Language of document : ECLI:EU:C:2010:534

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

16 päivänä syyskuuta 2010 (*)

Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 96/34/EY – Vanhempainlomaa koskeva puitesopimus – Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan tulkinta – Vanhempainlomaa koskevan oikeuden saaja – Vanhempainloma kaksosten syntymän yhteydessä – Syntymän käsite – Syntyneiden lasten lukumäärän huomioon ottaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate

Asiassa C‑149/10,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Dioikitiko Efeteio Thessalonikis (Kreikka) on esittänyt 15.3.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 29.3.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Zoi Chatzi

vastaan

Ypourgos Oikonomikon,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Tizzano sekä tuomarit E. Levits, M. Ilešič, M. Safjan ja M. Berger (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon unionin tuomioistuimen presidentin 12.5.2010 antaman määräyksen asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 104 a artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.7.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Kreikan hallitus, asiamiehinään M. Apessos, E.‑M. Mamouna, G. Papagianni ja G. Papadaki,

–        Tšekin hallitus, asiamiehenään M. Smolek,

–        Saksan hallitus, asiamiehenään C. Blaschke,

–        Viron hallitus, asiamiehenään M. Linntam,

–        Kyproksen hallitus, asiamiehenään D. Kallí,

–        Puolan hallitus, asiamiehinään M. Szpunar ja J. Faldyga,

–        Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään E. Jenkinson ja R. Palmer,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään M. Patakia ja M. van Beek,

kuultuaan julkisasiamiestä,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY (EYVL L 145, s. 4), sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY (EYVL 1998, L 10, s. 24; jäljempänä direktiivi 96/34), liitteenä olevan, vanhempainlomasta 14.12.1995 tehdyn puitesopimuksen (jäljempänä puitesopimus) 2 lausekkeen 1 kohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Zoi Chatzi ja vastaajana hänen työnantajansa Ypourgos Oikonomikon (valtiovarainministeriö) ja joka koskee Thessalonikin (Kreikka) veroviraston (1. toimisto) johtajan päätöstä olla myöntämättä kantajalle ylimääräistä vanhempainlomaa sillä perusteella, että kantaja oli saanut kaksoset.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin säännöstö

3        Direktiivi 96/34 on annettu sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen, joka on Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella liitetyn sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan N:o 14 (jäljempänä sosiaalipolitiikkaa koskeva pöytäkirja) liitteenä, 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa menettelyssä.

4        Direktiivillä 96/34 toimeenpannun puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:

”Oheinen puitesopimus merkitsee UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n sitoutumista ottamaan käyttöön vanhempainlomaa ja pakottavista syistä töistä poissaoloa koskevat vähimmäismääräykset, jotka ovat tärkeä keino sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua naisten ja miesten välillä.”

5        Puitesopimuksen yleishuomioiden 4–6 ja 9 kohdassa todetaan seuraavaa:

”4.      sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 16 kohdassa, jossa käsitellään tasa-arvoista kohtelua, määrätään toimenpiteiden kehittämisestä, jotta naiset ja miehet voisivat yhteensovittaa työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa,

5.      neuvoston 6 päivänä joulukuuta 1994 antamassa päätöslauselmassa todetaan, että yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva tehokas politiikka edellyttää kokonaisvaltaista ja yhtenäistä strategiaa, joka mahdollistaa paremman työaikojen järjestämisen, suuremman joustavuuden sekä sujuvamman työelämään paluun; päätöslauselmassa otetaan myös huomioon työmarkkinaosapuolten tärkeä asema tällä alalla ja etenkin niiden mahdollisuudet tarjota naisille ja miehille mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa,

6.      työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevien toimenpiteiden olisi kannustettava ottamaan käyttöön sellaisia uusia joustavia työaikajärjestelyjä, jotka vastaisivat paremmin yhteiskunnan muuttuvia tarpeita ja joissa olisi otettava samalla huomioon sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet,

– –

9.      tämä sopimus on puitesopimus, jossa esitetään äitiyslomasta erillistä vanhempainlomaa ja pakottavista syistä töistä poissaoloa koskevat vähimmäismääräykset ja jolla siirretään myöntämisperusteiden ja soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen laatiminen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tehtäviksi, jotta kunkin jäsenvaltion tilanne voidaan ottaa huomioon.”

6        Puitesopimuksen 1 lausekkeessa määrätään seuraavaa:

”1.      Tässä sopimuksessa esitetään vähimmäismääräykset, joiden tarkoituksena on helpottaa työssä käyvien vanhempien työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista.

