UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
3 päivänä huhtikuuta 2014 (*)
Direktiivi 2005/29/EY – Sopimattomat kaupalliset menettelyt – Pyramidimyyntijärjestelmä – Kuluttajien ennen korvauksen saamista mahdollisesti tekemän suorituksen merkitys – Käsitteen ˮsuoritusˮ tulkinta
Asiassa C‑515/12,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas (Liettuan ylimmän asteen hallintotuomioistuin) on esittänyt 29.10.2012 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 14.11.2012, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
ˮ4financeˮ UAB
vastaan
Valstybinė vartotojų teisių apsaugos tarnyba ja
Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos finansų ministerijos,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. Silva de Lapuerta sekä tuomarit J. L. da Cruz Vilaça, G. Arestis, J.‑C. Bonichot (esittelevä tuomari) ja A. Arabadjiev,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– ˮ4financeˮ UAB, edustajanaan toimitusjohtaja G. Velička,
– Liettuan hallitus, asiamiehenään R. Janeckaitė,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja S. Šindelková,
– Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato P. Gentili,
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja M. Szpunar,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Steiblytė ja M. van Beek,
kuultuaan julkisasiamiehen 19.12.2013 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (ˮsopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiiviˮ) (EUVL L 149, s. 22) liitteessä I olevan 14 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa valittajana on ”4finance” UAB (jäljempänä ”4finance”) ja vastapuolina Valstybinė vartotojų teisių apsaugos tarnyba (kansallinen kuluttajansuojavirasto) ja Valstybinė mokesčių inspekcija prie Lietuvos Respublikos Finansų ministerijos (valtiovarainministeriön alainen kansallinen verotarkastuselin) ja joka koskee tälle yhtiölle sellaisen Liettuan lain rikkomisesta määrättyä sakkoa, jossa kielletään sopimattomat kaupalliset menettelyt kuluttajia kohtaan.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2005/29 johdanto-osan 8, 9, 11 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(8) Tällä direktiivillä suojellaan nimenomaisesti kuluttajien taloudellisia etuja elinkeinonharjoittajien sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä. – –
(9) Tällä direktiivillä ei rajoiteta sopimattoman kaupallisen menettelyn vuoksi vahinkoa kärsineiden yksittäisiä toimia. – – Rahoituspalvelut ja kiinteä omaisuus edellyttävät monimutkaisuutensa ja niihin sisältyvien suurten riskien vuoksi yksityiskohtaisia vaatimuksia, elinkeinonharjoittajille asetettavat positiiviset velvoitteet mukaan luettuina. Tämän vuoksi tällä direktiivillä ei rahoituspalvelujen ja kiinteän omaisuuden alalla rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tätä direktiiviä tiukempia säännöksiä kuluttajien taloudellisten etujen suojelemiseksi. – –
– –
(11) Pitkälle menevällä lähentymisellä, joka toteutetaan lähentämällä tällä direktiivillä kansalliset säännökset, päästään korkeatasoiseen yhteiseen kuluttajansuojaan. Tässä direktiivissä vahvistetaan yksi kuluttajien taloudellista käyttäytymistä vääristävien sopimattomien kaupallisten menettelyjen yleinen kielto. Siinä säädetään myös säännöt aggressiivisille kaupallisille menettelyille, joita ei tällä hetkellä säädellä yhteisön tasolla.
– –
(17) Oikeusvarmuuden lisäämiseksi on suotavaa nimetä ne kaupalliset menettelyt, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Liitteessä I on sen vuoksi täydellinen luettelo kaikista kyseisistä menettelyistä. Nämä ovat ainoat kaupalliset menettelyt, joita voidaan pitää sopimattomina ilman 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia. Luetteloa voidaan muuttaa vain muuttamalla tätä direktiiviä.ˮ
4 Direktiivin 2005/29 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
ˮTämän direktiivin tarkoituksena on tukea sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja saavuttaa korkeatasoinen kuluttajansuoja lähentämällä jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjä.ˮ
5 Mainitun direktiivin 2 artiklan d alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
– –
d) ʼelinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisillä kaupallisilla menettelyilläʼ (jäljempänä myös ʼkaupallisilla menettelyilläʼ) elinkeinonharjoittajan tointa, mainitsematta jättämistä, käyttäytymistä tai edustamista, kaupallista viestintää, mukaan lukien mainontaa ja markkinointia, joka liittyy välittömästi tuotteen myynnin edistämiseen, myymiseen tai toimittamiseen kuluttajille;
– –ˮ
6 Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮTätä direktiiviä sovelletaan 5 artiklassa tarkoitettuihin elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin ennen jotakin tuotetta koskevaa liiketointa ja sen jälkeen.ˮ
7 Direktiivin 2005/29 5 artikla kuuluu seuraavasti:
ˮ1. Sopimattomat kaupalliset menettelyt ovat kiellettyjä.
