JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
DÁMASO RUIZ-JARABO COLOMER
14 päivänä helmikuuta 2006 1(1)
Asia C-169/05
Uradex SCRL
vastaan
Union Professionnelle de la Radio et de la Télédistribution (RTD)
ja
Société Intercommunale pour la Diffusion de la Télévision (Brutele)
(Belgian Cour de cassationin esittämä ennakkoratkaisukysymys)
Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Kaapeleitse tapahtuva edelleen lähettäminen – Direktiivi 93/83/ETY – Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan tulkinta – Yhteinen hallinnointi – Yhteisvalvontajärjestön toimivalta – Toimivalta, johon kuuluu oikeus myöntää lupa edelleenlähetykseen tai evätä se
I Johdanto
1. Neuvoston direktiivissä 93/83/ETY(2) edellytetään kaapeleitse tapahtuvan yleisradioinnin osalta, että tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia(3) hallinnoidaan yhteisesti, jotta niiden käyttäminen olisi yksinkertaisempaa ja jotta sillä lisättäisiin oikeusvarmuutta. Tätä varten direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa säädetään edellytyksistä, joiden avulla voidaan määritellä, mille järjestölle tehtävä annetaan, kun oikeuksien haltijat eivät ole erityisesti antaneet oikeuksiaan jonkun tietyn järjestön hallinnoitavaksi.
2. Belgian Cour de cassationilla on epäilyjä toimivallan ulottuvuudesta tässä viimeksi mainitussa tapauksessa; sen mukaan on epäselvää, rajoittuuko tämä toimivalta koskemaan edustettujen oikeudenhaltijoiden taloudellisten etujen hallinnointia vai kuuluuko siihen myös toimivalta antaa lupa suojatun kohteen esittämiseen tai evätä se.
3. Lisäksi pääasiaan liittyy sellainen erityispiirre, että siinä on riidanalaisena esittävien taiteilijoiden esitysten audiovisuaalista käyttöä koskeva oikeus, jonka Belgian laissa, jota käsittelen myöhemmin, oletetaan siirtyvän tuottajille, mikä nostaa esiin kysymyksen, onko direktiivin 93/83 mukaisesti näihin oikeuksiin liittyvää toimivaltaa myös käytettävä yhdessä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön lainsäädäntö
4. Olen jo todennut, että direktiivillä 93/83 pyritään edistämään oikeusvarmuutta tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevissa asioissa, erityisesti kun on kyse satelliitin välityksellä tai kaapeleitse(4) tapahtuvasta yleisradioinnista yhteisössä, poistamalla kansallisista lainsäädännöistä tiettyjä eroavaisuuksia (johdanto-osan viides ja kahdeksas perustelukappale). Lainsäädännön yhdenmukaisuuden puute aiheuttaa, että toimijoilla ei ole varmuutta siitä, että ne ovat todellakin hankkineet kaikki kyseiset oikeudet, minkä vuoksi on luotu järjestelmä, joka perustuu periaatteelle, että luvat on annettava sopimuksella, ja sille, että immateriaalioikeuksia käytetään yhteisesti (10, 27 ja 28 perustelukappale).
5. Direktiivin 1 artiklan 3 kohdan mukaan”edelleenlähetyksellä kaapeleitse” tarkoitetaan toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien johtimitse tai vapaasti etenevillä radioaalloilla, erityisesti satelliitin välityksellä lähetettävän yleisön vastaanotettavaksi tarkoitetun alkuperäisen televisio- tai radiolähetyksen samanaikaista, muuttamatonta ja lyhentämätöntä edelleenlähetystä kaapeleitse tai mikroaalloilla toimivan lähetysjärjestelmän välityksellä yleisön vastaanotettavaksi.
6. Direktiivin 3 luku, jonka otsikko on ”Edelleenlähetys kaapeleitse”, alkaa 8 artiklalla, jonka 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus valvoa sitä, että nämä muista jäsenvaltioista peräisin olevien esitysten edelleenlähetykset tapahtuvat tekijänoikeudet ja lähioikeudet huomioon ottaen sekä yksilöllisten sopimusten tai alan yritysten kanssa tehtyjen yhteissopimusten perusteella.
7. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään direktiivin johdanto-osassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti, että ”tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden oikeutta antaa lupa lähetyksen edelleenlähetykseen kaapeleitse tai evätä se” käyttää ”yhteisvalvontajärjestö”, jona 1 artiklan 4 kohdan mukaan on pidettävä ”organisaatiota, jonka ainoana tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on hoitaa tai hallinnoida tekijänoikeuksia tai lähioikeuksia”.
8. Direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan silloin, kun oikeudenhaltija ei ole antanut oikeuksiaan yhteisvalvontajärjestön hallinnoitaviksi, pidetään samaan lajiin kuuluvia oikeuksia valvovaa yhteisvalvontajärjestöä ”oikeutettuna hallinnoimaan”(5) hänen oikeuksiaan. Jos yhteisvalvontajärjestöjä on enemmän kuin yksi, oikeudenhaltijat voivat vapaasti valita haluamansa yhteisvalvontajärjestön. ”Tässä kohdassa tarkoitetulla oikeudenhaltijalla on kaapelilähetystoiminnan harjoittajan ja sen yhteisvalvontajärjestön, jonka tehtävänä tämän oikeuksien hallinnointia on pidettävä, välisen sopimuksen perusteella samat oikeudet ja velvoitteet kuin oikeudenhaltijoilla, jotka ovat antaneet oikeuksiensa puolustamisen tämän yhteisvalvontajärjestön tehtäväksi – – .”
9. Direktiivin 10 artiklassa poissuljetaan 9 artiklasta yleisradio-organisaation käyttämät oikeudet sen omien lähetysten osalta, riippumatta siitä, kuuluvatko kyseiset oikeudet tälle vai ovatko tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien haltijat siirtäneet ne tälle.
B Belgian lainsäädäntö
10. Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 30.6.1994 annetun Belgian lain(6) 51 §:ssä säädetään, että tekijällä ja lähioikeuksien haltijoilla on yksinoikeus antaa lupa teostensa kaapeleitse tapahtuvaan lähettämiseen. Saman lain 36 §:n 1 momentissa säädetään, että jollei sopimuksessa toisin määrätä, esittävä taiteilija siirtää tuottajalle esityksensä audiovisuaalista käyttöä koskevan yksinoikeuden.
11. Lain 53 §:n 1 ja 2 momentissa toistetaan direktiivin 9 artiklan 1 ja 2 kohta ja saatetaan se näin osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
12. Uradex SCRL (jäljempänä Uradex), joka on esittävien taiteilijoiden oikeuksia hoitava järjestö, vaati Tribunal de première instance de Bruxellesiltä (alioikeus) välitoimien määräämistä Union Professionnelle de la Radio et de la Télédistributionia (jäljempänä RTD) ja Société Intercommunale pour la Diffusion de la Télévisionia (jäljempänä Brutele) vastaan, koska ne lähettävät kaapeleitse ohjelmia ilman Uradexin antamaa lupaa.
13. Koska Uradexin vaatimukset hylättiin, se valitti tuomiosta Cour d’appel de Bruxellesiin (muutoksenhakutuomioistuin), joka osittain hyväksyi valituksen 25.6.1998 antamassaan tuomiossa, jossa se totesi, että yhteisvalvontajärjestöillä on kaikenlaisten palveluiden osalta oikeus antaa lupa kaapeleitse tapahtuvaan lähettämiseen tai evätä se, silloin kun niille on myönnetty niiden hallinnointi, ja jos hallinnointia ei ole myönnetty, yhteisvalvontajärjestön tehtävä rajoittuu maksun perimiseen ja sen toimittamiseen oikeudenhaltijalle, koska toimeksianto koskee lähinnä varainhallintaan liittyviä asioita.
14. Cour d’appel lisäsi tähän, että audiovisuaalisten tuotteiden osalta tämäntyyppisellä järjestöllä voi olla kyseessä oleva toimivalta vain, jos esittävät taiteilijat pysyvät oikeuksien haltijoina. Koska 30.6.1994 annetun lain 36 §:n 1 momentissa oletetaan kyseisten taiteilijoiden osalta, että he siirtävät käyttöä koskevat oikeutensa tuottajalle, Uradex ei voi hallinnoida näitä oikeuksia, jos se ei esitä näyttöä sellaisten sopimusten olemassaolosta, joilla kumotaan tämä olettama, tai siitä, että se toimii tuottajien nimissä; tällaista näyttöä ei ole esitetty nyt esillä olevassa asiassa.
