oleskeluoikeudet kuin ne, jotka hänelle unionin oikeudessa tunnustettaisiin, jos asianomainen kansalainen päättäisi mennä toiseen jäsenvaltioon ja oleskella siellä.
76. Näistä kahdesta tuomiosta ilmenee lähinnä, että kun unionin kansalainen ensin siirryttyään toiseen jäsenvaltioon ja oleskeltuaan siellä palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, tämä valtio ei voi kohdella omaa kansalaistaan ja hänen mukanaan tulevia tai häntä myöhemmin seuraavia perheenjäseniä epäedullisemmin kuin heitä kohdeltiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa.
77. Tämän ratkaisun oikeusohje perustui toteamukseen, että jos kyseisellä kolmannen valtion kansalaisella ei ole tällaista oikeutta, työntekijä, joka on unionin kansalainen, voi päättää olla lähtemättä jäsenvaltiosta, jonka kansalainen hän on, tekemään palkattua työtä toisen jäsenvaltion alueelle, koska työntekijällä ei ole varmuutta siitä, että hän voi lähtöjäsenvaltioonsa palattuaan jatkaa perhe-elämää, joka on mahdollisesti alkanut avioliiton tai perheenyhdistämisen johdosta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.(28) Siten vahvistettiin ajatus, että tällaisessa tilanteessa kotijäsenvaltiosta lähtemiselle voisi olla olemassa jonkinlainen este.
78. Tuomiossa O ja B unionin tuomioistuin soveltaa tätä päättelyä soveltuvin osin.(29) Välttääkseen tällaisia esteitä, jotka ovat omiaan rajoittamaan unionin oikeudessa taattua perusoikeutta vapaaseen liikkuvuuteen, unionin tuomioistuin vahvistaa siis periaatteen, joka koskee unionin kansalaisen oikeutta palata kotijäsenvaltioonsa ja jonka mukaan edellytykset, jotka koskevat johdetun oleskeluoikeuden myöntämistä mainitussa valtiossa kolmannen valtion kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, eivät saa olla tiukempia kuin direktiivissä 2004/38 säädetyt edellytykset.
79. Unionin tuomioistuimen tuomiossa O ja B antamaa ratkaisua, siltä osin kuin se koskee direktiivin 2004/38 säännösten analogista soveltamista unionin kansalaisen palatessa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, voidaan mielestäni soveltaa käsiteltävään asiaan.
80. Edellä mainitun asian tosiseikat tosin eroavat käsiteltävän asian tosiseikoista.
81. Tuomion O ja B taustalla olleessa asiassa unionin kansalainen on nimittäin lähtenyt vastaanottavasta jäsenvaltiosta palatakseen kotijäsenvaltioonsa.
82. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa García Ormazábal ei tosiasiallisesti lähtenyt vastaanottavasta jäsenvaltiosta, koska hän oleskelee siellä ja on hankkinut kyseisen valtion kansalaisuuden. Fyysistä siirtymistä ei siis ole tapahtunut.
83. Mielestäni nämä kaksi asiaa kuitenkin vastaavat toisiaan sikäli, että päättäessään hakea kansalaistamisen kautta vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuutta García Ormazábal on ilmaissut halunsa elää siellä samalla tavalla kuin hän olisi elänyt kotijäsenvaltiossaan ja on luonut pysyvät ja vahvat siteet vastaanottavaan jäsenvaltioon ja kotoutunut sinne pysyvästi. Näin ollen katson, että unionin tuomioistuimen tuomiossa O ja B tekemiä päätelmiä voidaan verrata ratkaisuun, joka sen on annettava käsiteltävässä oikeusriidassa.
84. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa direktiivin 2004/38 säännösten analoginen soveltaminen on mielestäni sitäkin tärkeämpää siksi, että – kuten aiemmin totesin – niiden oikeuksien käyttö, jotka García Ormazábalille myönnettiin tällä direktiivillä hänen siirryttyään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja oleskeltuaan siellä, ja kyseisen valtion kansalaisuuden saaminen liittyvät erottamattomasti toisiinsa. On muistettava, että hän sai juuri edellä mainitun direktiivin 16 artiklan nojalla myönnetyn pysyvän oleskeluoikeuden perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
85. García Ormazábal vei siis johdonmukaisesti loppuun saakka kotoutumisensa vastaanottavaan jäsenvaltioon hakemalla kansalaistamistaan sen tavoitteen mukaisesti, jonka unionin lainsäätäjä asetti paitsi SEUT 21 artiklan 1 kohdassa myös direktiivissä 2004/38, jonka johdanto-osan 18 perustelukappaleen mukaan oikeudesta pysyvään oleskeluun oli määrä tehdä asianomaiselle henkilölle ”todellinen keino kotoutua” vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan..(30) Hänen oleskelunsa, joka tapahtui tämän direktiivin 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen, on ilmeinen osoitus oleskelun tosiasiallisuudesta ja liittyy perhe-elämän kehittämiseen tai lujittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa.(31)
86. Se, että häneltä vastaisuudessa evättäisiin ne hänen perheenjäsentensä oleskeluun liittyvät oikeudet, jotka hänellä on tähän saakka ollut hänen pyrkiessään kansalaistamisen kautta entistä tiiviimmin kotoutumaan vastaanottavaan jäsenvaltioon, poistaisi kokonaan hänen SEUT 21 artiklan 1 kohdasta johtuvien oikeuksiensa tehokaan vaikutuksen.
