UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
13 päivänä maaliskuuta 2020 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Valtiontuet – Päätös, jolla valtiontuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se perittäväksi takaisin – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty
Asiassa T‑603/19 R,
Helsingin Bussiliikenne Oy, kotipaikka Helsinki (Suomi), edustajinaan asianajajat O. Hyvönen ja N. Rosenlund,
kantajana,
jota tukee
Suomen tasavalta, asiamiehenään J. Heliskoski,
väliintulijana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään M. Huttunen ja F. Tomat,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta lykätä valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP), jonka Suomen tasavalta on myöntänyt kantajalle, 28.6.2019 annetun komission päätöksen C(2019) 3152 final täytäntöönpanoa,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
1 Kantajana oleva Helsingin Bussiliikenne Oy, aiemmin Viikin Linja Oy, on suomalainen yhtiö, joka tarjoaa linja-autokuljetuspalveluja erityisesti Helsingin kaupungissa (Suomi).
2 Euroopan komissio antoi 28.6.2019 päätöksen C(2019) 3152 final Suomen tasavallan Helsingin Bussiliikenne Oy:lle toteuttamasta valtiontuesta SA.33846 (2015/C) (ex 2014/NN) (ex 2011/CP) (jäljempänä riidanalainen päätös).
3 Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan Suomen tasavallan on perittävä tuensaajalta takaisin saman päätöksen 1 artiklassa tarkoitettu sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki korkoineen alkaen siitä, kun tuet saatettiin tuensaajan käyttöön. Mainitun päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”entisen [Helsingin Bussiliikenne Oy:n]” ja kantajan välillä on taloudellinen jatkuvuus, ja päätellään tämän perusteella, että velvollisuus maksaa tuki takaisin on laajennettava koskemaan viimeksi mainittua.
4 Riidanalaisen päätöksen 3 artiklan mukaan tuki on perittävä takaisin ”välittömästi” ja ”tehokkaasti”, ja Suomen tasavallan on varmistettava, että riidanalainen päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksiantamisesta.
5 Helsingin kaupunki toimitti riidanalaisen päätöksen kantajalle 5.7.2019.
6 Kantaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9.9.2019 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.
7 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla nyt käsiteltävän välitoimihakemuksen, jossa se vaatii lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti lykkää riidanalaisen päätöksen tai toissijaisesti sen 2 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut pääasian.
8 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti määräsi asiassa, jossa ovat vastakkain Helsingin kaupunki ja komissio, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 157 artiklan 2 kohdan nojalla 19.9.2019 antamallaan määräyksellä Helsingin kaupunki v. komissio (T‑597/19 R, ei julkaistu) riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykättäväksi siltä osin kuin siinä määrätään, että tuen määrä on perittävä välittömästi takaisin tuensaajalta, mainitun asian välitoimimenettelyn päättävän määräyksen antamiseen asti.
9 Komissio vaatii unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.9.2019 toimittamissaan huomautuksissa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 Nobina Oy ja Nobina AB pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.9.2019 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja vastusti tätä väliintulohakemusta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 3.10.2019 toimittamissaan huomautuksissa.
11 Suomen tasavalta hyväksyttiin unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 4.10.2019 antamalla määräyksellä väliintulijaksi tukemaan kantajan vaatimuksia. Se toimitti väliintulokirjelmänsä 29.10.2019.
12 Komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.10.2019 toimittamallaan kirjeellä erään välitoimihakemuksen liitteenä olevan asiakirjan käsittelemistä luottamuksellisena yleisöön nähden.
13 Kantaja ja komissio esittivät huomautuksensa Suomen tasavallan väliintulokirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.11.2019 toimittamillaan asiakirjoilla.
Oikeudellinen arviointi
Yleistä
14 Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina ilmenee, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä työjärjestyksen 156 artiklaa soveltaen unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai tarvittavista välitoimista, jos hän katsoo olosuhteiden sitä edellyttävän. SEUT 278 artiklassa asetetaan kuitenkin periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, koska Euroopan unionin toimielinten toimiin sovelletaan laillisuusolettamaa. Välitoimista päättävä tuomari voi siis määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista ainoastaan poikkeuksellisesti (määräys 19.7.2016, Belgia v. komissio, T‑131/16 R, EU:T:2016:427, 12 kohta).