15. Näillä perusteilla Cour d’appel hyväksyi Brutelea vastaan esitetyt vaatimukset, koska se lähetti ilman Uradexin lupaa nimenomaisesti edustamiensa esittävien taiteilijoiden muita kuin audiovisuaalisia teoksia; valitus hylättiin muilta osin.
16. Uradex teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen ja väitti, että Belgian lain 53 §:stä ja näin ollen direktiivin 9 artiklasta johtuu, että nimenomaisen valtuutuksen puuttuessa järjestöllä, jota pidetään oikeuksien hallinnointiin valtuutettuna, on myös oikeus päättää oikeuksien markkinoinnista, ja radio- tai televisioesitysten osalta sillä seikalla, että oikeudet on siirretty kolmansille, ei ole asian kannalta merkitystä.
17. Näin ollen Cour de cassation päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko – – direktiivin – – 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kun yhteisvalvontajärjestöä pidetään oikeutettuna hallinnoimaan sellaisen tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltijan oikeuksia, joka ei ole antanut oikeuksiaan yhteisvalvontajärjestön hallinnoitaviksi, tällä yhteisvalvontajärjestöllä ei ole toimivaltaa käyttää kyseisen haltijan oikeutta myöntää kaapelilähetystoiminnan harjoittajalle lupa lähetyksen kaapeleitse tapahtuvaan edelleenlähetykseen tai evätä se, koska sille kuuluu vain mainitun haltijan raha-asioihin liittyvien oikeuksien hallinnointi?”
IV Asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa
18. Pääasian asianosaiset, komissio sekä Ruotsin ja Italian hallitukset ovat esittäneet kirjalliset huomautuksensa yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa määrätyssä määräajassa.
19. Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 19.1.2006, olivat läsnä suullisten huomautustensa esittämistä varten komissio, Uradexin edustaja sekä RTD:n ja Brutelen edustajat.
V Ennakkoratkaisukysymyksen arviointi
A Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien käyttäminen
20. Näille oikeuksille, jotka on aina luokiteltu immateriaalioikeuksiin(7) kuuluviksi, on ominaista, että teoksen tekijälle, jonka hengentuotteesta on kyse, myönnetään teoksen käytöstä päättämistä koskeva oikeus,(8) joka kattaa sekä moraaliset oikeudet että taloudellisen oikeuden, joka perustuu teoksen käyttämistä koskevan maksun perimiselle.(9)
21. Jollei toisin ole sovittu, sen, joka haluaa käyttää suojattua teosta esittääkseen sitä yleisölle, on haettava ja saatava siihen oikeudenhaltijan lupa, joka annetaan lisenssisopimuksella, joka voi perustaa yksinoikeuksia tai ei ja joka voi koskea yhtä, useita tai kaikkia mahdollisia kuviteltavissa olevia käyttötapoja. Perinteisesti tällaisiin oikeuksiin vedotaan aina kussakin tapauksessa erikseen.
22. Siitä huolimatta, että nämä oikeudet ovat erittäin henkilökohtaisia, niitä on käytetty jo pitkään oikeudenhaltijoiden muodostamissa ryhmissä ”tekijänoikeusjärjestöjen” tai uudemmalta nimeltään ”yhteisvalvontajärjestöjen” kautta. Tämänkaltainen oikeuksien hyödyntäminen on yleistynyt tilanteissa, joissa erikseen tapahtuva hallinnointi ei tule kysymykseen toisintamisen suuren lukumäärän ja mahdollisten tyyppien vuoksi, ja tällä taataan oikeudenhaltijoiden mahdollisuus saada korvaus.
