UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
13 päivänä maaliskuuta 2020 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Valtiontuet – Päätös, jolla valtiontuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään perittäväksi takaisin – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Asiassa T-597/19 R,
Helsingin kaupunki (Suomi), edustajanaan asianajaja I. Aalto-Setälä,
kantajana,
jota tukee
Suomen tasavalta, asiamiehenään J. Heliskoski,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen ja F. Tomat,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta lykätä valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP), jonka Suomen tasavalta on toteuttanut Helsingin Bussiliikenne Oy:lle, 28.6.2019 annetun komission päätöksen C(2019) 3152 final täytäntöönpanoa,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
1 Euroopan komissio antoi 28.6.2019 päätöksen C(2019) 3152 final Suomen tasavallan Helsingin Bussiliikenne Oy:lle toteuttamasta valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP) (jäljempänä riidanalainen päätös).
2 Kantajana oleva Helsingin kaupunki (Suomi) on viranomainen, joka toteutti Helsingin Bussiliikenne Oy:n hyväksi toimenpiteen, jonka komissio luokitteli riidanalaisessa päätöksessä valtiontueksi.
3 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan Suomen tasavallan on perittävä tuensaajalta takaisin saman päätöksen 1 artiklassa tarkoitettu sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki korkoineen alkaen siitä, kun tuet saatettiin tuensaajan käyttöön. Mainitun päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”vanhan [Helsingin Bussiliikenteen]” ja ”uuden [Helsingin Bussiliikenteen]” välillä on taloudellinen jatkuvuus, ja päätellään tämän perusteella, että velvollisuus maksaa tuki takaisin on laajennettava koskemaan viimeksi mainittua.
4 Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin ”välittömästi” ja ”tehokkaasti”, ja Suomen tasavallan on varmistettava, että riidanalainen päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.
5 Suomen työ- ja elinkeinoministeriö toimitti riidanalaisen päätöksen kantajalle 2.7.2019.
6 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2019 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.
7 Kantaja saattoi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.9.2019 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla vireille nyt käsiteltävän välitoimihakemuksen, jossa se vaatii lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti lykkää riidanalaisen päätöksen tai toissijaisesti sen 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian.
8 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 19.9.2019 antamallaan määräyksellä Helsingin kaupunki v. komissio (T‑597/19 R, ei julkaistu) riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykättäväksi siltä osin kuin siinä määrätään, että tuen määrä on perittävä välittömästi takaisin tuensaajalta, tämän välitoimimenettelyn päättävän määräyksen antamiseen asti.
9 Komissio vaatii unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.9.2019 toimittamissaan huomautuksissa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 Nobina Oy ja Nobina AB pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.9.2019 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10.2019 toimittamissaan huomautuksissa kantaja yhtäältä pyysi asian luottamuksellista käsittelyä kyseisiin yhtiöihin nähden ja toisaalta vastusti niiden väliintulohakemuksia.
11 Suomen tasavalta hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 4.10.2019 antamalla määräyksellä väliintulijaksi tukemaan kantajan vaatimuksia. Se toimitti väliintulokirjelmänsä 29.10.2019.
12 Kantaja ja komissio esittivät huomautuksensa Suomen tasavallan väliintulokirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.11. ja 14.11.2019 toimittamillaan asiakirjoilla.
Oikeudellinen arviointi
Yleistä
13 Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä työjärjestyksen 156 artiklaa soveltaen unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai tarvittavista välitoimista, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän. SEUT 278 artiklassa asetetaan kuitenkin periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, koska Euroopan unionin toimielinten toimiin sovelletaan laillisuusolettamaa. Välitoimista päättävä tuomari voi siis määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista ainoastaan poikkeuksellisesti (määräys 19.7.2016, Belgia v. komissio, T‑131/16 R, EU:T:2016:427, 12 kohta).
14 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään lisäksi, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua”.