2.      Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, sekä naisiin että miehiin, joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.”

7        Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1, 3 ja 5 kohdassa määrätään seuraavaa:

”1.       Jollei 2 lausekkeen 2 kohdasta muuta johdu, työntekijöillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on tämän sopimuksen nojalla yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voisivat huolehtia lapsesta vähintään kolmen kuukauden ajan tiettyyn ikään asti, joka voi ulottua kahdeksaan vuoteen ja jonka jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät.

– –

3.      Vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritellään jäsenvaltioiden lainsäädännössä ja/tai työehtosopimuksissa tämän sopimuksen vähimmäismääräyksiä noudattaen. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet voivat erityisesti

a)      päättää, myönnetäänkö vanhempainloma kokoaikaisena, osa-aikaisena, jaksottaisena vai aikahyvityksenä,

– –

c)      mukauttaa vanhempainloman myöntämisperusteet ja sen hakemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt lapseksi ottamista koskeviin erityisolosuhteisiin;

– –

5.      Vanhempainloman päättyessä työntekijällä on oikeus palata takaisin aiempaan työhönsä, tai jos tämä on mahdotonta, hänen työsopimuksensa tai työsuhteensa mukaiseen vastaavaan tai samankaltaiseen työhön.”

8        Puitesopimuksen 4 lausekkeen 6 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Komission olisi osoitettava kaikki tämän sopimuksen tulkintaa Euroopan tasolla koskevat kysymykset ensi sijassa allekirjoittajaosapuolille lausunnon antamista varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, kansallisten tuomioistuinten ja yhteisön tuomioistuimen tehtäviä.”

9        Direktiivin 96/34 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 3.6.1998.

 Kansallinen säännöstö

10      Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan, että direktiivin 96/34 säännökset on saatettu vaiheittain voimaan Kreikan oikeusjärjestyksessä.

11      Pääasian tosiseikkoihin sovellettavat säännökset ovat siviilihallinnon virkamiesten ja julkisoikeudellisissa oikeushenkilöissä työskentelevien virkamiesten palvelussuhteita koskevista säännöistä annetun uuden koodeksin 53 §:ssä, sellaisena kuin se on voimassa lailla 3528/2007 muutettuna.

12      Koodeksin 53 §:n, jonka otsikko on ”Perhe-elämään liittyvien velvoitteiden johdosta virkamiehille myönnettävät helpotukset”, 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehen, jolla on lapsia, työaikaa lyhennetään päivittäin kahdella tunnilla, jos lasten ikä on enintään kaksi vuotta, ja tunnilla, jos lasten ikä on 2–4 vuotta. Kyseisellä virkamiehellä on oikeus 9 kuukauden mittaiseen palkalliseen vanhempainlomaan lapsensa hoitamista varten, ellei hän ole valinnut edellisessä kohdassa tarkoitettua lyhennettyä työaikaa. – –”

13      Ennakkoratkaisupyynnön mukaan Kreikan viranomaiset tulkitsevat tätä säännöstä siten, että vanhemman asemassa olevan virkamiehen on pidettävä vanhempainlomansa viimeistään siihen päivään mennessä, jolloin asianomainen lapsi täyttää neljä vuotta.

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

14      Pääasian kantaja, Chatzi, työskentelee Thessalonikin (Kreikka) veroviraston (1. toimisto) palveluksessa virkamiehenä.

15      Hän synnytti 21.5.2007 kaksoset.

16      Thessalonikin veroviraston (1. toimisto) johtaja myönsi hänelle 27.6.2008 tekemällään päätöksellä hänen hakemuksestaan palkallisen 9 kuukauden mittaisen vanhempainloman 20.9.2007 alkaen.

17      Tämän jälkeen hän haki 30.1.2009 toista palkallista 9 kuukauden mittaista vanhempainlomaa 1.3.2009 alkaen toisesta hänelle syntyneestä kaksoslapsesta. Thessalonikin veroviraston (1. toimisto) johtaja hylkäsi tämän pyynnön 14.5.2009 tekemällään päätöksellä.

18      Chatzi valitti tästä päätöksestä Dioikitiko Efeteio Thessalonikisiin (valitusasteena toimiva Thessalonikin hallinto-oikeus).

19      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää ottamaan huomioon, että Symvoulio tis Epikrateias (korkein hallinto-oikeus) on todennut vuonna 2008, että virkamiehen monisikiöraskaus ei tuota oikeutta syntyneiden lasten lukumäärää vastaavaan määrään vanhempainlomia.