23. Yhteishallinnoinnilla, jota on ryhdytty käyttämään sellaisia lähioikeuksia varten, joihin esittävien taiteilijoiden omat oikeudet kuuluvat(10) ja joita käsiteltävänä oleva riita-asia koskee, pyritään siihen, että taiteilijat valvovat tuotteidensa käyttöä, mitä ei ole aina mahdollista toteuttaa erikseen. Valvonnasta vastaava järjestö johtaa ja valvoo oikeuksista saatavia maksuja sekä perii ja jakaa ne ryhmän puolesta.
24. Yhteisön oikeusjärjestyksessä ei voitu jättää tätä alaa huomioimatta. Alan taloudellisella merkittävyydellä(11) on vaikutusta yhteismarkkinoiden muodostumiselle,(12) ja se edistää investointeja, taloudellista kasvua ja työllisyyttä; lisäksi alan suojaamisella on muita tehtäviä, kuten edistää luovuutta sekä kulttuurin moninaisuutta ja vahvistaa kulttuuri-identiteettiä, jotka muodostavat paitsi tavoitteen, myös keinon kehittää Eurooppaa.
25. Molemmat näkökulmat ovat havaittavissa tätä alaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä.
B Immateriaalioikeuksien yhdenmukaistamisen kaksi vaihetta
26. On selvästi havaittavissa,(13) että tekijänoikeuksien, joiden tunnustaminen on paljolti kirjapainon keksimisen(14) ansiota, ja teknisen edistyksen välillä on ollut alusta asti kiinteä yhteys. Tämä yhteys esiintyy myös yhteisössä toteutuneessa yhdenmukaistamisessa, jossa voidaan havaita kaksi vaihetta(15) ja jota ovat edesauttaneet jatkuvat teknologiset mullistukset,(16) jotka ovat vaikuttaneet niin sanottuun tietoyhteiskuntaan.
27. Ensimmäiseen vaiheeseen, joka alkoi 1990-luvulla tekijänoikeuksia, teknologian haasteita ja välittömiä toimia edellyttäviä tekijänoikeuskysymyksiä käsitelleen vihreän kirjan(17) kannustamana, kuuluu viisi direktiiviä, joista yksi on kyseessä tässä ennakkoratkaisukysymyksessä,(18) ja joilla pyritään vastaamaan television, sekä kaapeleitse että satelliitin avulla lähetettävien ohjelmien osalta, vaikutukseen(19) ja tietotekniikan jatkuvan kehityksen vaikutukseen.(20)
28. Toinen vaihe aloitettiin edellä mainitulla tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetulla direktiivillä 2001/29, jonka antamiseen myötävaikutti digitaalisen teknologian ja interaktiivisten järjestelmien kehitys. Sitä seurasi direktiivi 2001/84/EY, jossa on kyse taiteilijan oikeudesta saada osa teostensa myynnistä saatavista tuloista.(21) Tämä vaihe on toistaiseksi päättynyt teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettuun direktiiviin 2004/48/EY.(22)
29. Mainitussa kehityksessä ovat mukana molemmat tekijänoikeuksia koskevan yhteisön lainsäädännön kannalta merkittävät näkökulmat (taloudellinen ja innovaatioita koskeva näkökulma). Kun ensimmäisellä direktiivien ryhmällä vastataan tarpeeseen poistaa teollisuudelta ja tavaroiden ja palveluiden vapaalta liikkuvuudelta esteet, joita näiden oikeuksien puhtaasti kansallisesta ulottuvuudesta aiheutuu,(23) toiseen ryhmään kuuluvilla direktiiveillä pyritään tarjoamaan tekijöille koordinoitua suojaa.(24)
C Direktiivi 93/83
30. Direktiivi 93/83 kuuluu tähän alkuvaiheeseen, ja siinä käsitellään immateriaalioikeuksien kannalta satelliitin välityksellä tai kaapeleitse tapahtuvien, valtioiden rajat ylittävien ohjelmien yleisradioinnin seurauksia.(25)
31. Tämä toinen lähettämistapa oli hyvin epävarma sellaisten toimijoiden kannalta, jotka esittivät samanaikaisesti useissa maissa televisio-ohjelmia, joiden sisältö oli ennalta määritelty, tekemättä niihin muutoksia. Se, että näiltä toimijoilta olisi vaadittu luvan hankkimista jokaiselta asianomaisten oikeuksien haltijalta, olisi johtanut mahdottomaan tehtävään. Lisäksi valtioiden rajat ylittävässä toiminnassa tällainen ratkaisu merkitsi, että lupahakemukset oli tehtävä erilaisten kansallisten järjestelmien mukaisesti. Tällaisissa olosuhteissa yksittäisiin lupiin perustuvan järjestelmän ylläpitämisestä olisi saattanut muodostua huomattava este televisiolähetysten sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.