15 Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (ks. määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:T:2016:142, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (ks. määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), ei julkaistu, EU:C:2012:507, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Asiakirja-aineiston perusteella välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hänellä on kaikki esillä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, eikä asiassa ole tarpeen kuulla ensin asianosaisten suullisia lausumia.
18 Nyt käsiteltävän tapauksen tilanteessa on aluksi tutkittava, täyttyykö kiireellisyysedellytys.
Kiireellisyys
19 Haettujen välitoimien kiireellisyyden selvittämisen osalta on muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen osapuolen on esitettävä näyttö siitä, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. määräys 14.1.2016, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C‑517/15 P-R, EU:C:2016:21, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Osoittaakseen vaaditun täytäntöönpanon lykkäämisen kiireellisyyden kantaja esittää, että riidanalaisen päätöksen välitön täytäntöönpano veisi siltä kyvyn täyttää asianmukaisesti lakisääteiset velvoitteensa, erityisesti varmistaa Helsingin alueen julkisen liikenteen moitteeton järjestäminen. Mainitun alueen joukkoliikenteen vakava häiriintyminen aiheuttaisi kantajan mukaan sekä sille että myös alueen asukkaille ja taloudelle vakavan ja vaikeasti korjattavan vahingon, joka on riittävän todennäköinen. Tällaisella häiriöllä olisi haittavaikutuksia myös koko kansantaloudelle ja ympäristölle. Lopuksi kantaja katsoo, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano muuttaisi merkityksellisten markkinoiden vallitsevia olosuhteita.
21 Komissio toteaa, ettei kiireellisyysedellytys täyty, ja mainitsee, että kantajan väittämä vahinko perustuu Helsingin Bussiliikenteen lausumaan, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano aiheuttaisi sen maksukyvyttömyyden ja konkurssin. Kyseisen lausuman tueksi ei komission mukaan ole kuitenkaan esitetty mitään yksityiskohtaista ja dokumentoitua näyttöä. Komission mukaan lausumassa ei myöskään lainkaan mainita, että Helsingin Bussiliikenne kuuluu nykyisin suurempaan yritysryhmään, jonka taloudellisen tilanteen arviointi on otettava huomioon nyt esillä olevassa asiassa. Niinpä se esittää tarkemmin, että julkisen liikenteen häiriintymisen aiheuttama väitetty vahinko ei ole pelkästään välillinen vaan myös ilmeisen hypoteettinen. Komission mukaan kantaja on täytäntöönpanon lykkäämistä koskevassa hakemuksessaan vedonnut oikeuskäytäntöön, jolla ei ole mitään merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta.
22 Suomen tasavalta väittää, että täytäntöönpanon lykkääminen on kiireellistä, jotta voidaan vähentää riskiä siitä, että valittaja kärsii sen vakavan ja korjaamattoman vahingon, johon se vetoaa.
23 Erittäin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että välitoimen määräämistä hakevan asianosaisen on esitettävä välitoimista päättävälle tuomarille konkreettisia ja täsmällisiä seikkoja, joita tuetaan yksityiskohtaisilla asiakirjoilla, jotka toimivat näyttönä väitetystä tilanteesta ja joiden perusteella voidaan arvioida haettujen toimien määräämättä jättämisestä todennäköisesti aiheutuvia seurauksia. Kyseisen asianosaisen on siis esitettävä asiakirjoilla tuettuja tietoja, jotka antavat luotettavan ja kokonaisvaltaisen kuvan tilanteesta, jonka se väittää antavan aiheen mainitun toimen määräämiseen (ks. määräys 19.7.2016, Belgia v. komissio, T‑131/16 R, ei julkaistu, EU:T:2016:427, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun otetaan huomioon välitoimimenettelylle luonteenomainen kiireellisyys, välitoimia hakevan asianosaisen on lähtökohtaisesti jo hakemuksen jättämisvaiheessa esitettävä kaikki sitä tukevat saatavilla olevat todisteet, jotta välitoimista päättävä tuomari voi niiden pohjalta arvioida mainitun hakemuksen perusteltavuuden (ks. vastaavasti määräys 16.10.2013, Espanja v. komissio, T‑461/13 R, ei julkaistu, EU:T:2013:545, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantaja ei ole näyttänyt kiireellisyyttä toteen, koska se on esittänyt pelkkiä väitteitä, joiden tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen.