20      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei kuitenkaan ole varma siitä, millä tavoin direktiiviä 96/34 on tulkittava Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) kannalta. Perusoikeuskirja on tullut oikeudellisesti velvoittavaksi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1.12.2009.

21      Dioikitiko Efeteio Thessalonikis päätti tämän vuoksi lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Voidaanko [puitesopimuksen] 2 lausekkeen 1 kohdan, tulkittuna yhdessä – – perusoikeuskirjan lapsen oikeuksia koskevan 24 artiklan kanssa, ja sen perusteella, että – – perusoikeuskirjalla on parannettu näiden oikeuksien suojan tasoa, katsoa, että myös lapselle syntyy oikeus vanhempainlomaan, minkä johdosta vain yhden vanhempainloman myöntämistä kaksoslasten syntymän yhteydessä on pidettävä – – perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisena syntymän perusteella tapahtuvan syrjinnän vuoksi sekä suhteellisuusperiaatteen vastaisena kaksoslasten oikeuksien rajoittamisena?

2)      Jos edeltävään kysymykseen vastataan kieltävästi, kysytään, onko [puitesopimuksen] 2 lausekkeen 1 kohdassa käytettyä ilmaisua ’syntymä’ tulkittava siten, että työtä tekeville vanhemmille syntyy kaksinkertainen oikeus vanhempainlomaan sillä perusteella, että kaksisikiöinen raskaus johtaa kahden lapsen syntymään peräkkäin (kaksoset), vai onko sitä tulkittava niin, että vanhempainloma myönnetään yhden syntymän perusteella siitä riippumatta, kuinka monta lasta tällöin syntyy, ilman että viimeksi mainitussa tapauksessa rikottaisiin perusoikeuskirjan 20 artiklassa tarkoitettua yhdenvertaisuutta lain edessä?”

 Ennakkoratkaisukysymykset

 Alustavia huomioita

 Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita puitesopimusta

22      Saksan hallitus esittää, että työmarkkinaosapuolten nykyisin SEUT 155 artiklaan otettu oikeus neuvotella työ- ja virkaehtosopimukset, joka niille on tunnustettu perusoikeuskirjan 28 artiklassa, ja tehdä sopimukset sellaisista sosiaalipolitiikkaa koskevista kysymyksistä, jotka saattavat tulla Euroopan unionin tasolla täytäntöön pantaviksi neuvoston päätöksellä, merkitsee sitä, että työmarkkinaosapuolet voivat itsenäisesti rajata tällaisten sopimusten alan ilman, että olisi vaaraa siitä, että alaa laajennettaisiin puitesopimuksen sisällön ja päämäärien ulkopuolelle.

23      Tähän todettakoon, että ajatus työmarkkinaosapuolten osallistumisesta puitesopimuksen tulkintaan on otettu sen 4 lausekkeen 6 kohtaan, jonka sanamuodon mukaan komission olisi osoitettava kaikki tämän sopimuksen tulkintaa Euroopan tasolla koskevat kysymykset ensi sijassa allekirjoittajaosapuolille lausunnon antamista varten. Unionin tuomioistuin kysyi komissiolta, ovatko puitesopimuksen allekirjoittajaosapuolet antaneet lausuntonsa nyt käsiteltävänä olevassa ennakkoratkaisuasiassa kyseessä olevista kohdista, ja komissio vastasi tähän istunnossa kieltävästi. Komissio totesi, että nopeutetun menettelyn määräajoista johtuvat vaatimukset eivät sallineet tällaisen lausuntomenettelyn toimeenpanoa ja ettei lausuntomenettely olisi ollut tehokas eikä rakentava, koska ennakkoratkaisuasian kohteena olevia kysymyksiä ei ole koskaan tarkasteltu Euroopan tasolla.

24      On kuitenkin niin, kuten puitesopimuksen 4 lausekkeen 6 kohdassa nimenomaisesti todetaan, etteivät sopimuksen allekirjoittajaosapuolten lausunnot voi rajoittaa komission, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtäviä.

25      Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita direktiivejä puolestaan perustuu SEUT 267 artiklaan. Vaikka puitesopimus onkin syntynyt vuoropuhelussa, jota työmarkkinaosapuolet ovat käyneet sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen perusteella Euroopan tasolla, se on pantu täytäntöön sosiaalipolitiikasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti neuvoston direktiivillä, jonka erottamaton osa se siis on (ks. vastaavasti asia C-537/07, Gómez-Limón Sánchez-Camacho, tuomio 16.7.2009, Kok., s. I-6525, 34 kohta).