2. Kaupallinen menettely on sopimaton, mikäli:
a) se on huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimusten vastainen;
ja
b) se vääristää olennaisesti tai on omiaan vääristämään olennaisesti menettelyn saavutettavissa tai kohteena olevan keskivertokuluttajan tai, kun kaupallinen menettely on suunnattu tietylle kuluttajaryhmälle, ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön taloudellista käyttäytymistä tuotteeseen nähden.
– –
4. Sopimattomia ovat erityisesti kaupalliset menettelyt, jotka ovat:
a) harhaanjohtavia 6 ja 7 artiklassa esitetyn mukaisesti;
tai
b) aggressiivisia 8 ja 9 artiklassa esitetyn mukaisesti.
5. Liitteessä I on luettelo niistä kaupallisista menettelyistä, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattomina. Samaa luetteloa on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa ja sitä voidaan muuttaa ainoastaan muuttamalla tätä direktiiviä.ˮ
8 Direktiivin 2005/29 liitteen I, jonka otsikko on ˮKaupalliset menettelyt, joita pidetään kaikissa olosuhteissa sopimattominaˮ, 14 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮPyramidimyyntijärjestelmän luominen, käyttäminen tai edistäminen; järjestelmässä kuluttajan tekemän suorituksen vastineena on mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta.ˮ
Liettuan oikeus
9 Sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun lain, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin, 7 §:n 22 momentissa säädetään seuraavaa:
ˮKaupallinen menettely katsotaan harhaanjohtavaksi, jos sillä luodaan tuotteiden jakelua koskeva pyramidijärjestelmä, jolla kuluttajille tarjotaan mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta, sekä käytetään tai edistetään tätä järjestelmää.ˮ
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 Pääasian valittaja 4finance on yhtiö, joka myöntää määrältään vähäisiä pikaluottoja postitse. Se määrättiin Valstybinė vartotojų teisių apsaugos tarnyban 28.7.2011 tekemällä päätöksellä maksamaan 8 000 Liettuan litin (LTL) suuruinen sakko sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltämisestä annetun Liettuan lain 7 §:n 22 momentin rikkomisen vuoksi. Tästä päätöksestä ilmenee, että 4finance järjesti 26.10.2010–15.2.2011 mainoskampanjan, jolla se toteutti ˮtuotteiden jakelua koskevan pyramidijärjestelmän, jolla kuluttajille tarjotaan mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksestaˮ.
11 Vilniaus apygardos administracinis teismas (Vilnan alueellinen hallintotuomioistuin) vahvisti 25.10.2011 antamallaan tuomiolla mainitun päätöksen, minkä jälkeen 4finance valitti tästä tuomiosta Lietuvos vyriausiasis administracinis teismasille (Liettuan ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin).
12 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää 4financea vastaan esitetyistä tosiseikoista, että tämä yhtiö tarjosi jokaiselle uudelle asiakkaalle 20 LTL:n palkkion kunkin värväämänsä muun asiakkaan rekisteröitymisestä. Tullakseen 4financen asiakkaaksi uuden asiakkaan piti rekisteröityessään sen internetsivulle maksaa 0,01 LTL:n rekisteröintimaksu.
13 Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensiksi direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan tulkintaa sekä sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltämisestä annetun lain 7 §:n 22 momentin yhteensoveltuvuutta sen kanssa. Se katsoo tältä osin, että vaikka tämä Liettuan oikeuden säännös onkin direktiivin saksan- ja liettuankielisen version mukainen, se ei vastaa direktiivin muita kieliversioita, kuten espanjan-, ranskan- ja puolankielistä versiota. Viimeksi mainitut sisältävät nimittäin mainitussa 14 kohdassa sanamuodon, jonka mukaan ˮkuluttajan tekemän suorituksen vastineena on mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmäänˮ. Saman säännöksen saksan- ja liettuankielisissä versioissa ei kuitenkaan säädetä tästä kuluttajan tekemän suorituksen kriteeristä.