87. Tällainen ratkaisu olisi mielestäni epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.
88. Tiiviimpi kotoutuminen, johon García Ormazábal on pyrkinyt vastaanottavassa jäsenvaltiossa kansalaistamisen kautta, johtaisi lopulta siihen, että häneltä evätään unionin oikeudessa hänelle hänen puolisoonsa nähden myönnettyjä oikeuksia, mikä selvästi vaarantaisi hänen perhe-elämänsä jatkumisen tässä valtiossa ja lopulta siis hänen tavoitteeksi asettamansa kotoutumisen. Se, minkä toinen käsi antaa, otettaisiin siis pois toisella.
89. Jatkaakseen aloittamaansa perhe-elämää García Ormazábalin olisi siis pakko siirtyä kyseisen valtion alueelta toiseen jäsenvaltioon voidakseen vaatia uudelleen direktiivillä 2004/38 annettuja oikeuksia ja erityisesti mahdollisuutta asua puolisonsa kanssa.
90. Näin ollen katson, että tässä tilanteessa SEUT 21 artiklan 1 kohdassa myönnettyjen oikeuksien tehokas vaikutus edellyttää, että García Ormazábalin kaltainen unionin kansalainen, joka on saanut vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisuuden tämän direktiivin 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen tapahtuneen oleskelun johdosta ja perusteella, voi jatkaa perhe-elämää, jota hän on kyseisessä valtiossa siihen asti viettänyt puolisonsa kanssa, joka on kolmannen valtion kansalainen. García Ormazábalin kohtelu ei saa olla epäedullisempaa kuin se, jota hän sai edellä mainitun direktiivin perusteella ennen kansalaistamistaan ja joka hänelle myönnettäisiin unionin oikeuden nojalla, jos hän lopulta siirtyisi toiseen jäsenvaltioon.
91. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson näin ollen, että SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa unionin kansalainen on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on direktiivin 2004/38 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen tosiasiallisesti oleskellut ja tässä yhteydessä viettänyt perhe-elämää kolmannen valtion kansalaisen kanssa, edellytykset, joilla tälle myönnetään kyseisessä valtiossa johdettu oleskeluoikeus, eivät lähtökohtaisesti saa olla tiukempia kuin edellytykset, joista tässä direktiivissä säädetään johdetun oleskeluoikeuden myöntämiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettumalla toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on.
92. Koska Lounesilta ei mielestäni voida SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella evätä johdettua oleskeluoikeutta, katson, että ei ole tarpeen tutkia, voiko García Ormazábalin kaltainen unionin kansalainen tältä osin tukeutua SEUT 20 artiklan määräyksiin, koska hänellä olevan unionin kansalaisuuden tehokas vaikutus on mielestäni turvattu.
V Ratkaisuehdotus
93. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1) Unionin kansalainen, joka on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 16 artiklan nojalla oleskellut tosiasiallisesti ja pysyvästi, ei kuulu tämän direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”henkilöt, joihin tätä direktiiviä sovelletaan” piiriin, joten kyseistä direktiiviä ei voida soveltaa häneen eikä hänen perheenjäseniinsä.
2) SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa unionin kansalainen on saanut sen jäsenvaltion kansalaisuuden, jossa hän on direktiivin 2004/38 16 artiklassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen tosiasiallisesti oleskellut ja tässä yhteydessä viettänyt perhe-elämää kolmannen valtion kansalaisen kanssa, edellytykset, joilla tälle myönnetään kyseisessä valtiossa johdettu oleskeluoikeus, eivät lähtökohtaisesti saa olla tiukempia kuin edellytykset, joista mainitussa direktiivissä säädetään johdetun oleskeluoikeuden myöntämiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettumalla toiseen jäsenvaltioon kuin jonka kansalainen hän on.