26      Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita puitesopimusta ei eroa unionin tuomioistuimen yleisestä toimivallasta tulkita muita direktiiveissä olevia säännöksiä.

 Puitesopimuksen henkilöllinen soveltamisala

27      Koska Chatzi on virkamies, on aluksi selvitettävä, voidaanko direktiiviä 96/34 ja sen liitteenä olevaa puitesopimusta soveltaa myös virkamiehiin.

28      Tässä yhteydessä on mainittava, että näissä toimissa ei ole säännöksiä tai määräyksiä, joiden perusteella voitaisiin väittää, että virkamiehet on jätetty niiden soveltamisalan ulkopuolelle.

29      Päinvastoin voidaan todeta, että puitesopimuksen 1 lausekkeen 2 kohdan sanamuodon mukaan puitesopimuksen soveltamisala on laadittu laajaksi ja että sitä sovelletaan ”kaikkiin työntekijöihin, – – joilla on kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa säädöksissä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde”. Lisäksi puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetaan ”työntekijöitä” siitä riippumatta, onko heidän työnantajansa julkisen vai yksityisen sektorin työnantaja, ja se kattaa näin ollen kaikki työntekijät (ks. määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta, joka on Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43) liitteenä, asia C-212/04, Adeneler ym., tuomio 4.7.2006, Kok., s. I-6057, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä asia C-180/04, Vassallo, tuomio 7.9.2006, Kok., s. I-7251, 32 kohta).

30      Tätä tulkintaa tukee lisäksi se, kuten puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä kohdassa ja sen yleishuomioiden 4 kohdassa todetaan, että puitesopimuksen tarkoituksena on muun muassa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun edistäminen työn saannissa ja työelämässä. Unionin tuomioistuin onkin todennut, että miesten ja naisten välisen tasa-arvoisen kohtelun periaate, joka on yksi perustamissopimuksen sosiaalisia määräyksiä, on yleisesti sovellettava ja sitä sovelletaan julkishallinnon palvelussuhteisiin (ks. vastaavasti asia C-1/95, Gerster, tuomio 2.10.1997, Kok., s. I-5235, 18 kohta ja asia C-285/98, Kreil, tuomio 11.1.2000, Kok., s. I-69, 18 kohta).

 Ensimmäinen kysymys

31      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee sitä, voidaanko puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa tulkita siten, että sillä vahvistetaan lapselle yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan, minkä perusteella toisen vanhempainloman myöntämättä jättäminen silloin, kun kyse on kaksosten syntymästä, loukkaisi oikeuksia, jotka kaksoset voivat johtaa unionin oikeusjärjestyksestä.

32      Kaikki unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet asian osapuolet ovat todenneet, että niin puitesopimuksen sanamuoto kuin sen päämäärätkin velvoittavat vastaamaan kieltävästi tähän kysymykseen.

33      Näin siksi, että puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa määrätään nimenomaisesti, että yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan myönnetään ”työntekijöille, niin naisille kuin miehillekin”. Vastaavasti sen 1 lausekkeen 2 kohdassa määrätään puitesopimuksen soveltamisalasta, että sopimusta sovelletaan ”kaikkiin työntekijöihin, sekä naisiin että miehiin, joilla on – – työsopimus tai työsuhde”.

34      Tästä sanamuodosta seuraa selvästi, että vanhempainlomaa koskevan oikeuden saajina ovat ainoastaan vanhemmat työntekijäasemansa perusteella eikä kukaan muu.

35      Tätä sanamuodonmukaista tulkintaa tukee vanhempainlomalla tavoiteltu päämäärä.

36      Puitesopimuksen 1 lausekkeen 1 kohdan mukaan sen ”tarkoituksena on helpottaa työssä käyvien vanhempien työhön ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien yhteensovittamista”. Tämä päämäärä on vahvistettu, kuten puitesopimuksen yleishuomioiden 4 kohdassa todetaan, Strasbourgissa 9.12.1989 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa hyväksytyn työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevan yhteisön peruskirjan 16 kohdassa.

37      Tämän saman päämäärän saavuttamiseksi vanhempainloma on otettu perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohtaan yhtenä niistä sosiaalisista perusoikeuksista, jotka on otettu sen IV osastoon, jonka otsikkona on ”Yhteisvastuu”.