14 Toiseksi siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoo, että kuluttajan tekemä suoritus on välttämätön tekijä, jotta myyntijärjestelmä voidaan katsoa direktiivissä 2005/29 tarkoitetuksi pyramidimyyntijärjestelmäksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta käsitteen ˮsuoritusˮ tulkintaa. Se katsoo, että on tärkeää tietää yhtäältä, voidaanko jokainen maksettu summa, olipa se miten pieni hyvänsä, katsoa suoritukseksi, ja toisaalta, riittääkö symbolisen summan maksaminen, kuten pääasiassa, jotta järjestelmä voidaan kieltää. Se esittää tästä, että uuden asiakkaan 4financelle maksama 0,01 LTL:n summa on pienin teknisesti siirtokelpoinen summa, että maksun tarkoituksena on vain tunnistaa tarkasti tämä asiakas lainasopimuksen tekemistä varten ja että näillä maksuilla rahoitetaan vain hyvin vähäisessä määrin myynninedistämismekanismista maksettuja palkkioita.
15 Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas päätti näiden toteamusten valossa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [direktiivin 2005/29] liitteessä I olevaa 14 kohtaa tulkittava siten, että pyramidimyyntijärjestelmän luomista, käyttämistä tai edistämistä on kaikissa olosuhteissa pidettävä harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä ainoastaan, kun kuluttajan on tehtävä suoritus saadakseen korvauksen etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta?
2) Jos on niin, että kuluttajan on tehtävä suoritus saadakseen oikeuden korvaukseen, vaikuttaako tämän suorituksen, jonka kuluttaja tekee saadakseen korvauksen etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta, suuruus siihen, että pyramidimyyntijärjestelmää pidetään direktiivin [2005/29] liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitettuna harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä? Voidaanko kuluttajien maksamaa suoritusta, joka on täysin symbolinen ja maksetaan kuluttajien henkilöllisyyden tunnistamiseksi, pitää suorituksena, jonka vastineeksi hän saa mahdollisuuden direktiivin liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen?
3) Onko direktiivin [2005/29] liitteessä I olevaa 14 kohtaa tulkittava siten, että merkitystä on ainoastaan sillä seikalla, että korvaus maksetaan järjestelmään jo rekisteröityneelle kuluttajalle etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta, vai onko merkitystä myös sillä, missä määrin korvaukset, jotka maksetaan järjestelmään kuuluville kuluttajille uusien kuluttajien värväämisestä, rahoitetaan uusien jäsenten maksamilla osallistumismaksuilla, jotta pyramidimyyntijärjestelmää voidaan pitää harhaanjohtavana kaupallisena menettelynä? Tässä [käsiteltävässä] tapauksessa kysytään, onko pyramidimyyntijärjestelmään jo rekisteröityneille kuluttajille maksetut korvaukset rahoitettava kokonaan tai suurimmaksi osaksi uusien jäsenten osallistumismaksuilla.”
Ennakkoratkaisukysymykset
16 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin kysyy kysymyksillään – joita on tutkittava yhdessä –, millä edellytyksillä kaupallinen myynninedistämisjärjestelmä voidaan katsoa direktiivin 2005/29 liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitetuksi ˮpyramidimyyntijärjestelmäksiˮ ja voidaan näin ollen kieltää kaikissa olosuhteissa.
17 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että sopimattomien kaupallisten menettelyjen kieltämisestä annetun lain 7 §:n 22 momentti on täysin direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan saksan- ja liettuankielisen version mukainen. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan viimeksi mainitun säännöksen useissa muissa kieliversioissa mainitaan kuitenkin sellainen lisäedellytys pyramidimyyntijärjestelmän kieltämiselle, jonka mukaan ˮkuluttaja tekee suorituksenˮ voidakseen hyötyä järjestelmästä. Kansallinen tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, edellytetäänkö samassa 14 kohdassa, että kuluttajan täytyy tehdä tällainen suoritus. Jos vastaus on myöntävä, se kysyy, onko jokainen summa sen suuruudesta riippumatta katsottava mainitussa 14 kohdassa tarkoitetuksi suoritukseksi.