15 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä määrätään lisäksi, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava ”oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua”.
16 Välitoimista päättävä tuomari voi siten lykätä täytäntöönpanoa ja määrätä muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja että niiden vaikutukset alkavat ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Nämä edellytykset ovat kumulatiivisia, joten välitoimihakemus on hylättävä, jos jokin niistä ei täyty. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava esillä olevia intressejä (ks. määräys 2.3.2016, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P-R, EU:T:2016:142, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Tässä kokonaisarvioinnissa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta, ja se voi asian ominaispiirteiden perusteella vapaasti päättää, miten ja millaisessa järjestyksessä se tutkii nämä erilaiset edellytykset, sillä ei ole olemassa oikeussääntöä, jossa säädettäisiin siitä, miten tuomioistuimen olisi arvioitava sitä, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia (ks. määräys 19.7.2012, Akhras v. neuvosto, C‑110/12 P(R), ei julkaistu, EU:C:2012:507, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Asiakirja-aineiston perusteella välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hänellä on kaikki esillä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, eikä asiassa ole tarpeen kuulla ensin asianosaisten suullisia lausumia.
19 Nyt käsiteltävän tapauksen tilanteessa on aluksi tutkittava, täyttyykö kiireellisyysedellytys.
Kiireellisyys
20 Haettujen välitoimien kiireellisyyden selvittämisestä on muistutettava, että välitoimimenettelyn tarkoituksena on varmistaa tulevan lopullisen päätöksen täysi tehokkuus, jotta vältetään aukot unionin tuomioistuimen takaamassa oikeussuojassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kiireellisyyttä on arvioitava siihen nähden, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältytään siltä, että väliaikaista oikeussuojaa pyytäneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Kyseisen osapuolen on esitettävä näyttö siitä, ettei se voi odottaa pääasiassa annettavaa ratkaisua kärsimättä vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa (ks. määräys 14.1.2016, AGC Glass Europe ym. v. komissio, C‑517/15 P-R, EU:C:2016:21, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Osoittaakseen vaaditun täytäntöönpanon lykkäämisen kiireellisyyden kantaja esittää olennaisilta osin kaksi seikkaa. Yhtäältä kyseessä olevan määrän takaisinperintä asetetussa määräajassa aiheuttaisi sille vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, koska siitä seuraisi sen maksukyvyttömyys ja konkurssi. Kantaja viittaa tilikautta 2018 koskeviin hyväksyttyihin tilinpäätöksiinsä ja esittää tältä osin, että sen kassavarat per 2.8.2019 olivat 8 924 662 euroa ja että sen oma pääoma per 31.12.2018 oli 5 209 961 euroa. Kantaja ei myöskään voi saada eikä maksaa takaisin sellaista mahdollista lainaa, joka vastaisi riidanalaisessa päätöksessä vahvistettua määrää. Se ei siis kykene maksamaan mainittua määrää.
22 Toisaalta kantaja väittää osallistuvansa huomattavalta osin Helsingin alueen julkisen liikenteen järjestämiseen. Sen konkurssilla olisi näin ollen myös muita kuin taloudellisia seurauksia, koska kyseisen alueen julkisen liikenteen vakava häiriintyminen vastaisi ominaispiirteiltään vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, olisi riittävän todennäköinen ja aiheuttaisi yleisille eduille tai kolmansien oikeuksille haittaa, joka voidaan ottaa huomioon kyseessä olevien intressien punninnassa.