38      Perusoikeuskirjan 24 artikla, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, ei vaikuta edellä esitettyyn arviointiin.

39      Tässä artiklassa, joka on perusoikeuskirjan III osastossa, jonka otsikkona on ”Tasa-arvo”, todetaan, että lapsella on oikeus hänen hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Tämä oikeus suojeluun ja huolenpitoon ei kuitenkaan välttämättä johda siihen, että näille lapsille tunnustettaisiin yksilöllinen oikeus siihen, että heidän vanhempansa saavat vanhempainloman. Riittää, että tämä oikeus annetaan vanhemmille itselleen. Nimittäin juuri heille kuuluu sekä oikeus että velvollisuus vastata lastensa hoitamisesta, ja vanhemmat voivat näin päättää siitä, mitä on pidettävä parhaimpana tapana huolehtia vanhemman velvollisuuksista, ja ottaa tai olla ottamatta vanhempainlomaa.

40      Ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, ettei puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa voida tulkita siten, että sillä annetaan lapselle yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan.

 Toinen kysymys

41      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee sitä, voidaanko puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa tulkita siten, että kaksosten syntymä tuottaa oikeuden syntyneiden lasten lukumäärää vastaavaan määrään vanhempainlomia, vai siten, että kaksosten syntymä tuottaa oikeuden vain yhteen vanhempainlomaan, niin kuin yhden lapsen syntymäkin.

42      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. mm. asia C-306/05, SGAE, tuomio 7.12.2006, Kok., s. I‑11519, 34 kohta ja yhdistetyt asiat C-402/07 ja C-432/07, Sturgeon ym., tuomio 19.11.2009, 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

43      Lisäksi yleisen tulkintaa koskevan periaatteen mukaan yhteisön tointa on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen pätevyyttä kyseenalaiseksi, ja kaiken primaarioikeuden (ks. mm. asia C-361/06, Feinchemie Schwebda ja Bayer CropScience, tuomio 22.5.2008, Kok., s. I-3865, 49 ja 50 kohta ja em. yhdistetyt asiat Sturgeon ym., tuomion 47 ja 48 kohta) ja erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti.

44      Tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa puitesopimuksen kaltaisiin sopimuksiin, jotka on pantu täytäntöön neuvoston direktiivillä, jonka erottamaton osa ne siis ovat (ks. edellä 25 kohta).

 Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan sanamuoto

45      Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaan ”työntekijöillä, niin naisilla kuin miehilläkin, on – – yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen vuoksi, jotta he voisivat huolehtia lapsesta vähintään kolmen kuukauden ajan”. Perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohta on muotoiltu samalla tavalla, sillä siinä määrätään muun muassa, että ”jokaisella on oikeus – – vanhempainlomaan – – lapsen syntymän tai lapseksi ottamisen johdosta”.

46      Kyproksen ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset huomauttavat, että yksikkömuodon (”lapsen syntymä”, ”jotta he voisivat huolehtia lapsesta”) käyttämisen perusteella voidaan ajatella, että työntekijällä on oikeus erilliseen vanhempainlomaan kutakin lasta kohden.

47      Kyproksen hallituksen mukaan tulkinta, jonka mukaan vanhempainlomaa koskevan oikeuden syntymisen kannalta ratkaisevana perusteena on pidettävä lasta eikä syntymää, saa tukea asiassa C-519/03, komissio vastaan Luxemburg, 14.4.2005 annetusta tuomiosta (Kok., s. I-3067, 47 kohta), jossa todettiin, että ilmaisulla, jonka mukaan oikeus vanhempainlomaan myönnetään ”syntymän vuoksi”, kuvataan ainoastaan sitä, että vanhempainloman myöntäminen edellyttää sitä, että lapsi on syntynyt.

48      Esitetty sanamuodon mukainen tulkinta herättää kuitenkin tiettyjä kysymyksiä.

49      Ei nimittäin voi olla mahdotonta, että yksikkömuodon käyttämisellä puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa ei ole tarkoitettu määrää vaan lajia ja että tällä yksikkömuodolla ei rakenneta yhteyttä lasten lukumäärän ja vanhempainlomien määrän välille vaan osoitetaan lapset ryhmänä henkilöitä, jotka voivat oikeuttaa saamaan oikeuden vanhempainlomaan.

