Language of document : ECLI:EU:C:2010:829

Asia C-497/10 PPU

Barbara Mercredi

vastaan

Richard Chaffe

(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevat asiat – Lapsi, jonka vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään – Käsite ”asuinpaikka” sylilapsen osalta – Käsite ”oikeus lapsen huoltoon”

Tuomion tiivistelmä

1.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Lapsen asuinpaikan käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 8, 10 ja 13 artikla)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Tuomioistuimen toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Jäsenvaltion tuomioistuimen lopullinen ratkaisu, jolla 25.10.1980 tehdyn Haagin yleissopimuksen nojalla hylätään pyyntö lapsen pikaisesta palauttamisesta toiseen jäsenvaltioon – Vaikutus ratkaisuihin, jotka on tehtävä tässä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 19 artikla)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Tuomioistuimen toimivalta vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Vireilläolovaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 19 artikla)

1.        Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 8 ja 10 artiklassa tarkoitettua ”asuinpaikan” käsitettä on tulkittava siten, että tämä asuinpaikka on paikka, joka ilmentää lapsen tiettyä integroitumista sosiaaliseen ympäristöön ja perheympäristöön. Kun on kysymys sylilapsesta, joka on oleskellut äitinsä kanssa vasta muutaman päivän jäsenvaltiossa, johon hänet on viety ja jossa hänen asuinpaikkansa ei ole, tässä tarkoituksessa on erityisesti otettava huomioon yhtäältä äidin tähän jäsenvaltioon muuttamisen osalta ja molempien sen alueella oleskelun osalta sen kesto, säännöllisyys, olosuhteet ja syyt ja toisaalta erityisesti lapsen iän takia se, mistä äiti on maantieteellisesti lähtöisin ja mikä on hänen perhetaustansa sekä äidin ja lapsen perhesuhteet ja sosiaaliset suhteet tässä samassa jäsenvaltiossa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on ratkaista lapsen asuinpaikka ottamalla huomioon kaikki kullekin yksittäistapaukselle erityiset tosiseikat.

Jos edellä mainittujen arviointiperusteiden soveltaminen johtaa päätelmään siitä, ettei lapsen asuinpaikkaa voida ratkaista, toimivaltainen tuomioistuin on määritettävä asetuksen N:o 2201/2003 13 artiklassa tarkoitetun lapsen olinpaikkaan perustuvan arviointiperusteen nojalla.

(ks. 56 ja 57 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Jäsenvaltion tuomioistuimen päätökset, joilla hylätään kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen nojalla pyyntö lapsen pikaisesta palauttamisesta toisen jäsenvaltion tuomioistuimen tuomiopiiriin, eivät vaikuta ratkaisuihin, jotka on tehtävä tässä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä.

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 19 artiklan mukaan tällaista päätöstä ei ole pidettävä huollosta annettuna asiaratkaisuna, vaikka se onkin saanut lainvoiman.

(ks. 65, 66 ja 71 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3.        Jäsenvaltion tuomioistuimen muut kuin lopulliset päätökset, jotka koskevat lasta koskevaa vanhempainvastuuta, eivät vaikuta ratkaisuihin, jotka on tehtävä toisessa jäsenvaltiossa aiemmin tehdyistä vanhempainvastuuta koskevista hakemuksista, jotka ovat edelleen vireillä.

Tällaisessa ristiriitatilanteessa eri jäsenvaltioiden sellaisten kahden tuomioistuimen välillä, joissa on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 2201/2003 perusteella saatettu vireille lasta koskevaan vanhempainvastuuseen liittyvät asiat, joilla on sama kohde ja sama peruste, sovelletaan asetuksen 19 artiklan 2 kohtaa. Kyseisen artiklan mukaan tuomioistuimen, jossa asia on myöhemmin saatettu vireille, on lykättävä asian käsittelyä, kunnes on ratkaistu, onko tuomioistuin, jossa asia on ensin saatettu vireille, toimivaltainen, joten se ei voi ratkaista vireillä olevaa asiaa.

(ks. 68, 69 ja 71 kohta)