23 Komissio sitä vastoin katsoo, ettei kantaja ole osoittanut kiireellisyyttä. Se pohtii yhtäältä kantajan taloudellisen tilanteen epävarmuutta. Toisaalta komissio huomauttaa, että kantaja ei mainitse välitoimihakemuksessa mitenkään emoyhtiönsä tilannetta tai sitä, että se kuuluu suurempaan Koiviston Auto ‑konserniin. Se mainitsee tältä osin, että vuotta 2018 koskevien julkisten tietojen mukaan kantajan emoyhtiön liikevaihto oli noin 175,9 miljoonaa euroa ja tilikauden nettotulos noin 6,8 miljoonaa euroa. Koiviston Auto ‑konserni on puolestaan Suomen linja-autokuljetusmarkkinoiden suurin toimija, johon kuuluu yhdeksän kuljetus- ja liitännäispalveluyhtiötä ja jonka toiminta on voitollista. Lisäksi komissio mainitsee, että välitoimihakemukseen liitetystä kantajan tuloslaskelmasta ilmenee, että konsernin yhtiöiden välillä on käytössä kirjanpitomenetelmiä, joihin liittyy konsernin sisäisiä siirtoja. Kantajan todellisen taloudellisen tilanteen arvioimiseksi kokonaisvaltaisesti on näin ollen tarpeen tarkastella sen emoyhtiön ja konsernin, johon se kuuluu, taloudellista tilannetta.
24 Suomen tasavalta väittää, että täytäntöönpanon lykkääminen on kiireellistä, jotta voidaan vähentää riskiä siitä, että kantaja kärsii sen vakavan ja korjaamattoman vahingon, johon se vetoaa.
25 Ensinnäkin väitetyn, kantajan taloudelliselle elinkelpoisuudelle aiheutuvan riskin, joka johtuu 54 231 850 euron suuruisen summan takaisinperimisestä riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi, osalta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan rahassa mitattavissa olevaa vahinkoa ei voida poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta pitää korjaamattomana, koska rahamääräisellä korvauksella voidaan pääsääntöisesti saattaa vahinkoa kärsinyt henkilö asemaan, jossa hän oli ennen vahingon syntymistä. Tällainen vahinko voidaan erityisesti korvata SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä (ks. määräys 23.4.2015, komissio v. Vanbreda Risk & Benefits, C‑35/15 P(R), EU:C:2015:275, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
26 Jos vahinko, johon asiassa vedotaan, on taloudellinen, haetut välitoimet ovat kuitenkin perusteltuja, jos on ilmeistä, että niitä hakeva asianosainen olisi ilman kyseisiä toimia tilanteessa, joka vaarantaisi sen taloudellisen elinkelpoisuuden ennen ratkaisun tekemistä pääasiassa, tai että sen markkinaosuudet muuttuisivat merkittävällä tavalla, kun otetaan huomioon muun muassa hakijan yrityksen koko ja liikevaihto sekä konsernin, johon se kuuluu, ominaispiirteet (ks. määräys 12.6.2014, komissio v. Rusal Armenal, C‑21/14 P-R, EU:C:2014:1749, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhtiön taloudellisen tilanteen ja etenkin sen taloudellisen elinkelpoisuuden arvioinnissa on otettava huomioon sen konsernin, johon se omistusrakenteensa puolesta kuuluu, ominaispiirteet ja erityisesti kyseisen konsernin kokonaisvoimavarat, mikä voi saada välitoimista päättävän tuomarin katsomaan, ettei kiireellisyysedellytys täyty huolimatta välitoimia hakevan asianosaisen, kun sitä tarkastellaan erikseen, odotettavissa olevasta maksukyvyttömyydestä. On siis arvioitava, voidaanko väitettyä vahinkoa pitää vakavana, kun otetaan huomioon sen konsernin ominaispiirteet, johon kantajayhtiö kuuluu (ks. määräys 10.6.2011, Eurallumina v. komissio, T‑207/07 R, ei julkaistu, EU:T:2011:265, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
28 Tätä varten välitoimista päättävällä tuomarilla on oltava käytössään konkreettisia ja täsmällisiä tietoja, joita tukevat yksityiskohtaiset ja varmennetut asiakirjatodisteet, jotka osoittavat välitoimia hakevan asianosaisen tilanteen ja joiden perusteella voidaan arvioida haettujen välitoimien määräämättä jättämisestä todennäköisesti aiheutuvia seurauksia. Tästä seuraa, että mainitun asianosaisen on – erityisesti jos se vetoaa taloudelliseen vahinkoon – lähtökohtaisesti esitettävä asiakirjoilla tuettu luotettava ja kokonaisvaltainen kuva taloudellisesta tilanteestaan (ks. määräys 29.2.2016, ICA Laboratories ym. v. komissio, T‑732/15 R, ei julkaistu, EU:T:2016:129, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Lisäksi työjärjestyksen 156 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaan välitoimihakemuksiin ”on sisällyttävä kaikki todisteet ja näytön esittämistä koskevat pyynnöt seikoista, joiden vuoksi välitoimien määrääminen on perusteltua”.