18 Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta, edellyttääkö pyramidimyyntijärjestelmäksi katsominen sen osoittamista, että korvaus, jonka kuluttaja voi saada, rahoitetaan osaksi tai suurimmaksi osaksi muiden kuluttajien myöhemmin maksamilla suorituksilla.
19 On muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen yhdenmukaisen soveltamisen ja tulkinnan vaatimus edellyttää, ettei yhtä kieliversiota tarkastella irrallaan muista kieliversioista vaan että sitä tulkitaan sen laatijan todellisen tahdon ja laatijan tavoitteleman päämäärän mukaisesti ottaen huomioon muun muassa kaikki kieliversiot (ks. tuomio Internetportal und Marketing, C-569/08, EU:C:2010:311, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Tältä osin on todettava, että pyramidimyyntijärjestelmien kieltäminen nojautuu kaikissa direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan kieliversioissa kolmeen yhteiseen edellytykseen. Ensinnäkin tällainen myynninedistäminen perustuu lupaukseen siitä, että kuluttajalla on mahdollisuus saada taloudellinen etu. Lisäksi tämän lupauksen toteuttaminen riippuu muiden kuluttajien liittymisestä järjestelmään. Lopuksi suurin osa tuloista, joilla kuluttajille luvattu korvaus rahoitetaan, ei ole peräisin todellisesta taloudellisesta toiminnasta.
21 On nimittäin selvää, että kun ei ole todellista taloudellista toimintaa, josta voidaan saada riittävästi tuloja kuluttajille luvatun korvauksen rahoittamiseksi, tällainen myynninedistämisjärjestelmä perustuu välttämättä sen osallistujien taloudelliseen myötävaikutukseen, koska tähän järjestelmään liittyvän henkilön mahdollisuus korvauksen saamiseen riippuu etupäässä muiden liittyjien suorittamista maksuista.
22 Tällainen järjestelmä voi olla vain ˮpyramidiˮ sikäli kuin sen pysyvyys edellyttää yhä suuremman uusien osallistujien määrän liittymistä siinä jo oleville jäsenille maksettavien korvausten rahoittamiseksi. Se tarkoittaa myös sitä, että uusimmat liittyjät saavat pienemmällä todennäköisyydellä korvauksen osallistumisestaan. Tämä järjestelmä lakkaa toimimasta, kun liittyjien määrä, jonka pitäisi teoreettisesti kasvaa loputtomiin järjestelmän säilymiseksi, ei enää riitä rahoittamaan kaikille osallistujille luvattuja korvauksia.
23 Edellä esitetyillä perusteilla katsominen direktiivin 2005/29 liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitetuksi ˮpyramidimyyntijärjestelmäksiˮ edellyttää ensiksi, että tällaiseen järjestelmään liittyjät tekevät taloudellisen suorituksen.
24 Tätä tulkintaa tukee direktiivin 2005/29 päämäärä, koska direktiivillä sen johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen mukaan ˮsuojellaan nimenomaisesti kuluttajien taloudellisia etuja elinkeinonharjoittajien sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltäˮ ja sen 1 artiklan mukaan saavutetaan ˮkorkeatasoinen kuluttajansuoja lähentämällä jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat kuluttajien taloudellisia etuja vahingoittavia sopimattomia kaupallisia menettelyjäˮ (tuomio Köck, C-206/11, EU:C:2013:14, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa, ilman kuluttajan taloudellista suoritusta olisi vaikea yksilöidä taloudellista toimintaa, jonka vuoksi kuluttajaa olisi direktiivin mukaan tarpeen suojella.
25 Lisäksi direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan useimpien kieliversioiden sanamuodossa vahvistetaan, että kuluttajan suoritus on tässä säännöksessä tarkoitetun pyramidimyyntijärjestelmän tunnusmerkki.
26 Siitä kysymyksestä, onko jokainen liittyjän myyntijärjestelmään maksama summa katsottava sen suuruudesta riippumatta direktiivin 2005/29 liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitetuksi suoritukseksi, on todettava, ettei tässä säännöksessä säädetä mistään vähimmäismäärästä niissä kieliversioissa, joissa mainitaan kuluttajan taloudellinen suoritus (ks. analogisesti tuomio Purely Creative ym., C-428/11, EU:C:2012:651, 30 kohta). Lisäksi direktiivin 2005/29 johdanto-osan 17 perustelukappaleessa mainittua tavoitetta lisätä oikeusvarmuutta nimeämällä sopimattomat kaupalliset menettelyt ei saavuteta, jos jäsenvaltiot voisivat päättää, mitkä määrät voidaan katsoa taloudellisiksi suorituksiksi. Kuluttajan suorituksen käsite sisältää näin ollen kaikki kuluttajan suorittamat maksut niiden suuruudesta riippumatta.