32. Oli siis määriteltävä, minkä lainsäädännön mukaisesti lähetystoiminnan harjoittajien oli hankittava niiden oikeuksien haltijoiden lupa, jotka koskivat teoksia, joita ne aikoivat markkinoida, ja maksettava lupaa vastaavat korvaukset. Toisin sanoen, kuten tämä käy ilmi direktiivin johdanto-osasta, tarkoituksena oli poistaa oikeudellinen epävarmuus, joka aiheutuu kansallisten tekijänoikeutta koskevien säännösten eroavuuksista, ja suojata sopimusperusteisesti näitä oikeuksia yhdenmukaistetussa muodossa.(26)
33. Tältä osin oli kaksi mahdollisuutta: pakolliset luvat(27) tai yhteinen hallinto;(28) yhteisön lainsäätäjä valitsi näistä mahdollisuuksista jälkimmäisen, joka on tekijöiden oikeuksien kannalta suotuisampi. Tällä oikeuksien käyttämismuodolla rajoitettiin vähemmän oikeudenhaltijan vapautta ja sillä tavoiteltiin tasapainoa yksinoikeuksien käyttämisen ja sen välillä, että lähetystoimintaa harjoittava yhtiö voi luottaa siihen, että se on hankkinut kaikki lähetettäviä ohjelmia koskevat tekijänoikeudet.(29)
34. Edellä mainituista syistä direktiivillä suojataan tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia oikeudenhaltijoiden ja audiovisuaalisten yritysten välisten sopimusten perusteella (8 artikla) siten, että hallinnoinnin on tapahduttava aina yhteisesti (9 artiklan 1 kohta). Lisäksi järjestelmän aukollisuuden estämisellä voidaan perustella 9 artiklan 2 kohtaa, jossa annetaan yhteisvalvontajärjestöön kuulumattomien oikeudenhaltijoiden oikeudet samaan lajiin kuuluvia oikeuksia valvovan järjestön hallinnoitaviksi, millä taataan lähetystoiminnan harjoittajille oikeudet koko ohjelmiston osalta.
35. Näiden selvennysten avulla voidaan tarkastella nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisukysymyksen keskeisintä ongelmaa, jossa on kyse siitä, kattaako järjestön edustamista koskeva toimivalta tällaisessa asiayhteydessä kaikki immateriaalioikeuksiin liittyvät oikeudet, edelleenlähetystä koskevan oikeuden myöntäminen mukaan lukien, vai rajoittuuko se koskemaan puhtaasti taloudellisia seikkoja.
D Yhteishallinnon laajentaminen järjestöön kuulumattomien oikeudenhaltijoiden osalta
36. Katson, että järkisyistä on kallistuttava niiden kannalle, jotka komission, Ruotsin ja Italian hallitusten ja Uradexin tavoin katsovat, että ministerio legis ‑toimivalta kattaa myös edelleenlähetyksen sallimista koskevan toimivallan. Jos asian laita ei olisi täten, säädöksen tavoite jäisi täyttymättä.
37. Jos nimittäin direktiivin 93/83 tärkein tavoite on välttyä siltä, että kaapelilähetystoiminnan harjoittajien toiminta estyy oikeuksia koskevien erillisten sopimusten tekemisestä johtuvien vaikeuksien vuoksi, ja samalla taata oikeuksien haltijoille kohtuullinen korvaus, on toimivaltaan ehdottomasti kuuluttava mahdollisuus päättää teoksen käyttöä koskevasta luvasta. Useat perusteet tukevat tätä toteamusta.