30 Pelkän välitoimihakemuksen on siis mahdollistettava se, että vastaaja voi valmistella huomautuksensa ja välitoimista päättävä tuomari voi tarvittaessa ratkaista hakemuksen tukeutumatta muihin tietoihin, joten niiden olennaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin hakemus perustuu, on ilmettävä mainitun hakemuksen tekstistä. Kun otetaan huomioon välitoimimenettelylle luonteenomainen kiireellisyys, välitoimia hakevalta asianosaiselta voidaan perustellusti edellyttää, että se poikkeustapauksia lukuun ottamatta esittää jo hakemuksen jättämisvaiheessa kaikki sitä tukevat saatavilla olevat todisteet, jotta välitoimista päättävä tuomari voi niiden pohjalta arvioida mainitun hakemuksen perusteltavuuden (määräys 6.9.2016, Inclusion Alliance for Europe v. komissio, C‑378/16 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:668, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Vaikka välitoimihakemusta voidaan tietyiltä osin täydentää viittaamalla sen liitteenä oleviin asiakirjoihin, näillä asiakirjoilla ei voida korjata olennaisten seikkojen puuttumista hakemuksesta. Välitoimista päättävän tuomarin asiana ei nimittäin ole etsiä asianosaisen puolesta niitä välitoimihakemuksen liitteisiin tai pääasiassa jätettyyn kannekirjelmään tai sen liitteisiin sisältyviä seikkoja, jotka mahdollisesti voisivat tukea välitoimihakemusta. Tällainen välitoimista päättävälle tuomarille asetettu velvollisuus olisi sitä paitsi omiaan tekemään tehottomaksi työjärjestyksen 156 artiklan 5 kohdan, jossa määrätään, että välitoimihakemus on tehtävä erillisellä asiakirjalla (ks. määräys 20.6.2014, Wilders v. parlamentti ja neuvosto, T‑410/14 R, ei julkaistu, EU:T:2014:564, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Esillä olevassa asiassa on todettava, että ainoa välitoimihakemukseen liitetty kantajan taloudellista tilannetta koskeva asiakirja on kantajan tilikautta 2018 koskeva hyväksytty tilinpäätös, jonka mukaan sen oman pääoman määrä 31.12.2018 oli 5 209 961 euroa. Lisäksi kantaja tyytyy väittämään, että 2.8.2019 sen kassavarat olivat 8 924 662 euroa ja että se ei myöskään voi saada eikä maksaa takaisin mahdollista kyseistä määrää vastaavaa lainaa, kun otetaan huomioon sen epävarma taloudellinen tilanne, riittävien vakuuksien puuttuminen ja se, että tällaisen lainan takaisinmaksuerät olisivat kahdeksan vuoden laina-ajalla noin 5,6 miljoonaa euroa vuodessa. Kantaja ei kuitenkaan esitä näiden väitteiden ja arvioiden tueksi mitään asiakirjoja.
33 Kuten komissio on perustellusti todennut, kantaja ei myöskään esitä mitään selvitystä tai muuta näyttöä, joka osoittaisi todellisen riskin sen taloudelliselle elinkelpoisuudelle, eikä etenkään mitään tietoja konsernin, johon se kuuluu, taloudellisesta tilanteesta.
34 Tältä osin on huomattava, että yhtäältä tilikautta 2018 koskevan hyväksytyn tilinpäätöksen mukaan kantajan liikevaihto oli yli 70 miljoonaa euroa ja että toisaalta komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että konsernin, johon kantaja kuuluu, voitto verojen jälkeen oli 3,8 miljoonaa euroa. Kantaja ei välitoimihakemuksessaan millään tavoin kiistä näitä toteamuksia.