27 Toiseksi tämän tuomion 20–22 kohdasta johtuu, että direktiivin 2005/29 liitteessä I olevassa 14 kohdassa tarkoitetuksi ˮpyramidimyyntijärjestelmäksiˮ luokittelu edellyttää, että uusien liittyjien maksamien suoritusten ja jo liittyneiden saamien korvausten välillä on yhteys.
28 Tämä tulkinta vahvistetaan direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan useimmissa kieliversioissa, joista ilmenee, että kuluttajan saaman korvauksen rahoitus riippuu ˮetupäässäˮ tai ˮpääasiassaˮ järjestelmän uusien osallistujien myöhemmin maksamista suorituksista.
29 Vastoin Liettuan hallituksen esitystä tällainen direktiivin 2005/29 liitteessä I olevan 14 kohdan tulkinta ei millään tavoin vaaranna tavoitetta saavuttaa kuluttajansuojan korkeampi taso.
30 Tältä osin on todettava, että mainitun direktiivin 5 artiklan nojalla kielletyt käytännöt on jaettu kahteen luokkaan.
31 Yhtäältä direktiivin 2005/29 liite I sisältää kaupalliset menettelyt, jotka ovat kaikissa olosuhteissa sopimattomia ja joita ei näin ollen tarvitse arvioida tapauskohtaisesti tämän direktiivin 5–9 artiklojen säännösten nojalla. Toisaalta menettelyt, joita ei mainita tässä liitteessä, voidaan todeta sopimattomiksi sen jälkeen, kun niiden ominaispiirteitä on arvioitu tapauskohtaisesti mainituissa 5–9 artiklassa mainittujen perusteiden mukaisesti (tuomio Purely Creative ym., EU:C:2012:651, 45 kohta ja tuomio Köck, EU:C:2013:14, 35 kohta).
32 Tästä seuraa, että vain kuluttajille haitallisimmat kaupalliset menettelyt ovat ehdottomasti kiellettyjä mutta että direktiivin 2005/29 liitteeseen I kuulumaton menettely voidaan kuitenkin kieltää, kun erityisen ja konkreettisen arvioinnin nojalla voidaan katsoa, että se on saman direktiivin 5–9 artiklassa tarkoitetulla tavalla sopimaton.
33 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että 4financen luomassa myynninedistämisjärjestelmässä jo liittyneille maksetut palkkiot rahoitettiin vain hyvin vähäisessä määrin uusilta liittyjiltä vaadituilla taloudellisilla suorituksilla. Näyttää siis siltä, ettei toinen tämän tuomion 27 kohdassa mainittu edellytys täyty tällaisessa järjestelmässä. Mikäli näin on, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkastettava, järjestelmä ei siis voisi olla direktiivin 2005/29 liitteessä I olevaan 14 kohtaan perustuvan kiellon kohteena.
34 Edellä esitetyillä perusteilla esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 2005/29 liitteessä I olevaa 14 kohtaa on tulkittava siten, että pyramidimyyntijärjestelmä on kaikissa olosuhteissa sopimaton kaupallinen menettely vain silloin, kun tällainen järjestelmä edellyttää kuluttajalta minkä tahansa suuruista taloudellista suoritusta, jonka vastineena kuluttajalla on mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta.
Oikeudenkäyntikulut
35 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (ˮsopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiiviˮ) liitteessä I olevaa 14 kohtaa on tulkittava siten, että pyramidimyyntijärjestelmä on kaikissa olosuhteissa sopimaton kaupallinen menettely vain silloin, kun tällainen järjestelmä edellyttää kuluttajalta minkä tahansa suuruista taloudellista suoritusta, jonka vastineena kuluttajalla on mahdollisuus saada korvausta etupäässä muiden kuluttajien värväämisestä järjestelmään eikä tuotteiden myynnistä tai kulutuksesta.
Allekirjoitukset