50      Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Luxemburg annetun tuomion merkityksen osalta todettakoon, että kyseisen tuomion 47 kohdasta ilmenee, että tulkitsemalla puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa siten, että vanhempainloman saamisen edellytyksenä ei ole syntymä vaan se, että lapsi on syntynyt, unionin tuomioistuin on halunnut osoittaa, että oikeus vanhempainlomaan ei ole sidoksissa syntymähetkeen ja ettei ole tarpeen, että lapsi on syntynyt sen jälkeen kun direktiivi 96/34 on tullut voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa. Unionin tuomioistuin on näin tehdessään lausunut direktiivin 96/34 ajallisesta soveltamisalasta eikä siitä, onko useamman lapsen syntymän perusteella myönnettävä syntyneiden lasten lukumäärää vastaava määrä vanhempainlomia.

51      Näin ollen nyt esillä olevaan kysymykseen annettavan vastauksen osalta voidaan todeta, että puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohta ei ole yksiselitteinen eikä siitä yksin saada vastausta ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymykseen.

52      On siis otettava huomioon sen sääntelyn päämäärä, johon tämä määräys kuuluu.

 Direktiivin 96/34 asiayhteys ja tavoitteet

53      Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan mukaan vanhempainloman tarkoituksena on tarjota vanhemmille mahdollisuus huolehtia lapsestaan.

54      Kyproksen hallitus katsoo, että vanhempainloma on sidottu vanhemman kykyyn omistautua täysin lapselleen. Kun kyseessä ovat kaksoslapset, kummastakin lapsesta huolehtiminen oikeuttaisi näin tämän hallituksen mukaan erilliseen lomaan kummankin lapsen osalta.

55      Kreikan, Tšekin, Saksan, Viron ja Puolan hallitukset ovat vastustaneet tätä näkemystä. Niiden mukaan vanhempainloman päämäärään ei vaikuta niiden lasten lukumäärä, joista vanhemman on huolehdittava tämän jakson aikana. Kun kyse on kaksosista, asianomaisen vanhemman on näiden hallitusten mukaan vastattava välittömästi ja samanaikaisesti kaksosten tarpeisiin. Koska kaksosten vanhemman ja yhden lapsen vanhemman tilanteet eroavat toisistaan ainoastaan sen osalta, kuinka vaativia hoitotehtävät ovat, eivätkä sen osalta, kuinka kauan niitä suoritetaan, syytä vanhempainloman kaksinkertaistamiseen ei niiden mukaan ole.

56      Kuten vanhempainlomaa koskevan puitesopimuksen johdanto-osan ensimmäisestä kohdasta ja yleishuomioiden 5 kohdasta ilmenee, kyseinen puitesopimus merkitsee työmarkkinaosapuolten sitoutumista toteuttaa vähimmäismääräyksiä antamalla toimenpiteitä, joilla on tarkoitus edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tasa-arvoista kohtelua miesten ja naisten välillä tarjoamalla heille mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää koskevat velvoitteensa (asia C-116/08, Meerts, tuomio 22.10.2009, 35 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

57      Tältä kannalta tarkastellen puitesopimuksella annetaan uusille vanhemmille mahdollisuus keskeyttää työnteko perhe-elämään liittyvien velvoitteidensa täyttämiseksi takaamalla heille samalla puitesopimuksen 2 lausekkeen 5 kohdassa se, että he voivat tämän loman päättyessä palata aiempaan työhönsä. Uusilla vanhemmilla on näin mahdollisuus ajanjaksolla, jonka kukin jäsenvaltio voi vapaasti vahvistaa kolmen kuukauden vähimmäiskestovaatimusta noudattaen, ja kansallisen lainsäätäjän valittavaksi jätettyjen yksityiskohtaisten soveltamissääntöjen mukaisesti tarjota lapselleen lapsen iän edellyttämä tuki ja järjestää perhe-elämänsä työelämään palaamisen edellyttämällä tavalla.

58      Todettakoon siihen kysymykseen, onko kaksosten vanhempien tämän päämäärän perusteella voitava vaatia syntyneiden lasten lukumäärää vastaavaa määrää vanhempainlomia, Kreikan, Tšekin, Saksan, Viron ja Puolan hallitusten tavoin, että lisärasitus, joka kaksosten vanhempien on kestettävä, on luonteeltaan määrällinen siksi, että heidän on vastattava samanaikaisesti kahden lapsen tarpeisiin, mutta että tämä lisäponnistus ei kuitenkaan kestä kauempaa, koska kaksoset käyvät samat kehitysvaiheet läpi periaatteessa samanaikaisesti.