35 Tästä seuraa, että kantaja ei ole esittänyt sellaista luotettavaa ja kokonaisvaltaista kuvaa tilanteestaan, jonka perusteella välitoimista päättävä tuomari voisi arvioida, onko sen taloudellinen elinkelpoisuus vaarassa. Erityisesti sen vuoksi, ettei konsernin, johon kantaja kuuluu, kokonaisvoimavaroista ole tietoja, välitoimista päättävä tuomari ei voi konkreettisesti tutkia, onko kyseisellä konsernilla riittävät edellytykset kyseessä olevan tuen takaisinmaksamiseen tai siihen tarkoitetun lainan ottamiseen.
36 Kantaja ei myöskään esitä mitään seikkaa, jonka perusteella välitoimista päättävä tuomari voisi arvioida kantajan ja konsernin, johon se kuuluu, oikeudellisia suhteita ja taloudellisia velvoitteita sekä niiden intressien mahdollista yhteneväisyyttä (ks. vastaavasti määräys 10.6.2011, Eurallumina v. komissio, T‑207/07 R, ei julkaistu, EU:T:2011:265, 54 kohta).
37 Näin ollen on todettava, että kantaja ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ilman haettuja välitoimia sille aiheutuisi vakava ja korjaamaton vahinko siitä syystä, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano ennen ratkaisun antamista pääasiassa johtaisi väistämättä tilanteeseen, jossa maksu jää suorittamatta, ja sen konkurssiin.
38 Toiseksi on todettava Helsingin alueen julkisen liikenteen vakavasta häiriintymisestä kolmansille väitetysti aiheutuvan aineettoman vahingon osalta, että kyseinen vahinko olisi kantajan mukaan seurausta sen konkurssista.
39 Koska edellä 37 kohdassa todettiin, ettei kantajan taloudelliseen elinkelpoisuuteen kohdistuvaa riskiä voida todeta, sen konkurssin mahdollisista seurauksista ei ole tarpeen lausua.
40 Joka tapauksessa on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantajan on kiireellisyysedellytyksen täyttymisen toteamiseksi osoitettava, että täytäntöönpanon lykkääminen on tarpeen sen omien etujen suojelemiseksi, eikä se voi vedota muille kuin sen omille intresseille – kuten esimerkiksi kolmansien oikeuksille – aiheutuvaan haittaan. Niinpä Helsingin alueen joukkoliikenteelle, jonka järjestämisestä vastaa Helsingin kaupunki, aiheutuvaan vahinkoon ei voida tehokkaasti vedota perusteena haetun täytäntöönpanon lykkäämisen kiireellisyydelle, mutta tällainen vahinko voidaan tarvittaessa ottaa huomioon kyseessä olevien intressien punninnan yhteydessä (ks. vastaavasti määräys 17.2.2012, Hassan v. neuvosto, T‑572/11 R, ei julkaistu, EU:T:2012:83, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Edellä esitetystä seuraa, että välitoimihakemus on hylättävä kiireellisyysedellytyksen täyttymättä jäämisen vuoksi tarvitsematta tutkia, täyttyykö fumus boni juris ‑edellytys, tai punnita intressejä keskenään.
42 Lisäksi on mainittava, että koska tällä määräyksellä hylätään kantajan esittämä täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus, oikeudenkäynnin tehostaminen ei edellytä lausumista Nobina Oy:n ja Nobina AB:n hakemuksesta saada osallistua oikeudenkäyntiin komission vaatimuksia tukevina väliintulijoina eikä komission eräiden tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä (ks. edellä 10 ja 12 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
43 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 158 artiklan 5 kohdan mukaisesti kantajalle, Suomen tasavallalle ja komissiolle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
44 Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian tilanne, Nobina Oy ja Nobina AB vastaavat työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti niille väliintulohakemuksesta aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Nobina Oy:n ja Nobina AB:n väliintulohakemuksesta ja Euroopan komission luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä ei ole tarpeen lausua.
3) Oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin lukuun ottamatta Nobina Oy:lle ja Nobina AB:lle niiden välitoimimenettelyssä esittämästä väliintulohakemuksesta aiheutuneita kuluja, joista ne vastaavat itse.
Annettiin Luxemburgissa 13 päivänä maaliskuuta 2020.
E. Coulon | | M. van der Woude |