38. Ensinnäkin ainoa keino varmistua siitä, että yrityksellä on oikeudet kaikkiin ohjelmiin kuuluviin teoksiin, on, että oikeuksien haltijoiden oletetaan suostuneen edelleenlähetykseen nimenomaisesti tai hiljaisesti; tämä olettama on pätevä, jos katsotaan, että direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa uskotaan hallinnoinnista vastaavalle järjestölle poikkeuksetta kaikkien kyseessä olevien intressien edustaminen, mukaan lukien niistä tärkein eli intressi immateriaalioikeuden hyödyntämiseen.
39. Asian voidaan päätellä olevan täten tämän säännöksen rakenteen ja sisällön perusteella. Sen 1 kohdassa säädetään yhteisen hallinnoinnin periaatteesta siten, että oikeutta ”antaa kaapelilähetystoiminnan harjoittajalle lupa lähetyksen edelleenlähetykseen kaapeleitse tai evätä se” voi käyttää ainoastaan yhteisvalvontajärjestö, ja sen 2 kohdassa säädetään arviointiperusteista, joiden avulla määritellään tällainen järjestö, jolle kuuluu tehtävän hoitaminen sellaisten oikeuden haltijoiden osalta, jotka eivät ole tehneet nimenomaista valintaa(30) ja joilla lisäksi on, samalla tavoin kuin niillä, jotka ovat tehneet valinnan, audiovisuaalisen yrityksen ja yhteisvalvontajärjestön välillä tehdyssä sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet. Järjestelmä on oltava tällainen, jos tarkoitus on, että televisioyhtiöt noudattavat kyseessä olevia oikeuksia.
40. Toisin sanoen, 9 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että pakollinen yhteishallinnointi ei koske vain taloudellisia seikkoja ja, kuten Ruotsin ja Italian hallitukset korostavat, 2 kohdassa käytetyllä sanalla ”oikeudet” on siinä sama merkitys kuin 1 kohdassa.
41. Lisäksi olisi ristiriitaista todeta, että taloudellisia korvauksia koskevat oikeudet myönnetään hiljaisesti, jos sitä edeltävää tapahtumaa, edelleen lähettämistä koskevaa lupaa, joka tällä korvauksella maksetaan, varten ei toimittaisi samalla tavoin.
42. Lopuksi, jos oikeuksien haltijat, jotka eivät ole antaneet oikeuksiaan jonkin tietyn järjestön hallinnoitavaksi, voisivat erikseen asettua vastustamaan kaapeleitse tapahtuvaa edelleen lähettämistä vedoten erilaisiin perusteisiin kuin ne, joista yhteisesti on sovittu, tai jos ne voisivat antaa suostumuksensa noudattamatta yhteisesti sovittuja ehtoja, tällä alalla vallitseva oikeudellinen epävarmuus jatkuisi ja yhteisön säädöksen tehokas vaikutus estettäisiin.
E Erityistapaus, jossa oikeus on luovutettu kolmansille
43. Yhteishallinto koskee vain kaapeleitse tapahtuvia edelleenlähetyksiä koskevia oikeuksia ja niistä maksettavaa asianmukaista taloudellista korvausta,(31) mutta siinä ei puututa oikeudenhaltijan muuhun toimivaltaan, joka pysyy koskemattomana, kuten määräämisvaltaan. Näin ollen mikään ei estä oikeuksien luovuttamista kolmannelle.
44. Direktiivin 28 perustelukappale on tältä osin hyvin selkeä, ja siinä säädetään, että yhdenmukaistaminen ei koske luvan antamista koskevaa oikeutta vaan sen käyttämistä, minkä vuoksi tämän oikeuden luovuttaminen on mahdollista.
45. Jos luovutus kuitenkin tehdään, uusi oikeudenhaltija korvaa entisen tässä asemassa ja uusi oikeudenhaltija pysyy yhteishallinnoinnista vastaavaan järjestöön nähden samassa tilanteessa kuin entinen, miltä osin viittaan edellä esittämiini toteamuksiin. Uusi oikeudenhaltija voi käyttää oikeuksia itsenäisesti vain, jos tämä uusi oikeudenhaltija on yleisradio-organisaatio itse, mihin viitataan direktiivin 10 artiklassa.