59      Voidaan siis todeta, että vanhempainloman kaksinkertaistaminen ei välttämättä ole ainoa soveltuva keino, johon jäsenvaltiot voivat turvautua helpottaakseen kaksosten vanhempien perhe- ja työelämän yhteensovittamista, vaan järjestelmää, johon ne toimenpiteet kuuluvat, joilla pyritään vastaamaan näiden vanhempien kohtaamiin vaikeuksiin, on tarkasteltava kokonaisuutena.

60      Tätä kantaa tukee se, että kun otetaan huomioon puitesopimuksen määräysten luonne vähimmäismääräyksinä ja jäsenvaltioille tästä seuraava laaja valta toteuttaa vanhempainloma haluamallaan tavalla, kansalliset voimaansaattamistoimenpiteet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä.

61      Näin ollen puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdan asiayhteys ja tällä sopimuksella tavoiteltu päämäärä huomioon ottaen on todettava, ettei kyseisen sopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa edellytetä, että silloin kun kyseessä on kaksosten syntymä, olisi automaattisesti tunnustettava oikeus syntyneiden lasten lukumäärää vastaava määrä vanhempainlomia.

62      Tästä huolimatta on tarpeen tutkia, mitä voi johtua siitä, että kaksosten vanhempien tilannetta tarkastellaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kannalta.

 Yhdenvertaisen kohtelun periaate

63      Yhdenvertaisen kohtelun periaatteella, joka kuuluu unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin ja jonka perustavanlaatuinen luonne on vahvistettu perusoikeuskirjan 20 artiklalla, on vanhempainlomaa koskevan oikeuden toteuttamisessa erityisen suuri merkitys siksi, että tämän sosiaalisen oikeuden perustavanlaatuinen luonne on tunnustettu perusoikeuskirjan 33 artiklan 2 kohdassa.

64      Tämä periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (ks. mm. asia C-164/07, Wood, tuomio 5.6.2008, Kok., s. I-4143, 13 kohta ja em. yhdistetyt asiat Sturgeon ym., tuomion 48 kohta).

65      Komissio esittää tämän huomioon ottaen, että kaksosten vanhemmat ovat sellaisten lasten, joiden välinen ikäero on hyvin pieni, vanhempien tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa, koska heille kaikille on yhteistä se, että lapsia on hoidettava samaan aikaan. Kaksosten vanhempien pitäisi näin ollen viimeksi mainittujen vanhempien tavoin voida saada erillinen vanhempainloma kummastakin lapsesta.

66      Vertailuperuste, jonka komissio on omaksunut, tuo kuitenkin selvästi esiin sen, kuinka vaikea on rajata se henkilöryhmä, joihin kaksosten vanhempia voidaan verrata. Tämä vertailuperuste nimittäin perustuu tekijään, jota on vaikea määritellä määrällisesti, eli ”pieneen ikäeroon”.

67      Vaikka yhtäältä tuskin voidaan kieltää, etteikö kaksosten hoitaminen vaatisi suurempia ponnistuksia kuin yhden lapsen hoitaminen, minkä vuoksi sitä ei voida verrata yhden lapsen hoitamiseen, ei toisaalta voida olla ottamatta huomioon, että sillä, että kaksoset kasvavat ja kehittyvät rinnakkain, on synergiavaikutuksia ja että tämän johdosta kaksosten hoitamisen edellyttämää työmäärää ei voida välttämättä verrata työmäärään, jonka kahden eri-ikäisen lapsen hoitaminen vaatii.

68      Näin ollen on todettava, että kaksosten vanhemmat ovat erityisessä tilanteessa, joka ensi kädessä kansallisen lainsäätäjän on otettava huomioon toteuttaessaan toimenpiteet, joilla direktiivi 96/34 saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

69      Tässä on painotettava vielä kerran sitä, että puitesopimuksessa vahvistetaan ainoastaan vähimmäismääräyksiä, kuten sen 1 lausekkeen 1 kohdassa ja 2 lausekkeen 1 kohdassa todetaan. Sen lisäksi, että jäsenvaltiot voivat vahvistaa vanhempainloman pituuden haluamallaan tavalla, kunhan kolmen kuukauden vähimmäisrajaa noudatetaan, ne voivat aivan vapaasti määritellä tämän loman myöntämisperusteet ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Puitesopimuksen 2 lausekkeen 3 kohdassa viitataan tämän osalta jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja/tai työehtosopimuksiin, ja tämä viittaus perustuu puitesopimuksen yleishuomioiden 9 kohdan mukaan tarpeeseen ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion tilanne.