25 Kuten komissio on perustellusti esittänyt, ensinnäkin kantajan väittämät vahingot perustuvat nimittäin kokonaisuudessaan yhtäältä kyseisen tuen saajan eli Helsingin Bussiliikenteen 7.8.2019 antamaan lausumaan ja toisaalta Helsingin seudun liikenne ‑kuntayhtymän, joka vastaa Helsingin alueen julkisen liikenteen järjestämisestä, 9.8.2019 päivättyyn kannanottoon. Tältä osin on huomautettava, että kaikki vahingot, joihin näissä kahdessa asiakirjassa vedotaan, perustuvat kyseessä olevan tuen saajan väitteeseen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano johtaisi sen maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin. Kantaja tyytyy tällaisesta tilanteesta aiheutuvien erilaisten vahinkojen osoittamiseksi kuitenkin vain toistamaan kyseisen lausuman ja kyseisen kannanoton kohtia esittämättä mitään näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että tällainen tilanne voisi todella syntyä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon vuoksi.
26 Toiseksi on joka tapauksessa täsmennettävä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tämän määräyksen antamispäivänä antamassaan määräyksessä Helsingin Bussiliikenne v. komissio (T‑603/19 R, ei julkaistu, 37 ja 39 kohta) todennut, että kyseessä olevan tuen saaja ei ollut osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättäminen johtaisi väistämättä tilanteeseen, jossa maksu jää suorittamatta, ja sen konkurssiin, ja että näin ollen tällaisen tilanteen mahdollisista seurauksista ei ole tarpeen lausua.
27 Edellä esitetystä seuraa, että välitoimihakemus on hylättävä kiireellisyysedellytyksen täyttymättä jäämisen vuoksi tarvitsematta tutkia, täyttyykö fumus boni juris ‑edellytys, tai punnita intressejä keskenään.
28 Lisäksi on mainittava, että koska tällä määräyksellä hylätään kantajan esittämä täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, oikeudenkäynnin tehostaminen ei edellytä lausumista Nobina Oy:n ja Nobina AB:n hakemuksesta saada osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevina väliintulijoina eikä kantajan esittämästä eräiden tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä (ks. edellä 10 kohta).
29 Koska tällä määräyksellä päätetään välitoimimenettely, työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 19.9.2019 annettu määräys Helsingin kaupunki v. komissio (T‑597/19 R, ei julkaistu), jolla komissio velvoitettiin lykkäämään riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa siihen asti, kunnes nyt käsiteltävän välitoimimenettelyn päättävä määräys annetaan, on peruutettava.
Oikeudenkäyntikulut
30 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 158 artiklan 5 kohdan mukaisesti kantajalle, Suomen tasavallalle ja komissiolle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
31 Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tilanne, Nobina Oy ja Nobina AB vastaavat työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti niille väliintulohakemuksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) 19.9.2019 annettu määräys Helsingin kaupunki v. komissio (T‑597/19 R, ei julkaistu) peruutetaan.
3) Nobina Oy:n ja Nobina AB:n väliintulohakemuksesta ja Helsingin kaupungin esittämästä luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä ei ole tarpeen lausua.
4) Oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin lukuun ottamatta Nobina Oy:lle ja Nobina AB:lle niiden välitoimimenettelyssä esittämästä väliintulohakemuksesta aiheutuneita kuluja, joista ne vastaavat itse.
Annettiin Luxemburgissa 13 päivänä maaliskuuta 2020.
E. Coulon | | M. van der Woude |