46. Yhteisön järjestelmän perusteet ovat esteenä sille, että tätä oikeuksien luovuttamisen mahdollisuutta käytetään keinona välttyä yhteishallinnoinnilta. Direktiivin 9 artiklassa ei käytetä sellaisia termejä kuin tekijä, esiintyjä tai tuottaja, vaan sanaa tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien ”haltija”, ja sillä, onko kyseessä alkuperäinen, teoksen tekijän tai sen esittäjän oikeus vai myöhempi, sen lähettämisen jälkeinen oikeus, ei ole asian kannalta merkitystä.
47. Asian laita on samalla tavoin silloin, kun, kuten Belgiassa on tapahtunut, audiovisuaalisista tuottajista tulee oikeudenhaltijoita, koska lainsäätäjä on luovuttanut oikeudellisen olettaman, jonka mukaan esittävät taiteilijat luovuttavat näille yksinoikeuden teoksensa käyttämiseen, mikä on yhteisön lainsäädännön taustalla olevien perusteiden mukaista.
48. Kyseessä olevassa tapauksessa ongelma siirtyy koskemaan sitä, minkä järjestön olisi käytettävä oikeuksia yhteisesti, mutta määritteleminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle sen soveltaessa kansallista lainsäädäntöä, jolla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
49. Tältä osin on kuitenkin kaksi mahdollisuutta. Ensimmäisessä on lähtökohtana, että tuottajille luovutetut oikeudet määritellään esittävien taiteilijoiden omiksi oikeuksiksi, joiden hallinnoinnista vastaa tähän luokkaan kuuluvien oikeuksien hallinnoija ja, jos niitä on useampia kuin yksi, se niistä, joka määritellään 30.6.1994 annetun Belgian lain 53 §:n 2 momentin toisessa alamomentissa, jolla direktiivin 9 artiklan 2 kohta on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Toinen mahdollisuus perustuu siihen, että näitä oikeuksia pidetään luonteeltaan samanlaisina kuin tuottajien oikeudet.
50. Tästä viimeksi mainitusta vaihtoehdosta seuraa, että yhdessä ainoassa lähetyksessä olisivat kyseessä useiden ryhmittymien (esittävien taiteilijoiden ryhmittymien lisäksi tuottajien ryhmittymät) oikeudet, mitä ei ole kielletty direktiivissä, koska yhteisön lainsäätäjä on valinnut, että niitä immateriaalioikeuksia hallinnoidaan yhteisesti, joista on kyse kaapeleitse tapahtuvassa lähettämisessä, edellyttämättä kuitenkaan, että asiassa toimii yksi ainoa järjestö. Tässä tilanteessa olisi kyseessä useisiin eri järjestöjen hallinnoimiin luokkiin kuuluvia oikeuksia, ja toimijan olisi tehtävä sopimukset kaikkien näiden järjestöjen kanssa. Tämä vaihtoehto ei ole direktiivin tavoitteiden vastainen, koska siinä tarjotaan hyvin määritellyt säännöt audiovisuaalisen alan toimijoille, jotka on pakotettu neuvottelemaan lukumäärältään vähäisten sopimuskumppaneiden kanssa, ja sillä taataan erityyppisille tekijöille heidän oikeuksiensa, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia, mitä ei sovi unohtaa, tehokas puolustus.
51. Nämä viimeiseksi esitetyt ajatukset menevät ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esiin tuomia epäselvyyksiä pidemmälle, ja ehdotan, että ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti järjestöllä, jolle hiljaisesti myönnetään yhteisesti hallinnoitavaksi immateriaalioikeuksia, on mahdollisuus paitsi hallinnoida oikeuksiin liittyviä taloudellisia seikkoja, myös päättää niiden markkinoinnista kaapeleitse tapahtuvaa edelleen lähettämistä varten.
VI Ratkaisuehdotus
52. Edellä todetun valossa ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa Belgian Cour de cassationille seuraavasti:
Tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27 päivänä syyskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY 9 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan, että järjestö, jonka katsotaan olevan vastuussa sellaisten oikeudenhaltijoiden oikeuksien hallinnoinnista, jotka eivät ole nimenomaisesti luovuttaneet oikeuksiaan jonkun tietyn järjestön hallinnoitavaksi, voi antaa luvan näiden oikeudenhaltijoiden teosten ja esitysten käyttöön.