70      Jäsenvaltiot voivat näin määritellä puitesopimuksessa vanhempainloman kestolle asetettua kolmen kuukauden vähimmäisaikaa noudattaen ne yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti loma voidaan pitää. Tämä harkintamarginaali merkitsee muun muassa sitä, että jäsenvaltiot voivat silloin, kun ne haluavat vahvistaa vanhempainloman pidemmäksi kuin puitesopimuksessa tarkoitettu vähimmäisloma, vahvistaa sääntöjä loman järjestämiseksi tilanteessa, jossa lapsia syntyy perättäin useampia.

71      Tästä seuraa, että kansallisella lainsäätäjällä on kaksosten vanhempien vanhempainlomaa koskevien säännösten määrittelyssä laaja toimintamarginaali, joka tekee mahdolliseksi sen, että nämä vanhemmat voivat saada osakseen kohtelun, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon heidän erityistarpeensa.

72      Asiaa tältä kannalta tarkastellen voidaan tehdä se yleinen toteamus, että huomattavasti puitesopimuksessa vahvistettua vähimmäiskestoa pidemmällä lomalla ja tietyllä vanhemmille jätetyllä joustomahdollisuudella ottaa lomaa lapsen iän perusteella, voidaan saada kevennetyksi kaksosten hoitoon liittyvää lisärasitusta. Vastaavalla tavalla soveltamista koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä, joissa joustaville työaikajärjestelyille varataan puitesopimuksen yleishuomioiden 6 kohdan mukaisesti olennainen sija, voidaan helpottaa työelämän ja kaksosten hoidon asettamien erityisvaatimusten yhteensovittamista.

73      Yhtä hyvin voidaan kuitenkin kuvitella ja toteuttaa muita toimenpiteitä, joilla voidaan vastata kaksosten vanhempien erityistarpeisiin. Näitä ovat esimerkiksi aineellinen apu, joka myönnetään vaikkapa oikeutena saada hoitopaikka päivähoitolaitoksesta, tai rahallinen apu, joka myönnetään muun muassa erityisetuuksina, joiden avulla voidaan vapaasti valita eri hoitomuotojen välillä.

74      Kansallisen tuomioistuimen, joka on yksin toimivaltainen arvioimaan sen käsiteltäväksi saatetun asian tosiseikat, tehtävänä on selvittää, antaako kansallinen lainsäädäntö kokonaisuutena riittävän mahdollisuuden vastata tietyssä yksittäisessä tapauksessa niihin erityistarpeisiin, joita kaksosten vanhemmilla on työ- ja perhe-elämässään.

75      Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa ei ole tulkittava siten, että kaksosten syntymä tuottaa oikeuden syntyneiden lasten lukumäärää vastaavaan määrään vanhempainlomia. Tällä lausekkeella – luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa – velvoitetaan kansallinen lainsäätäjä kuitenkin toteuttamaan sellainen vanhempainlomaa koskeva sääntely, jolla asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitseva tilanne huomioon ottaen taataan kaksosten vanhemmille kohtelu, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon heidän erityistarpeensa. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko kansallinen lainsäädäntö tämän vaatimuksen mukainen, ja tulkita, tapauksen niin vaatiessa, tätä kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle unionin oikeuden mukaisesti.

 Oikeudenkäyntikulut

76      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3.6.1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 15.12.1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/75/EY, liitteenä olevan vanhempainlomasta 14.12.1995 tehdyn puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa ei voida tulkita siten, että sillä annetaan lapselle yksilöllinen oikeus vanhempainlomaan.

2)      Puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohtaa ei ole tulkittava siten, että kaksosten syntymä tuottaa oikeuden syntyneiden lasten lukumäärää vastaavaan määrään vanhempainlomia. Tällä lausekkeella – luettuna yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa – velvoitetaan kansallinen lainsäätäjä kuitenkin toteuttamaan sellainen vanhempainlomaa koskeva sääntely, jolla asianomaisessa jäsenvaltiossa vallitseva tilanne huomioon ottaen taataan kaksosten vanhemmille kohtelu, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon heidän erityistarpeensa. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko kansallinen lainsäädäntö tämän vaatimuksen mukainen, ja tulkita, tapauksen niin vaatiessa, tätä kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle unionin oikeuden mukaisesti.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: kreikka.